Seuraa 
Viestejä45973

Kärsin jonkinasteisesta "ketutuksesta". "Kettuunnun" välillä turhankin pienistä asioista ja sitten alkaa tavara lentämään ja rikkoutumaan. Suomenkielisillä ammattiauttajasivuilla (maksullisilla) sanotaan, että jo vihan syntymekanismin ymmärtäminen voi auttaa. Mutta koska nämä ovat maksullisia palveluja, niin osaako joku sanoa ihan ilmaseksikin mikä se mekanismi on jokaisen "ketutuspurkauksen" kohdalla?

Esimerkkini: Alottelevana golffarina mäiskin palloa välillä tiiltä suoraa pusikkoon ja sitten alkaa mailojen paiskominen. EN syytä mailoja, mutta tarve on vaan saada purettua se raivo johonkin.

Sivut

Kommentit (52)

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521

Sellainen käsitys, että suurin syy vihaan on se, ettei hallitse jotain.
Kokee olevansa uhri jollain tapaa tai heikommassa asemassa.
Joskus jopa yleisemmin ottaen vahvempi kokee tämän takia vihaa.
Ei vain mahda jollekin asialle kunnolla mitään.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutunluu
Seuraa 
Viestejä761

Esim riittämättömyyden tunne ja kuten Eskimo jo sanoi, kontrollin puute, joka siis on pääasiallinen syy riittämättömyydelle. Tai sitten olet syntyjäsi ns. 'agre'...itsehillintää siis joutuis kehittämään ja sehän ei onnistu, ellei selvitä itselleen, mistä syystä se tantrum nyt tuli-kuten Arvuuttelija jo tuossa totesikin

Itsensä etäännyttäminen hetkestä, että voisi ylipäätään kysyä itseltään "miksi hermostun" noilla ketutuksen hetkillä, on harvinaisen vaikeaa ellei ole sitä itsehillintää ylipäätänsä.

deepndark
Seuraa 
Viestejä2645

Jos pelkää edes vähäsen saavansa turpaan että et kontrolloi itseäs tarpeeksi niin ehkä pistää miettimään kun ens kerralla kun meinaat saada raivarin.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

On joitain biologisia tekijöitä, joilla on havaittu olevan yhteyttä persoonallisuushäiriöiden kanssa. Impulsiivisista piirteistä kärsivillä on usein kohonneet testosteroni-, estroni- ja 17-estradiolipitoisuudet. Impulsiivisesti aggressiivisilla on todettu matalia selkäydinnesteen serotoniinin hajoamistuotteen pitoisuuksia.

http://www.terve.fi/persoonallisuushair ... uushairiot

Muistaakseni persoonallisuushäiriötä ei voi olla lapsena, joten jos jo lapsesta asti on ollut ns. temperamenttinen, ei ehkä kannata tuijottaa tuohon nimikkeeseen persoonallisuushäiriö. Mutta aivojen etuosalohko taisi olla se paikka missä saattaa olla jotain viturallaan, mikäli ihminen ei kykene hillitsemään juurikaan itseään?

Tässä nyt sivumennen sanoen ihmetyttää että jos on olemassa elimellinen vika joka johtaa hillittömiin tunteenpurkauksiin, niin miten ihmiselle voidaan edes ajatellekaan annettavan persoonallisuushäiriön diagnoosi???

Mutta asiaan. Tuntemani riehumiseen taipuvainen henkilö rauhoittui aloitettuaan keskivaikeaan masennukseen ja työuupumukseen mielialalääkityksen. Mikäli ketjun aloittaja kokee että hänen impulsiivisuutensa on vakava haitta, kannattaisi ehkä hakeutua tutkimuksiin ja selvittää voiko asiaan saada apua. Varmasti "lyhytpinnaisuutta" silkkana luonteenpiirtenäkin voi olla olemassa, enkä tarkoita että kaikille vaan nappia naamaan jos vähänkin vituttaa. Mutta jos oikeasti kärsii asiasta (tai ympäristö kärsii), niin ehkä asialle pitäisi tehdä jotain?

Kuramalli
Kärsin jonkinasteisesta "ketutuksesta". "Kettuunnun" välillä turhankin pienistä asioista ja sitten alkaa tavara lentämään ja rikkoutumaan. Suomenkielisillä ammattiauttajasivuilla (maksullisilla) sanotaan, että jo vihan syntymekanismin ymmärtäminen voi auttaa. Mutta koska nämä ovat maksullisia palveluja, niin osaako joku sanoa ihan ilmaseksikin mikä se mekanismi on jokaisen "ketutuspurkauksen" kohdalla?

Esimerkkini: Alottelevana golffarina mäiskin palloa välillä tiiltä suoraa pusikkoon ja sitten alkaa mailojen paiskominen. EN syytä mailoja, mutta tarve on vaan saada purettua se raivo johonkin.




Viha syntyy pelosta, tarpeesta puolustaa itseään.
Pelko muuttuu vihaksi, myös pettymys on pelkoa epäonnistuminen saa vihastumisen aikaan.

Kun nuo toimintatottumukset ovat vakiintuneet, niin yleensä ensireaktio on pettymyksestä syntyvä vihastuminen.
Vihakin tuottaa tunteen pettymisen tunne muuttuu vihaksi joka on tyydytyksen tunne. Aivot eivät varsinaisesti valitse tunteitaan, joku tunne-elämys tuotetaan tarpeen mukaan.

Miten turhasta vihantunteessta sitten pääsee eroon, yksinkertaisesti vain olemalla tietoinen siitä, sanomalla nyt olen vihainen ja ihan turhaan.

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Rousseau
Mutta asiaan. Tuntemani riehumiseen taipuvainen henkilö rauhoittui aloitettuaan keskivaikeaan masennukseen ja työuupumukseen mielialalääkityksen. Mikäli ketjun aloittaja kokee että hänen impulsiivisuutensa on vakava haitta, kannattaisi ehkä hakeutua tutkimuksiin ja selvittää voiko asiaan saada apua. Varmasti "lyhytpinnaisuutta" silkkana luonteenpiirtenäkin voi olla olemassa, enkä tarkoita että kaikille vaan nappia naamaan jos vähänkin vituttaa. Mutta jos oikeasti kärsii asiasta (tai ympäristö kärsii), niin ehkä asialle pitäisi tehdä jotain?
mikä oli lääkkeen nimi? jos lääkäri määrää rauhoittavia niin tottakai asiakas niitä syötyään rauhoittuu, mutta se ei korjaa ongelmaa. eikä ihmisen ole hyvä olla kokoajan lääkepöllyssä, se ei mitenkään eroa päihdeongelmasta.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Helposti kay vain niin, että otetaan aivojen impulssi vastaan ja annetaan sen näkyä ulospäin esim raivostumalla jostain näennäisen yhdentekevästä asiasta. 'Kuramallin' tapauksesta ei voi vielä sanoa onko kyse patologiasta vai huonosta käyttäytymismallista.

Itse miettisin asiaa niin, että jos kysyy itseltään miksi vihastuin ja löytää tähän syyn. On seuraavaksi etsittävä motiivia tälle syylle. Esim jos vihastumisen syy on epäonnistuminen, kysyy seuraavaksi, miksi halusin onnistua. Miksi olisi tärkeää, että onnistun? Onko se edes tärkeää? Mistä olen oppinut tämän tavan? Oliko raivostumisesta hyötyä vai haittaa seuraavassa yrityksessä? Voi olla, että tämä edellyttää syvälle menevää tongintaa ja suurta rehellisyyttä itseä kohtaan onnistuakseen. Helppoa ja nopeaa tämä ei ole, mutta ei ole terapiaan menokaan. Lääkeet toimivat kai akuuttiin ongelmaan, mutta ne toimintamallit pitää kuitenkin itse rakentaa uudelleen, jotta lääkityksestä voi joskus luopua.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
taucalm
Rousseau
Mutta asiaan. Tuntemani riehumiseen taipuvainen henkilö rauhoittui aloitettuaan keskivaikeaan masennukseen ja työuupumukseen mielialalääkityksen. Mikäli ketjun aloittaja kokee että hänen impulsiivisuutensa on vakava haitta, kannattaisi ehkä hakeutua tutkimuksiin ja selvittää voiko asiaan saada apua. Varmasti "lyhytpinnaisuutta" silkkana luonteenpiirtenäkin voi olla olemassa, enkä tarkoita että kaikille vaan nappia naamaan jos vähänkin vituttaa. Mutta jos oikeasti kärsii asiasta (tai ympäristö kärsii), niin ehkä asialle pitäisi tehdä jotain?
mikä oli lääkkeen nimi? jos lääkäri määrää rauhoittavia niin tottakai asiakas niitä syötyään rauhoittuu, mutta se ei korjaa ongelmaa. eikä ihmisen ole hyvä olla kokoajan lääkepöllyssä, se ei mitenkään eroa päihdeongelmasta.



Mielialalääke sitalopraami, ei rauhoittava lääke. Eikös näitä tutkimuksia ole tehty että jos ihmisellä serotoniinitasot päässä mättävät, tällöin mielialalääke voi tasoittaa impulsiivisuutta. Muistaakseni tätä oli tutkittu ihan väkivaltarikollisillakin?

En oikein ymmärrä että miksi aina aletaan puhumaan rauhoittavista lääkkeistä jos vain jonkinlaisen mieliala- tai psyykelääkkeet mainitsee. Todellakaan aivojen kemian rukkaus ei tänäpänä keskity johonkin puolikoomaan saattavaan rauhoittamiseen. Mutta jos lääke, mikä hyvänsä lääke, toimii niin kai siinä voi tunneasteikosta se hysteerinen ja haitalliseksi koettu ääripää jäädä pois, niin ettei ole tarvetta pistää pirtti pirstaksi aina kun hivenenkin harmittaa. Ja ne eivät olleet todellakaan mitään maailmaa kaatavia tapahtumia jotka tuntemani ihmisen päävärkin aina saivat poksahtamaan.

Mielialalääkkeitä syödään jopa PMS-tilan aiheuttamaan pahaan oloon. Ei tarkoitus ole olla aivan tööt niin ettei mikään tunnu missään, mutta lopputulos on aina yksilöllinen. Jotkut hyötyvät sen sortin lääkkeistä, jotkut eivät. Mutta kukaan tuskin hyötyy siitä että riehuu ja rähjää ja alkaa pelätä olevansa umpihullu?

Arvuuttelija
Helposti kay vain niin, että otetaan aivojen impulssi vastaan ja annetaan sen näkyä ulospäin esim raivostumalla jostain näennäisen yhdentekevästä asiasta. 'Kuramallin' tapauksesta ei voi vielä sanoa onko kyse patologiasta vai huonosta käyttäytymismallista.

Itse miettisin asiaa niin, että jos kysyy itseltään miksi vihastuin ja löytää tähän syyn. On seuraavaksi etsittävä motiivia tälle syylle. Esim jos vihastumisen syy on epäonnistuminen, kysyy seuraavaksi, miksi halusin onnistua. Miksi olisi tärkeää, että onnistun? Onko se edes tärkeää? Mistä olen oppinut tämän tavan? Oliko raivostumisesta hyötyä vai haittaa seuraavassa yrityksessä? Voi olla, että tämä edellyttää syvälle menevää tongintaa ja suurta rehellisyyttä itseä kohtaan onnistuakseen. Helppoa ja nopeaa tämä ei ole, mutta ei ole terapiaan menokaan. Lääkeet toimivat kai akuuttiin ongelmaan, mutta ne toimintamallit pitää kuitenkin itse rakentaa uudelleen, jotta lääkityksestä voi joskus luopua.




Näinhän psykologiassa tehdään, mutta se on loputon tie joka harvoin varsinaisesti auttaa.

Sanoisin, että kun on vihastunut pitää tarkkailla tuota vihantunnetta tekemättä sille mitään, selittämättä. Tunnehan on hetkellinen, selittäminen jatkaa sitä sanoilla ruokitaan tunteita.

(sanon rakastavani, jolloin kohde on mielistynyt noihin sanoihin, jos sanoja miellyttää)

Tunnekuohussa ainoastaan on hyvä olla tietoinen tunteestaan, silloin se kukkii ja kuihtuu kuin kukkanen elettyään aikansa.
(Tunne haihtuu hyvin nopeasti, kun sille ei tee mitään)

Aika monessa "tunneoppaassa" sanotaan, että vihan tunne on varoitusmerkki siitä, että joku tai jokin on ylittänyt rajani. Eli kun viha yllättää, antaa tunteen olla ja sitä voi kuulostella. Sitten voi analysoida, että kuka rikkoi ja mitä rajaa. Ja sitten voi miettiä, onko oma raja oikealla paikalla vai kannattaisiko sitä siirtää. Ja jos kannattaa siirtää, mihin suuntaan.

Vihan voimalla tulee tietysti helposti oimittua, mutta ainakaan itse on toimi vihan vallassa järkevästi. Niinpä yritän ensin rauhoittua ja sitten vasta mietin sitä, mitä kannattaa tehdä. Ja jos päädyn kostoon, niin rauhallisena sekin sujuu paremmin kuin vihan vimmoissa.

Tuimakka
Aika monessa "tunneoppaassa" sanotaan, että vihan tunne on varoitusmerkki siitä, että joku tai jokin on ylittänyt rajani. Eli kun viha yllättää, antaa tunteen olla ja sitä voi kuulostella. Sitten voi analysoida, että kuka rikkoi ja mitä rajaa. Ja sitten voi miettiä, onko oma raja oikealla paikalla vai kannattaisiko sitä siirtää. Ja jos kannattaa siirtää, mihin suuntaan.

Vihan voimalla tulee tietysti helposti oimittua, mutta ainakaan itse on toimi vihan vallassa järkevästi. Niinpä yritän ensin rauhoittua ja sitten vasta mietin sitä, mitä kannattaa tehdä. Ja jos päädyn kostoon, niin rauhallisena sekin sujuu paremmin kuin vihan vimmoissa.




Katkeruus on siirrettyä vihaa, salattua. Viha odottaa julkitulemistaan, (kostoa) koska tavoitellaan tunnetta, kostamista saatua katkeraa mielihyväntunnetta.

Ihmismielen ainoa toiminto on tunteen tavoittelu, tyydytyksen kautta saatu mielihyvä.

Se löytyy aina, kun vähän kaivelee.

Jos salaamme ja näyttelemme, niinkuin aina teemme, emme ymmärrä asiaa.

Jos kyse on hyvin impulsiivisestä agressiosta, on vain syytä pyrkiä opettamaan aivot hallitsemaan tulevia vihan purkauksia.
Esimerkiksi kun tulee se VOI PIIP!!! olo ja tavarat lentää, niin mietit tämän jälkeen että jos ne aivosi sitten ensikerralla tuovat "hetkinen, mites nyt toimisi ettei tää maila lennä" sanat mieleen juuri ennen kuin kätesi rupeavat heilumaan. Tätä kun tarpeeksi harjottelee niin pikku hiljaa aivosi oppivat tuomaan nuo ajatukset mieleen aina tilanteen tullen.

Ärsyke-->Vit*tus-->Reaktio muuttuu Ärsyke-->Vit*tus-->Hmmm...--->Reaktioksi.

Onneksi ihminen on oppiva sekä vuorovaikutteinen eläin.

Jos vihastumisen ainoa seuraus on se, että noituu, polkee jalkaa tai rikkoo omia esineitään, ongelma on rajattu. Voisi ajatella, että lompakkoon aiheutuvat lovet auttavat pitkällä tähtäimellä vähentämään tappioita.

Asia muuttuu tyystin, jos lähellä olevien tai oma terveys on uhattuna.

Ajatukseni koston siirtämisestä perustuu siihen, että kun viha koetaan huolella ja sille tehdään mielessä tilaa, se usein puhkeaa kuin ilmapallo. Vihaa ei siis peitetä itseltä, vaan sen annetaan tuntua rauhassa. Mutta jos vihaa (tai mitä tahansa tunnetta) yrittää väistää tai torjua, se vain voimistaa otettaan. Ja niinpä se sitten ryöpsähtää ulos hallitsematta.

Eli siis kun viha iskee, kannattaa ei kannata tarttua heti kättä pidenpään tai kostoon. Vihan vimmoissaan tulee toimineensa tyhmästi ja siten kostosta tulee torso. Mutta kun päättää ensin käsitellä tunteen, ja antaa kunnon kostolle mahdollisuuden, käykin niin, että viha laantuu ja samalla katoaa tarve kostaa.

Myönnän, että kuulostaa paradoksaaliselta, mutta juuri tähän lempparini HOT eli hyväksymis- ja omistautumisterapia perustuu. Siinä hyväksytään, että emme voi mitään ajatuksille ja tunteille. Siksi niitä vastaan ei kannata taistella tai niitä vastaan juonia (ns. luova toivottomuus). Ne kannattaa ottaa vastaan ja hyväksyä. H = huokaise. Sitten kun tunnekohtaus on mennyt ohi, etsitään ajatusvirheet, jotka oikaistaan. O = oikaise. Lopuksi keskitytään toimimaan omien arvojen mukaan T = toimi. Eli HOT = huokaise + oikeaise + toimi.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat