Seuraa 
Viestejä45973

"Ihminen valehtelee paljon elämässään, eniten itselleen."

Tuli vain mieleen Jussi Viitalan sanoista.

Valehteleminen houkuttelee siksi, koska se tukee omaa ajatusmaailmaa,
jos ihminen saa uskoteltua itsellensä, että hän on myös oikeassa... oikeassa maailmassa on kyseess sotku,

tämä on iso ongelma tieteen tekijöille, sillä pitäisi vain luottaa havaintoihinsa, eikä omiin tuntemuksiinsa..

Uskonnot ovat myös täydellinen esimerkki, miten voi itselleen uskotella asioita mitkä eivät ole totta, tosin tässä on mukana myös paljon se opetetaan lapsille, eikä sinällänsä niin paljon itselleen valehtelua kuin selvien tulosten tulkitseminen.

Mutta miksi valehdella itselleen, kun kuitenkin sisimmissään tietää, että totuus tulee kuitenkin suurella todennäköisyydellä selville ja mitä sillä valheella sitten tekee, kun ei sitä voi muuttaa todeksi?

Sivut

Kommentit (19)

Itselleen valehtelu on addiktin paras ystävä ja jokaisen ihmisen ominaisuus. Käyttökelpoinen myös laiskureille. Myös teille, jotka surffailette tiede-palstalla työaikana.

Niinhän se vanha sanonta sanoo, että niinkin läheistä ihmistä kuin itseään ei kannata kusettaa.

On mielenkiintoinen kysymys, voiko ihminen tosiassa valehdella itselleen. Jos nimittäin sanon, että valehtelen itselleni uskomalla johonkin, minkä tiedän paikkansa pitämättömäksi, niin enkö silloin ole pohjimmiltani rehellinen itselleni. Itsepetos on tietenkin eri asia, koska siinä en tiedosta itsesumutusta. Ja voihan itsepetos olla myös tarpeellinen defenssi.

Mutta voisiko siitä olla hyötyä, että "valehtelee" tietoisesti itselleen. Otetaan kirjaesimerkki pragmaattisesta optimista. Loputtomiin voidaan väitellä siitä, onko kuun sirppi kupera vai kovera. Samoin voidaan kiistellä siitä, onko piileekö jokaisessa tilanteessa minua salaisesti tukeva mahdollisuus vai onko kaikki kohtalon julmaa sattumaa.

Jos sairastun flunssaan, bussi on myöhässä, mieleinen kurssi peruuntuu tms., käyttäydyn ja hyödynnän tilanteen eri tavoin, jos lähden siitä, että bussin myöhästyminen on mahdollisuus johonkin uuteen ja jännään kuin jos lähden siitä, että taas julma kohtalo koettelee.

Pointsi illusoorisen hohteen optimismissa on, että jos etsii (edes teennäisesti ja vain parittomilla viikoilla) uudesta tilanteesta mahdollisuutta tai opetusta, saattaa sellaisen löytää. Jos taas ajattelee, että tämä nyt on sellaista sattumaa, voi olla kurja mieli eikä pysty hyödyntämään tilanteessa mahdollisesti piileviä mahdollisuuksia.

Tokin olen sitä, että joskus on tilanteita, jolloin kannattaa hahmottaa kuun sirppi koverana ja toisinaan kuperana. Ja olen tietenkin sitä mieltä, että jos sairastuu flunssaan, ei ole mielekästä valehdella itselleen, että olen loistokunnossa. Mutta tätä problemattiikkaa olenkin käsitellyt ketjussa Onko toivo tosiaan turhaa. Joskus toivo on turhaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976
ambulo
....
Mutta miksi valehdella itselleen, kun kuitenkin sisimmissään tietää, että totuus tulee kuitenkin suurella todennäköisyydellä selville ja mitä sillä valheella sitten tekee, kun ei sitä voi muuttaa todeksi?

Tarkoitan itselleenvalehtelulla sellaista tilannetta, missä henkilö ihan oikeasti uskoo omiin mielikuviinsa, ajatuksiinsa, mielipiteisiinsä jne. niin, että ne ovat hänelle itselleen totta. Vaikka kaveri tai ystävä sanoisi että onpas ihan huuhaata ja paskaa mitä nyt puhut. Tällainen henkilö, kokemukseni mukaan, ottaa joskus hänen mielipiteensä kyseenalaistamisen jopa loukkauksena tai solvauksena, ja puolustaa omaa kantaansa entistä raivokkaammin. Tällaista käytöstä tarkoitan "itselleen valehtelemisena" vaikkei se ole sitä mitä itse ymmärrän valehtelemisella. Kun valehtelee toiselle, niin jo siinä hetkessä ja tilanteessa tietää valehtelevansa eli puhuvansa jotain mikä ei ole totta. Jos valehtelee itselleen, niin mielestäni kyseessä ei ole tietoinen valehtelu ulkopuoliselle henkilölle, vaikka näin se useimmiten koetaan.

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

Piru Naiseksi
Seuraa 
Viestejä3164
Astronomy
ambulo
....
Mutta miksi valehdella itselleen, kun kuitenkin sisimmissään tietää, että totuus tulee kuitenkin suurella todennäköisyydellä selville ja mitä sillä valheella sitten tekee, kun ei sitä voi muuttaa todeksi?

Tarkoitan itselleenvalehtelulla sellaista tilannetta, missä henkilö ihan oikeasti uskoo omiin mielikuviinsa, ajatuksiinsa, mielipiteisiinsä jne. niin, että ne ovat hänelle itselleen totta. Vaikka kaveri tai ystävä sanoisi että onpas ihan huuhaata ja paskaa mitä nyt puhut. Tällainen henkilö, kokemukseni mukaan, ottaa joskus hänen mielipiteensä kyseenalaistamisen jopa loukkauksena tai solvauksena, ja puolustaa omaa kantaansa entistä raivokkaammin. Tällaista käytöstä tarkoitan "itselleen valehtelemisena" vaikkei se ole sitä mitä itse ymmärrän valehtelemisella. Kun valehtelee toiselle, niin jo siinä hetkessä ja tilanteessa tietää valehtelevansa eli puhuvansa jotain mikä ei ole totta. Jos valehtelee itselleen, niin mielestäni kyseessä ei ole tietoinen valehtelu ulkopuoliselle henkilölle, vaikka näin se useimmiten koetaan.



Ihminen valehtelee itselleen silloin, jos hän pohjimmaltaan tietää jonkin asian olevan eri tavoin kuin mitä hän itselleen vakuuttaa. Mutta jos ihminen todella uskoo jonkin asian olevan tietynlainen, niin silloinhan hän ei valehtele asiaa tietynlaiseksi väittäessään, vaikka puolueettomin arvioin kyseinen asia on toisenlainen. Jokainen paikkansapitämättömän tiedon antaja ei valehtele, vaikka hänen antamansa tieto ei ole totta. (Yllättävän hankalaa on selostaa tätä...)

Haamu
Seuraa 
Viestejä713
Piru Naiseksi
Astronomy
ambulo
....
Mutta miksi valehdella itselleen, kun kuitenkin sisimmissään tietää, että totuus tulee kuitenkin suurella todennäköisyydellä selville ja mitä sillä valheella sitten tekee, kun ei sitä voi muuttaa todeksi?

Tarkoitan itselleenvalehtelulla sellaista tilannetta, missä henkilö ihan oikeasti uskoo omiin mielikuviinsa, ajatuksiinsa, mielipiteisiinsä jne. niin, että ne ovat hänelle itselleen totta. Vaikka kaveri tai ystävä sanoisi että onpas ihan huuhaata ja paskaa mitä nyt puhut. Tällainen henkilö, kokemukseni mukaan, ottaa joskus hänen mielipiteensä kyseenalaistamisen jopa loukkauksena tai solvauksena, ja puolustaa omaa kantaansa entistä raivokkaammin. Tällaista käytöstä tarkoitan "itselleen valehtelemisena" vaikkei se ole sitä mitä itse ymmärrän valehtelemisella. Kun valehtelee toiselle, niin jo siinä hetkessä ja tilanteessa tietää valehtelevansa eli puhuvansa jotain mikä ei ole totta. Jos valehtelee itselleen, niin mielestäni kyseessä ei ole tietoinen valehtelu ulkopuoliselle henkilölle, vaikka näin se useimmiten koetaan.



Ihminen valehtelee itselleen silloin, jos hän pohjimmaltaan tietää jonkin asian olevan eri tavoin kuin mitä hän itselleen vakuuttaa. Mutta jos ihminen todella uskoo jonkin asian olevan tietynlainen, niin silloinhan hän ei valehtele asiaa tietynlaiseksi väittäessään, vaikka puolueettomin arvioin kyseinen asia on toisenlainen. Jokainen paikkansapitämättömän tiedon antaja ei valehtele, vaikka hänen antamansa tieto ei ole totta. (Yllättävän hankalaa on selostaa tätä...)
Entä tilanne jossa valehtelijalle esitetään "kiistattomat"(jos sellaisia nyt voi edes olla) näytöt siitä että asia ei ole niin kuin valehtelija itselleen uskotelee. Valehtelija ei suostu siltikään hyväksymään oman ajattelunsa järjettömyyttä ja usein tarraa entistä kovemmin valheeseensa.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä46021
Haamu
Entä tilanne jossa valehtelijalle esitetään "kiistattomat"(jos sellaisia nyt voi edes olla) näytöt siitä että asia ei ole niin kuin valehtelija itselleen uskotelee. Valehtelija ei suostu siltikään hyväksymään oman ajattelunsa järjettömyyttä ja usein tarraa entistä kovemmin valheeseensa.



Eikö tässä tilanteessa olla kaikkien "Loppumattomien keskustelujen alkulähteillä"?

Kukaan ei anna periksi omasta kannastaan ja jankutus jatkuu loputtomiin?

Vaikka kaveri tai ystävä sanoisi että onpas ihan huuhaata ja paskaa mitä nyt puhut. Tällainen henkilö, kokemukseni mukaan, ottaa joskus hänen mielipiteensä kyseenalaistamisen jopa loukkauksena tai solvauksena, ja puolustaa omaa kantaansa entistä raivokkaammin.



jussipussi
Haamu
Entä tilanne jossa valehtelijalle esitetään "kiistattomat"(jos sellaisia nyt voi edes olla) näytöt siitä että asia ei ole niin kuin valehtelija itselleen uskotelee. Valehtelija ei suostu siltikään hyväksymään oman ajattelunsa järjettömyyttä ja usein tarraa entistä kovemmin valheeseensa.



Eikö tässä tilanteessa olla kaikkien "Loppumattomien keskustelujen alkulähteillä"?

Kukaan ei anna periksi omasta kannastaan ja jankutus jatkuu loputtomiin?




Itse kukin voinee uutisista huomata, että tämä prosessi on jatkuvasti ja huomattavan voimakkaana käynnissä erään tietyn uskonnon kanssa, olipa kyse sitten asiallisesta kritiikistä, tahallisesta pilkasta tai aivan viattomasta lainauksesta. Ei, en yritä kääntää keskustelun suuntaa; huomautinpa vain konkreettisen esimerkin vuoksi yhdestä maailmanlaajuisesti vaikuttavasta ilmiöstä, joka about täydellisesti vastaa tässä ketjussa esitettyjä kuvauksia. Muitakin toki löytyy.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä46021
Tuimakka

On mielenkiintoinen kysymys, voiko ihminen tosiassa valehdella itselleen.



"Ihmiskunta on kusessa", jos tämä kysymys on ensimmäistä kertaa mielessä ?
Kerro tämä oletettu sokeus 6 miljardilla...

jussipussi
Seuraa 
Viestejä46021
Fëanor
Vaikka kaveri tai ystävä sanoisi että onpas ihan huuhaata ja paskaa mitä nyt puhut. Tällainen henkilö, kokemukseni mukaan, ottaa joskus hänen mielipiteensä kyseenalaistamisen jopa loukkauksena tai solvauksena, ja puolustaa omaa kantaansa entistä raivokkaammin.



jussipussi
Haamu
Entä tilanne jossa valehtelijalle esitetään "kiistattomat"(jos sellaisia nyt voi edes olla) näytöt siitä että asia ei ole niin kuin valehtelija itselleen uskotelee. Valehtelija ei suostu siltikään hyväksymään oman ajattelunsa järjettömyyttä ja usein tarraa entistä kovemmin valheeseensa.



Eikö tässä tilanteessa olla kaikkien "Loppumattomien keskustelujen alkulähteillä"?

Kukaan ei anna periksi omasta kannastaan ja jankutus jatkuu loputtomiin?




Itse kukin voinee uutisista huomata, että tämä prosessi on jatkuvasti ja huomattavan voimakkaana käynnissä erään tietyn uskonnon kanssa, olipa kyse sitten asiallisesta kritiikistä, tahallisesta pilkasta tai aivan viattomasta lainauksesta. Ei, en yritä kääntää keskustelun suuntaa; huomautinpa vain konkreettisen esimerkin vuoksi yhdestä maailmanlaajuisesti vaikuttavasta ilmiöstä, joka about täydellisesti vastaa tässä ketjussa esitettyjä kuvauksia. Muitakin toki löytyy.



Tässä kuten muissakin ongelmissa, sylttytehdas on lähellä. "Minä valehtelen muille ja itselleni" on peruslähtökohta jolla voi aloittaa itsensä koulutuksen.

Minä olen pohtinut miksi olemme niin sokeita itsemme suhteen ja miten valehtelu itselle onnistuu niin "hyvähyötysuhteisesti" ? Ensimmäisiä oletuksia on se että uskomme ajatuksiimme kritiikittömästi vain sen itsekkään subjektiivisen syyn vuoksi että kiinnitämme päässämme prosessoidut ajatukset itseemme ja sen jälkeen niille on suojelija ja puolustaja olemassa. Ajatukset ei enään ole vain ajatuksia vaan ne on minun ajatuksia ja jokainen tietää mitä sellaisesta seuraa?

Ajattelulla itsessään on myös se huono puoli että se itseisarvollisesti kuvittelee tietävänsä "samantien" kun ajatuksellisesti laitetaan symboleita peräjäkeen ja koostetaan ns ajatuksellista tarinaa.

Jussipussille vaan kommenttina, että sehän on selvä kuin pläkki, että ihmiset petkuttavat itseään ja muita mennen tullen. Näin on tapahtunut maailman sivu. Meikäläinen problematisoi petoksen ja valheen välistä eroa - tosin rivien välissä.

Sekä petos että valhe implikoivat tekijää (pettäjä ja valehtelija) sekä aktin kohdetta eli höynäytettävää, joka voi joko uskoa tai olla uskomatta ja siten vaikuttaa siihen, onnistuuko aie.

Jos on kyse kahdesta eri ihmisestä, petos ja valhe ovat synonyymeja. Mutta kun sekä höynäyttäjä höynäytetty ovat yksi ja sama ihminen, mielestäni syntyy selkeä ero. Itselleen valehteleva tietää, että hän yrittää jymäyttää itseään ja voisi ajatella, että höynäytys ei onnistu. Itsepetoksessa taas voi käydä niin, että ihminen ei huomaa jymäyttävänsä itseään.

Myönnetään, että tämä on paskamaista saivartelua. Jokainen tietysti tarkoittaa sanoilla ihan mitä sattuu lystäämään. Kiintoisaa kuitenkin on, että meillä on käytössä sana itsepetos, mutta sanaa itsevalhe. Mutta voidaanhan sitäkin ryhtyä käyttämään.

Kun kirjoitin viimeisimmässä Tiede-lehdessä ilmestynyttä (syyskuu 2012) artikkelia defensseistä, pohdin paljon shokin, defenssin ja kroonisen itsepetoksen välistä eroa. Minulla oli defensseistä omin silmin nähty anekdootti, joka ei mahtunut itse artikkeliin. Joten kerron se tässä.

Isäni oli itsepetoksen taituri. Isäni kuoli viime syksynä yli 120 askivuoden (60 vuotta x 2 vähintäin askia päivässä) jälkeen keuhkosyöpään, keuhkoahtaumatautiin ym. tupakoinnin aiheuttamiin komplikaatioihin. Kuulemma aivan kalkkiviivoilla hän otti kuuleviin korviinsa sen mahdollisuuden, että tupakoinnilla saattoi olla jotain tekemistä hänen keuhkojensa tilan kanssa. Mutta vielä puoli vuotta ennen kuolemaansa, hän oli pommin varma, että hänen syöpänsä johtui asbestista, jota isäni tuskin oli nähnytkään. Hän ohitti täysin sen tosiseikan, että 90 % keuhkosyövistä johtuu tupakoinnista,

Ehdottomasti selkein faijan itsepetossuoritus sattui, kun kävin keväällä naisten päivänä 2011 katsomassa häntä Meikussa. Faija makasi osastolla tuhkanharmaana happiviiksissä ”eilen kuolleen näköisenä”. Tulehdusarvot huitelivat "vain" 400 paikkeilla! Parin vaihdetun sanan jälkeen faijan piti ehdottomasti päästä pyörätuolissa tupakalle. Niinpä sitten viiletimme Meikun pohjakerrokseen, jossa on tupakkakoppi, jossa oli kyllä plexilasi, mutta sen ylä- ja alapuolella 30 sentin raot. Kopissa oli kylmä kuin ryssän helvetissä.

Kun siinä hämmästelimme tupakkakopin kylmyyttä ja faija siinä veti tokaa röökiä putkeen, kerroin lukeneeni Tiede-lehdestä, että Suomessa kuolee 300 ihmistä vuodessa passiiviseen tupakointiin. Tarkoitukseni oli kommentoida asiaa siinä mielessä, että elin lapsuuteni ”kaasukammiossa” ja olen itsekin altistunut röökihaitoille. Faija meni hetken mietteliään näköiseksi. Sitten hän posket lommolla röökiä vetäen loihe lausumahan: "Voisikohan tämä minunkin syöpäni johtua passiivisesta tupakoinnista?"

Jos joku muu olisi pullauttanut tuollaisen lauseen, olisin antanut pisteitä hyvästä läpästä, mutta kaikesta näin, että kysymys EI ollut ironiaa. Se oli esitetty haudan vakavissaan. Muuta en pystynyt kuin mutisemaan, että "onhan toi sun tupakointi aika aktiivista". Ellei kyse olisi ollut kuolemansairaasta ihmisestä, faijan itsepetos oli esimerkkinä niin herkullinen ja hilpeä, että olisin purskahtanut nauruun. Hartaana päädyin hämmästelemään suu auki defenssien ihmeellistä voimaa.

Tuimakka
Kun kirjoitin viimeisimmässä Tiede-lehdessä ilmestynyttä (syyskuu 2012) artikkelia defensseistä, pohdin paljon shokin, defenssin ja kroonisen itsepetoksen välistä eroa. Minulla oli defensseistä omin silmin nähty anekdootti, joka ei mahtunut itse artikkeliin. Joten kerron se tässä.

Isäni oli itsepetoksen taituri. Isäni kuoli viime syksynä yli 120 askivuoden (60 vuotta x 2 vähintäin askia päivässä) jälkeen keuhkosyöpään, keuhkoahtaumatautiin ym. tupakoinnin aiheuttamiin komplikaatioihin. Kuulemma aivan kalkkiviivoilla hän otti kuuleviin korviinsa sen mahdollisuuden, että tupakoinnilla saattoi olla jotain tekemistä hänen keuhkojensa tilan kanssa. Mutta vielä puoli vuotta ennen kuolemaansa, hän oli pommin varma, että hänen syöpänsä johtui asbestista, jota isäni tuskin oli nähnytkään. Hän ohitti täysin sen tosiseikan, että 90 % keuhkosyövistä johtuu tupakoinnista,

Ehdottomasti selkein faijan itsepetossuoritus sattui, kun kävin keväällä naisten päivänä 2011 katsomassa häntä Meikussa. Faija makasi osastolla tuhkanharmaana happiviiksissä ”eilen kuolleen näköisenä”. Tulehdusarvot huitelivat "vain" 400 paikkeilla! Parin vaihdetun sanan jälkeen faijan piti ehdottomasti päästä pyörätuolissa tupakalle. Niinpä sitten viiletimme Meikun pohjakerrokseen, jossa on tupakkakoppi, jossa oli kyllä plexilasi, mutta sen ylä- ja alapuolella 30 sentin raot. Kopissa oli kylmä kuin ryssän helvetissä.

Kun siinä hämmästelimme tupakkakopin kylmyyttä ja faija siinä veti tokaa röökiä putkeen, kerroin lukeneeni Tiede-lehdestä, että Suomessa kuolee 300 ihmistä vuodessa passiiviseen tupakointiin. Tarkoitukseni oli kommentoida asiaa siinä mielessä, että elin lapsuuteni ”kaasukammiossa” ja olen itsekin altistunut röökihaitoille. Faija meni hetken mietteliään näköiseksi. Sitten hän posket lommolla röökiä vetäen loihe lausumahan: "Voisikohan tämä minunkin syöpäni johtua passiivisesta tupakoinnista?"

Jos joku muu olisi pullauttanut tuollaisen lauseen, olisin antanut pisteitä hyvästä läpästä, mutta kaikesta näin, että kysymys EI ollut ironiaa. Se oli esitetty haudan vakavissaan. Muuta en pystynyt kuin mutisemaan, että "onhan toi sun tupakointi aika aktiivista". Ellei kyse olisi ollut kuolemansairaasta ihmisestä, faijan itsepetos oli esimerkkinä niin herkullinen ja hilpeä, että olisin purskahtanut nauruun. Hartaana päädyin hämmästelemään suu auki defenssien ihmeellistä voimaa.




No oli kyllä kovapäinen ukko

jussipussi
Seuraa 
Viestejä46021
Tuimakka
Mutta kun sekä höynäyttäjä höynäytetty ovat yksi ja sama ihminen, mielestäni syntyy selkeä ero.



Minä kun en ole ihan varma että näin on...Entä jos höynäyttäjä on refleksiomainen ajatusprosessi joka luo itsensä siksi ajatteljaksi siinä samassa prosessissa olevaiseksi? Jos se höynäyttäjä ja tarinakertoja on pelkkä prosessi etkä "sinä todellisena kehona" tiedä yhtään mitä siellä komentokeskuksessa prossessi luo illuusioita ja tarinoita..Väillä ollaan luodussa prosessissa muistin kautta 10 vuotta menneessa välillä 10v tulevaisuudessa ja kehoparka senkun tässä hetkessä/todellisuudessa yrittää tarpoa menemään? Ja prosessilla on pää pilvissä, iloissa ja suruissa, kuvitelmissa, missä milloinkin, kuka tarinankertojan juonista tietää mitä seuraavaksi mielessään keksii?

jussipussi
Seuraa 
Viestejä46021
Tuimakka
Hartaana päädyin hämmästelemään suu auki defenssien ihmeellistä voimaa.



Kiitos hyvästä esimerkkitarinasta. Mutta tuon kun saisimme vielä siirrettyä itseemme "itseymmärrykseksi", mutta kun defenssimme on niin kehittynyt ja sofistikoinut suojelemaan omia tarinoitaan, ihan sama mitä ne on sisällöltään tai logiikaltaan. Tarinankertojaprosessi uskoo aina omaan sepittämäänsä tarinaan? Kukaan ulkopuolinen ei voi sitä todistaa vääräksi koska se uskoo vain omia tarinoitaan? Vain minän sanomana se on hyväksytty? Siksi ketään ei pysty todella opettamaan, ainut todellinen oppiminen tulee itsestä sisältä ulospäin?

Janoisen voi ohjata kädestä pitäen lähteelle muttei voi pakottaa juomaan Ja janoinen janoon kuoleessaan lähteen äärellä vielä ylpeilee juomattomuuden fiksuudellaan?

ambulo
"Ihminen valehtelee paljon elämässään, eniten itselleen." Tuli vain mieleen Jussi Viitalan sanoista. Valehteleminen houkuttelee siksi, koska se tukee omaa ajatusmaailmaa, jos ihminen saa uskoteltua itsellensä, että hän on myös oikeassa... oikeassa maailmassa on kyseess sotku, tämä on iso ongelma tieteen tekijöille, sillä pitäisi vain luottaa havaintoihinsa, eikä omiin tuntemuksiinsa.. Uskonnot ovat myös täydellinen esimerkki, miten voi itselleen uskotella asioita mitkä eivät ole totta, tosin tässä on mukana myös paljon se opetetaan lapsille, eikä sinällänsä niin paljon itselleen valehtelua kuin selvien tulosten tulkitseminen. Mutta miksi valehdella itselleen, kun kuitenkin sisimmissään tietää, että totuus tulee kuitenkin suurella todennäköisyydellä selville ja mitä sillä valheella sitten tekee, kun ei sitä voi muuttaa todeksi?



Minusta pointti on siinä, että ihminen uskoo itseensä (ja juuri niin on ok.).

On toisarvoista, mitä muut ajattelevat. Eli ei ihminen valehtele eniten edes itselleen, vaan uskoo jostain syystä juuri niin ja niin.

Ja se ettei ihminen ymmärrä jotain lajitoveria, ei se tee hänestä valehtelijaa, vaan kertoo enemmänkin siitä ymmärtämättömästä jotain hänelle itselleen. Ja myös on niin, että joka ei ymmärrä itseään kaikinpuolin, ei kykene ymmärtämään ketään toistakaan samalla tavalla.

Itseensä uskominen tietysti tukee omaa ajatusmaailmaa (ja muiden uskomukset taasen muiden omia ajatusmaailmoja) - jokaisellahan on kyse o m a s t a perskohtaisesta elämästä (joissa kaikki muut ja muu ovat ulkopuolisia).

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat