Seuraa 
Viestejä45973

En löytänyt tästä aiheesta mitään keskustelua täältä enkä muualtakaan.

Eli olen aikuinen mies, muutamaa vuotta vaille 30. Miehen pitäisi kai olla parhaimmillaan ja rohkeimmillaan juuri tässä iässä. Noh minä en ole ja on minulla muitakin pelkoja, mutta tämä pimeyden pelko on sellainen, jota en ole muilla kanssaihmisillä kohdannut. Yleensähän ne möröt jätetään sinne sängyn alle jo 10-vuotiaina, tai ainakaan niistä ei puhuta sen jälkeen.

Joka tapauksessa tilanne on sellainen, etten uskalla nukkua yksin pimeässä. Toisen ihmisen läsnäollessa se juuri ja juuri menee ja ehkä juuri ja juuri pimeässä huoneessa, jos tiedän talossa olevan muitakin ihmisiä melko lähellä. Mutta ajatus yksin nukkumisesta pimeässä vaikkapa omakotitalossa suorastaan kauhistuttaa, saati sitten maalaistalo tms. en varmaan saisi hetkeäkään unta. Eikä se ole pelkästään nukkuminen. Jo yksin kotona ollessa pimeään huoneeseen meneminen pelottaa. Kaikista pahinta asiassa on se pelon varsinainen syy. En pelkää mitään järkevää syytä kuten raiskaajat/puukottajat pimeässä puistossa, tai murtomies kotona vaan pelkään yliluonnollisia asioita/ aistiharhoja. Esimerkiksi pimeässä unta hakiessa on pakko yhtenään availla silmiä ja tarkistaa, ettei siinä sängyn vieressä ole mitään hahmoa ja pimeään huoneeseen mennessä odotan siellä olevan "jonkun", samoin metsässä kävellessä alan kuvittelemaan hahmoja hämärään jne. Oikeasti en ole koskaan nähnyt mitään mikä tavallaan tekee pelosta vielä naurettavamman. Ainoastaan kerran olen kuullut ihme kuiskauksia pimeästä, missä ei varmasti ollut ketään.

Olen toki yksinhuoltajan lellitty, joka on koko lapsuutensa nukkunut yövalojen avulla ja turvallisen aikuisen läheisessä seurassa ja kaiken lisaksi asunut ikäni kaupungeissa valosaasteessa. Olen jutellut sukupolvea vanhempien kanssa, jotka ovat viettäneet lapsuutensa maalla, ilman turhaa valaistusta ja heille pimeys on pikemminkin turvallinen verho, jonka yö suo. Voi siis olla pitkälti ihan sitä kun on vaan aina tottunut olemaan edes hämärässä, eikä koskaan ainakaan sysipimeässä. Täydellinen säkkipimeys oikastaan ihan ahdistaa, iskee jopa ahtaanpaikankammo, vaikka tietäisi olevansa avarassakin tilassa. Onkohan tässä muuta apua kuin rohkeuden ja itsekurin avulla totutella itsensä pimeyteen?

Niin ja joo sen voin lisätä vielä, olen saanut kristillisen kasvatuksen ja myohemmin lisännyt tajuntaani jopa enemmän yliluonnillisilla ajatuksilla, joista moniin jossain määrin vieläkin uskon. Järjen hetkinä mitään sellaisia ei ota edes lukuun, mutta kun pyörii sängyssä yöllä niin ainakin minun mielessä kaikki möröt voivat olla jopa mahdollisia. Vilkas mielikuvitus tuo omat haittansa.

Onko ketään muita nössöja, joilla sama ongelma?

Sivut

Kommentit (46)

Delivers
Seuraa 
Viestejä449

Onhan tuota ollut, varmaan jossain määrin monenkin kaupunkilaisen kirous. Nykyään riippuu pitkälti mielentilasta, kuinka häiritsevää pimeys ja hiljaisuus milloinkin on. Nykyään saan kyllä unta, vaikkakin joskus pienen pyörimisen jälkeen. Mökillä olen huomannut, että jos uni ei tule pimeän vuoksi niin siihen voi vaikuttaa monella tapaa. Saatan vaikkapa mennä ulos laulamaan ja katsomaan tähtiä kunnes ei pelota enää. Tietysti jos pelko on niin suuri, että haluat vain kääriytyä täkin alle, niin tämä voi tuntua ylivoimaiselta.

Yksi asia mitä olen huomannut on se, että asian rationalisointi ei auta mitenkään. Toimivin vaihtoehto on jotenkin henkilökohtaisella tasolla kohdata pelkonsa, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Myöskään terapia ei välttämättä olisi huono idea sinun tapauksessasi.

Sitten on vielä kolmas tapa. Perhetaustani on sellainen, että lähipiiriin kuuluu ihmisiä, jotka uskovat henkimaailman läsnäoloon, energioihin, jne. Tältä kannalta katsottuna pimeänpelko ja erityisesti 'läsnäolon' tunne voivat olla merkkejä tietystä herkkyydestä, jota on mahdollista kehittää siihen suuntaan että se tulee tutuksi eikä siten aiheuta enää pelkoa. Jos siis todella koet yliluonnollisen tuntuisia asioita, mene esim. hyvälle meediolle. Ja ennenkuin joku alkaa nillittämään, en ole kiinnostunut väittelemään yliluonnollisesta (unfalsifiable claims), mutta vähintäänkin jos kaikki vaihtoehdot on kokeiltu ei tämänkään koluamisesta ainakaan haittaa ole.

ps. Ei siellä mitään ole ja jos onkin, miksi se haluaisi sinulle pahaa?

Arbeit macht frei

Ertsu
Seuraa 
Viestejä6985

Mulla on ollut teini-iässä samantyyppisiä ongelmia. Luin päivällä jotain kummitusjuttuja ja illalla nukkumaan mennessä pelkäsin niitä mörköjä. Mulla oli oma huone omakotitalon (rintamamiestalo) yläkerrassa. Muistan, kuinka joskus pelotti, kun puiden oksat raapivat peltikattoa ja kuvittelin, että äänien joukossa on muitakin ääniä kuin se puun aiheuttama. Usein varasin sorkkaraudan sänkyni viereen siltä varalta, että joku mörkö tulee huoneeni ovesta sisään. Nykyisin ei ole ongelmia sen suhteen. Pystyn nukkumaan paremmin nimenomaan yksin ollessa. Jos huoneessa nukkuu joku toinen henkilö, niin se aiheuttaa jonkinlaisen lievän jännityksen. Pelkään, että se toinen voi puukottaa minut kuoliaaksi nukkuessani. Ihmisen pahin vihollinen on oikeasti toinen ihminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jussipussi
Seuraa 
Viestejä46043
Kuuppa jumissa

Niin ja joo sen voin lisätä vielä, olen saanut kristillisen kasvatuksen ja myohemmin lisännyt tajuntaani jopa enemmän yliluonnillisilla ajatuksilla, joista moniin jossain määrin vieläkin uskon. Järjen hetkinä mitään sellaisia ei ota edes lukuun, mutta kun pyörii sängyssä yöllä niin ainakin minun mielessä kaikki möröt voivat olla jopa mahdollisia. Vilkas mielikuvitus tuo omat haittansa.




Pelkäät ajatuksia.

Miksi?

Kuka kuvittelee ajattelevansa? Älä luule että sinä ajattelet, jos luulet, ajattelu saa sinut koukkuun ja pelkäämään ajatuksia.

Meillä on ajatusprosesseja joiden tuottama logiikka / järkeily on välillä oikeassa välillä väärässä. Näissä ns näkymättömissä pelkotila-ajatuksissa ne on isolla todennäköisyydellä väärässä.

Suhtautukaa kuviteltuihin "omiin ajatuksiin" yhtä kriittisesti kuin ns "muiden ajatuksiin".

jussipussi
Seuraa 
Viestejä46043
Ertsu
Ihmisen pahin vihollinen on oikeasti toinen ihminen.



Jos haluat löytää itsesi pahimman vihollisen, se olet sinä itse tarkemmin sanottuna ajatukset joihin kritiikittömästi uskot. Kuten uskot siihenkin ajatukseen että toinen ihminen on toiselle pahin vihollinen.

Ajatus riittää pahimmaksi viholliseksi.

Esimerkki: päässäni on ajatus että sinä olet minun pahin vihollinen, jos ajatusprosessi on sitä mieltä. Ajatusprosessi päättää ettet ole minun pahin vihollinen joten et ole sitä ajatuprosessin kautta. Onko kummasakaaan tapauksessa sinussa tapahtunut mitään muutosta? Oletko mitattavasti vihollinen ja tai ei? Onko sinulla tässä yhtälössä mitään merkitystä jos kykenen pelkällä ajatteluprosessilla muodostamaan/kohdentamaan viholliseni?

Ajatus on myös masentuneen pahin vihollinen.

Lopettakaa ajatusprosesseihin uskominen ja siirtykää tarkkailemaan ajatusprosesseja , ne käyttäytyy jostain syytä paremmin tarkkailun alla, ne on vähemmän refleksinomaisia ja itseään toistavia. Ne alkaa toteuttamaan sitä oikeaa tehtävää eli työkaluna olemista ei herrana olemista.

Havainnoikaa nyt itseänne ja minkälaisia ajatuprosesseja ja niihin voimallisesti liittyviä tunnereaktioita tämä teksti sai aikaan teidän pään ajatuprosesseissa. todennököisesti ajatusprosessinne on näitä ajatuprosessin tuotoksia vastaan koska sitä toista prosessia uhataan jollain logiikalla aseman suhteen joten ajatusprosessi suuntaa vihan nimimerkki Jussipussiin koska ajatusprosessia ei sieltä saa ulos esille erikseen tuhottavaksi joten Jussipussi saa toimia nyt sijaiskärsijänä ja kohteena näille "typerille ajatuksille". Nyt ymmärrätte varmaan paremmin miksi ihmisiä esim tapetaan pelkkien ajatuprosessien takia joita ne tuo julki.

Kuuppa jumissa
Yleensähän ne möröt jätetään sinne sängyn alle jo 10-vuotiaina, tai ainakaan niistä ei puhuta sen jälkeen.
olen saanut kristillisen kasvatuksen ja myohemmin lisännyt tajuntaani jopa enemmän yliluonnillisilla ajatuksilla, joista moniin jossain määrin vieläkin uskon. Järjen hetkinä mitään sellaisia ei ota edes lukuun,



Tässä on hyvä esimerkki siitä, kuinka uskonnollinen aivopesu voi aiheuttaa vakavaa haittaa lapsen normaalille henkiselle kehitykselle, uskontojen tuputtaminen alle 18 vuotiaille pitäisi siksi(kin) kriminalisoida.
Sinun pitäisi ymmärtää, että kaikki uskonnot ovat ihmisten keksimää hölynpölyä, eikä mitään henkiolentoja ole olemassa kuin mielikuvituksen tuotteena.
Miten pihalla täytyy vanhempien olla kun he alkavat pelottelemaan lapsiaan helvetillä ja muilla kuvitteellisilla uhkilla ja saavat aiheutettua heille kestoahdistuksen.

Psyykkinen trauma tai psyykkinen järkytys on pitkäaikainen mielenterveyteen vaikuttava haitta, joka on syntynyt traumaattisisten ärsykkeiden ylittäessä tietyn sietokyvyn asteen. Trauman seurauksena yksilö ei kykene selvittämään traumaattiseen tapahtumaan liittyviä ajatuksia eikä tunteitaan. Sen voivat aiheuttaa monenlaiset tapahtumat, mutta on olemassa muutamia yleisiä tekijöitä. Traumaattisessa tapahtumassa on usein kyse täydellisestä avuttomuuden tunteesta, minkä aiheuttaa todellinen tai mahdollinen uhka henkeä, ruumiillista koskemattomuutta tai mielenterveyttä kohtaan. Yksilön normaalia ajatusmaailmaa järkytetään, mikä altistaa hänet hämmentyneeseen ja turvattomaan tilaan.

Psyykkisen trauman syntymiseen vaikuttavat monet tekijät. Jotta voidaan puhua luokituksen ICD-10 tai DSM-IV mukaisesta postraumaattisesta stressireaktiosta, on ensin oltava riittävä trauma. Edellä tarkoitettu trauma on kyseessä ainakin silloin, kun ihminen on ollut hengenvaarassa tai hän voi perustellusti uskoa olevansa hengenvaarassa. Tilannetta pahentaa, jos kokemus on pitkäkestoinen eikä ihmisellä ole mahdollisuutta tehdä mitään asian eteen. Vakavaksi trauman tekee se, että trauman aiheuttaa joku tahallaan ja uhkailee lisäseuraamuksilla.

Traumatisoitumiseen liittyvät oireet ovat moninaisia. Tyypillisiä ovat unihäiriöt, masentuneisuus, ja ahdistuneisuus, joita esiintyy itsenäisenäkin. Traumatisoitumiselle on tyypillistä, että joku ärsyke saattaa laukaista traumaattisen oireen ilman, että ihminen itse huomaa näin tapahtuneen. Koska unihäiriöt, masentuneisuus, ahdistuneisuus ja muut vastaavat oireet ovat yleisiä oireita, diagnoosia ei ole syytä tehdä ilman riittävää traumaa. Ilman traumaa käytetään oirediagnoosia, jota voi käyttää samanaikaisesti.

Osalla ihmisistä on sellaiset psyykkiset rakenteet, että he pystyvät kohtuullisesti selviämään vakavistakin traumoista — ei kuitenkaan ilman seuraamuksia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psyykkinen_trauma

Kun koko lapsuusaika pelotellaan henkimaailmalla, joka on uhkaava, ei ole mikään ihme jos vielä aikuisenakin ahdistuu samalla tavalla kuin lapsenakin, esimerkiksi nukkumaan mennessä.
Ongelma voi jatkua koko loppuelämän tai sitten pitää herätä todellisuuteen ja ymmärtää että vanhempasi vieroitti sinut todellisuudesta, muista kiittää heitä.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä46043
fenomenologi

Tässä on hyvä esimerkki siitä, kuinka uskonnollinen aivopesu voi aiheuttaa vakavaa haittaa lapsen normaalille henkiselle kehitykselle, uskontojen tuputtaminen alle 18 vuotiaille pitäisi siksi(kin) kriminalisoida.





Suomi ei ole sivistysvaltio niin kauan kun täälla saa pelotella laillisesti lapsia sellaisilla väittämillä joita ei voi todistaa ja pakottaa lasta pelottelun kautta uskomaan niihin todistamattomiin väittämiin. Pahinta/tehokkainta pelottelua tässä on se että lapsen Äiti ja Isä toimivat pelottelun suorittajina. "Hirveetä kattoo", ihmiset toimivat kuin mielettömät robotit.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä46043
kurremus
Demoneita saksilla silmään jos tulevat! HA HA HA! (Enkä pelkää ollenkaan!)



Älä valehtele itsellesi, hyökkäys/pakoreaktio on samasta lähteestä. "ne" tulee juuri silloin ajatuprosesseissa ja tunteissa kun kiellät/hyökkäät /pelkäät "niitä" aktiivisesti. Hyökkäys / pako vain vahventaa prosessia.

Itsehän pelkäsin pimeää myös epänormaalin myöhäisille vuosille. Muistan kun ihan junnuna katsottiin isän kanssa mm. Salattuja kansioita ja Stephen Kingin leffoja. On sanottava että pienen lapsen psyyke kärsi melko pahasti näistä ja näin toistuvasti sairaalloisen pelottavia painajaisia joihin heräsin keskellä yötä. Asiaa ei varmasti helpottanut yhtään, että koin nuorempana usein unihalvauksia, jotka olisi melkoisella varmuudella myös aikuiselle varsin pelottavia kokemuksia.

Ehkä n. 16-18 ikävuodessa sitä alkoi vaan kamppailla tätä irrationaalista pelkoa vastaan, kun huomasi ettei se tuntunut olevan katoamassa tai edes vähenemässä merkittävästi ja kai siinä samalla alkoi olla ihan muut asiat voimakkaasti nuoren miehen mielessä ettei sitä enää osannut keskittyä tällaisiin pelkoihin. On lopuksi kuitenkin myönnettävä, että vaikka tuo 30 alkaa itselläkin olla lähellä niin esim. mökillä keskellä korpea yksinään oleminen syysiltana ei vieläkään olisi nautinto

kurremus
Seuraa 
Viestejä383
jussipussi
kurremus
Demoneita saksilla silmään jos tulevat! HA HA HA! (Enkä pelkää ollenkaan!)



Älä valehtele itsellesi, hyökkäys/pakoreaktio on samasta lähteestä. "ne" tulee juuri silloin ajatuprosesseissa ja tunteissa kun kiellät/hyökkäät /pelkäät "niitä" aktiivisesti. Hyökkäys / pako vain vahventaa prosessia.

Mutta entäs jos ne tulee oikeesti? Sillon mä mielummin isken eka.

Mutta kyllä joo, puhut ihan asiaa.

Ertsu
Seuraa 
Viestejä6985
TraXter
On lopuksi kuitenkin myönnettävä, että vaikka tuo 30 alkaa itselläkin olla lähellä niin esim. mökillä keskellä korpea yksinään oleminen syysiltana ei vieläkään olisi nautinto

Muistan, kun oltiin jollain työporukalla majoitettuina Ähtärin eläinpuiston lähellä sijaitsevalle leirintäalueen mökille. Olin silloin kait jotain about 30v. Yöllä otettiin vähän olutta ja käytiin ulkona tupakalla. Se oli niin säkkipimeää, että ees tähtiä ei näkynyt. Täytyy myöntää, että vähän meni iho kananlihalle, kun susien ulvonta kuului sieltä eläinpuistosta.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä46043
kurremus
jussipussi
kurremus
Demoneita saksilla silmään jos tulevat! HA HA HA! (Enkä pelkää ollenkaan!)



Älä valehtele itsellesi, hyökkäys/pakoreaktio on samasta lähteestä. "ne" tulee juuri silloin ajatuprosesseissa ja tunteissa kun kiellät/hyökkäät /pelkäät "niitä" aktiivisesti. Hyökkäys / pako vain vahventaa prosessia.

Mutta entäs jos ne tulee oikeesti? Sillon mä mielummin isken eka.

Mutta kyllä joo, puhut ihan asiaa.




Ilmoita kun ensimmäisen kerran tulevat oikeesti, tulen apuun

jussipussi
fenomenologi

Tässä on hyvä esimerkki siitä, kuinka uskonnollinen aivopesu voi aiheuttaa vakavaa haittaa lapsen normaalille henkiselle kehitykselle, uskontojen tuputtaminen alle 18 vuotiaille pitäisi siksi(kin) kriminalisoida.





Suomi ei ole sivistysvaltio niin kauan kun täälla saa pelotella laillisesti lapsia sellaisilla väittämillä joita ei voi todistaa ja pakottaa lasta pelottelun kautta uskomaan niihin todistamattomiin väittämiin. Pahinta/tehokkainta pelottelua tässä on se että lapsen Äiti ja Isä toimivat pelottelun suorittajina. "Hirveetä kattoo", ihmiset toimivat kuin mielettömät robotit.



Uskonnon pakkosyöttö ja siihen liittyvä pelottelu aiheuttaa stressiä ja aivovaurioita, mitkä sitten altistavat uskovaisuudelle.

Useissa kohorttitutkimuksissa on osoitettu joidenkin lapsuudenaikaisten vakavien kielteisten elämäntapahtumien kuten vanhemman kuoleman, fyysisen ja emotionaalisen kaltoinkohtelun sekä seksuaalisen hyväksikäytön lisäävän depression ja muiden mielenterveyshäiriöiden riskiä aikuisiällä (Widom ym. 2007). Kaikkien depressioiden taustalla ei silti ole traumakokemuksia, eivätkä kaikki traumoja kokeneet masennu. Lapsen kokemuksen muodostuminen mielenterveyden häiriöille altistavaksi riippuu lukuisista tekijöistä, kuten perimästä, temperamentista, saadusta hoivasta, iästä, stressin kestosta ja myöhemmistä korjaavista kokemuksista (Karlsson ym. 2007).

Varhaisilla traumoilla on todennäköisesti pitkäaikaisia neuroendokrinologisia vaikutuksia (Danese ym. 2008, Heim ym. 2008a, Uher 2008), jotka depressiopotilailla liittynevät muun muassa stressivasteiden herkkyyteen, glukokortikoidiresistenssiin, kortikotropiinin vapauttajahormonin (CRH) eritykseen, immuunivasteiden aktivoitumiseen ja hippokampuksen pienentyneeseen tilavuuteen. Nämä biologiset poikkeavuudet lisännevät riskiä masentua stressin yhteydessä (Heim ym. 2008a)

CRH on neuropeptidi, jota syntetisoituu erityisesti hypotalamuksessa ja joka toimii kortikotropiinin eli ACTH:n vapauttajahormonina aivolisäkkeestä. CRH myös välittää koetun stressin vaikutuksia autonomiseen hermostoon ja käyttäytymiseen, ACTH lisää kortisolin eritystä lisämunuaisista. Eläinkokeissa perinnölliset tekijät, ajankohtainen stressi ja varhain koettu stressi, kuten emon riisto, aikaansaavat aikuisikään säilyvän taipumuksen CRH:n liikaeritykseen.

Hippokampuksen tilavuus ja gliasolujen tiheys saattavat olla pienentyneet kortisolin erityksen lisääntymisen tai hermokasvutekijöiden vähenemisen seurauksena (aan het Rot ym. 2009)

Stressin ja tulehdusmekanismien yhteydet depressioon ovat herättäneet suurta kiinnostusta. Osalla masennuspotilaista monien sytokiinien (esim. interleukiinien 1, 2 ja 6 sekä tuumorinekroositekijä alfan) perifeeriset pitoisuudet ovat suurentuneet (Pariante ja Lightman 2008). Syynä voi olla tulehdus, mutta myös psykososiaalisen stressin on osoitettu voivan johtaa sytokiinijärjestelmän aktivoitumiseen ja varhaisen stressin jopa tulehdusarvojen pysyvään lievään suurenemiseen.

Sytokiinit läpäisevät veri-aivoesteen ja voivat vaikuttaa aivojen aineenvaihduntaan, toimintaan ja mahdollisesti rakenteeseenkin monien eri mekanismien kautta (Miller ym. 2009). Ne voivat altistaa masennukselle vähentämällä monoamiinien synteesiä ja lisäämällä niiden takaisinottoa synapseissa, vaikuttamalla glutamaattihermovälitykseen sekä vähentämällä keskushermoston gliasolujen tiheyttä ja määrää erityisesti etuaivokuoressa (Miller ym. 2009). Ne myös kiihdyttävät ainakin lyhytaikaisesti HPA-akselia lisäten CRH:n, ACTH:n ja kortisolin eritystä (Miller ym. 2009). Pitkäaikaisena seurauksena voivat olla glukokortikoidireseptorien toiminnan vaimeneminen ja osittainen glukokortikoidiresistenssi (Heim ym. 2008a, Pariante ja Lightman 2008, Miller ym.

Pitkään jatkunut stressi ja suuret kortisolipitoisuudet voivat vaurioittaa hippokampusta, jolloin myös sen tärkeä jarruttava rooli HPA-akselin toiminnan säätelyssä saattaa häiriintyä (Karlsson ym. 2007, Heim ym. 2008a, Pariante ja Lightman 2008). Eläinkokeiden mukaan stressitekijät vähentävät hermokasvutekijöiden (esim. BDNF:n) synteesiä hippokampuksessa, mikä saattaa johtaa solukatoon.
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/e ... uo98252#s3

Kun monoamiinien (serotoniini ym.) synteesi vähenee, saattaa syntyä pakko-oireyhtymä, joka on uskovaisuuden taustalla.

Ruotsalaistutkimuksen mukaan aivojen serotoniini-välittäjäaine saattaa selittää osan yksilöiden uskonnollisuuden eroista. Tutkijat ehdottavatkin, että esimerkiksi kiihkouskovaisuuden taustalla voisi olla aivojen poikkeava serotoniiniaktiivisuus. Serotoniini säätelee mielialaa ja sen puute liitetään mm. masennukseen.
Tukholman Karoliinisen sairaalan psykiatrit seurasivat PET-kameralla seroniiniaktiivisuutta 15 miehen aivoissa. Skeptisesti henkimaailmaailman asioihin suhtautuvien aivoista löytyi runsaasti serotoniinia vastaanottavia reseptoreita. Henkien olemassaoloon ja yliluonnollisiin uskovien serotoniiniaktiivisuus oli puolestaan silmiinpistävän vähäistä, kertoo American Journal of Psychiatry.
http://www.tiede.fi/uutiset/1711/kiihko ... toniinista

"Pitkään jatkunut stressi ja suuret kortisolipitoisuudet voivat vaurioittaa hippokampusta, jolloin myös sen tärkeä jarruttava rooli HPA-akselin toiminnan säätelyssä saattaa häiriintyä"

Hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakseli (HPA-akseli) :n liikatoiminta voi johtaa yhdessä mm. serotoniinivajauksen kanssa liioiteltuun stressireaktioon, esimerkiksi pimeän pelkoon.
Uskonnollinen aivopesu saa aikaan arkoja ihmisiä, jotka sitten etsivät turvaa uskonnollisista yhteisöistä.
Psyykkisten tekijöiden lisäksi aivojen rakenteelliset muutokset saavat aikaan sen, ettei asiat hahmotu järkevällä tavalla, koko ajatusmaailma kierrätetään uskonnon kautta.
Kuinkahan monta sataa vuotta vielä menee, että yhteiskunta puuttuu lasten törkeään vahingoittamiseen uskontojen avulla.

Eikä tässä vielä kaikki, monille uskovaisille tyypillinen agressiivinen käytös esimerkiksi heidän uskontoaan loukattaessa liittyy varmaankin serotoniinin vähäisyyteen.

Huomattavan laaja kirjallisuus kytkee impulsiiviset, aggressiiviset persoonallisuushäiriöt pienentyneeseen aivojen serotoniinipitoisuuteen ja myös koko elimistön poikkeavaan serotoniinin aineenvaihduntaan (Coccaro 1989). Heikentynyt serotoniinin aineenvaihdunta aivoissa on kuitenkin liittynyt myös muihin psykiatrisiin sairauksiin, erityisesti "väkivaltaisiin", itsetuhoisiin masennustiloihin (Åsberg ym. 1986). Van Praagin ym. mukaan serotoniinihäiriöiltä puuttuu diagnoosinmukaista spesifisyyttä (van Praag ym. 1987). Ne eivät ole liittyneet mihinkään tiettyyn psykiatriseen diagnoosiin, vaan ne korreloivat mm. aggressioiden puutteelliseen kontrollointikykyyn, ahdistuneisuuteen ja mahdollisesti mielialan laskuun. Puutteellinen impulssikontrolli liittyy erityisesti aggressioiden säätelyn vaikeuteen.
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/e ... usinnumero

Stressin ja mielenterveyden mekanismeihin lisävalaistusta hippokampuksen neurogeneesistä

Viime vuosiin asti pidettiin varmana, ettei aikuisen aivoissa synny uusia hermosoluja aivojen tiedonkäsittelytoimintojen kannalta mielenkiintoisella tavalla. Nyt tätä käsitystä on syytä muuttaa. Äskettäin on nimittäin saatu uskottavaa tietoa, jonka mukaan uudet hermosolut eivät ole pelkkä anatominen kuriositeetti vaan niillä on toiminnallista merkitystä ainakin hippokampuksessa (Shors ym. 2001, Macklis 2001).

Jo muutaman vuoden ajan on tiedetty, että uusia hermosoluja syntyy niiden esiasteista erilaistumalla hippokampuskompleksin gyrus dentatuksessa (Eriksson ym. 1997). Hippokampus on muistitoimintojen kannalta aivojen keskeinen osa, joka sijaitsee allokorteksissa limbisen lohkon alaosassa. Se kytkeytyy kaksisuuntaisesti lukuisiin isoaivokuoren alueisiin ja niiden alapuolisiin rakenteisiin. Uusia hermosoluja ei synny hippokampuksen muissa rakenteissa kuin gyrus dentatuksessa. Rotalla siinä erilaistuu useita tuhansia uusia jyväissoluja (granule cell) vuorokaudessa. Pääosa hippokampuksen läpi menevästä tiedosta kulkee jyväissolujen kautta. Viime vuosien tutkimukset ovat osoittaneet, että monet neuraaliset säätelytekijät vaikuttavat gyrus dentatuksen uusien jyväissolujen määrään (Gould ym. 1999b, Scharff 2000, Fuchs ym. 2001). Esimerkiksi glukokortikoidit ja glutamaatti sekä stressi ja ikääntyminen ehkäisevät uusien solujen muodostumista eli neurogeneesiä, ja estrogeeni, useat kasvutekijät, ympäristön virikkeisyys, oppiminen ja liikunta lisäävät sitä. Hiirikokeissa liikunta juoksupyörässä on lisännyt jyväissolujen määrän lisäksi hippokampuksesta tulevan soluaktivaation kestoa (van Praag ym. 1999).

Uudet hermosolut eivät johda gyrus dentatuksen kasvuun, sillä vanhoja jyväissoluja kuolee, kun uusia tulee tilalle. Aikaisempi tutkimus (Gould ym. 1999a) oli jo osoittanut, että hippokampuksesta riippuva oppiminen parantaa uusien jyväissolujen säilyvyyttä mutta hippokampuksesta riippumaton ei. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että oppimiskyky riippuisi uusien jyväissolujen määrästä, joskin monet tulokset viittaavat siihen epäsuorasti (Gould ym. 1999b). Suoremmassa tutkimuksessa Shors ym. (2001) ruiskuttivat rottien ihon alle kemikaalia, jolla neurogeneesi estettiin tilapäisesti. Oppimista tutkittiin kahden viikon kuluttua eston alkamisesta, sillä tämän pituinen aika kuluu solujen vaeltamiseen, erilaistumiseen ja integroitumiseen hermoverkon osaksi. Kävi ilmi, että estäminen vähensi oleellisesti hippokampuksesta riippuvaa mutta ei siitä riippumatonta oppimista ja että estokemikaalin vaikutus oli ohimenevä, kun estäminen päättyi. Kemikaali ei vaikuttanut hippokampuksen vanhojen solujen synaptiseen toimintaan. Kaiken kaikkiaan neurogeneesin vaikutusta oppimis- ja muistamiskykyyn voidaan pitää jo melko varmana (Macklis 2001).

Hippokampus on ihmisen tietoisen muistin kannalta välttämätön aivojen osa (Clark ja Squire 1998). Sen neurogeneesi on neuronaalisen muovautuvuuden uusi muoto, jossa uusien solujen kytkennät voivat ilman aiempaa painolastia muodostua suhteessa siihen aktiivisuuteen, jonka muisti- ja havaintotieto synnyttävät vanhoissa soluissa. Muistitutkimuksen muiden tulosten perusteella on luultavaa, että hippokampus ei säilytä informaatiota vaan lähettää sen viiveen jälkeen aivokuoreen varastointia ja hakua varten. Se, että hippokampuksen uudet hermosolut korvaavat olemassa olevia, on joustava mekanismi, joka voi toimia alati muuttuvan tiedon välivarastona. Hippokampuksessa esiintyvä muovautuminen on siis keino rekisteröidä ympäristön tapahtumien virtaa suhteessa aiempaan kokemukseen. Koska hippokampuksen toiminnallinen rooli sallii paljon enemmän synaptista muovautuvuutta kuin moni muu rakenne aivoissa, tuloksen perusteella ei voida kuitenkaan suoraviivaisesti olettaa, että vastaava, todella toimiva integraatio saataisiin aikaan muualla aivoissa esimerkiksi siirteiden avulla, mutta teoreettisen mahdollisuuden se kyllä osoittaa.

Hippokampuksen neurogeneesi on avannut uuden tutkimussuunnan, joka koskee stressiä ja mielenterveyttä (Fuchs ym. 2001). Erityisesti krooninen psykososiaalinen stressi saa aikaan kortisolin ylieritystä, joka puolestaan vähentää oppimiskykyä ja jyväissolujen muodostumista. Stressi aiheuttaa uupumista ja masennusta, joihin liittyy todettavissa oleva stressihormonien liikaeritys. Hippokampus vaikuttaa stressihormonien eritykseen, koska sillä on neuraalinen palauteyhteys hypotalamukseen, mutta hippokampuksen atrofioituminen pitkään jatkuneessa masennuksessa (Sheline 2000) vähentää neuronaalisten palautteiden voimakkuutta. Myös serotoniinin määrän lisääntyminen lisää neurogeneesiä. Viimeaikaisten ja jo useaan kertaan toistettujen tutkimushavaintojen mukaan depressiolääkkeet kuten serotoniinin takaisinoton estäjät, ja jopa sähköhoito lisäävät neurogeneesiä hippokampuksessa (Malberg ym. 2000). Lääkkeillä vaikutetaan hippokampuksen morfologiaan ja psykoterapialla tapahtumien muistiperustaiseen tulkintaan eli siis hermosolujen aktiviivisuuden sisältöön. Depressiolääkevasteen ilmaantuminen vasta tietyn ajan kuluttua selittyy tässä mallissa sillä, että uusien solujen integroituminen hermoverkkoon ja käyttöönotto vie aikaa useita viikkoja.

Tuoreet tulokset tekevät ymmärrettäväksi aivotoimintojen näkökulmasta sen, miten hippokampus toimii tietoisen muistin osana ja miksi lääkityksen ja psykoterapian yhdistäminen voi olla hyödyksi masennuksen hoidossa. Liikunnan merkitys masennuksen ja työuupumuksen vähentäjänä on tiedossa jo ennestään, mutta hippokampuslöydöt tuovat tähänkin asiaan uuden kiinnostavan näkökulman.
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/u ... usinnumero

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat