Seuraa 
Viestejä45973

Marsalkka Mannerheimin lähin mies, jalkaväenkenraali Erik Heinrichs (1890-1965) allekirjoitti 3.11.1947 kustannussopimuksen Otavan kanssa, jonka mukaisesti “Kenraali Heinrichs, joka paraikaa kirjoittaa muistelmiaan sotavuosiltaan 1939-44, sitoutuu tarjoamaan Otavalle yksinoikeuden näiden muistelmien julkaisemiseen kolmen vuoden kuluessa suomenkielellä.”

Heinrichs sai muistelmiensa käsikirjoituksen valmiiksi kustannussopimuksen mukaisesti syksyllä 1950.

Otava päätti kuitenkin vastoin kustannussopimusta ettei Heinrichsin muistelmia julkaista. Heinrichsin syksyllä 1950 valmisteneita muistelmia sotavuosilta 1939-44 ei ole toistaiseksi julkaistu.

Mitä Heinrichsin alkuperäisille muistelmakäsikirjoituksille Otavassa tapahtui, on tuntematonta.

35 vuotta myöhemmin, vuonna 1985, Otava yritti korjata sensurointiaan ja pyysi armeijan omaa tutkijaa, valtiotieteen tohtori Martti Turtolaa, kirjoittamaan jalkaväenkenraali Erik Henrichsin omia muistelmia korvaavan “elämänkerran”. Otava julkaisi Turtolan kirjan vuonna 1988.

Armeijan kontrolloimassa sota-arkistossakin Heinrichsin muistelmista on pk-sarjassa nro1172 tallella tyhjät kannet “Muistelmat”.

Toinen kustantaja WSOY sensuroi marraskuussa 1954 Väinö Linnan “Sotaromaanin” ja julkaisi siitä tynkäversion joulukuussa -54 nimellä “Tuntematon sotilas”.

Kun Yleisradion MOT-ohjelma toi talvella 2000 julkisesti esille Linnan alkuperäisen sotaromaanin käsikirjoituksen sensuroinnin, WSOY julkaisikin – painostettuna - vuonna 2001 alkuperäisen kustannussopimuksen mukaisen version Linnan työstä sen alkuperäisellä nimellä “Sotaromaani”.

Linnan sotaromaanista kustantaja poisti mm. kaikki tekstikohdat, joissa käsiteltiin ja kritisoitiin rintamalla ja selustassa upseerien toimeenpanemia omien sotilaiden hengenriistoja.

Kannaksella taistelleelta patterinpäällikkö Lauri Jäntiltä kesti käsikirjoituksen valmistumisesta (1955) peräti yhdeksän vuotta ennen kuin hänen kustantajansa WSOY julkaisi vuonna 1964 muistelmakäsikirjoituksen nimellä “Viipurin viimeinen päivä”. Kirjasta on julkaistu jo kolme, korjattua painosta.

Jäntti lähetti käsikirjoituksensa Viipurin kesäkuun 1944 tapahtumia Mannerheimin käskystä tutkineen kenraalimajuri V.H. Palojärven tarkastettavaksi.

Luettuaan käsikirjoituksen Palojärvi vastasi kustantajan mukaan Jäntille: “Annettu kuva on oikea mutta mitä tulee jälkinäytökseen, jättäisin pois tappioluettelot ja sekä kenttäoikeus-jutun”.

Kirjailija Veijo Meri kuvaa sotaromaanissaan “Jääkiekkoilijan kesä” (Otava 1980) kesäkuun 1944 Kannaksen rintamalohkojen murtumisia, karkureiden kiinniottamisia ja teloituksia Lappeenrannassa sekä karkureiden toimituksia takaisin Portinhoikan taisteluihin.

Kustantaja Otavan vaatimuksesta Meri joutui lisäämään käsikirjoitukseensa kirjan esittelysivuna julkaistun vakuutuksen, jonka mukaan “kirjassa kerrottuja asioita ei ole todellisuudessa tapahtunut vaan ne ovat syntyneet ainoastaan kirjoittajan ja lukijan mielikuvituksissa.”
Näin siis kirjailija Veijo Meri, tuhansien rintamasotilaittemme haastattelija ja kuuntelija.

Historiantutkija Heikki Ylikangas sai kesäkuussa 2007 valmiiksi kesän -44 Kannaksen katastrofia ja rintamakarkureiden teloituksia koskevan tutkimuksensa, jolle tutkimuksen kustantanut Otava antoi nimen “Romahtaako rintama?- Suomi puna-armeijan puristuksessa kesällä 1944”.

Kustantaja Otava vaati tunnetulta lakimieheltä lausunnon ennen kuin suostui antamaan luvan Ylikankaan tutkimuksessa julkistetun 82 jatkosodan aikana armeijan eri rekistereiden mukaan teloitetun oman sotilaan nimien julkistamiseen.

Virallisen sotahistoriamme nykytulkinnan mukaan jatkosodan aikana kenttäoikeuksien päätöksin ammuttiin 46 omaa sotilasta ja upseerien aseenkäytön perusteella rintamalla ammuttuja on lisaksi 11 sotilasta.

Selustassa upseerien aseenkäytöllä kesäkuussa -44 suoritetut omien rintamakarkureiden laittomat hengenriistot eli murhat on toistaiseksi onnistuttu pitämään pimennossa tutkimuksilta ja esitutkinnoilta.

Ylikangaan kesäkuun 1944 armeijan lainkäyttöä ja toimenpantuja karkureiden teloituksia koskevan jatkotutkimuksen vuodelta 2009, “Yhden miehen jatkosota”, Otava päätti olla julkaisematta. Tutkimuksen julkisti WSOY.

Kesäkuun 1944 Kannaksen rintamien kymmenien tuhansien sotilaittemme joukkopaot sekä Mannerheimin ja rintamakomentajien käskyhin perustuvat karkureihin kohdistetut rangaisutoimet ja laajamittaiset laittomat teloitukset selustassa, ovat edelleen historiantutkimuksellisesti ja rikosoikeudellisesti lähes koskematonta ja nykyisen sotahistoriamme sivuilta visusti salattua.

Yksittäistä Kyllikki Saaren laitonta hengenriistoa eli murhaa esitutkintaviranomaisemme ovat tutkineet miljoonin virkatyötunnein ja euroin jo lähes 60 vuotta eikä valmista näytä tulevan koskaan.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

Kommentit (3)

Sotavuonna -44 joukkopakoihin oli syynä marskin käsky pitää asemat tappioista piittaamaatta siinä tykistöhelvetissä miltä ummistivat silmänsä tiedustelun varoituksista huolimatta. Marski tapatti joukkoja tarkoituksellisesti ja yllättyi että hyökkäys tyrehtyi mm Kuhlmeyn tultua hätiin. Marski-maanpetturi.

Tvomas
Seuraa 
Viestejä2371

"Päämajan määräyksestä käynnistettiin syksyllä 1942 tutkimukset Oeschin alaisten komennossa olleiden sotavankileirien vankisurmista. IV Armeijakunnan esikunnan linnoitusosasto oli antanut 19. marraskuuta 1941 käskyn, jonka mukaan "niskuroivat vangit oli heti teloitettava työpakalle" ja mainitsi käskylle olevan Oeschin suostumus. Käskyn mukaan myös toimittiin. Näistä ja muista lukuisista surmista johtuen armeija käynnisti tutkimukset, jotka valmistuivat keväällä 1943. Yleisesikunnan päällikkö Erik Heinrichs piti kuitenkin paperit itsellään eikä ryhtynyt oikeustoimiin. Syys-lokakuun vaihteessa 1944 Päämajan sotavankikomentaja, eversti Sulo Malm poltti Oeschin käskystä sekä Yleisesikunnan että Päämajan kappaleet tutkimusasiakirjoista." http://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Lennart_Oesch

Pakkoruotsi on yleissyövyttävä aine.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Moskovan Kremlissä 6. huhtikuuta 1948 pidetyssä tilausuudessa, Josef Stalin sanoi haluavansa mainita muutaman sanan valtuuskunnan sotilasasiantuntijoille jalkaväenkenraali Heinrichsille ja kenraalimajuri Oinoselle;

" Vaikka en ole varsinaisesti sotilas, voin sanoa, että meidät sotilaat rauhan aikana helposti unohdetaan, mutta sodan aikana kaikki riippuu meistä. Sellaista maata, jolla on huono armeija, ei kunnioita kukaan, mutta sellaista maata, jolla on hyvä armeija, kunnioittavat kaikki. Kohotan maljani Suomen armeijalle ja sen täällä oleville edustajille ".

Stalin, nostaa ylös Suomen ja Suomen Armeijan miehet ja naiset jotka taisteli osoittaen kunnioituksensa Suomalaiselle Kenraalimajuri Oinoselle. Stain halveksuu "maata jolla on huono armeija" jota edustaa Ruotsalainen jalkaväenkenraali Heinrichs, joka koko historian huomioon ottaen, on etupäässä tappanut aseettomia siviilejä.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat