Seuraa 
Viestejä45973

Olen nainen, ja minulla on omasta mielestäni huono tietomuisti. Toisin sanoen muistan asioita, joita ymmärrän, mutta esimerkiksi yksityiskohtien mieleenpainaminen tuottaa minulle ongelmia. Edessä on kova luku-urakka, ja tarkoituksena olisi omaksua tietoa pitkäkestoiseen muistiin.

Eräs tuttavani ehdotti, että tutustuisin seuraavaan kirjaan:
http://www.pokkarit.fi/kirjat/tieto/Mem ... aa-muistia

Kävin eilen kirjastossa lukemassa kirjaa, ja ihan selkeältä ja järkevältä kyseinen kirja vaikutti. En kuitenkaan ole varma, onko kyseessä kuitenkaan minulle se paras keino parantaa muistia. Tämän takia aloittaisin keskustelun muistista (erityisesti tietomuisti) ja sen kehittämisestä.

Listaan alla joitain asioita, jotka heräsivät mieleeni, kun luin kirjaa.

Kirjassa kerrottiin, että asioita voi muistaa siten, että niistä muodostetaan "matkareitti". Esimerkkinä oli jaksollisen järjestelmän ulkoaopettelu tyylillä, että vety->vesiputous. Tämä vesiputous assosioitiin vetyyn, jotta se olisi helpompi kaivaa mielestä esimerkiksi koetilanteessa (vrt. visuaalisuuden hyödyntäminen).

Tässä artikkelissa asia esitetty selkeämmin:
http://www.fleim.fi/artikkelit/1226-tuu ... sun-muisti

Kysymykset, jotka heräsivät minun mieleeni:
Jääkö tälläinen assosiaatio pysyvästi mieleen? Siis, että kun joku sanoo sinulle vesiputous, muistat automaattisesti aina vedyn (tai toistepäin). Ja kuinka tehokasta/nopeaa tällaisen tiedon kaivaminen esiin esimerkiksi koetilanteessa on? Ja pystyykö tälla tavalla liitettyä tietoa hyödyntämään tehokkaasti vaativissa soveltavissa tehtävissä?

Tällainen tiedon jäsentely kuulostaa erikoiselta, koska hahmotan asiat kokonaisuuksien kautta. Toisin sanoen ensikisi ymmärrän asiat, jonka jälkeen liitän niihin yksityiskohdat. Kirjan kirjoittajalla oli positiivisia kokemuksia historian ja uskonnon omaksumisesta, mutta luonnontieteen puoli jäi epäselväksi.

Sitten yleinen mielipide kysymys:

Miksi pitäisi muistaa ulkoa pitkiä numerosarjoja? Ja jääkö pikalukutekniikalla mieleen asioita?

Aloituksen tarkoituksena ei ole olla arvosteleva, vaan olen utelias. Erityisesti käytännönkokemukset kiinnostavat.

Sivut

Kommentit (17)

puukasvi
Jääkö tälläinen assosiaatio pysyvästi mieleen? Siis, että kun joku sanoo sinulle vesiputous, muistat automaattisesti aina vedyn (tai toistepäin).



Kuulostaa, kuin olisit käsittänyt tuon hieman väärin. Ajatuksena matkareiteissä on se, että muistettavat asiat sijoitetaan sinne helposti muistettavina visuaalisina mielikuvina. Asia, joka täytyy muistaa on, että miltä matkareitiltä haluttu tieto löytyy. Esimerkiksi tuossa vesiputous/vety-asiassa ei ole tarkoitus muistaa vety kun joku sanoo vesiputous, vaan on tarkoitus muistaa matkareitin ensimmäinen piste, kun kysytään alkuaineita.

Se, mitä matkareitille kannattaa visualisoida, riippuu ihan itsestä, mutta yleensä voimakkaat, erikoiset ja liikkuvat asiat ovat sellaisia, jotka jäävät paremmin mieleen. Nämä visuaaliset mielikuvat todella jäävät mieleen uskomattoman hyvin, varsinkin jos ne kertaa muutaman kerran (kertaaminen on mielessään matkareitin läpikulkemista, joka on erittäin nopea operaatio). Ja sitten kun niitä muistettavia asioita tulee muutaman kerran käytettyä, ei niitä tarvitse enää ajatella matkareitin kautta.

Ja kuinka tehokasta/nopeaa tällaisen tiedon kaivaminen esiin esimerkiksi koetilanteessa on?



Äärimmäisen nopeaa ja tehokasta. Sen kuin sielunsa silmin käy matkareittiä läpi. Kaikki on visuaalisina mielikuvina, joten mieleenpalauttaminen käy salamannopeasti.

Ja pystyykö tälla tavalla liitettyä tietoa hyödyntämään tehokkaasti vaativissa soveltavissa tehtävissä?



Toki pystyy. Ei sen tiedon käyttö varsinaisesti eroa "päntätyn" tiedon käytöstä mitenkään, paitsi opetteluvaiheessa tietoon pääsee käsiksi suoraan matkareitin kautta sen sijaan, että tarvitsisi lukea kirjasta. Tietenkin, jos tietoa on paljon, niin reitille tallennetaan lähinnä avainsanoja, ja asiat täytyy kyllä myös lukea ja ymmärtää, mutta tällöin matkareitti toimii ikäänkuin lunttilappuna.

Tällainen tiedon jäsentely kuulostaa erikoiselta, koska hahmotan asiat kokonaisuuksien kautta. Toisin sanoen ensikisi ymmärrän asiat, jonka jälkeen liitän niihin yksityiskohdat.



Tietenkin asiat täytyy ymmärtää, eikä tuo matkareitti siinä asiassa auta yhtään. Lisäksi, olinpa käsittänyt tai hahmottanut tiedon millä tavalla hyvänsä, matkareitillä saa a)helpon liittymän siihen tietoon ja b)helpon selailun asiaan liittyviin tietoihin. En ole varma, miksi ajattelet, että tuo matkareittiasia olisi jotenkin ristiriidassa oman asioiden hahmottamistapasi kanssa.

Denzil Dexter
Seuraa 
Viestejä6665

Osta hajukynä. Hajureseptoreista on suora yhteys aivoihin ja jos haistat jotain tietyllä hetkellä, tuo palautuu mieleen vaikka 30 vuoden kuluttua kun haistat saman hajun. Helppoa ja tehokasta (paitsi jos on nuha).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neutroni
Seuraa 
Viestejä31348
puukasvi
Kirjassa kerrottiin, että asioita voi muistaa siten, että niistä muodostetaan "matkareitti". Esimerkkinä oli jaksollisen järjestelmän ulkoaopettelu tyylillä, että vety->vesiputous. Tämä vesiputous assosioitiin vetyyn, jotta se olisi helpompi kaivaa mielestä esimerkiksi koetilanteessa (vrt. visuaalisuuden hyödyntäminen).



Muistin toiminta on hyvin yksilöllistä. Joillekin tuollaisen muistisäännöt toimivat, mutta toisille eivät. Esimerkiksi minä en ole koskaan ymmärtänyt mitä iloa tuollaisista älyttömistä säännöistä voisi olla. Muistan minkä muistan ja loppuja en vaikka miten kikkailisin. Voit kokeilla tuota, mutta jos se ei mielestäsi auta, niin unohda koko juttu.


Sitten yleinen mielipide kysymys:

Miksi pitäisi muistaa ulkoa pitkiä numerosarjoja? Ja jääkö pikalukutekniikalla mieleen asioita?




Se on yksi keino helpottaa elämää. Kyllä se on ihan näppärää, jos muistaa vaikka yleisimmät luonnonvakiot, puhelinnumerot, perheenjäsenten henkilötunnukset jne. Mutta jos ei muisti ole sellainen, että numerosarjat jäisivät helposti mieleen, niin en usko, että niitä kannattaa alkaa työllä ja tuskalla opettelemaan.

Minulla asiat jäävät mieleen vain käyttämällä niitä. Se on lopultakin aika sama lukeeko ne pikaisesti vai hitaasti. Jos ei sitä lukemaansa pääse heti soveltamaan esimerkiksi laskuihin tai käsillä tekemiseen, se unohtuu nopeasti. Vain harjoittelun kautta oppii. Oman opetuskokemuksen perusteella voisin sanoa, että ylivoimainen valtaosa ainakin tekniikan opsikelijoista on samanlaisia. Korrelaatio laskuharjoitusten laskemisen ja koearvosanojen välillä on vahva ja useimmat niistä, jotka laskevat paljon harjoituksia mutta reputtavat tentin ovat hyvin ilmeisesti kopioineet ne harjoitusvastauksensa jostain.

Sellaisissa aineissa, joissa edellytetään paljon "tyhmää" ulkoa osaamista eikä asioita ole mahdollista ymmärtää ja harjoitella laskemisen tai käsityön kautta, olen ollut aina melko huono. Esim. kielissä, historiassa ym. lukuaineissa jne. En ole koskaan kokenut kovin kiinnostavaksikaan treeanata sitä taitoa paremmaksi.

Itselläni on loistava tarinallinen muisti, mutta häpeällisen huono nimimuisti ja aivan surkea numeromuisti. Näen (sieluni silmillä) numerot suhteellisen oikein, mutta lausun ihan mitä sattuu.

Matkareitti-kikka ei toiminut kohdallani ollenkaan, kun yritin soveltaa sitä joskus opiskeluaikoina. Mutta kehitin ideasta sarjakuvaversion. Pyrin pelkistämään kunkin asiakokonaisuuden mielessä mahdollisimman tunnekylläiseksi sarjakuvastripiksi tai juonelliseksi sarkakuvakirjaksi - tyyliin Tintti.

Kun opiskelin yli 30 vuotta sitten aivojen tumakkeita, "piirtämässänäni" alkukuvassa oli kylmänkriipi halloweenhenkinen luola, jossa kynttilän valossa avattiin ihmisen pää. Sieltä sitten löytyi substantia nigraa eli mustatumaketta, kilpirauhasta, talamusta, hypotalamusta jälkimmäisten alatumakkeita toimintoineen. Eli muutin mielessäni tylsät kaksiulotteiset kuvat kolmiulotteiseksi värikkäiksi alueiksi.. Kun noin 10 vuotta sitten kuulin tai luin, että Parkinsonin taudin oireet johtuvat mustatumakkeen dopaminisolujen yli 80 %:sta kuolemasta, kaivoin sarjakuvan esiin ja sijoitin tiedon kuvaan, jossa mustatumake "esiintyy". Ja kun nyt muistelen aivotumakkeita koskevaa sarjakuvaa, kylmänkriipit väreet kulkevat selkäpiissä eli sarjakuvassa on myös kaikuja tuntoaistiin.

On olemassa sanonta tai nyrkkisääntö, jonka mukaan lukemalla oppii 10 %, tekemällä 50 % ja opettamalla 90 %. Luulen, että sarjakuvamenetelmäni teho perustuu siihen, että teen aiheesta ikään kuin opetusmateriaalin sarjakuvan muotoon. Eli tärkeitä asioita oppiessani näen vaivaa piirtämällä asiat konkreettisestikin sarjakuviksi Power point -ohjelmalla. Tai ainakin muistikarttana. Kartta on kuin joulukuusi, johon voi liittää yksityiskohdat.

Sitä en ole vielä keksinyt, miten muistaisin itselleni merkityksettömiä numerosarjoja (tyliin pankkitilin IBAN numero tai Visan kuoletusnumero) helposti. Voi kyllä olla, että en halukaan oppia turhia numerosarjoja ettei tule kiusausta oppia. Asia on nimittäin niin, että koko aivokapasiteettini tarvitaan kaikkein mielenkiintoisimpien asioiden syvälliseen ja monipuoliseen ymmärtämiseen.

Mutta kyllä se niinkin on, että tutkintoja varten pitää oppia asioita, jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa. Jos nyt joutuisin oppimaan jotain tylsää (tyyliin alkuaineiden jaksollinen järjestelmä), liittäisin ne johonkin hyvin seksikkääseen sarjakuvaan tai tarinaan. Johonkin todella märkän uneen.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä46369
puukasvi
Olen nainen, ja minulla on omasta mielestäni huono tietomuisti. Toisin sanoen muistan asioita, joita ymmärrän, mutta esimerkiksi yksityiskohtien mieleenpainaminen tuottaa minulle ongelmia. Edessä on kova luku-urakka, ja tarkoituksena olisi omaksua tietoa pitkäkestoiseen muistiin.




Rasvaista kalaa, tai tabletteina omega kolmosta se kasvattaa "järkeä"

Omega-3 Intake Heightens Working Memory in Healthy Young Adults



"Before seeing this data, I would have said it was impossible to move young healthy individuals above their cognitive best," said Bita Moghaddam, project investigator and professor of neuroscience. "We found that members of this population can enhance their working memory performance even further, despite their already being at the top of their cognitive game."



http://www.sciencedaily.com/releases/20 ... 122433.htm

Neutronin vastaus kuulosti aivan omalta suhtautumiselta tietoon. Olen käytännönihminen ja osaan parhaiten sellaiset asiat, joita olen tehnyt käsilläni. Tämän takia harvemmin opiskelen asioita pänttäämällä. Tietyt asiat jäävät vain mieleeni, kun aktiivisesti käytän niitä. Olen myös huomannut, että puhumalla pääsen käytännäntasolla hyödyntämään tietoa. Olen siis tyypillinen nainen eli todella puhelias.

Ehkä tuo kirja onkin suunnattu tietynlaisille oppijoille eikä meistä kaikista ole esimerkiksi historian opiskelijoiksi. Itse ainakin koen historian ja kielet hyvin haastavana oppiaineena. Suurin syy tähän lienee motivaation puute. En koe ainakaan historian osaamista tärkeäksi.

Mitä tulee numerosarjojen opetteluun, luulen, että jotkut muistavat ulkoa muita paremmin numerosarjoja. Joskus kyllä ihmettelen joidenkin miehen vauhkoamista siitä, että kaikkeen asiaan pitää olla näppituntuma ja tämä näppituntuma tapahtuu vain muistamalla numeroarvoja. Itse olen asiasta eri mieltä, vaan ajattelen, että ihmiset hahmottavat asiat vain eri tavalla.

Ehkä minun täytyy vain enemmän laskea ja tehdä niitä mind map:eja, niin muistan paremmin.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä31348
puukasvi
Neutronin vastaus kuulosti aivan omalta suhtautumiselta tietoon. Olen käytännönihminen ja osaan parhaiten sellaiset asiat, joita olen tehnyt käsilläni.



Kaikkia ei voi tehdä käsillä, mutta minä harrastan käsitöitä ja opin ne asiat tekemällä ja teorian laskemalla.

Itse ainakin koen historian ja kielet hyvin haastavana oppiaineena. Suurin syy tähän lienee motivaation puute. En koe ainakaan historian osaamista tärkeäksi.



Yksi syy motivaation puutteeseen voi olla se, ettei ole sellaista muistamisen lahjakkuutta, jonka historia ja kielet vaativat. Ehkä tuollaisten asioiden oppiminen palkitsisi enemmän, jos muistaisi kaiken hyvin.

Joskus kyllä ihmettelen joidenkin miehen vauhkoamista siitä, että kaikkeen asiaan pitää olla näppituntuma ja tämä näppituntuma tapahtuu vain muistamalla numeroarvoja. Itse olen asiasta eri mieltä, vaan ajattelen, että ihmiset hahmottavat asiat vain eri tavalla.



Se riippuu asiasta. Näppituntuma tarkoitaa ennemmin suuruusluokkien muistamista kuin numerosarjojen. Ainakin tekniikassa se on välttämätöntä asioiden karkeaan hahmottamiseen. Onko jossain voltteja, kymmeniä tai kilovoltteja, kiloja vai tonneja ja niin edelleen. Suureiden suuruusluokka auttaa heti tietämään minkälaista tekniikkaa jostain laitteista todennäköisesti löytyy. Mutta toinen ja kolmas merkitsevä numero menevät sitten nippelitiedon puolelle, joka on numerosarjojen opettelua.

Ehkä minun täytyy vain enemmän laskea ja tehdä niitä mind map:eja, niin muistan paremmin.



Mitä opiskelet? Ainakin kovissa luonnontieteissä laskeminen on ratkaisu kaikkeen.

Neutroni
Muistin toiminta on hyvin yksilöllistä. Joillekin tuollaisen muistisäännöt toimivat, mutta toisille eivät. Esimerkiksi minä en ole koskaan ymmärtänyt mitä iloa tuollaisista älyttömistä säännöistä voisi olla. Muistan minkä muistan ja loppuja en vaikka miten kikkailisin.



Et taida olla lukenut tuota kirjaa? Tuo matkareitti-tekniikka ei ole mikään muistisääntö, vaan tekniikka, joka kyllä toimii käytännössä kaikilla, joilla on ns. normaali aivotoiminta. Mihin taisit enemmänkin viitata tuolla 'muistisäännöllä' oli se vesiputous->vety, eikä sekään ole varsinaisesti muistisääntö, esimerkki vain siitä, että matkareitille tallennettavat asiat pitää olla visuaalisesti kuviteltavissa, ja usein se on juuri se ongelmallisin vaihe.

Mutta jos ei muisti ole sellainen, että numerosarjat jäisivät helposti mieleen, niin en usko, että niitä kannattaa alkaa työllä ja tuskalla opettelemaan.



Numerosarjat jäävät huomattavasti huonommin mieleen kuin visuaaliset kuvat, ja muuttamalla numerosarjat matkareitille visualisoitaviksi asioiksi, ei pitkienkään numerosarjojen ulkoa opettelu juuri työtä ja tuskaa vaadi. Toki tietenkin oma vaivansa, joka jonkin aikaa harjoiteltua tulee automaattisemmaksi.

Yksi syy motivaation puutteeseen voi olla se, ettei ole sellaista muistamisen lahjakkuutta, jonka historia ja kielet vaativat.



Tai tekniikkaa, taitoa.

Jotenkin on sellainen muistikuva, että sen matkareittikonstin prototyyppiä käytti joku antiikin Kreikkalainen tai mikä lie roomalainen. Oliko peräti Seneca vai kuka lie. Sen kumminkin muistan, että hän sijoitti eri osat pitkästä puheestaan eri puolelle salia. Näin tietyn salin osan katsominen toi hänelle mieleen tietyn pätkän puheesta.

Sellaistakin olen kuullut, että jos oppi asioita tekemällä, mindmappien eli muistikarttojen tekeminen on hyvä konsti. Ja muutekin moniaistillisuus.

Alunperin norjalainen Torfinn Slåen on käsitellyt (oliko se kirjassaan KUVITTELE) myös näitä muistikonsteja. Suurimman vaikutuksen Torfinn teki minuun livenä, kun hän eräässä kokouksessa opetteli tuossa tuokiossa yli kolmenkymmenen itselleen aiemmin täysin tuntemattoman ihmisen nimet. Se oli kova näyttö osaamista. Valitettavasti en vieläkään osaa hänen käyttämäänsä ja auliistin neuvomaansa konstia.

Japetus
Seuraa 
Viestejä11699
Tuimakka
Jotenkin on sellainen muistikuva, että sen matkareittikonstin prototyyppiä käytti joku antiikin Kreikkalainen tai mikä lie roomalainen. Oliko peräti Seneca vai kuka lie. Sen kumminkin muistan, että hän sijoitti eri osat pitkästä puheestaan eri puolelle salia. Näin tietyn salin osan katsominen toi hänelle mieleen tietyn pätkän puheesta.

Cicero tuota ainakin harjoitti. Ei ole mitään omakohtaista kokemusta, kun en ole noita koskaan tarvinnut, mutta tuo vaikuttaa aika pinnalliselta tekniikalta. Se voi auttaa muistamaan asiat vähän aikaa, mutta paikka pitää aina tyhjentää ennen uutta puhetta. Jos todella haluaa myös pitää asiat mielessä, toimii avainsanojen ketjuttaminen tarinaksi tai akronyymiksi huomattavasti paremmin. Näin jokaisesta tarinasta tulee ainutkertainen, ja ne voi vielä muistaa myöhemminkin.

Sellaistakin olen kuullut, että jos oppi asioita tekemällä, mindmappien eli muistikarttojen tekeminen on hyvä konsti. Ja muutekin moniaistillisuus.

Alunperin norjalainen Torfinn Slåen on käsitellyt (oliko se kirjassaan KUVITTELE) myös näitä muistikonsteja. Suurimman vaikutuksen Torfinn teki minuun livenä, kun hän eräässä kokouksessa opetteli tuossa tuokiossa yli kolmenkymmenen itselleen aiemmin täysin tuntemattoman ihmisen nimet. Se oli kova näyttö osaamista. Valitettavasti en vieläkään osaa hänen käyttämäänsä ja auliistin neuvomaansa konstia.


Olisiko ollut peg-systeemi - mitä se sitten ikinä suomeksi onkaan? Joku muistitaikuri ainakin opetteli tuolla tavoin muutaman kymmenen yleisönjäsenen nimen.

Olli S. paljastaa salaisuutensa: "Mä puhun tahallani ristiin, että Japetus saisi oikeita aiheita syyttää mua."
o_turunen himokkaana: "Minä en todellakaan kuse housuuni vaan sinun silmääsi."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"
Keijona ymmärtää naisia: "Onkohan sellaista munasolua edes olemassa ? Onko joku nähnyt sellaisen?"

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907

Minulla on mielestäni surkea pitkäkestoinen muisti. Ongelmaan ilmeisin ratkaisu on sukeltaa asioissa pintaa syvemmälle ja perehtyä. Lisäksi on hyvä keino yhdistellä asioita suurimmiksi kokonaisuuksiksi.

Jos jotain rimpsuja oli tarvinnut opetella, niin kirjoittelin niitä +2 tuntia putkeen paperille.

Olen joskus tankannut tietoa erittäin ahdistuneessa tilassa. Sitten ennen tenttiä vedin itseni samanlaiseen tilaan, rauhoittelin itseäni 30 minuuttia ja se tuntui tepsivän. Terveellistä?

Joskus tiedonhaku muistista on yllättävän vaikeaa, mutta sitä alkaakin tietyn ajan jälkeen pulppuamaan ulos. Mikähän tässäkin on takana?

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

Neutroni:
Olen aina ollut kiinnostunut luonnontieteistä ja kuvataiteista. Voisin väittää ymmärtäväni luonnonilmiöitä jotenkin muita helpommin, koska pidän asioiden visuaalisesti pyörittämisestä mielessäni. Minun ongelmaksi muodostuu se, että joskus selittäessäni unohdan sanat. Näen tilanteen, mutta en löydä sanoja. Siksi sanat ja yksityskohdat ovat tärkeitä.

Mitä tulee laskemiseen, tiedän, että siihen auttaa vain laskeminen, jota parhaani mukaan harjoitan. Valitettavasti en vain pidä numeroiden pyörittämisestä. Minua myös ärsyttää se tietty miestyyppi, joka selittää asiat vain lyömällä pöytään käsittämätön määrä numeroarvoja. Varmaan toimii joillekin ihmisille, mutta minulle riitää, että muistan ikäni ja sosiaaliturvatunnukseni. Ihan hyvin olen tähänkin asti pärjännyt.

Myönnettäköön, että toistamiseen en tee sellaista virhettä, että lasken pakonopeudeksi jotain mikä on suurempi kuin valonnopeus... Kyllä minulla on näppituntuma fysiikkaan .

Kiitos Japetus. Cicerohan se taisi olla. Siinä se nähdään, miten se idis jää mieleen koska siitä on sarjakuvastrippi, mutta nimet ei. Toisaalta olen huomannut, että tässä psykologin hommassa nimien unohtamisesta on hyötyä. Saatan nimittäin muistaa jokun ihmisen tarinan tai häntä koskevan tapahtumasarjan vuosikymmenien takaa, mutta en hänen nimeään. Se on hyvä tietoturvan kannalta. Vain tarinan opetus juurtuu mieleen ja sitä kautta elämänkokemus.

Torfinnin eli Torkun menetelmästä sen verran, että opetteli nimiä yhdistelemällä niihin kuvia. Jos piti oppia vaikkapa nimi Kari Tuominen, hän kuvitteli tyypin seisomaan meren karille tuomarin peruukki päässä.

Tällä menetelmällä Paavo Lipponen on helppoa oppia, koska kuvittelee järrikän seisomaan Paavo Ruotsalais -tukassa lipokkaaseen. Se on helppoa, jos pitää oppia Paavo Väyrynen, niin tehtävä ei ole yhtä simppeli. Paitsi jos ottaa huomioon tämän Paavon luonteen joka on aika käyrynen. Paavo Arhinmäen muistan kyllä siitä, että kuvittelen or(i)hin mäellä ja Paavon sen selkää.

Ehkä en tykännyt menetelmästä siksi, että Tuija Matikan oppii tietysti ajattelemalla matikkapaistosta tuijapedillä. En tahtoisi nähdä naamaani siinä asetelmassa matikan pään kohdalla. Tosin Uudessa Seelannissa on sellainen kaunisääninen lintu kuin tui. Kun sen kuvittelee juttelemassa matikan kanssa, kuvatekstiin voi kirjotitaa Tui ja Matikka. Tuimakka on paras, koska se on tuima akka.

MooM
Seuraa 
Viestejä8030
puukasvi
Mitä tulee laskemiseen, tiedän, että siihen auttaa vain laskeminen, jota parhaani mukaan harjoitan. Valitettavasti en vain pidä numeroiden pyörittämisestä. Minua myös ärsyttää se tietty miestyyppi, joka selittää asiat vain lyömällä pöytään käsittämätön määrä numeroarvoja. Varmaan toimii joillekin ihmisille, mutta minulle riitää, että muistan ikäni ja sosiaaliturvatunnukseni. Ihan hyvin olen tähänkin asti pärjännyt.

Myönnettäköön, että toistamiseen en tee sellaista virhettä, että lasken pakonopeudeksi jotain mikä on suurempi kuin valonnopeus... Kyllä minulla on näppituntuma fysiikkaan .




Ei laskeminen luonnontieteissä ja matematiikassa ole numeroiden pyörittämistä, vaikka koulussa senkin joutuu usein tekemään käsin, ja monesti opiskelija sekoittaa tämän mekaanisen osuuden ongelmanratkaisuun. Mekaanisessa laskemisessa ei ole mitään muuta arvoa kuin se, että saa sen tuloksen.

Sen sijaan esimerkiksi fysiikan "laskeminen" on ongelman määrittelemistä ja muotoilua matemaattisesti, joskus algebrallista pähkäilyä (yhtälöiden muokkausta) ja sen yhteydessä fysikaalista ajattelua (perustellut approksimaatiot, joilla pääsee laskennassa eteenpäin). Laskurutiinia pitää olla, jossa voi edetä, mutta se ei ole se pointti. pointti on, että ymmärtää ongelman ja muotoilee sen matematiikan kielelle. Ratkaisukin on käytännön kannalta suotava, mutta periaatteessa ei välttämätön .

Näppituntuma suuruusluokiin ja yksiköihin on se asia, mikä minusta on fysiikan kurssien suurin anti niille, jotka eivät sitä käytä jatkossa sen ihmeemmin. (luonnonilmiöiden perusymmärryksen ohella). Tätä olen yrittänyt takoa päihin omassa opetuksessani esim AMK-tason fysiikassa niille, joille se on vain pieni pakollinen jakso. Kuten myös esim. lääketieteen opiskelijoille.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat