Sivut

Kommentit (174)

Reifengas
Seuraa 
Viestejä3864

Valitettavasti ei  ole.

Minua luullaan ihmiseksi,

siis muut ihmiset luulevatminua ihmiseksi ,

mutta sielua minulla ei ole.

Jos minua, sielutonta,

luullaan ihmiseksi, niin eikö sielullisten pitäisi huomata edes jotain?

Rinnan rikkahat ajavat,
käsityksin köyhät käyvät.

OJP.
Seuraa 
Viestejä830

- PS. Onko ihmisellä sielu.

-Keskustelun sivulla 10 -kommenttin OJP   loppulause kuuluu siis näin:

 Jumala on ilmaissut iutsensä  Raamatun Sanassa, omassatunnossa ja luonnossa. Pyhää  Raamattua on tutkittava hengellisesti ,ilmoituksena kolmiyhteisestä Jumalasta uskossa Jeesukseen Kristukseen.

 Uslosta;

- Ihmiselle tapahtuu jotain kun hän kokee KJristuksen Pyhyyden omassa  sielussaa ja tulee uskoon.

Tämä tapahtuma,  johtuu siitä, että hän joutuu kosketuksiin sellaisen kanssa , minkä hän kokee todellisuudeksi realiteetiksi , jpnka   olemassa olo on  hänestä itsestään ...riippumatonta.

-Kristityn usko ei siis  ole  maailmanselitys,  vaan kristilliseen etiikkaan ja aevomaailmaan , henegllisyyteen perustuva vakaumus.

Osmo, Otto, Juhani Päivinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Japetus
Seuraa 
Viestejä11936

OJP. kirjoitti:

- Ihmiselle tapahtuu jotain kun hän kokee KJristuksen Pyhyyden omassa  sielussaa ja tulee uskoon.

Kyllä! Kun K.J. Ristus koskettaa sinua sieltä, olet hetkessä täynnä hänen pyhyyttään.

Olli S. paljastaa salaisuutensa: "Mä puhun tahallani ristiin, että Japetus saisi oikeita aiheita syyttää mua."
o_turunen himokkaana: "Minä en todellakaan kuse housuuni vaan sinun silmääsi."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"
Keijona ymmärtää naisia: "Onkohan sellaista munasolua edes olemassa ? Onko joku nähnyt sellaisen?"

Käyttäjä18833
Seuraa 
Viestejä19

Sielu on tämän Ikuisen Älyllisen Äärettömyyden itsestään "monistama sirpale",joka omaa tämän Äärettömyyden tietoisuuden potentiaalin. Ihminen on aineellisen evoluution kehityksen myötä syntynyt sähkökemiallinen kone,jolle on lahjoitettu persoonallisuus ja jossa tämä inkarnoitunut tietoisuus/sielu pyrkii hallitsevaan asemaan. Jokaisella ihmisellä on inkarnoitunut sielu. Oikeasti on niin,että jokainen Minä Olen,on nimenomaan tuo sielu,joka operoi ja kokee ihmiskehossa. Eikä päinvastoin. Koko ajan on kysymys tuosta ihmisen ja sielun yhteispelistä,sielun hankkiessa ihmiskokemusta. Sieluminä olemme se ikuinen olento,joka niinsanotussa kuolemassa jää eloon,eikä ihmiskehominä,joka aina "kuolemassa"häviää. Sieluminä kokee ihmiselämää useimmiten sadoissa,jopa tuhansissa elämissä,kyseessä on siis aina sielun inkarnoitumisesta uudelleen ja uudelleen uuteen ihmiskehoon,kunnes sen ihmiskokemus on saavutettu. On myös sieluja,jotka eivät hanki ihmiskokemusta. Olemme aikojen saatossa sieluna "näytelleet" koko ihmisskaalaa,kuninkaita,keisareita,pappeja,tuomareita,rikkaita,ryysyläisiä,tappajia,tapettuja jne. Emme vain "muista"aiempia elämiämme vielä kovin hyvin,eikä se ole oikeastaan tarkoituskaan. Siis me jokainen oikeasti olemme ikuinen sielu,ihmiskehossa,kokemassa ihmiskokemusta...siksi luonnehdinta,"luotu Jumalan kuvaksi"..

syytinki
Seuraa 
Viestejä9534

Käyttäjä18833 kirjoitti:
Sielu on tämän Ikuisen Älyllisen Äärettömyyden itsestään "monistama sirpale",joka omaa tämän Äärettömyyden tietoisuuden potentiaalin. Ihminen on aineellisen evoluution kehityksen myötä syntynyt sähkökemiallinen kone,jolle on lahjoitettu persoonallisuus ja jossa tämä inkarnoitunut tietoisuus/sielu pyrkii hallitsevaan asemaan. Jokaisella ihmisellä on inkarnoitunut sielu. Oikeasti on niin,että jokainen Minä Olen,on nimenomaan tuo sielu,joka operoi ja kokee ihmiskehossa. Eikä päinvastoin. Koko ajan on kysymys tuosta ihmisen ja sielun yhteispelistä,sielun hankkiessa ihmiskokemusta. Sieluminä olemme se ikuinen olento,joka niinsanotussa kuolemassa jää eloon,eikä ihmiskehominä,joka aina "kuolemassa"häviää. Sieluminä kokee ihmiselämää useimmiten sadoissa,jopa tuhansissa elämissä,kyseessä on siis aina sielun inkarnoitumisesta uudelleen ja uudelleen uuteen ihmiskehoon,kunnes sen ihmiskokemus on saavutettu. On myös sieluja,jotka eivät hanki ihmiskokemusta. Olemme aikojen saatossa sieluna "näytelleet" koko ihmisskaalaa,kuninkaita,keisareita,pappeja,tuomareita,rikkaita,ryysyläisiä,tappajia,tapettuja jne. Emme vain "muista"aiempia elämiämme vielä kovin hyvin,eikä se ole oikeastaan tarkoituskaan. Siis me jokainen oikeasti olemme ikuinen sielu,ihmiskehossa,kokemassa ihmiskokemusta...siksi luonnehdinta,"luotu Jumalan kuvaksi"..

Kyllä tämä sielukysymys taisi nyt kerralla selvitä.

Jäi vielä vaivaamaan yksi yksityiskohta eli voiko immeinen olla päissään selvinpäin.

Käyttäjä18833
Seuraa 
Viestejä19

[/quote]

Kyllä tämä sielukysymys taisi nyt kerralla selvitä.

Jäi vielä vaivaamaan yksi yksityiskohta eli voiko immeinen olla päissään selvinpäin.[/quote]

Ei kannata kenenkään olla yhtään huolissaan,evoluutionsa alkuvaiheissa ei vain voi ymmärtää läheskään kaikkea...

Olli S.
Seuraa 
Viestejä4787

Ihmisellä on sielu ja ruumis, sehän on selvä asia. Psykologia tutkii sitä sielua ja fysiologia ruumista. Ihminen on toimiva kokonaisuus, sielu ja ruumis yhdessä toimivat ihmisenä fyysisessä, biologisessa ja yhteiskunnallisessa ympäristlssä.

Tässä ei ole mitään epäselvää. Kysymys on siitä, onko ihmisellä vielä kuolematon sielu, se mikä jää jäljelle kuollessa kun ruumis kuolee.

Tämä on maailmankatsomuksellinen kysymys, jota tiede ei vielä ole ratkaissut onko sitä vai ei.

Jos tämä sielu on olemassa, ihmisessä onkin kaksi ruumista ja kaksi sielua. Aineellinen ruumis ja sen psyyke, ja astraaliruumis ja sen psyyke.

Sielu sana sekoittaa asiaa. Se tarkoittaa toisaalta astraaliruumista ja sen psyykeä ja toisaalta aineellisen ruumiin psyykeä.

Kun nämä neljä erotetaan, ja tajutaan että ihmisessä on nämä neljä eikä kaksi, niin asia tulee käsitteellisesti selväksi, oli totuus miten oli.

Se ei ole aineellisen ruumiin psyyke, mikä on kuolematon, vaan se on se astraaliruumis ja sen psyyke, mitä uskonnoissa kuolemattomaksi sieluksi sanotaan.

En tiedä mikä astraaliruumiille ja sen psyykelle on oikea sana. Siinä minätietoisuus säilyy.

jesper
Seuraa 
Viestejä711

Olli S. kirjoitti:
Ihmisellä on sielu ja ruumis, sehän on selvä asia. Psykologia tutkii sitä sielua ja fysiologia ruumista. Ihminen on toimiva kokonaisuus, sielu ja ruumis yhdessä toimivat ihmisenä fyysisessä, biologisessa ja yhteiskunnallisessa ympäristlssä.

Tässä ei ole mitään epäselvää. Kysymys on siitä, onko ihmisellä vielä kuolematon sielu, se mikä jää jäljelle kuollessa kun ruumis kuolee.

Tämä on maailmankatsomuksellinen kysymys, jota tiede ei vielä ole ratkaissut onko sitä vai ei.

Jos tämä sielu on olemassa, ihmisessä onkin kaksi ruumista ja kaksi sielua. Aineellinen ruumis ja sen psyyke, ja astraaliruumis ja sen psyyke.

Sielu sana sekoittaa asiaa. Se tarkoittaa toisaalta astraaliruumista ja sen psyykeä ja toisaalta aineellisen ruumiin psyykeä.

Kun nämä neljä erotetaan, ja tajutaan että ihmisessä on nämä neljä eikä kaksi, niin asia tulee käsitteellisesti selväksi, oli totuus miten oli.

Se ei ole aineellisen ruumiin psyyke, mikä on kuolematon, vaan se on se astraaliruumis ja sen psyyke, mitä uskonnoissa kuolemattomaksi sieluksi sanotaan.

En tiedä mikä astraaliruumiille ja sen psyykelle on oikea sana. Siinä minätietoisuus säilyy.

Eikö neljä substanssia ole kuitenkin vähän liikaa? Jos ajatellaan, että astraaliruumis tarvitaan sielun ja ruumiin välittäjäksi, niin sieluja ei kuitenkaan tarvitse olla kahta, vaan yksi.  

Heed not my earthly lot, for it hath little of earth in it.
- Edgar Allan Poe

Olli S.
Seuraa 
Viestejä4787

jesper kirjoitti:
Olli S. kirjoitti:
Ihmisellä on sielu ja ruumis, sehän on selvä asia. Psykologia tutkii sitä sielua ja fysiologia ruumista. Ihminen on toimiva kokonaisuus, sielu ja ruumis yhdessä toimivat ihmisenä fyysisessä, biologisessa ja yhteiskunnallisessa ympäristlssä.

Tässä ei ole mitään epäselvää. Kysymys on siitä, onko ihmisellä vielä kuolematon sielu, se mikä jää jäljelle kuollessa kun ruumis kuolee.

Tämä on maailmankatsomuksellinen kysymys, jota tiede ei vielä ole ratkaissut onko sitä vai ei.

Jos tämä sielu on olemassa, ihmisessä onkin kaksi ruumista ja kaksi sielua. Aineellinen ruumis ja sen psyyke, ja astraaliruumis ja sen psyyke.

Sielu sana sekoittaa asiaa. Se tarkoittaa toisaalta astraaliruumista ja sen psyykeä ja toisaalta aineellisen ruumiin psyykeä.

Kun nämä neljä erotetaan, ja tajutaan että ihmisessä on nämä neljä eikä kaksi, niin asia tulee käsitteellisesti selväksi, oli totuus miten oli.

Se ei ole aineellisen ruumiin psyyke, mikä on kuolematon, vaan se on se astraaliruumis ja sen psyyke, mitä uskonnoissa kuolemattomaksi sieluksi sanotaan.

En tiedä mikä astraaliruumiille ja sen psyykelle on oikea sana. Siinä minätietoisuus säilyy.

Eikö neljä substanssia ole kuitenkin vähän liikaa? Jos ajatellaan, että astraaliruumis tarvitaan sielun ja ruumiin välittäjäksi, niin sieluja ei kuitenkaan tarvitse olla kahta, vaan yksi.  

Ei kai meillä aivot turhaan ole. Niiden psyykinen puoli on ihmisen aineellinen psyyke. Se mitä psyykessä on aivojen takia, se kuolee.

Mutta se mikä psyykessä on astraaliruumiin aivojen takia, se jää elämään. Minätietoisuus on siinä.

Kyllä niitä neljä on. Tietysti voi ajatella että vain kaksi, että kun kuolee, niin kuolee, astraaliruumista, kuolematonta sielua ei ole.

Siis täytyy ymmärtää, että sillä kuolemattomalla sielulla nimenomaan on myös ruumis, henkiaineruumis, astraaliruumis. Sitä sanotaan sieluksi, mutta siinä on molemmat tietysti. Henkiaine vaan on jotakin vielä tuntematonta.

Ja enemmän kuin neljä: elämän henki, demoneja, Jumalan henki. Mitä kenelläkin.

Käyttäjä18776
Seuraa 
Viestejä318

Pentuna ne oli niinku jänniä juttuja että jossain lapin kelohongassa asuu henkiolento mikä kotoisin jostain jupiterin kuusta ja tonttujakin on näkynyt ja astraaliruumiita ja kaikkee.

Mutta sitten mä kasvoin isoksi ja lopetin huuhaa-hommien lukemisen kun ne rupes oleen ihan tyhmii.

jesper
Seuraa 
Viestejä711

Olli S. kirjoitti:
jesper kirjoitti:
Olli S. kirjoitti:
Ihmisellä on sielu ja ruumis, sehän on selvä asia. Psykologia tutkii sitä sielua ja fysiologia ruumista. Ihminen on toimiva kokonaisuus, sielu ja ruumis yhdessä toimivat ihmisenä fyysisessä, biologisessa ja yhteiskunnallisessa ympäristlssä.

Tässä ei ole mitään epäselvää. Kysymys on siitä, onko ihmisellä vielä kuolematon sielu, se mikä jää jäljelle kuollessa kun ruumis kuolee.

Tämä on maailmankatsomuksellinen kysymys, jota tiede ei vielä ole ratkaissut onko sitä vai ei.

Jos tämä sielu on olemassa, ihmisessä onkin kaksi ruumista ja kaksi sielua. Aineellinen ruumis ja sen psyyke, ja astraaliruumis ja sen psyyke.

Sielu sana sekoittaa asiaa. Se tarkoittaa toisaalta astraaliruumista ja sen psyykeä ja toisaalta aineellisen ruumiin psyykeä.

Kun nämä neljä erotetaan, ja tajutaan että ihmisessä on nämä neljä eikä kaksi, niin asia tulee käsitteellisesti selväksi, oli totuus miten oli.

Se ei ole aineellisen ruumiin psyyke, mikä on kuolematon, vaan se on se astraaliruumis ja sen psyyke, mitä uskonnoissa kuolemattomaksi sieluksi sanotaan.

En tiedä mikä astraaliruumiille ja sen psyykelle on oikea sana. Siinä minätietoisuus säilyy.

Eikö neljä substanssia ole kuitenkin vähän liikaa? Jos ajatellaan, että astraaliruumis tarvitaan sielun ja ruumiin välittäjäksi, niin sieluja ei kuitenkaan tarvitse olla kahta, vaan yksi.  

Ei kai meillä aivot turhaan ole. Niiden psyykinen puoli on ihmisen aineellinen psyyke. Se mitä psyykessä on aivojen takia, se kuolee.

Mutta se mikä psyykessä on astraaliruumiin aivojen takia, se jää elämään. Minätietoisuus on siinä.

Kyllä niitä neljä on. Tietysti voi ajatella että vain kaksi, että kun kuolee, niin kuolee, astraaliruumista, kuolematonta sielua ei ole.

Siis täytyy ymmärtää, että sillä kuolemattomalla sielulla nimenomaan on myös ruumis, henkiaineruumis, astraaliruumis. Sitä sanotaan sieluksi, mutta siinä on molemmat tietysti. Henkiaine vaan on jotakin vielä tuntematonta.

Ja enemmän kuin neljä: elämän henki, demoneja, Jumalan henki. Mitä kenelläkin.

Jotenkin kaksinkertaistat todellisuuden kovin erikoisesti. Se "aineellinen psyyke" on se arvoitus, jota varten sielusta metafysiikassa ylipäätään puhutaan. Minätietoisuus ei tarvitse omaa sieluaan. Aivotoiminnan ja psyyken tilojen välillä on korrelaatio, mutta aivotoiminnan fysikaalinen kuvaus ei selitä tietoisuuden syntyä.

Heed not my earthly lot, for it hath little of earth in it.
- Edgar Allan Poe

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat