Seuraa 
Viestejä45973

Hei, olen uusi nimimerkki täällä ja haluan avata keskustelun narsistisesta persoonallisuushäiriöstä (NPH).

Olen vastikään herännyt siihen, että toinen vanhemmistani on paksunahkainen narsisti (empatiakyvytön, tunnekylmä, röyhkeä, oman edun tavoittelija) ja toinen ohutnahkainen narsisti (läheisriippuvainen, narsististen tekojen puolustaja, viestinviejä, narcissistic enabler). Yhdessä he ovat melkoinen parivaljakko, jonka seurassa olen itsekin alentunut pitämään itseäni jotenkin parempana kuin muut (valheellinen itsetunto, heikko/huono minäkuva). Oksettaa, kun tajuan oman sokeuteni, mutta lapsuuteni oli kyllä muuten todella ahdistavaa aikaa enkä ole ns. terve vieläkään, vaikka olen jo pitkälle kolmenkympin paremmalla puolella.

Tällä hetkellä tuuli on jostain syystä kääntynyt niin, että paksunahkainen narsisti on alkanut juonitella ja hyökätä minua vastaan. Ensin odotin tukea toiselta vanhemmaltani, sillä tilanne on kertakaikkiaan omituinen ja pelottava, mutta myös hän kääntää selkänsä minulle. Hullua ja raastavaa on se, että he kaikesta henkisestä väkivallasta (enää puuttuu uhkailu) huolimatta olettavat minun vain kiltisti ottavan kaiken vastaan. Heillä on mielestään oikeus tuomita ja olla jumalasta seuraavia, eikä mikään mitä sanon, paina vaakakupissa mitään.

Harkitsen vakavasti välien jäädyttämistä paksunahkaisen narsistin lisäksi myös ohutnahkaiseen narsistiin, sillä en saa häneltä mitään empatiaa, mikä oikeastaan on pahempaa kuin pelkkä paksunahkaisen narsistin käytös. Tilanteen tekee vaikeaksi se, että minulla on omia lapsiakin jo, eikä kukaan ulkopuolinen ikimaailmassa uskoisi, mitä on tapahtunut tai millaisia vanhempani oikeasti ovat. He ovat molemmat tietyissä tapauksissa kuin 2-vuotiaita, huomionkipeitä ja herkkiä loukkaantumaan. Rakkautta osoitetaan tavaroilla ja rahalla, mikä tavallaan toimii myös koukuttavana tekijänä (en voi kieltäytyä tms. sillä olen ottanut heiltä apua vastaan).

Onko kellään kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Haluaisin juosta ja paeta, sillä tiedän, että jos olen heidän kanssaan edelleen tekemisissä, sairastun todella pahasti henkisesti. En halua sairasta ilmapiiriä kotiimme ja haluan suojella lapsiani. Samalla olen surullinen, että tässä on pitänyt käydä näin. Miten minun pitäisi toimia?

Kommentit (6)

Analysoi lisää vanhempiasi, etsi, onko heissä yhtään aitoa rakkautta jäljellä sinua kohtaan? Vai peittyykö heidän rakkautensa kateellisuuden alle - ovatko he kateellisia sinulle tai mustasukkaisia siitä, että sinulla on nyt oma perhe etkä "enää tarvitse" heitä? Analysoi, osaavatko he ilmaista pahaa oloaan muillakin keinoilla kuin narsistin keinoilla? Jos eivät osaa, niin ovat ilmaisukyvyttömiä. Yritä keskustella heidän kanssa jossain välissä syvällisesti ja kertoa, että sinulle tulee paha olo heidän seurassaan. Kerro heille toivovasi, että välinne parantuisivat ja teillä olisi harmonisempaa. Kysy myös, että mitä he odottavat sinulta. Isäsi käytös kenties muuttui sen takia, kun ei saa jotain haluamaansa sinulta (toveruutta tms).

Älä jatka etuuksien kalastelua heiltä ja ota etäisyyttä niin pajon kuin voit, jonnekkin, ei vain paeten ilman tavoitteita. Taloudellinen lieka on tavallisin keino pitää iskuetäisyydellä ja manipuloitavana. Oma historiasi määrää miten he sinua kohtelee. Jos ole myötäillyt, he sitä odottavat ja toistavat vanhoja keinojaan. Näet heidän käytöksessään kaavan ja voit ennakoida. Tarkkaile ja tee vastatoimi. Älä syyllisty, narsistit syyllistää kuitenkin uhrinsa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hyvä että kykenet tiedostamaan tilanteen ikään kuin ulkopuolisesta perspektiivistä. Olet selkeästi henkisesti kasvanut ainakin aikuiseksi ja kykenet ilmaisemaan mahdollisesti tunteesi jopa terveemmällä tavalla kuin vanhempasi. Tekstiäsi lukiessa tulee väistämättä mielikuva, että koet kuitenkn syvää katkeruutta vanhempiasi kohtaan. Tällaisesta eroon pääseminen vaatii todella paljon kasvua sinulta itseltäsi, ei ympäristöä muuttamalla. Kaikki viha ja turhautuminen johtuu pohjimmiltaan vain ymmärtämättömyydestä ja kyvyttömyydestä vaikuttaa tapahtumien kulkuun.

Niin kuin jokainen, myös vanhempasi kaipaavat myös hyväksyntää ja ymmärrystä osakseen vaikka pintapuolisesti vaikuttaisivat kylmiltä. Ehkä tärkeä tieto olisi, ovatko he todella onnellisia sellaisina kuin ovat, saavatko he tyydytystä ja täyttymystä eläessään nykyisen arvomaailman mukaisesti. Hehän vain loppuviimein ilmaisevat itseään ja rakkauttaan vain eri tavalla kuin miten sen henkilökohtaisesti käsität. Perimmäiset tunteemme ovat loppuviimein aina samanlaisia vaikka tulkitsemme niitä toisissa vaihtelevilla tavoilla. Narsistit antavat itsestään haavoittumattoman kuvan, mutta ovat loppuviimein juuri niitä kaikkein alttiimpia haavoille pinnallisen, joskin paisuneen egonsa takia.

Olemme ehkä perineet lapsuudesta saadun psyykkeen pitkälti ulkomaailmasta, mutta onneksi meillä on kyky tietoisesti rakentaa se uudelleen aikuisena. Eihän rikkonaiset ihmiset kykene ehjää lasta kasvattamaan ja kohdallasi varmaan tärkeintä on kyetä antamaan anteeksi "vääryydet" joita vanhempasi tuskin tietoisesti sinua kohtaan tekivät.

Jos itselläsi on myös vahva ego, elät ulkomaailmasta jatkuvasti hyväksyntää etsien. Tällöin vanhemmillasi on yhä kyky hallita elämääsi niin kuin yhtälailla kaikilla muilla keneltä egosi hakee hyväksyntää.

Kiitos vastauksista, ne selkeyttivät jonkin verran tilannetta - tai pikemminkin kaaosta omassa päässäni. Ei ole nykyään tavatonta, että valvon keskellä yötä ja pyörin sängyssä ahdistumassa aina vähän lisää. Ei ole inhimillistä tietä ulos tästä, vaan jos aion pysyä väleissä vanhempieni kanssa jatkossakin, on minun otettava sellainen asenne, ettei tässä mitään ole koskaan tapahtunutkaan. Annan heidän raivota ja osoittaa mieltään, mutta en itse reagoi. Asetun siis tällä tavalla heidän yläpuolelleen mutta teen sen niin, ettei heillä ole mitään näkyvää, johon tarttua. Huh, tämä on vaikeaa, sillä olen hyvin tunteellinen ihminen!

Vaikka vanhempani kohtelevat minua kuin roskaa, kehotatte minua silti ajattelemaan asioita myös heidän kannaltaan. Olisiko jotain, mitä he tarvitsevat tai mistä he kokevat jääneensä paitsi? Tämäkin on vaikeaa, sillä vaikka kuinka yritän ymmärtää heitä, he eivät koskaan sillä tavoin tule tukemaan minua. He ikään kun imevät kaiken elämän minusta. Olen katkera ja syystä. Mutta kovalla kovaa vastaan. Ei kai tässä muu auta.

Olen tuntenut narsisteja.

Neuvoni on. Katkaise välit ja unohda.

Jos kyse omasta perheestä, niinkuin sinulla omista vanhemmistasi, niin eihän se ole helppoa, mutta tämä on sinun elämä ja sinun tulevaisuus.

Ajattele itseäsi.

Kun yhteiselosta kuoritaan kaikki sosiaalinen sekasotku, on kysymys elintilan antamisesta ja ottamisesta niissä puitteissa jotka tarjolla ovat. Eläinkunnassa pesästä vieroitus voi olla suoraviivaista, mutta ihmisellä hyvinkin epämääräistä ja vetoa ja työntöä täynnä. Vanhempi jonka vaistot ajaa poishäätämään, voi toimia päinvastoin syyllisyyden tunnoissaan. Lapset voivat olla hähelle sosiaalisen statuksen kulmakivi ja vaikka on aika jo vieroittaa, hän roikkuu kiinni käyttäen keinoja joita tuttuus antaa yleisten oletusten tukemana. Väärin kohdellun perillisen odotetaan olevan lojaali, tapahtui mitä tahansa. Sevät hyökkäyksetkin hän sulattaa, odottaessaan vastalojaalisuutta. Joskun säilyy tasapaino kauankin ja vielä keski-ikäinen ihminen on vanhempiensa kontrollin alla. Narsistinen persoona on voittopuolisesti paha läheisiään kohtaan kuten muitakin.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat