Seuraa 
Viestejä2645

Onko nykymaailma liian nopetahtista jotta ihmisille kehittyisi vahva identiteetti ja arvokkuuden tunteminen. Itse ahdistun nykyisin sähläävästä meiningistä, en osaa odottaa huomiselta mitään hyvää. Maailmalla ei ole enää kasvoja, minulla taas puuttuu päämäärätietoisuus.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Sivut

Kommentit (18)

deepndark
Seuraa 
Viestejä2645
ambulo
Päämäärä olisi hyvä olla, tavoitteita, muuten elämällä ei juuri ole mitään merkitystä



Minulla on tavallaan päämääriä mutten tunne niistä iloa tällä hetkellä.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Riippuu itsestäsi, paljonko teet hyviä asioita, että mitenkä toiset sitten arvostavat sinua. Lisäksi tekosi määrittävät myös kavereitasi, eli jos esimerkiksi jaat rahaa niin saat useampia hännystelijöitä. Myös tietoa voi jakaa. Pitkälti kuitenkin nimen ansaitseminen vaatii nimen käyttöä, muuten ei voi tulla tunnetuksi. Poliitikot ovat paljon esillä, tosin hekin vain uransa mukaisella mittakaavalla. Onhan Urho Kekkonen tunnettu, mutta toisaalta hän myös oli kova vaikuttaja. Jos et ole mitään kummempaa, olet yksi muiden joukossa. Toisaalta olet silti yksi muiden joukossa, ja voit vaikka liittyä johonkin suuntaukseen. Silloinkin nimen ansaitseminen tosin edellyttää, että teet jotain. Kuitenkin, lopulta kukaan ei välttämättä tulekaan kertomaan sinulle, miten hyvä tyyppi olet. Työntekijäkin saa itse neuvotella parempaa palkkaa, harvemmin sitä tullaan oikein tarjoamaan.

Mutta kaiken kaikkiaan, jos et tee mitään erityistä, no, kannattaisi.

Ja etenkään netissä roikkuminen ei kauheasti edistä asioita. Jos roikut koko elämäsi vain netissä, niin elämäsi on täynnä infoähkyä ja saat elämyksiä ja ehkä opitkin jotain ja ehkä löydät jotain, mutta jos et tee oikeasti mitään, niin siltä osinhan se elämä onkin sitten melko tyhjä.

Lisäksi vaikuttaa siltä, että yhteiskunta ei kauheasti tarraa yksilöihin ja ohjaa heitä elämässä kohti suurempia päämääriä. Lähinnä käyt koulun, armeijan, ammatin, ja menet töihin, sitten muut jutut ovat pitkälti vain erilaisia palveluita, joita käyttää enemmän tai vähemmän tai ei pahemmin.

deep'n'dark
ambulo
Päämäärä olisi hyvä olla, tavoitteita, muuten elämällä ei juuri ole mitään merkitystä



Minulla on tavallaan päämääriä mutten tunne niistä iloa tällä hetkellä.



Tylsiä päämääriä? Ennalta arvattavia?

Tee jotain extempore sitten

deepndark
Seuraa 
Viestejä2645

Minä olen saanut kehuja tehdessäni musiikkia ja disainer töitä ääni ja grafikka-alalla.
Tänäänkin yks Israelilainen kertoi että se tuntee mut vuosien takaa ja on kuunnellu musaani josta piti kovasti. Toisaalta minä saatan tuntea tyhjää fiilistä ton kirotun Rispedralin takia.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

deepndark
Seuraa 
Viestejä2645
ambulo
deep'n'dark
ambulo
Päämäärä olisi hyvä olla, tavoitteita, muuten elämällä ei juuri ole mitään merkitystä



Minulla on tavallaan päämääriä mutten tunne niistä iloa tällä hetkellä.



Tylsiä päämääriä? Ennalta arvattavia?

Tee jotain extempore sitten




Jees, vois matkustaa etelään ja tehdä siellä jotain siistiä.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Nobelaner
Seuraa 
Viestejä1772

Minä olen ikäni ollut sitä mieltä että on syytä olla parempi kuin miltä vaikuttaa, ja tämähän on täysin päinvastaista siihen amerikkalaiseen ideaaliin joka nyt on vallalla täällä Suomessakin. Eli työhaastatteluissa ja parinvalinnoissa ja kaikessa pitää aina yrittää vaikuttaa paremmalta kuin oikeasti onkaan. IMO tuo on sairasta.

Edelleenkin mielelläni yllätän positiivisesti, eli olen parempi kuin mitä alunperin luultiin. Valitettavasti tämä asenne tekee minusta nykymaailmassa luuserin, mutta itse olen kuitenkin näin itseeni tyytyväisempi kuin että olisin tuollainen muovinen esittävä paska.

deepndark
Seuraa 
Viestejä2645
Nobelaner
Minä olen ikäni ollut sitä mieltä että on syytä olla parempi kuin miltä vaikuttaa, ja tämähän on täysin päinvastaista siihen amerikkalaiseen ideaaliin joka nyt on vallalla täällä Suomessakin. Eli työhaastatteluissa ja parinvalinnoissa ja kaikessa pitää aina yrittää vaikuttaa paremmalta kuin oikeasti onkaan. IMO tuo on sairasta.

Edelleenkin mielelläni yllätän positiivisesti, eli olen parempi kuin mitä alunperin luultiin. Valitettavasti tämä asenne tekee minusta nykymaailmassa luuserin, mutta itse olen kuitenkin näin itseeni tyytyväisempi kuin että olisin tuollainen muovinen esittävä paska.




Aivan.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Ateisti Kakkonen
Seuraa 
Viestejä1918
deep'n'dark
Onko nykymaailma liian nopetahtista jotta ihmisille kehittyisi vahva identiteetti ja arvokkuuden tunteminen. Itse ahdistun nykyisin sähläävästä meiningistä, en osaa odottaa huomiselta mitään hyvää. Maailmalla ei ole enää kasvoja, minulla taas puuttuu päämäärätietoisuus.



Ei sun luuri soita enää mulle, joo kun uusi Reima herää sulle.

Olen äärifundamentalistisesta kodista. Sitten minusta tuli jumaluudenkieltäjä. Normimieheen nähden myöhäisen ensirakkauteni pilasin 2009 syksyllä olessani pornon suurkuluttaja. Kuinka voisin uskoa ihmiseen jos sen erinomaisuuteen uskominen on kärsinyt henkilökohtaisessa elämässäni musertavan kolauksen? Kaipaan todella paljon hellyyttä ja lämpöä jonka merkityksen onnen lähteenä kerran aliarvioin.Minä ikään kuin kumarsin sokeaa ja mykkää epäjumalankuvaa, kun minun olisi pitänyt nähdä metsä puilta.

Näin ex-tyttöystäväni näköisen naisen tässä parisen viikkoa sitten bussissa.
Siihen päivään asti olin ikään kuin koteloinut eron aiheuttaman tuskan syvälle sydämeen.
Toissa että kuluneella viikolla olen ollut todella surullinen ja apaattinen hölmöydestäni ja ylimielisyydestäni exääni kohtaan.

Tämän aamun vapauttava ja helpotava oivallus oli seuraavanlainen viestin muodossa jonka lähetin kaverin äidille: "Miksi suhde X:ään meni mönkään? Haaveilin jostain mitä en voi saavuttaa ja mitä en ole uskonut siihen riittävän hyvään mikä oli kädenulottovilla tavoitettavissa. Haluan yrittää parhaani jotten enää koskaan loukkaisi lähipiiriäni asettamalla itseni ja heidät sellaiseen asemaan mikä on tavoittamattomissa. Ja muussa tapauksessa autan itseäni ja muita tavoittelemaan sitä mikä on hyväksi elämälle!

Tämän yllä olevan tekstarin sisällön tajuaminen on vienyt minulta ihmiselämän verran aikaa. Kuinka se tuntuukaan pahalta kun ei tiedä mitä exälle kuuluu tai voiko hän antaa anteeksi.
Nyt minun on sitten jatkettava siitä missä kohdissa olen antanut periksi itselleni ja elämälle. Pysähtyä aika ajoin miettimään omista rajoitteista ja kyvyistä käsin mihin mun kannattaa pyrkiä, kuten terveet elämäntavat ja keskittymisvaikeuksien sekä arvotyhjiön voittaminen etc.

Voikohan olla että tämähetkinen vuosisata vaatii sen Länsimaissa asuvalta ihmiseltä suurempaa kykyä hallita informaatioähkyn ohella mielihyvä-ärsykeähkyä? Korkeaan elintasoon liittyy kait sitten nopea tarpeen tyydytyttämisen mahdollisuus, niin ravinnon, päihdykkeiden kuin rakkauden korvikkeen eli pornon suhteen. Missäs se rauha ja lepo ja pysähtyminen oikein luuraa? MInulta tämä on ollu erityisesti hukassa..

http://www.youtube.com/watch?v=L8MJKwA9LZo

-

xork
Seuraa 
Viestejä384
deep'n'dark
Onko nykymaailma liian nopetahtista jotta ihmisille kehittyisi vahva identiteetti ja arvokkuuden tunteminen. Itse ahdistun nykyisin sähläävästä meiningistä, en osaa odottaa huomiselta mitään hyvää. Maailmalla ei ole enää kasvoja, minulla taas puuttuu päämäärätietoisuus.



Olen huomannut jotain omalla kohdallani osuvaa. Ehkä se osuu sinuunkin:

Jos elossa on epämääräisyyttä, jotain on jäänyt tajuamatta. Keskity ja mieti tavallista enemmän. Joskus ehkä tulee hetki, kun ymmärtää jotain, joka on se ajatus joka johdattaa oikeaan suuntaan. Minusta tuntuu että maailmassa on vähemmän ymmärrystä elosta kuin koskaan ennen, ja itse olen yksi heistä, ketkä eivät tajua. Mutta vinkkinä, ahdistuminen kertoo siitä että se suunta on ainakin hedelmätön.

Nykymaailma on alkaa olla liian monimutkainen ihmiselle käsitettäväksi. Siksi monet yksinkertaistavat sen ja ottavat itselleen arvoja ulkoisista vaikutteista, ei sisäisestä palosta. Me haluamme olla haluttuja, kuuluisia, rikkaita jne. Etsimme oikoreittejä jatkuvasti miten saavuttaisimme tuon olotilan. Ennen tultiin kuuluisaksi ikään kuin sivutuotteena siitä, että olit hyvä jossain. Nykyään on aivan sama millä tavalla tulet kuuluisaksi, kunhan tulet. Olemme himokuluttajia, emme tuottajia ja haluamme aina vain lisää. Meillä ei ole aikaa rakentaa identiteettiä ja kysyä itseltämme mitä haluamme. Sen sijaan kokeilemme mielummin kaikkea mitä muutkin tekevät, kaikkea sitä mitä meille myydään joka tuutista, televisiosta, radiosta, internetistä jne...

Kukapa ei olisi näihin lupauksiin langennut ja huomannut miten sisällötöntä p*skaa se loppuviimein on. Kai sitä joutuu kokeilemaan ennen kuin huomaa että kaikki lupaukset petetään tällä saralla. Ehkä juuri tästä syystä olemme masentuneita on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kuvittelemme, että kaikilla muilla on enemmän kuin meillä, katsomme aina vain kateellisina meitä "onnellisempia". Jos et ole yhtä hullu kuin muut et kuulu piireihin. Olet sosiaalinen hylkiö jos et kumarra rahaa, menestystä, valtaa, voimaa ja kuuluisuutta. Kaikki elävät samaa hulluutta samassa illuusiossa jonka luulevat tuovan onnen heidän elämäänsä. Emme ikinä saavuta tuota tavoitetta täydellisesti ja moni varmasti elääkin elämänsä onnettomana koska ei voi todeta ettei huipulla ole sen ihmeellisempää kuin muuallakaan. Saat vain illuusiosi murskattua viimein siellä ellei suuruuden hulluus ole vienyt järkeäsi ennen tätä.

Uskoisin, että voisimme rakentaa paljon toimivampia yhteiskuntia, jos ottaisimme tavoitteeksi yhteisen onnen tavoittelun tämän järjettömän riiston sijaan.

Nuoret tuntevat arvokkuutta pelatessaan pelejä -> toisaalta reaalimaailmassa eläminen vaikuttaisi omaan elämään. Eihän reaalimaailmasta voi tulla arvostuksen antoa, jos pelaa vaan pelejä! Pelaa ja pelaa... tietokoneella, konsolilla, puhelimella, lätyskällä.

Sitten, vanhempi väkikin jos ei pelaa, niin kuitenkin seuraa pelejä: Jalkapallopelejä, jääkiekkopelejä, koripallopelejä, hedelmäpelejä, jne... Pelejä, pelejä kaikkialla! Miten siinä voi arvostus kehittyä, kun pelaa vaan! Pelejä!

Ja lauantaisin lottopelejä! Lototaan ja veikataan, ihan turhuutta. Pyöritetään palloja ja katsotaan tuliko numeroita. No tulihan niitä. Numeroita! Ja minne menivät miljoonat? No sinne ne menivät, kun itse maksoit lottokupongin!

Dredex
Nuoret tuntevat arvokkuutta pelatessaan pelejä -> toisaalta reaalimaailmassa eläminen vaikuttaisi omaan elämään. Eihän reaalimaailmasta voi tulla arvostuksen antoa, jos pelaa vaan pelejä! Pelaa ja pelaa... tietokoneella, konsolilla, puhelimella, lätyskällä.



Käyhän kertomassa sama Kaarollekin. Minun on edelleen vaikea ymmärtää, minkä takia jonkin pienen populaation viidakkofilosofia on parempi juttu kuin kasvatustieteet ja psykologia?

[size=85:q0ikqlhz]http://www.hs.fi/kotimaa/Pienten+pelaajan%C3%B6rttien+heimoel%C3%A4m%C3%...

Mielestäni Jani Kaaron esille tuoma näkökulma oli todella antoista. Siinä kun oli vaihtoehtoinen tapa tarkastella ilmiötä. Jos tieteellisesti tepsiväksi osoitetut uhkailu, kiristys ja lahjonta eivät auta, kannattaa kokeilla mitä tahansa muuta.

Muutenkin tykkään Janin jutuista vallan mahdottomasti. Niistä tulee hyvä ja ylevä mieli, vaikka aiheena olisi kannibalismi tms. mahan kääntävä aihe. Kova tiede tarjoaa oman tärkeän näkökulmansa pulmien ratkontaan. Mutta oikeasti auttamistyö (tässä tapauksessa peliriippuvaisten lasten auttaminen) voi saada sen ratkaisevan idean muualtakin. Monesti paradoksi on paras lääke.

Keinot sammuttaa tulipalo on monet. Käyttäkäämme niitä viisaasti ja tilanteen mukaan.

Shriek
Käyhän kertomassa sama Kaarollekin. Minun on edelleen vaikea ymmärtää, minkä takia jonkin pienen populaation viidakkofilosofia on parempi juttu kuin kasvatustieteet ja psykologia?

[size=85:sxwf32dl]http://www.hs.fi/kotimaa/Pienten+pelaajan%C3%B6rttien+heimoel%C3%A4m%C3%...


Hyvä kirjoitus. Tähän liittyy useammanlaisia asioita.

Ensinnäkin toki lapset ovat kuin pieniä aikuisia, jotka etsivät ja kokeilevat maailmaa, mikä olisi luontevinta osaa heidän elämässään -> ja aikuisen ei oikein kannattaisi määrätä, minkälaisen elämän lapsi elää. Kiellot aiheuttavat uhmaa, mutta jotkut rajat olisi hyvä olla. Vastaavasti aikuinen voi opastaa lasta.

Sitten. Kun elämme tällaisessa ns. vajavaisessa maailmassa, niin aikuisen on vaikea tarjota lapselle parempaa elämää, sellaista elämää joka ei riipu jatkuvasta tietokonepelien pelaamisesta. Yhteiskunta ei kauhean hyvin tue muuta kuin että jokainen uppoutuu omaan maailmaansa: Kirjoihin, peleihin, televisioon, ... On jonkin verran nuorisotiloja yms. kerhoja, mutta tietokonepelit vievät helposti voiton mielenkiintoisuudessa.

Pelit on suunniteltu palkitseviksi. Mitä tahansa teetkin, saat välittömästi pienen palkkion, esimerkiksi löydät virtuaalisia kuparikolikoita tehtyäsi pienen tehtävän. Pelit myöskin tarjoavat jännitystä ja hahmon kehittämistä.

Maailma olisi parempi, jos aikuiset rakentaisivat sellaisia tietokonejärjestelmiä, jotka toimivat palkitsevasti, mutta eivät ole pelejä! Markkinamiehet ja pelifirmat tekevät rahaa, kun saavat pelejä kaupaksi. Toisaalta myös hyödyllisiä ohjelmia ("pelejä") voisi myydä. Tällaiset hyödylliset ohjelmat eivät olisi kuten tekstinkäsittelyohjelma vaan jotenkin liittyisivät reaalimaailmaan pelimäisesti, mutta kehittävästi. Ei siis mitään "etsi kaverin piilottama kohde maastosta"-pelejä, vaan jotain rakentavaa.

Lisäksi aikuisten tulisi voida käyttää näitä ohjelmia. Monethan pelaavat vielä aikuisenakin 18+ >

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat