Seuraa 
Viestejä6081

Koetin foorumin haulla hakea vastausta kysymykseeni mutten löytänyt. Sopivan aiheen alla oleva ketju kuitenkin löytyi joten nakkaanpas kysymykseni tänne:

-Millä tavoin kirkko (eli mikä tahansa uskonto) on jarruttanut ihmiskunnan kehitystä?

Tällä tarkoitan mm. maakeskeistä ajattelua ja ettei sitä saanut kyseenalaistaa millään. Samaten sitä kun Stephen Hawking ja monet muut olivat vuosikymmen sitten paavin vieraina ja paavi toivoi että maailmankaikkeuden alun tutkiminen on vielä ok., mutta ettei sitä edeltävää aikaa olisi hyvä kuitenkaan pohtia ja se kuuluisi enempi kirkolle (tätä rajoitusta onneksi eivät tiedemiehet noudata). Tietty tässä vaiheessa uskovaiset älähtävät kuinka keskiajalla kirkko piti yllä yliopistojärjestelmää jonka jäänteet edelleen teologian laitosten tavoin toimivat jarruina hukaten resursseja todelliselta tutkimukselta ja opinnoilta.

Jotta minkäslaisia jarrutteluita kirkko onkaan aikojen saatossa ihmisen tielle asettanut?

Konsta: ...joten jäähdytysvesi on varmasti erittäin korkeaktiivista.
Brainwashed: En tosiaankaan pidä itseäni minään asiantuntijana...

Sivut

Kommentit (83)

Kirkon uskottavuus on länsimaissa mennyt ja sitä myötä kirkon opetukset ja arvopohjat: tilalle uudet sukupolvet on ottaneet arvomaailmansa tv:n saippuasarjoista, kehitystä kait sekin....

Kirkko ja uskonto kuitenkin on tavallaan osa maitten kulttuuria eikä ole olennaista edes se mikä on totta ja mikä ei. On täysin epäolennaista pohtia onko joku evoluutioteoria ristiriidassa raamatun kanssa.

Mutta se on sitä historiaa... kirkko on kuollut Suomessa jo. Armeijassa kun olin niin pyydettiin niitä nuoria tulemaan jumalanpalvelukseen ketkä oli uskossa niin ehkä 1/10:stä meni sinne... että joo..

Yhteiskuntaitieteellisestä näkökulmasta kirkon vallan heikentyminen on haitallista yhteiskunnalle: alhaisempi syntyvyys ja väestön uusiutuminen, nationalismin heikentyminen ja sitä kautta yhteiskunnan sirpaloituminen ja rappioituminen.

Henkilökohtaisesti en valita, kristinusko itsessään naurettava uskonto.

Teekkari
Seuraa 
Viestejä2347

Jo ajattelin argumentoida vastaan, mutta jäin mietiskelemään, että mitä ihmettä se ihminen saisi aikaan, jos kukaan ei jarruttaisi. Hyi hitto. Hävettää olla ihminen.

Everything you know, is about to change.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eteenpäin
Seuraa 
Viestejä1591

Vaikea sanoa, onko kristinusko todella jarruttanut kehitystä, jos esim. keskiajasta puhutaan. Itse uskoisin, että sen ajan väitetty henkinen taantuma on enemmän seurausta imperiumin luhistumisesta ja kosmopoliittien älykköverkostojen katoamisesta, sekä taloudellisesta kyvyttömyydestä pitää älyköt hyvässä lihassa.

vihertaapero
Tällä tarkoitan mm. maakeskeistä ajattelua ja ettei sitä saanut kyseenalaistaa millään
Toisaalta esim. maatalousteknologiassa mentiin keskiajalla tasaisesti eteenpäin. Vesirattaita, tuulimyllyjä ja muuta jännää teknologiaa omaksuttiin idästä tai kehitettiin ite, osin ehkä sen takia, että orjuutta ei keskiajalla ollut samassa mittakaavassa ja kreikkalais-roomalainen perinne halveksua kaikkea tieteen käytännön sovellutuksia alkoi kadota. Kreikkalaisten aristokraattien ns. snobius ja luottamus orjiin on oikeastaan ehkä pahimpia länsimaiden kehitystä jarruttaneita asioita. Näin veikkaisin.

Toisaalta vaihteoehtoisilla historioilla jossittelu menee enempi viihteen puolelle. Mahdotontahan sitä on tietää, miltä maailma näyttäisi, jos kreikkalaiset olisivat olleet pragmaattisempia. Tai jos Karthago olisi voittanut Rooman. Tai jos markionilaisuus olisi voittanut katolisuuden. Tai jos, tai jos... Mistäs me se tiedetään, jos ilman kristinuskoa koko Euroopasta olisi tullut jonkin toisen uskonnon legitimoiman teokraattisen imperiumin hallitsema takapajula?

Aika vaikea on kuvitella, etteikö aate, joka täysin perustuu luulemiseen, siis siihen, että pidetään totena sellaisia oletuksia ja väittämiä, joille ei löydy minkäänlaista todeistetta, olisi yhteiskunnalle haitaksi.

Kun vielä huomioi, että kun sekä kristinusko että islam (muista puhumatttakaan), ovat tasapäistäneet kultturipiirinsä kovin ottein, estäen eriävien näkökulmien esilletuomisen, niin moni hyvä idea on nuijittu maanrakoon, tai peloittelulla estetty nousemaan esille, niin haitaksihan tuo kaikki kääntää näitten luulemusten vaikutuksen.

Luulemusjärjestelmät ovat oivia työkaluja vallassapitäville pitää kansa otteessaan, mutta samalla kuohitaan suurelta osalta kansaa sen kehityspotentiaalin hyödyntäminen, mikä tuskin on yhteiskunnan etu.

Onneksi meillä kehittyneissä maissa luulemusjärjestelmät menettivät otteensa jo vuosikymmeniä sitten ja sehän näkyy.

Paluuta pimeälle kaudelle ei ole!

Vierailija

Tämä mielessä on hyvin lohdutonta ajatella miten nykypäivän karvaiset lapset yllättyvät joka kerta kun toinen ei päädy samaan konkluusioon.

Empirical investigation

Whether children younger than 3 or 4 years old may have a theory of mind is a topic of debate among researchers. It is a challenging question, due to the difficulty of assessing what pre-linguistic children understand about others and the world. Tasks used in research into the development of ToM must take into account the umwelt—(the German word Umwelt means "environment" or "surrounding world")—of the pre-verbal child.

False-belief task

One of the most important milestones in theory of mind development is gaining the ability to attribute false belief: that is, to recognize that others can have beliefs about the world that are diverging. To do this, it is suggested, one must understand how knowledge is formed, that people’s beliefs are based on their knowledge, that mental states can differ from reality, and that people’s behavior can be predicted by their mental states. Numerous versions of the false-belief task have been developed, based on the initial task done by Wimmer and Perner (1983).

In the most common version of the false-belief task (often called the ‘Sally-Anne’ task), children are told or shown a story involving two characters. For example, the child is shown two dolls, Sally and Anne, who have a basket and a box, respectively. Sally also has a marble, which she places in her basket, and then leaves to take a walk. While she is out of the room, Anne takes the marble from the basket, eventually putting it in the box. Sally returns, and the child is then asked where Sally will look for the marble. The child passes the task if she answers that Sally will look in the basket, where she put the marble; the child fails the task if she answers that Sally will look in the box, where the child knows the marble is hidden, even though Sally cannot know, since she did not see it hidden there. In order to pass the task, the child must be able to understand that another’s mental representation of the situation is different from their own, and the child must be able to predict behavior based on that understanding. The results of research using false-belief tasks have been fairly consistent: most normally-developing children are unable to pass the tasks until around age four. (Notably, while most children, including those with Down syndrome, are able to pass this test, in one study, 80% of children diagnosed with autism were unable to do so.)[24]

Appearance-reality task

Other tasks have been developed to try to solve the problems inherent in the false-belief task. In the "appearance-reality", or "Smarties" task, experimenters ask children what they believe to be the contents of a box that looks as though it holds a candy called "Smarties." After the child guesses (usually) "Smarties," each is shown that the box in fact contained pencils. The experimenter then re-closes the box and asks the child what she thinks another person, who has not been shown the true contents of the box, will think is inside. The child passes the task if she responds that another person will think that there are "Smarties" in the box, but fails the task if she responds that another person will think that the box contains pencils. Gopnik & Astington (1988) found that children pass this test at age four or five years.

Other tasks
The "false-photograph" task[25][26] is another task that serves as a measure of theory of mind development. In this task, children must reason about what is represented in a photograph that differs from the current state of affairs. Within the false-photograph task, there is either a location or identity change.[27] In the location-change task, the child is told a story about a character that puts an object in one location (e.g., chocolate in a green cupboard) and takes a Polaroid photograph of the scene. While the photograph is developing, the object is moved to a different location (e.g., to a blue cupboard). The child is then asked two control questions, "When we first took the picture, where was the object? Where is the object now?" The subject is also asked a false-photograph question, "Where is the object in the picture?" The child passes the task if she correctly identifies the location of the object in the picture and the actual location of the object at the time of the question.
In order to make tasks more accessible for other animals, young children, and autistic individuals, theory of mind research has begun employing non-verbal paradigms. One category of tasks uses a preferential looking paradigm, with looking time as the dependent variable. For instance, Woodward found that 9-month-old infants preferred looking at behaviors performed by a human hand over those made by an inanimate hand-like object. Other paradigms look at rates of imitative behavior, the ability to replicate and complete unfinished goal-directed acts,[19] and observations of rates of pretend play.[28]

ROOSTER
Seuraa 
Viestejä5002

Jos on oikein kristillisten perusihanteiden ja Jeesuksen vuorisaarnan mukainen ihminen niin uskonpuhdistuksen pitäisi olla jatkuva prosessi. Jo Kaarle Suuri (jota voidaan oikeutetusti pitää Saksan ja Ranskan perustajana, Rooman suojelijana ja islamin kurissapitäjänä http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarle_Suuri ) oli miettinyt jonkinlaisia uskonpuhdisteemoja.

Kaarle oli harras kristitty, joka ei kuitenkaan sokeasti noudattanut niitä katolisen kirkon oppeja, jotka hän itse katsoi vääriksi. Hän tunsi oikeutensa ja hänellä oli lujempi ote kirkkoon, kuin mitä kirkolla häneen. Tähän varmasti vaikutti se, että frankit olivat jo vuosisatoja olleet kristittyjä. Kaarlen isoisän isoisä, Arnulf, oli toiminut Metzin kaupungin piispana. Kaarle oli siis pyhempi mies, kuin monet kirkon papit ja piispat. Hän käytti kuitenkin ajan henkeen kuuluen hyvin raakoja jumalantuomioita, muun muassa vesikoetta.



Kristillisten arvojen säilymiseksi pitäisi jonkinlainen uskonpuhdistus olla, kaikenlaisia seremonioita ja arvoihin kuulumattomia tapoja ja uskomuksia on aivan liikaa.

Joku vuorisaarnan kaltainen opin perusprinssiippi olisi kelvollinen vielä nykyäänkin.

Pieniä poikkeuksiakin tietysti on, esim. "Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois", "jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois.(Matt. 5:29-30)"

Yleinen mielipide on aina väärässä.

Marssilainen
Seuraa 
Viestejä3337

Muistan että joskus nuorena poikana luin jostain Hymystä tai isän Alibista sellaisen jutun, missä äijä oli oikeasti lyönyt kirveellä käden irti juuri tuon raamatunpaikan mukaan. Oli oikein kuvakin, kun äijä esitteli tynkää ja hakkuupölkkyä.

Siinä se taas nähtiin, kuinka vilunki rehellistä huiputtaa...

Marssilainen
Muistan että joskus nuorena poikana luin jostain Hymystä tai isän Alibista sellaisen jutun, missä äijä oli oikeasti lyönyt kirveellä käden irti juuri tuon raamatunpaikan mukaan. Oli oikein kuvakin, kun äijä esitteli tynkää ja hakkuupölkkyä.



Kuulostaa siltä, että sillä miehellä oli tällainen tila, jossa ihminen mieltää oman ruumiinjäsenensä itselleen kuulumattomaksi ja vieraaksi. Voihan se raamatunpaikka tosiaan tulla mieleen uskonnollisesti hartaalle, jos todella on sellainen olo, etttä oma käsi ei olekaan oma, vaan "viettelee" tai tekee jotain oman tahdon vastaista. Monet tällaiset potilaat kokevat tilanteen niin ahdistavana, että yrittävät jopa toistuvasti vahingoittaa raajaansa, jotta se amputoitaisiin. Ja tuntevat olonsa kokonaisemmaksi ja terveemmiksi, jos sattuvat onnistumaan ja näin pääsemään kädestään tai jalastaan - jopa molemmista - eroon.

Jeesuksen sanoma on niin perimmäinen ja lävistävä, että sanoman torjujan psyyke joutuu perustelemaan itselleen miksi ei ottaisi vastaan pelastusta. Tämä kirjoittaja syyttää "kirkkoa" jarruksi. Kai näinkin saa lohtua valitsemalleen tielle.

kiittäen
Jeesuksen sanoma on niin perimmäinen ja lävistävä, että sanoman torjujan psyyke joutuu perustelemaan itselleen miksi ei ottaisi vastaan pelastusta.



Höp höpö, sinulla on täysi todistustaakka tuon todistamiseksi todeksi.

Päinvastoin: luulemuksesi on niin ilmiselvästi ei-tosi, että melkein ainoa tapa saada se juurtumaan lapsen/nuoren mieleen, on päästä indoktrinoimaan lasta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Jos nuori törmää uskonnollisiin väitteisiin, oletuksiin ja mielikuviin, vasta kun on reilusti toisella kymmenellä, hän ei juuri niihin haksahda. Hänellä on silloin jo, ainakin kehittyneissä maissa, niin paljon elämänkokemusta ja tietopohjaa, että pitää uskonnollisia väitteitä naurettavina.

Kirkko on "ammoisista ajoista" saakka tajunnut tämän, ja niinpä se panostaa noin kolmanneksen noin 1.100 miljoonan euron vuotuisesta kassavirrastaan lapsiin ja nuoriin.

Ei siis rakkaudesta heihin, vaan puhtaasti itsekkäistä syistä.

kiittäen
Jeesuksen sanoma on niin perimmäinen ja lävistävä, että sanoman torjujan psyyke joutuu perustelemaan itselleen miksi ei ottaisi vastaan pelastusta. Tämä kirjoittaja syyttää "kirkkoa" jarruksi. Kai näinkin saa lohtua valitsemalleen tielle.

Kirkko instituutiona vain ei ole sama asia kuin Jeesuksen opetukset. Kirkko harhautui jo varhain sokean auktoriteettiuskon tielle sen sijaan, että olisi pohdittu itse Jeesuksen sanoja ja tekoja. Onhan mieletöntä väittää, että kukaan ihminen voisi olla sen enempää Pietarin kuin Jeesuksenkaan edustaja maan päällä, ja vieläpä erehtymätön sellainen. Kirkko löi lukkoon oppinsa ja kielsi niiden kyseenalaistamisen, kun taas Jeesus kehotti ihmisiä nimenomaan käyttämään järkeään ja omaatuntoaan ja kyseenalaistamaan typerät tavat ja opit (vertaus sapattina kaivoon pudonneesta lampaasta).

kiittäen
Jeesuksen sanoma on niin perimmäinen ja lävistävä, että sanoman torjujan psyyke joutuu perustelemaan itselleen miksi ei ottaisi vastaan pelastusta. Tämä kirjoittaja syyttää "kirkkoa" jarruksi. Kai näinkin saa lohtua valitsemalleen tielle.



Uskonnon/lahkon/sektin/kultin sanoma, perustuu uskonnon/lahkon/sektin/kultin perustajan lakeihin ja oppeihin (koulutustaso ja mielen laatu), ei Jeesuksen sanomaan. Toki käytetään uskonnoissa/sekteissä/kulteissa/lahkoissa Jumalan ja Jeesuksen nimeä, mutta uskontojen/kulttien/sektien/lahkojen laki ja opit eivät ole Jumalan ja Jeesuksen. Kansankielellä ilmaistuna; "Uskovaisia kusetetaan mennen tullen ja palatessa".

Kun uskovainen palaa takaisin noudattamaan Jumalan lakia/Testamenttia ja Jeesuksen oppeja/Testamenttia (nyk Suomen perustuslaki), hän pelastuu: uskonnoilta/sekteiltä/kulteilta/lahkoilta. Osittain tuo takaisin palaaminen alkuperäiseen, vaatii sen että henkilökohtaisesti lukee mitä Jumalan Lakiin/Testamenttiin on kirjoitettu ja Jeesuksen opit eri asioista ja pitää vain ja ainoastaan niistä kiinni - ei usko ketään tai mitään muuta-, ja että omin korvin ja/tai silmin todistaa Lain rikkomiset (todistaa synnin) - ja sen jälkeen pysyy siitä erossa.

Luulis sen "pyhän hengen sanovan" uskovaiselle, jos hän näkee jonkun varastavan polkupyörän, että se on lain vastainen teko - se ei se tarkoita sitä että uskovaisen on varastettava polkupyörä. Sama koskien Jumalan lakia ja Jeesuksen oppeja (nyk Suomen perustuslaki) joka suojelee harhaopeilta (mielen terveyttä) jotka tekevät yhteiskunnasta rikollisen.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat