Sivut

Kommentit (156)

Mutta tosiaankin se temperamentti on määritelty niiksi piirteiksi, jotka ovat meissä synnynnäisiä, eivät opittuja, pysyviä. Jo aivan vastasyntyneistähän tosiaan jo pystyy toteamaan vaikkapa sen, ovatko he innokkaita uusia kokemuksia kohtaan vai varautuneita ja jopa pelokkaita uuden edessä.



Olen empin kanssa tosi samaa mieltä. Tähän tekee kuitenkin mieli lisätä, jotkut tosi rankat kokemukset voivat tehdä jopa syntymärohkeasta varautuneen ellei peräti säikyn. Eli vaikka vauvan käytöksestä voikin temperamentin päätellä, aikuisen persoonallisuudessa ja käyttäytymissä on muita väliin tulevia tekijöitä. Syntymärohkean pelokkuuteen voidaan vaikuttaa oikeilla oivalluksilla tai muulla psyykkisellä muutostyöllä.

Vauvan syntymätemperamentin luotaaminen on tärkeää, koska vain sitä kautta vanhempi voi antaa juuri hänelle sopivaa kohtelua. Vauva ei voi joustaa, mutta aikuinen voi toimia heti alkumetreillä vauvan tarpeipen mukaan. Varautuneelle on hyvä antaa aikaa tutustua uuteen omaan tahtiinsa. Siten hän saa hankittua itseluottamusta ja kokee maailman hallittavaksi ja turvallisesti. Vastaavasti kaikkeen uuteen sutena paukkaavaa pitää toppuutella. Herkästi hermostuvat ja tyyntyvät vauvat tarvitsevat aivan toisenlaista kohtelua kuin ns. helpot vauvat.

Vauvojen ja lasten kohteleminen täsmälleen samalla tavalla ei todellakaan ole tasa-arvoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vielä ehkä olisi hyvä lisätä, ettei kumpikaan rohkea uudesta kiinnostuminen tai varautuneisuus ole toistaan parempia ominaisuuksia. Molempia tarvitaan ja toisaalta molemmista voi olla haittaa. Meillä kaikilla onkin "tehtävää" siinä, miten me omaa temperamenttiamme opimme ymmärtämään ja tarvittaessa jopa toimimaan sitä ensimmäistä spontaania tunnereaktiota vastaan. Yhteisöissä on useinkin kulttuurista ja aikaan liittyvää tendenssiä korostaa tiettyjen temperamenttipiirteiden hyödyllisyyttä ja hyväksyttävyyttä ja toisaalta pitää toisia piirteitä huonompina. Ammattikasvattajien olisikin suotavaa olla tietoisia temperamentin synnynnäisestä ja muuttumattomasta luonteesta - sekä ymmärtää, millä tavalla lapsia tuetaan siinä, että he osaavat sen temperamenttinsa kanssa parhaalla tavalla tulla toimeen. Mitään emme voita sillä, että "tuomitsemme" jo lapsena vähemmän arvostettavan laatuisen temperamentin omaavat hankaliksi ja toisia huonommiksi. SE ei ole omiaan kasvattamaan heistäkin taitavia oman ominaislaatunsa hallinnan käsittelijöitä.

emp
Mutta tosiaankin se temperamentti on määritelty niiksi piirteiksi, jotka ovat meissä synnynnäisiä, eivät opittuja, pysyviä.



Ehkä Wiki-lainaus oli sitten vanhentunut, mutta siinä annettiin ymmärtää, että todisteita on ollut vaikea löytää.

Ja kuten sanoin, geenit ja ympäristö ovat vuorovaikutuksessa keskenään, siis sikiön geenit alkavat muuttua jo kohdussa. Kaksostutkimuksissahan on havaittu, että identtistenkään kaksosten geenit eivät ole samanlaiset. Ne ovat aluksi olleet, solunjakautumisen myötä, mutta alkavat muuttua, ja eroja tulee sitä enemmän mitä erilaisemmissa ympäristöissä kaksoset kasvavat.

Ei ole ollenkaan tavatonta, että identtisten kaksosten temperamentit/luonteet ovat liki peilikuvat toisistaan. Jos siis kyse olisi geeneistä ja synnynnäisyydestä, eikö temperamenttien (meinasin kirjoittaa luonteiden) pitäisi olla aina samanlaiset?

Miten siis olisi pystytty erottelemaan identtisten kaksosten synnynnäiset luonnepiirteet (määritelmän temperamentti) opituista luonnepiirteistä? Miten kovasti toisistaan poikkeavien identtisten kaksosten yhteiset luonnepiirteet (temperamentit) käytännössä näkyvät? Jos eivät näy, onko niitä?

Eikö kuitenkin ole myös niin, että kaikki ihmiset enemmän tai vähemmän toteuttavat samoja luonteita, vain korostuksissa on eroja. Siinä mielessä kyse on varmasit perinnöllisyydestä, sillä yhden ihmisen geenit eivät juuri eroa toisen ihmisen geeneistä, verrattuna vaikka simpanssin tai viisipistepirkon geeneihin.

Onko siis todisteita ja perusteita erotella synnynnäiset ja opitut luonteenpiirteet kun alusta eli varhaisesta sikiöstä asti ympäristö alkaa vaikuttaa käyttäytymiseen?

Annettuihin lähteisiin en vielä ole ehtinyt perehtyä, mutta sikäli kuin kysymyksiini löytyy niistä vastauksia, en epäröi tutustua. Ei silti haittaisi jos löytyisi joku nettiviitekin.

Tuli vielä mieleeni, että on ainakin joitain synnynnäisiä käyttäytymisen piirteitä, refleksit.

Horizontal
Ja kuten sanoin, geenit ja ympäristö ovat vuorovaikutuksessa keskenään, siis sikiön geenit alkavat muuttua jo kohdussa. Kaksostutkimuksissahan on havaittu, että identtistenkään kaksosten geenit eivät ole samanlaiset. Ne ovat aluksi olleet, solunjakautumisen myötä, mutta alkavat muuttua, ja eroja tulee sitä enemmän mitä erilaisemmissa ympäristöissä kaksoset kasvavat.

Ei ole ollenkaan tavatonta, että identtisten kaksosten temperamentit/luonteet ovat liki peilikuvat toisistaan. Jos siis kyse olisi geeneistä ja synnynnäisyydestä, eikö temperamenttien (meinasin kirjoittaa luonteiden) pitäisi olla aina samanlaiset?




Kummastakohan nyt mahdat puhua, itse geeneistä ja niiden muuttumisesta (genotyypistä) vai noiden geenien ilmenemisestä (fenotyypistä)?

Luonteiden identtisillä kaksosilla ei todellakaan pitäisi olla samanlaiset, koska edes heillä ei se ympäristö ole täsmälleen samanlainen ja jokaikinen kokemus elämässä myös identtinen sen sisaruksen kokemusten kanssa. Niinpä synnynnäinen temperamentti ollessaan samanlainenkin tuottaa molemmille hieman omanlaisensa luonteen. Eihän identtisen kaksonen sisaruksesta tule vaikkapa jalkapallotaituria sillä, että se sisarus harjoittelee, mutta itse ei.

Eikö kuitenkin ole myös niin, että kaikki ihmiset enemmän tai vähemmän toteuttavat samoja luonteita, vain korostuksissa on eroja.



"Ihmisluontoa" toki kyllä meistä useimmat toteuttavat. Mutta eipä luonteella taideta varsinaisesti sitä tarkoittaa, vaan niitä persoonallisuutemme eroaja toisiimme (toisiin ihmisiin!) nähden.

Onko siis todisteita ja perusteita erotella synnynnäiset ja opitut luonteenpiirteet kun alusta eli varhaisesta sikiöstä asti ympäristö alkaa vaikuttaa käyttäytymiseen?



No ainakin mm. tosiaan Liisa Keltinkangas-Järvinen on tällä kannalla - eli on olemassa psykologian piirissä tällainen näkemys. Sitä en osaa sanoa, josko olisi myös varteenotettavia kilpailevia näkemyksiä aiheesta. En tunne asiaa niin hyvin .

Annettuihin lähteisiin en vielä ole ehtinyt perehtyä, mutta sikäli kuin kysymyksiini löytyy niistä vastauksia, en epäröi tutustua. Ei silti haittaisi jos löytyisi joku nettiviitekin.



Kaikkia artikkeleita ei saa tekijänoikeuslain rajoituksien takia vapaasti levittää. Mutta ehkäpä ihan itse - mikäli kiinnostusta riittää - voit itsekin yrittää sellaisia googlettaa.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Horizontal

Ei ole ollenkaan tavatonta, että identtisten kaksosten temperamentit/luonteet ovat liki peilikuvat toisistaan. Jos siis kyse olisi geeneistä ja synnynnäisyydestä, eikö temperamenttien (meinasin kirjoittaa luonteiden) pitäisi olla aina samanlaiset?

Miten siis olisi pystytty erottelemaan identtisten kaksosten synnynnäiset luonnepiirteet (määritelmän temperamentti) opituista luonnepiirteistä? Miten kovasti toisistaan poikkeavien identtisten kaksosten yhteiset luonnepiirteet (temperamentit) käytännössä näkyvät? Jos eivät näy, onko niitä?

Eikö kuitenkin ole myös niin, että kaikki ihmiset enemmän tai vähemmän toteuttavat samoja luonteita, vain korostuksissa on eroja. Siinä mielessä kyse on varmasit perinnöllisyydestä, sillä yhden ihmisen geenit eivät juuri eroa toisen ihmisen geeneistä, verrattuna vaikka simpanssin tai viisipistepirkon geeneihin.

Onko siis todisteita ja perusteita erotella synnynnäiset ja opitut luonteenpiirteet kun alusta eli varhaisesta sikiöstä asti ympäristö alkaa vaikuttaa käyttäytymiseen?




Taisi olla uusin Tieteen Kuvalehti jossa käsiteltiin päistään toisissaan kiinni olevia siamilaisia kaksosia jotka jakavat tiettyjä aivoalueita keskenään. Oli todettu että toinen saa ilmeisesti näköhavainnon asiasta jota hän itse ei näe, mutta toinen kaksosista silmillään näkee.

Noista kaksosista kuitenkin kuulema toinen oli temperamentikkaampi, eli pinna kärysi nopeasti, kun taas toinen oli rauhallisempi.

Olisi mielenkiintoista todellakin tietää miten paljon vuorovaikutus muihin ihmisiin muokkaa ihmistä. Voisiko käydä niin että jos identtiset kaksoset kasvatettaisiin toisistaan erillisinä ja toisistaan tietämättä hyvin samankaltaisissa perheissä, nämä olisivat keskenään identtisemmät kuin ne identtiset kaksoset jotka ovat saaneet kasvaa yhdessä? Tarkoitan sitä että yhdessä olevat kaksoset selvittävät tavalla tai toisella keskenään sen kumpi heistä niin sanotusti on dominoivampi (jos ei kaikessa, niin ainakin osassa asioista). Vanhemmat voivat tietenkin tahattomasti saada tätä railoa syntymään sillä että he pienin elein ja olemuksellaan antavat kaksosten ymmärtää että toinen on esim. "kiltimpi" kuin toinen, tai toiselta sujuu joku asia paremmin kuin toiselta. Sitten kaksoset itse lähtevät korostamaan tuota erottavaa seikkaa, vaikkapa ihan vain saadakseen kokea olevansa omat erilliset persoonallisuutensa. Luulisi että viimeistään murrosiässä tästä tulee hyvin tärkeää kun syntyy ihastumisia vastakkaiseen sukupuoleen, ja tyttö- tai poikaystäväähän ei voida tietenkään jakaa. Ja saman ystävän kärkkyminen johtaa turhaan tappeluun. Jos luonteita on saatu eriytettyä, maku tulevan kumppaninkin suhteen voi olla jo sen verran erilainen että ei tarvitse tapella samasta naisesta/miehestä.

Toisinaan on telkassa nähnyt kaksospareja jotka korostavat aivan älyttömyyksiin asti samankaltaisuuttaan, yleensä nämä ovat tosin olleet jollain tavalla häiriintyneen oloisia (ja aina naisia?) He ovat ikäänkuin korvanneet kaikki muut ihmissuhteet kaksosuudellaan ja sisar on niin paljon kaikkea muutakin kuin vain sisar. (En nyt viitsi kuitenkaan mitään perversiteettejä tässä alkaa pohtimaan...) Kuitenkin kun heitä tarkastelee, huomaa hyvin usein että toinen on useammin äänessä tai aloittaa lauseen nopeammin ja aikaisemmin kuin toinen, ja se toinen sitten vain myötäilee. Tulee mieleen että onko se tahdoltaan voimakkaampi osapuoli alistanut toisen olemaan "klooninsa"...

En ole mikään wikipedia, mutta olen yrittänyt hahmottaa temperamentin, persoonallisuuden ja identiteetin linkittymistä toisiinsa sivulla http://tuimakka.fi/index.php?page=minaekuva-tauluna

Pohdinta on osa tämän hetkistä käsitystäni ihmisen minuuden kehittymisestä ja kehittämisestä.
Perusidea kiteytyy vanhassa vitsissä. Ville nojaa poskeensa ja huokaisee. "Olisinpa kuin tuo Kalle, joka on kuin kevätpörriäinen, joka lentää kukasta kukkaan. Mutta ei! Meitsi on kuin koiperhonen, joka lentää lumpusta lumppuun!"

Identiteettityö keskittyy siihen, miten Ville voisi halutessaan hivuttautua edes jonkin verran kevätpörriäsen suuntaan. Tai miten ruma ankanpoikanen voi löytää itsestään joutsenen. Muuntuminen ei tietenkään tapahdu suit sait. Lisäksi identiteetin tulee olla realistinen. Mutta koska identiteetti on pohjimiltaan mielikuva itsestä, sitä voi säättää ajattelemalla ja itseä rajoittavia uskomuksia kyseenalaistamalla.

Emotion Science
Miksi sitten tilapäinen seksin koetaan niin vaaralliseksi? Miksi eivät esimerkiksi Suomen miljoona sinkkua voisi tavat toisiaan iloisen seksin merkeissä vaikka viikonloppuisin? Miksi sinkut kuitenkin pakotetaan elämään selibaatissa?

Todennäköisin selitys seksikiellolle on se, että seksin harjoittaminen johtaa helposti rakastumiseen.




Tuo sinun todennäköisin selitys vaikuttaa joltain eläinpsykologialta kuin sosiologialta tai psykologialta, minkälaiset tekijät ovat ohjaamassa ensisijaisesti tilanteita, jossa nämä biologiset mekanismit pääsevät vaikuttamaan.

Nykyisin on vallalla käsitys, joka on sekoitus ihmisten omia kokemuksia, ja biologista tutkimusta, jonka mukaan seksin kokeminen toisen kanssa johtaa biologisperäiseen, huumaa muistuttavaan rakastumiseen, joka "huumeaddiktion lailla" aiheuttaa joitakin kuukausia kestävän rakkauden huuman.



Höpsistä. Naista et panemalla saa rakastumaan, ellei hän sitten itse usko hartaasti näihin eläimellisiin rakkauskäsityksiin, ja siinäkin tapauksessa placebo-efektin kesto lienee vielä lyhyempi kuin aidon rakastumisen.

Ihanne sinkkuseksille olisivat sellaiset seksuaaliset kohtaamiset, jossa keskityttäisiin puhtaasti seksiin, ja vältettäisiin mahdollisimman paljon sitoutumisen halun, eli rakkauden tunteen syntymistä kohtaamisessa.



Orgiatko? Kennel?

emp
Kummastakohan nyt mahdat puhua, itse geeneistä ja niiden muuttumisesta (genotyypistä) vai noiden geenien ilmenemisestä (fenotyypistä)?

Geno- ja fenotyypistä, kumpikaan ei ole muuttumaton ihmisen elämän aikana.

emp
Luonteiden identtisillä kaksosilla ei todellakaan pitäisi olla samanlaiset ...

Olemme samaa mieltä tuosta. Sen sijaan vielä ilmeisesti eri mieltä käsitteen temperamentti totuudellisuudesta ja siitä miten ja millaiset luonneominaisuudet eivät ole opittuja.

emp
Onko siis todisteita ja perusteita erotella synnynnäiset ja opitut luonteenpiirteet kun alusta eli varhaisesta sikiöstä asti ympäristö alkaa vaikuttaa käyttäytymiseen?
No ainakin mm. tosiaan Liisa Keltinkangas-Järvinen on tällä kannalla - eli on olemassa psykologian piirissä tällainen näkemys. Sitä en osaa sanoa, josko olisi myös varteenotettavia kilpailevia näkemyksiä aiheesta. En tunne asiaa niin hyvin .

Näkemyksiä on monenlaisia - joillekin näkemyksille ei ole mitään tieteellistä perustetta. Käsitteen temperamentti tieteellisyys voi tietenkin olla tekijänoikeusasia ja siksi vain maksua vastaan tarkistettavissa ...

Horizontal

Geno- ja fenotyypistä, kumpikaan ei ole muuttumaton ihmisen elämän aikana.



Millaisia geneettisiä muutoksia niissä identtisissä kaksosissa tapahtui?


Olemme samaa mieltä tuosta. Sen sijaan vielä ilmeisesti eri mieltä käsitteen temperamentti totuudellisuudesta ja siitä miten ja millaiset luonneominaisuudet eivät ole opittuja.



Olimmepa mitä tahansa mieltä siitä, onko ihmisellä temperamenttia, niin määritelmällisesti se käsitteenä nyt kuitenkin tarkoittaa jotakin synnynnäistä ja pysyvää ominaisuutta. Luonne muuttuu ja on opittua. Joten jos et usko siihen temperamentin muuttumattomuuteen, se oikeastaan tarkoittaa, ettet usko temperamentin olemassaoloon. Olet ilmeisesti niitä tabula rasa -ajatuksen kannattajia tässä.


Näkemyksiä on monenlaisia - joillekin näkemyksille ei ole mitään tieteellistä perustetta.



Ilman muuta voit ryhtyä tieteellisesti todistamaan sitä, että ihminen on syntyeessään tabula rasa, joka vain ympäristön vaikutuksesta muokkautuu omanlaisekseen. Toivon vain, ettet tältä pohjalta ryhdy kasvattajaksi - varsinkaan ammattikasvattajaksi.

Käsitteen temperamentti tieteellisyys voi tietenkin olla tekijänoikeusasia ja siksi vain maksua vastaan tarkistettavissa ...



Ei itse käsite ole tekijänoikeudella suojattu, mutta esim. se tutkimusartikkeli (Sari Mullola & kumpp.), johon viittasin, ei ole vapaasti jaettavissa. Tosin sen voi kyllä siitä julkaisusta lukea, jonka mainitsin, mutta minulla ei ole oikeutta sitä jakaa yleisesti eteenpäin. Sori. OPH kielsi. En viitsi sinulle ryhtyä tätä psykologian käyttämää käsitettä ryhtyä kuitenkaan todistamaan. Voinemme todeta, että se on yleisesti käytössä ja tietyllä tavalla määritelty.

Joten jos olet eri mieltä asiasta, voinet vaikkapa psykologian piiristä etsiä itsellesi viiteryhmää, joka puoltaa kantaasi. Eipä kaikista asioista todellakaan vallitse harmoninen yksimielisyys edes tieteiden sisällä - ja hyvä niin. Mutta itse en ole niin perehtynyt aiheeseen, että edes osaisin ottaa kantaa siihen, kuinka merkittävä mahtaa olla käsitys siitä, että pysyviä synnynnäisiä luonteenpiirteitä ei ole. Ainakin tähän tabula rasa -ajatukseen viitataan usein vanhentuneena ja lähinnä historiallisena. Tosiasia on, että Sari Mullolan väitöskrja, joka sisältää tämän tempreamentin muuttumattomuuskäsityksen tuli hyväksytyksi. Ihan huuhaata sen tällä perusteella ei voida sanoa olevan - jos nyt yleensä tieteen käytössä olevia kriteerejä missään arvossa pidetään. Ainakin vaatisi hieman enemmän lihaksia kuin pelkkä nettikeskustelun "eikä"-huuto sen kumoamiseen.

Mutta tietenkin jokainen voi valita, uskooko niitä tieteellisiä julkaisuja vai ei. Eihän kaikki usko evoluutioonkaan...

emp
Olet ilmeisesti niitä tabula rasa -ajatuksen kannattajia tässä.

Sikäli kuin tabula rasalle ei ole tieteellistä perustetta, en ole. En vain ole saanut selvyyttä geenien merkityksestä luonteen (/temperamentin) muokkautumisessa. Onko se vain ohjaavaa tai missään määrin lukkoon lyötyä? Täytynee yrittää perehtyä asiaan.

Tietyssä mielessä aivot ovat aluksi tyhjät (tai täynnä, riippuu tulkinnasta) ja muokkautuvat sekä ruumiillisen että henkisen kehittymisen myötä. Aivoista johtuvat kyvyt lapsen vanhentuessa enimmäkseen kai paranevat, mutta voidaan myös sanoa, että jotkin kyvyt helposti katoavat.

emp
Ilman muuta voit ryhtyä tieteellisesti todistamaan ...

Mikä tahansa teoria olisi syytä tieteellisesti todistaa, myös temperamentti. Mutta olihan esimerkiksi flogiston käypä teoria kunnes saatiin parempaa tietoa.

emp
Mutta tietenkin jokainen voi valita, uskooko niitä tieteellisiä julkaisuja vai ei. Eihän kaikki usko evoluutioonkaan...

Evoluutio ei ole uskon asia, mutta Darwinin käsitys evoluutiosta vain perustui selvästi puutteelliselle tiedolle, verrattuna siihen mitä geenien ja ympäristön vuorovaikutuksesta nykyään tiedetään. Voi siis valita uskooko Darwinin evoluutiokäsitykseen yhä, vai uskooko, että nykyään tiedetään enemmän kuin Darwin tiesi.

Mutta joo, ehkä tämä sivujuonne tuli käsitellyksi. En enää edes muista miten tähän päädyttiin, koska seksiä ei ollut eikä kukaan tainnut rakastuakaan.

Ryuu
Seuraa 
Viestejä2

Syy, miksi irtoseksi on ollut kiellettyä ja miksi se toisaalta on yhä vähemmän tabu, liittyy todennäköisemmin ehkäisyn keksimiseen kuin rakastumiseen. Etenkin naiset ovat historiallisesti olleet pulassa, jos saavat lapsen ilman avioliiton sosiaalista, psykologista ja taloudellista turvaa. Ehkäisyn myötä etenkin naisten seksuaalisuus on vapautunut ja on yhä murroksessa.

MooM
Seuraa 
Viestejä8324

En muista ketjua, luin läpi päällisin puolin ja huomaan olevani edelleen samaa mieltä 7 vuotta nuoremman itseni kanssa. Luulisin, että se on enimmäkseen hyvä asia.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

asdf
Seuraa 
Viestejä12254

Selasin nopeasti läpi, en voi väittää lukeneeni. Paljon hyviä ja paljon aika hulluja kommentteja. Mutta tuohon itse otsikkoon. Seksi ei missään nimessä johda automaattisesti rakastumiseen. Jos panemisen jälkeen tajutaan, et ollaan rakastuneita, niin kyllä simen siihen ihastukseen on syntynyt jo ennen panoa, väitän mä.

Mut se mikä on ongelmallista, on että jos seksi johtaa rakastumiseen silloin kun ei yhtään pitäis. Tollai voi joskus käydä jos joku kertapanoksi kuviteltu on vaan vähän turhan ihana, mut se voi vaikka asua kaukana, olla varattu tai jostain muusta syystä olla saavuttamaton. Se ei o kivaa.

JepajeeMerlinmikälie
Seuraa 
Viestejä4069

Kerran yks leipo mulle seksin jälkeen sämpylöitä. Mietin että se ainaki oli rakastunu.

Minijehova kysyttäessä monta ihmistä on kuollut hänen myymiinsä huumeisiin: "Viisi kaveria ja toistakymmentä tuntematonta ihan noin vähintään. En minä elättele mitään kuvitelmia tekojeni seurauksista. Kuolemantuottamukseen tai tappoon asti nuo eivät onneksi taivu, mutta kontollani ehdottomasti ovat kaikki."
Määrän voi kuulema tuplata. Mutta ei se mitään kun "rapatessa roiskuu".
https://www.tiede.fi/comment/2661957#comment-2661957

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat