Seuraa 
Viestejä11

Pystyykö materialistinen tiede selittämään ihmismielen [size=150:2okc4bk3]spontaaniuden[/size:2okc4bk3]? Filosofiassa materialistinen näkökulma sanoo, että aivotkin toimivat vain sähköisillä impulsseilla yms. eli materian lakien mukaan. Mutta ihmismieli on spontaani. Hieman huonosti muotoiltu kysymys varmaan, mutta kiitos jos tulee jotain vastauksia.

Monkey killing monkey.
Over pieces of the ground.
Silly monkeys give them thumbs.
They make a club.
And beat their brother, down.
How they survive so misguided is a mystery.

TOOL- Right in two

Kommentit (7)

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006

Liittyisköhän tuo spontaanius jotenkin alitajuntaan ja siihen että aivoilla on joskus tapana hieman oikoa mutkia suoriksi. Nyt en muista missä päin aivoja itsekritiikki asuu mutta se alue on ainakin väisteltävissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PAHUS
Seuraa 
Viestejä11

Kiitos kiitos pikkuhiljaa selviää

Monkey killing monkey.
Over pieces of the ground.
Silly monkeys give them thumbs.
They make a club.
And beat their brother, down.
How they survive so misguided is a mystery.

TOOL- Right in two

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Purkki
Pystyykö materialistinen tiede selittämään ihmismielen [size=150:1mi95zs9]spontaaniuden[/size:1mi95zs9]?



Kyseessä on oppiminen. Spontaanisuus on enemmän luonnollinen aivojen materialistinen tila.

Ei-spontaanisuus mahdollistuu nähtävästi sitä kautta, että aivot ovat rakentuneet epäkäytännöllisesti suhteessa vaadittavaan tilanteeseen. Asiat eivät kulje virtanaan.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

En muista kuulleeni spontaaniuden määritelmää tai sen operationalisointia. Sana spontaanius tuo kuitenkin mieleen kirjaesimerkin paradoksaalisesta käskystä.

Oletetaan, että sanon Matille: "Ole spontaani". Itse asiassa tulen asettaneeksi hänet mahdottomaan asemaan. Koska jos Matti käskyni jälkeen on "spontaani" eli tottelee käskyni kiltisti ja kurinalaisesti, spontaanius ei tule itsestään. Jos Matti on spontaani omia aikojaan, silloin hän on jättänyt toteuttamatta käskyäni.

Vastaavia lauseita on ovat: ole luova, ole ihan oma itsesi. Nuo lauseet nostavat automaattisesti karvani pystyyn, vaikka en paradoksaalista käskyä ensi alkuun bongaisikaan. Luovuus katoaa kuin tuhka tuuleen tai alan tarkkailla itseäni. Ja onhan se selvää, että kun alan tarkkailla, olenko spontaani vai en, tai kuinka spontaani olisi hyvä olla, ei enää pysty olemaan spontaani.

Itse asiassa aitous, luovuus ja spontaanius tuppaavat katoamaan siinä paikassa, kun niistä aletaan puhua. Tai viimeistään silloin, kun sitä aletaan vaatimalla vaatia. Ja koska spontaanius ja aitous ovat jotain, mikä vain on, niille ei tarvita sanoja ja määritelmiä. Ollaan vaan ja nautitaan.

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521

Tuimakan viestiin haluaisin vastata niin, että on usein niin, ettei kukko käskien laula. Silti voihan se joskus laulaa. Riippuu vuorovaikutustilanteesta enemmän se, että mikä sen vaikutus on osapuoleen, jonka halutaan olevan esim luovempi, spontaanimi, aidompi ....

Mieleen tulee esim se, että jos käskijän suhde käskettävään ei ole kovin korkea eikä synny mitään pakottavaa pakkoa olla tietynmukainen, niin pienet rationaaliset vihjeet voivat hyvin toimia ohjaavassa merkityksessä. Jos lisäksi ilmaisuilla on muutenkin opittu yhteys tietynlaisiin asenteisiin, niin tilojen välittäminen voi olla tehokasta.

Useimmiten en kyllä usko poikkeukseen, josta kirjoitin tässä viestissä. Käytännössä suoraan kiinni käyminen karkoittaa sen mitä pitäisi tavoitella. Tyyliin: Ole onnellinen! Jos sen sanoo joku tietty henkilö, jonka merkitys itselle on kovin erikoislaatuinen, niin toki ...

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Kvanttimekaanikkahan väittää että koko fysiikan perusta on sponttaani. Ts. kaikki ilmiöt perustuvat satunnaisuuteen. Voit tällä hetkellä olla spontaanisti kuussa tai maassa. Tilastollisesti olet todennäköisemmin maassa.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat