Seuraa 
Viestejä2645

Oliko tietokoneiden keksiminen loppupelissä ihmiskunnan kannalta kovin fiksua? Okei, sitä voi käyttää moneen tarkoitukseen ja se on hieno työkalu apuvälineenä, mutta voiko tietokoneen pitkä käyttö tuoda esiin ikäviäkin piirteitä? Tuntuu siltä että me istumme sen takana niin usein pelkästään sen takia että me etsitään tukea omille aivoituksille. Me voidaan löytää muita ihmisiä netin kautta, jotka ajattelee sinne päin kuin sinäkin, mutta useinmiten nämä ihmiset ei kuulu sun oikeaan elämään ja ei ole sama kuin oikeat ystävät. Meillä myös tuntuu olevan vihamielisiä ajatuksia netin muita käyttäjiä kohtaan. Entäs sitten meidän fyysinen kunto?

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Kommentit (3)

Kutunluu
Seuraa 
Viestejä761
deep'n'dark
[size=85:3a36qc3i]Oliko tietokoneiden keksiminen loppupelissä ihmiskunnan kannalta kovin fiksua? Okei, sitä voi käyttää moneen tarkoitukseen ja se on hieno työkalu apuvälineenä, mutta voiko tietokoneen pitkä käyttö tuoda esiin ikäviäkin piirteitä? Tuntuu siltä että me istumme sen takana niin usein pelkästään sen takia että me etsitään tukea omille aivoituksille. Me voidaan löytää muita ihmisiä netin kautta, jotka ajattelee sinne päin kuin sinäkin, mutta useinmiten nämä ihmiset ei kuulu sun oikeaan elämään ja ei ole sama kuin oikeat ystävät. Meillä myös tuntuu olevan vihamielisiä ajatuksia netin muita käyttäjiä kohtaan. Entäs sitten meidän fyysinen kunto?[/size:3a36qc3i]

Olet muuttunut mies, kun vaihdoit sigisi, heh.

Niin...oliko se fiksua vai ei? Olisi helppo tuomita tämmöinen threadi jälkiviisasteluna, mutta kyllähän tämä psykologiselta kantilta on silti kovin freesi aiheena.

Ensimmäisenä tulee mieleen juurikin tämä kehityksen 'muka vääjäämättömyys'---mehän sille olemme antaneet sen arvon omassa elämässämme ja emmehän me halua jäädä kehityksestä jälkeen? Tämä kehityksellisyys on sidoksissa yhteisöllisyyden kokemukseen nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin---joskin se on, kuten sanoit, kovin muovinen yhteydenpidon laadun suhteen. Ilmeisesti emme osaa olla yksin tai emme halua sitä; missään nimessä.

"Mutta kyllähän se on kätevä tapa sopia jotain/vaihtaa ajatuksia/korvata ihmiset yms."
Haisee. Persoonallisuudesta on tehty tuote sosiaalisen median ansiosta---mitä enemmän joku on kanssasi samaa mieltä eli peukuttaa mielipiteillesi, sitä arvokkaampi ihminen on t. kokee olevansa. Tietokoneesta siis tulee kamusi.

Toiseksi kun ihminen jumahtaa koneelle, niin se muodostuu helposti rutiiniksi tavalla tai toisella ja kuten monesti käy, rutiini tappaa: Jollei käyttäjä kykene irrottautumaan kaavoistaan l. tavoistaan, on pitemmällä tähtäimellä luvassa ne fyysiset vaivat (mitä tietokoneiden käyttöön tulee siis) ja joissakin tapauksissa jotain varsin lopullista...

Kolmanneksi...mitä yksilöllisiin taipumuksiin ja haluihin tulee, niin tietokonemaailmasta löytyy melko vaivattomasti ne korvikkeet todellisen elämän vastaaville---tai no, kaikki vastuu on nykyään siirretty yksilölle semmoisen omituisen mental gymnasticsin avulla. On disclaimereita, jotka antavat yksilöille enemmän varaa tehdä virheitä palveluiden suhteen ja sitten niitä päinvastaisia, jotka irtisanoutuvat vastuustaan ja sysäävät sen käyttäjän harteille. Kukapa sitä paskaa niskaansa haluaisikaan? Mutta ei tämä ole ongelma, ellei siitä semmoista itselleen tee---tai sitten ei tullut luettua sitä [size=85:3a36qc3i]kuuluisaa[/size:3a36qc3i] [size=40:3a36qc3i]pientä printtiä[/size:3a36qc3i]. Tämähän tarkoittaa sitä, että ihmisen nyt verkostoituneena koko maailman kanssa täytyy olla enemmän tietoinen itsestään ja vaikuttimistaan kuin koskaan aikaisemmin.

deepndark
Seuraa 
Viestejä2645
deep'n'dark
[size=85:2eo2hp6o]Oliko tietokoneiden keksiminen loppupelissä ihmiskunnan kannalta kovin fiksua? Okei, sitä voi käyttää moneen tarkoitukseen ja se on hieno työkalu apuvälineenä, mutta voiko tietokoneen pitkä käyttö tuoda esiin ikäviäkin piirteitä? Tuntuu siltä että me istumme sen takana niin usein pelkästään sen takia että me etsitään tukea omille aivoituksille. Me voidaan löytää muita ihmisiä netin kautta, jotka ajattelee sinne päin kuin sinäkin, mutta useinmiten nämä ihmiset ei kuulu sun oikeaan elämään ja ei ole sama kuin oikeat ystävät. Meillä myös tuntuu olevan vihamielisiä ajatuksia netin muita käyttäjiä kohtaan. Entäs sitten meidän fyysinen kunto?[/size:2eo2hp6o]

Olet muuttunut mies, kun vaihdoit sigisi, heh.



Jaa, yritän petrata vähän itseäni, vois aloittaa niistä asioista joihin voi vaikuttaa.

Niin...oliko se fiksua vai ei? Olisi helppo tuomita tämmöinen threadi jälkiviisasteluna, mutta kyllähän tämä psykologiselta kantilta on silti kovin freesi aiheena.



Aivan, luulen että jokainen itse tietää missä menee raja ja missä voi tehdä parannuksia. On se tavallaan vaikeata myöntää olevansa koneen armoilla mutta asennoituminen eri tavalla voi jo tehdä paljon hyvää.

E

nsimmäisenä tulee mieleen juurikin tämä kehityksen 'muka vääjäämättömyys'---mehän sille olemme antaneet sen arvon omassa elämässämme ja emmehän me halua jäädä kehityksestä jälkeen? Tämä kehityksellisyys on sidoksissa yhteisöllisyyden kokemukseen nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin---joskin se on, kuten sanoit, kovin muovinen yhteydenpidon laadun suhteen. Ilmeisesti emme osaa olla yksin tai emme halua sitä; missään nimessä.

"Mutta kyllähän se on kätevä tapa sopia jotain/vaihtaa ajatuksia/korvata ihmiset yms."
Haisee. Persoonallisuudesta on tehty tuote sosiaalisen median ansiosta---mitä enemmän joku on kanssasi samaa mieltä eli peukuttaa mielipiteillesi, sitä arvokkaampi ihminen on t. kokee olevansa. Tietokoneesta siis tulee kamusi.




Olen vanhoina hyvinä aikoina omannut terveemmän nettisuhtautumisen kuin nykyään. Kai se esillä oleminen on kans vähän semmonen asia että se ei tuo onnellisuutta koska niskassa on aina apina joka kivittää.

Toiseksi kun ihminen jumahtaa koneelle, niin se muodostuu helposti rutiiniksi tavalla tai toisella ja kuten monesti käy, rutiini tappaa: Jollei käyttäjä kykene irrottautumaan kaavoistaan l. tavoistaan, on pitemmällä tähtäimellä luvassa ne fyysiset vaivat (mitä tietokoneiden käyttöön tulee siis) ja joissakin tapauksissa jotain varsin lopullista...



Se ei sais olla rutiini. Koska silloin tästä muodostuu vihankohde eli se ei anna takaisin sitä mitä itse sinne kylvää.

Kolmanneksi...mitä yksilöllisiin taipumuksiin ja haluihin tulee, niin tietokonemaailmasta löytyy melko vaivattomasti ne korvikkeet todellisen elämän vastaaville---tai no, kaikki vastuu on nykyään siirretty yksilölle semmoisen omituisen mental gymnasticsin avulla. On disclaimereita, jotka antavat yksilöille enemmän varaa tehdä virheitä palveluiden suhteen ja sitten niitä päinvastaisia, jotka irtisanoutuvat vastuustaan ja sysäävät sen käyttäjän harteille. Kukapa sitä paskaa niskaansa haluaisikaan? Mutta ei tämä ole ongelma, ellei siitä semmoista itselleen tee---tai sitten ei tullut luettua sitä [size=85:2eo2hp6o]kuuluisaa[/size:2eo2hp6o] [size=40:2eo2hp6o]pientä printtiä[/size:2eo2hp6o]. Tämähän tarkoittaa sitä, että ihmisen nyt verkostoituneena koko maailman kanssa täytyy olla enemmän tietoinen itsestään ja vaikuttimistaan kuin koskaan aikaisemmin.




Itse olen aina pitänyt Facebookia pirullisena. Se tukahdutta koko tietokone-kultturin alleen. Onks se kiva kun ihmiset ovat kummiskin suht vainoharhaisia luonteeltaan ja siellä pitäis muka kerätä pisteitä oman nettiegon hyväksi. Jos ihminen haluaa saada hyväksyntää osakseen niin face on kaikkei turhin väline siihen.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutunluu
Seuraa 
Viestejä761
Kutunluu
[size=85:3epjijwl]"Mutta kyllähän se on kätevä tapa sopia jotain/vaihtaa ajatuksia/korvata ihmiset yms."
Haisee. Persoonallisuudesta on tehty tuote sosiaalisen median ansiosta---mitä enemmän joku on kanssasi samaa mieltä eli peukuttaa mielipiteillesi, sitä arvokkaampi ihminen on t. kokee olevansa. Tietokoneesta siis tulee kamusi.[/size:3epjijwl]

deep'n'dark
Olen vanhoina hyvinä aikoina omannut terveemmän nettisuhtautumisen kuin nykyään. Kai se esillä oleminen on kans vähän semmonen asia että se ei tuo onnellisuutta koska niskassa on aina apina joka kivittää.

Niin. Pakkososiaalisuus ja sitä rataa. Kuten tuossa ylempänä sanoin, kaiketi tarvitsemme kontakteja ja keskustelua---sitä heijastelupohjaa omille aivoituksille niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta kuten sanoit jo aloituksessa, se voi mennä juurikin kaikenmaailman 'special interest grouppien' kokoontumisajoihin ja varsin epäterveelliseen identifioitumiseen ja laumahnkisyyteen, kuten tälläkin palstalla on moinen ilmiö niin monesti nähty.

Kaiken kaikkiaan, yksinäisyys ilmiönä ja valintojen taustavaikuttimena on nyt tapetilla enemmän kuin koskaan ennen, koska harvassa ovat ihmiset, jotka tieten tahtoen haluaisivat olla oman päänsä kanssa pitempiä aikoja..."kun ne muut sitten syyttävät mökkihöperyydestä...!"

Kutunluu
[size=85:3epjijwl]Toiseksi kun ihminen jumahtaa koneelle, niin se muodostuu helposti rutiiniksi tavalla tai toisella ja kuten monesti käy, rutiini tappaa: Jollei käyttäjä kykene irrottautumaan kaavoistaan l. tavoistaan, on pitemmällä tähtäimellä luvassa ne fyysiset vaivat (mitä tietokoneiden käyttöön tulee siis) ja joissakin tapauksissa jotain varsin lopullista...[/size:3epjijwl]

deep'n'dark
Se ei sais olla rutiini. Koska silloin tästä muodostuu vihankohde eli se ei anna takaisin sitä mitä itse sinne kylvää.

Sama juttu kaikessa, jossa alkaa havaitsemaan kaavoittumista---siitä esimerkiksi toisen ihmisen demonisointi alkaa. Projisoimme ja alamme adjektiivien orjiksi; toisin sanoen luokittelemme. Koska pitäähän se kontrolli olla ([size=50:3epjijwl]en allekirjoita tätä ajatusta...[/size:3epjijwl])!
Kutunluu
[size=85:3epjijwl]Kolmanneksi...mitä yksilöllisiin taipumuksiin ja haluihin tulee, niin tietokonemaailmasta löytyy melko vaivattomasti ne korvikkeet todellisen elämän vastaaville---tai no, kaikki vastuu on nykyään siirretty yksilölle semmoisen omituisen mental gymnasticsin avulla. On disclaimereita, jotka antavat yksilöille enemmän varaa tehdä virheitä palveluiden suhteen ja sitten niitä päinvastaisia, jotka irtisanoutuvat vastuustaan ja sysäävät sen käyttäjän harteille. Kukapa sitä paskaa niskaansa haluaisikaan? Mutta ei tämä ole ongelma, ellei siitä semmoista itselleen tee---tai sitten ei tullut luettua sitä [size=85]kuuluisaa[/size:3epjijwl] [size=40:3epjijwl]pientä printtiä[/size:3epjijwl]. [size=85:3epjijwl]Tämähän tarkoittaa sitä, että ihmisen nyt verkostoituneena koko maailman kanssa täytyy olla enemmän tietoinen itsestään ja vaikuttimistaan kuin koskaan aikaisemmin.[/size:3epjijwl]

deep'n'dark
Itse olen aina pitänyt Facebookia pirullisena. Se tukahdutta koko tietokone-kultturin alleen. Onks se kiva kun ihmiset ovat kummiskin suht vainoharhaisia luonteeltaan ja siellä pitäis muka kerätä pisteitä oman nettiegon hyväksi. Jos ihminen haluaa saada hyväksyntää osakseen niin face on kaikkei turhin väline siihen.

Fuck facebook. Ne periaatteet ja arvot taitaapi jyllätä taustalla tässäkin; ei alennuta johonkin ns. falskiin. Se on sitä itsensä tuntemista ja kenties äärimmilleen vietynä sitä omien pierujen haistelua!

Mutta entäpä tietokone ja ihminen? Siis katsotaan tätä suhdetta ilman sosiaalisen median kiroja---se keskustelu taitais mennä jonnekin transhumanistit vs. luddiitit -tyyppiseksi vänkäämiseksi. Hmm?

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat