Seuraa 
Viestejä1521

Uskonnoissa on jokin juttu. Joskus oli (ja nykyäänkin on) tärkeää erilaiset selitykset maailmasta. Esim Maa-keskeinen malli. Tuli, Vesi, jne -malli ja mitä kaikkia näitä onkaan. Sotkan munia sun muita. Joka kansalla omansa, josta pidetään ehkä tiukastikin kiinni tai ainakin niillä on vaikutusta.

Kysyisinkin, että mistä em johtuu. Asialle on pakko olla jokin selkeä ja tärkeä selitys. Eivät uskonnot voi olla idioottimaisia tai jos ovat, niin kai niillä on jokin tarkoitus.

Sitten ...

Mistä johtuu se, että mitä epävarmempia jostain ollaan, sen suurempi vääntö käydään debateissa. Kun mennään tiedon rajamailla, niin jokaiselle syntyy suuri tarve puolustaa sitä parasta näkemystä, vaikka se olisi todennäköisesti epävarma. Jos ei ole vankkaa ajatuspohjaa olevasta, niin ainakin puolustetaan sitä, mikä on varminta, suurella vimmalla. Vaihtoehtoisuutta saa esittää melko rauhassa, kunhan ei horjuta mitään. Tietämyksen latva taipuilee tuulessa, mutta turha taivuttelu on epäsuotavaa.

Entä se aineisto, joka on täysin itsestäänselvä. Onko se miten hyvin järjestettyä? Voiko siihen luottaa. Tämähän on alue, jolle perustetaan ja joka otetaan annettuna. Kai nyt vähintään sen tulisi olla kunnossa.

***

Lisään vielä oman näkemykseni aiheesta.

Sellainen käsitys, että ihmisen päänsisäinen omaksuttu aineisto on se, joka määrää hänen toimintansa. Valikoitunut materiaali tiivistyy kuten valonsäteet polttolasissa. Minne polttopiste suuntautuu ja mikä on yksilöön liittyvän materiaalin vaikutus muihin ja kokonaisuuteen? Ehkä viimekädessä toimimme sittenkin pitkälle yhtenä organismina, vaikka organismi olisi melko hajautunut ja oma kokemus viittaisi vahvaan yksilöllisyyteen.

Voi olla tosiaan, että yksilö pyrkii omaan yksilöllisyyteen ja maksimoimaan sen, että yhteisö on mahdollisimman tukeva itseä ajatellen. Tässä maksimoituisi selviämisen edellytykset. Kun jokainen toimii samalla em periaatteella, niin syntyy monesta yksilöstä koostuva kokonaisuus(mikä nimitys?, olkoon tässä vaikka YKSILÖ), jonka pohja on mahdollisimman hyvin sen osasissa eli yksilöissä. Siinä kun yksilöiden olemassaolon edellytykset maksimoituvat, niin samalla tapaa myös YKSILÖN olemassaolon edellytykset maksimoituvat.

Jos edellinen on utopiaa, niin ajatelkaa sitten yksilön eri osasia, elimiä aina solutasolle asti. Sama näyttäisi toistuvan.

Keitä me olemme? Missä olen mm se, jota sanomme minäksi?

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat