Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Noihin surmaajiin liittyen pitää muistuttaa että SELVÄSTI SUURIN OSA HEISTÄ ON MIELENTERVEYSPALVELUJEN ASIAKAS.

Ymmärrättekö? No ettepä tietenkään.

Se on sama noiden vertaistukiryhmien ja riippuvuuksien kanssa. Se on kymmenen kertaa todennäköisempää päästä omin voimin niistä eroon.

Esim. Itse voin vetää iiihan mitä huvittaa ilman mitään kuokun pelkoa jo ihan sen takia että jo muutaman tunnin päästä tulee takaraivoon se ajatus että vittu noi on juntteja. Emmä jaksa kyllä ketään kovinkaan kauaa ilman sitä ajatusta, mutta vähemmän potentiaalisesti vaarallisemmassa seurassa sitä joutuu antamaan ihmisille anteeksi. Eipä mun lähipiiri järin akateemista ole. Osa päässyt edes peruskoulusta.

Mutta ne ei sentään lässytä ku koiralle.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
jees

***** kusipäitä melkein kaikki naislääkärit.



lässytä ku koiralle.



Olisikohan tuossa takana ilmiö nuori söpö mies vs. vanhempi nainen. Ei ihme jos lässyttävät. Itselleni ei ole naislääkärit lässyttäneet, jos ei sitä lasketa että TK:ssa yksi puhui pissataudista kun sairastin virtsatieinfektiota. Nyppi tuollainen tympeän lapsellinen ja junttimainen sana. Ei ole kyllä lässyttäneet mieslääkäritkään. (Ajattelin lässytyksellä sitä että suhtaudutaan jotenkin suojelevasti kuin lapseen. En ole kokenut tulevani suojelluksi.) Alentuvuus ja ylimielisyys voi sitten ehkä olla asia erikseen...

Mutta ainahan siinä jokatapauksessa sellainen olo on, kun lääkärin pakeilla on (oli vaiva mikä hyvänsä), että otetaankohan se potilaan oma näkemys ollenkaan huomioon vai jyrääkö lääkäri sen oman pakkomielteensä kanssa nurin. Olenhan näistä puhunut että väitetään pokkana päin naamaa että tietty aine ei muka voi allergisoida (mikä tahansa voi) tai joku lääke ei auta tai jonkun lääkkeen pitäisi auttaa jne. Jotkut lääkärit (kaikki?) eivät saa päähänsä mitään muuta totuutta kuin

ONE SIZE FITS FOR ALL

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
jees
Eihän tossa ole mitään ihmeellistä. Itseäni vituttaa suuresti se että koko ajan yritetään syöttää masennuslääkkeitä ja puhutaan kuin koiralle kun yrittää saada asioita hoidettua ihan vain sen takia että on kokenut jotain joka on sen kokemattomalle jotain aivan hirveää.
Tulee vaan sellanen fiilis että tekisi mieli ottaa skalpelli käteen ja viiltää kurkku auki.

Ja sit jos ne ei saa "auttaa" ne rupee vittumaisiksi ja lähtee politikoimaan diagnooseja.
Sitä niin ku on sitten joko masentunu tai hullu. Valitsen hullun ihan mikä päivä tahansa.
Mielummin viillan sen kurkun auki tollasilta kuin rupean itkemään heille.
***** kusipäitä melkein kaikki naislääkärit. Heille soisin ihan kunnon raiskaustuomiota jotta tajuais jostain jotain.

Eikä se lopu koskaan. Ne ***** merkinnät on siellä koko elämän. Eka kymmenen vuotta niitä kiskottiin väkisin ja sen jälkeen tää helvetin kouluampumisskeida sun muu tekee sen että jos ei ole hoidossa, on hoitoa vailla. Sit ku sanoo et nyt se ***** turpa kiinni ämmä ja hoidat sen duunis ni tulee hypokondria diagnoosiks. ***** et on saanu repiä hiuksia.




Eij oo helppoo hullullakaan.

MooM
Seuraa 
Viestejä8324

En lukenut alkuperäistä juttua, mutta ensireaktiona tämän ketjun otsikkoon on helppo yhtyä. nimenomaan niin, että sellaisen onnellisuuden stereotypian ihannoiminen tekee ihmisestä onnettoman. Ihmiset eivät nykyisin suostu tyytymään mihinkään, vaan kaiken pitäisi olla huippuelämystä ja joidenkin ihmeen sosiaalisten normien ja ideaalien mukaista.

Iloisuuden ja sosiaalisuuden vaatimus on osa tätä. Samoin kuin se, että koti on esittelykunnossa ja mielellään trendikäs (tämä varmaan enemmän naisiin kohdistuva odotus), perhe pitää olla ja hyvä työ tai ainakin muodikkaasti downshiftattu ja luova elämäntyyli. Matkustella pitää, joko kauas tai sitten jotenkin ekosti kotimaan kulttuurikohteisiin. Mielelläään pitäisi viljellä jotain kasveja ja järjestää ikimuistoisia juhlia ja muita huippuelämyksiä.

Jotenkin tuntuu, että se onnellisuuden ideaali on koko ajan monimutkaisempi ja vaativampi, enkä yhtään ihmettele, että ne ihmiset, jotka sitä kovasti tavoittelevat, ovat vaarassa tuntea epäonnistumista. Nykyisin kun on niin paljon kanavia, joissa elämäänsä joutuu/pääsee näyttämään, ennen piiri oli pienempi ja tutumpi.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Ohuesti, mutta ehkä kuitenkin, aiheeseen liittyen itseäni ärsyttää tavattomasti se mustavalkoinen asenne millä ihmiset haluavat jakaa toisensa äärileireihin. Enkä nyt puhu edes iänikuisesta miehet vs. naiset -länkytyksestä, vaan siitä että tietyistä avainsanoista ihminen paiskataan tiettyyn kategoriaan ja sen jälkeen ollaan mukamas tietävinään mitä hän on. Pienistä johtolangoista kasataan kokonainen muotokuva, eikä sillä sitten ole niin väliä jos se jonka muotokuva se on olevinaan sanoo että en tunnista tästä itseäni. Vittuillaan vaan että turha valittaa jos naama on peilissä vino. Missä pirun peilissä kun kyseessä on taulu jonka toinen on maalannut!

Jos esim. on masentunut (tämä masennus tulee aina mieleen kun otsikkoa vilkaisee... taitaa olla masentava otsikko...), niin automaattisesti oletaan että on joku täysin zombiintunut ääliö joka ei saa elämässään yhtään mitään aikaiseksi. Tottakai on siivoton paska, väijyy vaan asunnossaan kaikki päivät ja korkeintaan liikkuu öisin kun käy viemässä roskat, paitsi että eihän ihmispaska mitään roskia vie vaan jemmaa ne asuntoonsa... Ja sitä rataa. Tämän kaikki harha sen vuoksi että joku on joskus jossakin kuullut jonkun syvästi masentuneen ihmisen edesottamuksista tai niiden puutteesta, ja kuullessaan avainsanan "masentunut" hän projisoi tuon äärimmäisyyshahmon jokaisen masentuneen ylle. Sitten jos "puku ei sovikaan" eli toinen ei olekaan sellainen kodistaan saastaisen luolan tehnyt tyyppi, alkaakin päinvastainen haukku että et sinä ole mikään oikea masentunut. Mikä lie teeskentelijä ja huijari!

Vastaavasti jokaisen homon tulee olla neitihomo joka tykkää olla bottom. Ja kyllähän näitä stooreja tiedetään sen sata. Ole sellainen vain, ja koskaan et muuttua saa. Mutta älä vahingossakaan, älä millään ilveellä ole niin vaikea ihminen että et sovikaan täysin mihinkään äärikategoriaan, vaan oletkin ristiriitainen (eli inhimillinen!) persoonallisuus jossa on piirteitä vaikka joka junaan ja lähimpiin busseihinkin laittaa.

Jos sattuu kuulumaan johonkin ryhmään, halusi tai ei, helposti alkaa todenteolla ärsyttämään kun kuulee julkisuudessa ryhmän ääripään tempauksista. Itseäni ärsytti jo pelkästään niin mitätön seikka kuin lukea lehdestä tv-lupakyylän muistelmia siitä miten ihmisten kodeissa on nykyään niin likaista että näkyy lattiassa polkuja kun on hiippailtu sitä samaa reittiä sohvan ja jääkaapin välissä ja puskettu lattialla olevaan paskaan ura. Joko sitä sitten on tuollainen, jos ei jokaikinen päivä ole nuolemassa lattioitaan, tai sitten sitä onkin sen toisen ääripään edustaja eli se NEUROOTTINEN hinkkaaja joka puunaa asuntoaan apinan raivolla (olletikin koska ei ole onnistunut löytämään kumppania ja seksuaalinen turhautuminen pitää purkaa siivoamalla?)

Entä jos ei ole kumpikaan noista? Mihin ovat kadonneet välimallin ihmiset? Nykyään tuntuu että mikään ei ole hyvä, aina pitää olla todistamassa että ei kuulu johonkin tiettyyn porukkaan vaikka omaakin tiettyjä tunnusmerkkejä joiden vuoksi ollaan sinne liittämässä. Ja sitten kun on taistellut itsensä "syytteiden" alta pois sinne toiseen leiriin, niin sielläkään ei sitten ole hyvä, koska senkin leirin jäsenenä on heti syytettynä kamaluuksista.

Jos nauttii elämästä ja ahtaa kitusiinsa kaikenlaista kamaa, on tahdoton itsekuriton vässykkä joka antaa perseensä levitä. Jos katsoo mitä kaikkea tulee syödyksi ja nauttii terveestä elämästä, onkin yhtäkkiä joku ortoreksikko ja fanaatikko. Missään asiassa ei saa jäädä puoliväliin? Koska puoliväliä ei ymmärretä, sen edustajia ei pääse ja pysty LEIMAAMAAN.

Miten täällä kukaan edes pystyisi olemaan onnellinen kun kokoajan revitään henkisesti sinne ja tänne?

MooM
Ihmiset eivät nykyisin suostu tyytymään mihinkään, vaan kaiken pitäisi olla huippuelämystä ja joidenkin ihmeen sosiaalisten normien ja ideaalien mukaista.



Minusta tavalliset ihmiset osaavat varsin hyvin tyytyä johonkin tilanteeseen. En ainakaan itse ole saanut todistaa paljoa ihmisiä, joiden täytyy saada aina vain enemmän ja enemmän. Missä sellaiset ovat? Äärimmäisen nöyrätkin ihmiset tuntuvat olevan katoamassa kirkon menettäessä valtaa.

Tuossa tyytymisessä johonkin on silti ero siihen, että osaako arvostaa sitä, mitä sinulla jo on. Jotkut eivät opi kuin menetysten kautta. Toisaalta on vähän vaikea uskoa, että panematta itseään ikinä täysillä peliin, oppisi arvostamaan elämässä yhtään mitään. Ehkä itsensä tuohon keskinkertaisuuteen pakottaminen pakottaa hymyilemään silloinkin kuin ei edes ole onnellinen. Pidän siis parempana tilana olla rehellisesti häviäjä tai voittaja.

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907

Avain onneen on masokismi?

No joo. Entäpä miten olisi kunnon jämäkkä apatia?OK. En voi ymmärtää valtaosaa ihmisitä ja heidän tarpeitaan.

Vielä pöhkömpää on, että on olemassa jonkinlainen onnistujan stereotyyppi, johon pitää sovittautua. Jos tuntee olonsa onnellisemmaksi kodittomana -30 asteen pakkasessa kuin menestyvänä uraohjuksena, niin siinä ei ole mitään väärää (tosin nämä heebot halutaan varmaan toimittaa hoitoon). Ei pahemmin jaksa kiinnostaa sovittautua muiden onnellisuusnormiin.

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat