Seuraa 
Viestejä45973

Vaimo sairastui raskausajan diabetekseen ja neuvolasta annettiin ohjeet syömiseen. Pitäisi syödä vähintään kuusipalaa ruisleipää päivässä. Taulukosta riippuen (koko/täysjyvä)ruisleivän GI arvo vaihtelee 70 ja 90 välillä, mikä kertoo suoraan veren sokeripiikin voimakkuuden. Vertailun vuoksi sokerikakun GI on 66, suklaan 40 ja jäätelön 51.

Osaako joku asiaa tunteva kertoa minulle, miksi ruisleipää pitäisi syödä noin paljon? Kuituahan siinä toki on, mutta niin on kasviksissakin ja tummassa pastassa. Eikö diabeteksen kannalta olisi ideaalista nimenomaan välttää nopeasti imeytyviä hiilareita?

Kommentit (12)

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031

Leipähän on diabeetikolle hengenvaarallista. Vasta insuliinin kehittymisen myötä diabeetikot ovat voineet alkaneet syödä leipää yhtä paljon kuin terveet ihmiset, mutta se ei ole mikään syy syödä sitä, sillä mitä järkeä on varta vasten pitää yllä lääkeriippuvuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Simplex
Seuraa 
Viestejä3033

Ennen insuliinin "keksimistä" diabeetikot laihtuivat hallitsemattomasti. Käsittääkseni proteiinitkin nostavat insuliinitasoja, eli Ilmeisesti insuliinia tarvitaan aminohappojen ja hiilareiden imeytymiseen. Pullamössö ja suuret leipämäärät ovat kuitenkin turhia.

Vierailija

Ruisleivässä on kuulemma jotain ainetta joka jeesaa diabetekseen.

Eräs kovasti aihetta tutkinut tuttuni ainakin söi ihan hyvillä mielin Realia.

Viljat, sokeri ja peruna nostavat verensokerin nopeasti, jolloin haima alkaa tuottaa runsaasti insuliinia. Liiallinen insuliini veressä laskee verensokerin liian alas ja liian nopeasti. Tällöin ihminen on taas nälkäinen ja haluaa syödä. Insuliini tehtävä on varastoida ylimääräinen veressä oleva sokeri kudoksiin rasvaksi. Insuliinitason laskiessa hyvä hiilihydraattisella ravinnolla elimistö tasapainottuu ja alkaa polttaa rasvaa. Perunan ja viljat voi korvata juureksilla, kasviksilla, vihanneksilla ja marjoilla.

Kannattaako sinun noudattaa ravintosuosituksia?
http://joonaskonstig.com/2012/12/06/kan ... osituksia/

Raskausdiabetes yleistyy - onnistuuko elintapaohjaus?

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2012;128(20):2052-3
Risto Kaaja ja Marja Vääräsmäki
Pääkirjoitus

Raskausdiabetes yleistyy huolestuttavaa vauhtia. Suomessa esiintyvyys lisääntyi vuosina 2006-2010 yli 30 % ja syntyneiden lasten rekisterin mukaan se oli vuonna 2010 jo 11,2 % (M Gissler, henkilökohtainen tiedonanto). Yhdysvalloissa tuoreet tutkimukset kertovat lähes joka viidennen raskaana olevan sairastuvan raskausdiabetekseen (Coustan ym. 2010). Heistä 5-10 %:lla todetaan tyypin 2 diabetes jo pian synnytyksen jälkeen ja 35-60 % sairastuu 10-20 vuoden kuluessa synnytyksestä (England ym. 2009). Myöhemmän diabeteksen riski on erityisen suuri ylipainoisilla raskausdiabeteksesta kärsivillä naisilla (Pirkola ym. 2010).

Suomessa raskausdiabeteksen nopean yleistymisen taustalla on taudin seulonnan tehostuminen vuonna 2008 julkaistun raskausdiabeteksen Käypä hoito suosituksen (2008) mukaan (30 %:sta 50-60 %:iin raskaana olevista) sekä väestön lihominen ja synnyttäjien korkeampi ikä (Kaaja ym. 2008). Raskausdiabeetikoiden lapsilla metabolisen oireyhtymän osatekijöiden esiintyvyys on lisääntynyt. Heillä on myös suurempi vaara sairastua myöhemmin tyypin 2 diabetekseen (Hillier ym. 2007, Pirkola ym. 2010). Voidaanko tätä noidankehää pysäyttää?

Tärkeimmät riskiryhmille suoritetut interventiotutkimukset (Finnish Diabetes Prevention Study, FDPS, Diabetes Prevention Program, DPP) ovat osoittaneet hyvin, että elintapamuutoksilla, metformiinilla ja liikunnan lisäämisellä on mahdollista vähentää diabetesvaaraa huomattavasti (58 %) (Tuomilehto 2001, DPP 2002). DPP:n seurantatutkimus osoitti, että tulos säilyy intervention jälkeenkin, sillä diabeteksen esiintyvyys oli tutkimuksen aikana laihtuneilla vielä kymmenen vuoden kuluttua vähäisempi kuin verrokeilla (Knowler ym. 2009). Tuoreessa suomalaisessa tutkimuksessa perusterveydenhuollon elintapaohjauksella onnistuttiin vähentämään diabetesriskiä runsaassa vuodessa 69 %:lla, jos henkilö pudotti vähintään 5 % painostaan (Saaristo ym. 2010).

Miten elintapaohjaus sitten toteutuu ja miten se tehoaa raskausdiabetekseen? Vaikka kohortti- ja seurantatutkimusten perusteella ravinnolla ja liikunnalla näyttää olevan yhteys raskausdiabeteksen ilmaantuvuuteen, ovat interventiotutkimukset toistaiseksi tuottaneet pettymyksen. Raskauden ensimmäisellä kolmanneksella aloitettu satunnaistettu interventio (NELLI-tutkimus) ei näytä vähentävän raskausdiabetesta, mutta vastasyntyneiden paino oli interventioryhmässä pienempi kuin verrokkiryhmässä (Luoto ym. 2011). Tulos oli samanlainen myös toisessa vastikään julkaistussa satunnaistetussa suomalaistutkimuksessa (Korpi-Hyövälti ym. 2011). Tuoreessa meta-analyysissa todettiin ruokavalioneuvonnan ja liikunnan lisäämisen johtavan vaatimattomiin tuloksiin (Oostdam ym. 2011). Vaikka raskaus on otollista aikaa terveysneuvonnalle, ei tuona lyhyenä ajanjaksona voida oleellisesti vaikuttaa äidin terveyteen.

Tilanne ei näytä parantuvan myöskään synnytyksen jälkeen. Tanskalaistutkimuksen mukaan raskausdiabeteksen sairastaneista vain 18 % oli laihduttanut raskauden jälkeen ja 33 %:lla paino oli noussut (Stage ym. 2004). Erityisesti synnytyksen jälkeisestä elämäntapaohjauksesta kaivataan kunnollisia interventiotutkimuksia, joissa pureudutaan perusteellisesti laihduttamisen ja ruokavalion laadullisen parantamisen ohella myös liikuntaan. Olisi tärkeää vaikuttaa erityisesti ensisynnyttäjien elämäntapoihin, sillä raskausdiabetes uusiutuu yli 40 %:lla siihen kerran sairastuneista (Getahun ym. 2010).

Raskausdiabeteksen seulonta on lisääntynyt Suomessa oleellisesti uuden suosituksen myötä. Tuoreen tutkimuksen mukaan raskausdiabeteksen seulonnan kustannustehokkuus perustuu kuitenkin ensisijaisesti myöhemmän diabeteksen ilmaantuvuuden vähenemiseen tässä ryhmässä (Werner ym. 2012). Myöhempää diabetesta voidaan vähentää ainoastaan tehokkaalla raskauden jälkeisellä ohjauksella ja seurannalla. Laadukkaat kotimaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että meillä on tietoa ja taitoa riskiryhmien ohjaukseen ja että tulokset tästä ovat olleet lupaavia. Taitotiedon vieminen väestötasolle on kuitenkin vielä kesken. Tehtävä ei ole helppo, ja saman ongelman kanssa painiskellaan myös muualla (Pierce ym. 2011). Keskeistä olisi alkajaisiksi sitouttaa synnyttäjät hoitamaan itseään ja ottamaan itse vastuu seurannastaan. Se on haaste neuvolatyöntekijöille. Seurannan voisi ainakin jossain määrin sitoa lapsen neuvolaseurannan yhteyteen. Puitteiden ja hoitopolun järjestämien perusterveys- ja työterveyshuollossa jää sitten meidän tehtäväksemme.




Raskausdiabetes ja D-vitamiini
D-vitamiinin piilevä puute on yleinen ja se liittyy raskausajan diabeteksen riskiin, osoittaa uusi Bostonin yliopiston tutkimus.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2355

Äidin D-vitamiinin puute raskauden aikana heikentää lapsen luontaisen immuunivasteen kehittymistä ja voi altistaa syntyvän lapsen muun muassa autoimmuunitaudeille, kuten ykköstyypin diabetekselle. Raskaana olevien ja hedelmällisessä iässä olevien naisten tulisikin kiinnittää erityistä huomiota D-vitamiinin riittävään saantiin, suomalaisasiantuntijat muistuttavat.

D-vitamiinin puute on maailman yleisin ravitsemuksellinen puutos.

Normaalina pidetään sitä, mitä auringosta saa kesällä keskipäivällä ja se on yli 100 nmol/l. Tähän tarvitaan keskimäärin 100µg D-vitamiinia päivässä.

Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että kalsidiolipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon siinä missä kolesteroli- ja verensokeritutkimuksetkin.

Terveyskeskukset kieltäytyvät mittaamasta D-vitamiinitasoja, joten kukaan ei siten tiedä missä mennään omalla kohdalla. Tätä kutsutaan tieteelliseksi lääketieteeksi ( Evidence Based Medicine).

D-vitamiinin vaikutukset ihmisen terveyteen saattavat olla huomattavan laajat, Oxfordin yliopiston geenitutkimus vihjaa. Sen mukaan D-vitamiini vaikuttaa mm. MS-tautiin, nuoruustyypin diabetekseen ja Crohnin tautiin liittyviin geeneihin sekä yli 2000 muuhun geeniin.

Genome Research -lehdessä tutkijat kertovat DNA-sekvensoinnin avulla löytäneensä ihmisen genomista 2 776 paikkaa, joihin D-vitamiinin reseptoriproteiini sitoutuu, ja havaitsivat niiden kasautuvan monien autoimmuunitauteihin liittyvien geenien lähettyville. Havainto viittaa siihen, että D-vitamiini saattaa vaikuttaa mm. SLE-taudin (systeeminen lupus erythematosus), nivelreuman ja useiden syöpien syntyyn.

Tutkijat havaitsivat lisäksi D-vitamiinin vaikuttavan huomattavasti 229 geenin aktiivisuuteen, joista mm. IRF8-geeni on yhdistetty MS-tautiin ja PTPN2 nuoruustyypin diabetekseen ja Crohnin tautiin.

D-vitamiini vaikuttaa hyvin monien sairauksien kehittymiseen.
LÄHDE: Uutispalvelu Duodecim.





Kun D-vitamiinin pitoisuus seerumissa ylittää 82,5 nmol/l, vähenee tyypin 2 diabeteksen riski 25–40 %, ilmenee uudesta amerikkalaisesta tutkimuksesta. Se esitettiin perjantaina (23.6.2011) San Diegossa American Diabetes Associationin vuosikokouksessa, johon osallistui 13 000 diabeteslääkäriä.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2099

Suomalainen tutkimus, jossa alle 2-vuotiaalle annetaan D3-vitamiinia 30µg/vrk ja seurataan erilaisten autoimmuunisairauksien syntymistä.
http://www.hus.fi/default.asp?Path=1;28 ... 3600;44137

D-vitamiinia myydään ruokakaupoissa, apteekeissa sekä luontaistuotekaupoissa (tuotteet ja hinnat vaihtelee paikoittain ja paikkakunnittain). Apteekeissa on suppein ja kallein valikoima, joten D-vitamiinit kannattaa ostaa muualta. Öljykapseleissa EI ole lisä- eikä makeutusaineita, joten lienevät parhaimpia valmisteita.

Daneelione
Seuraa 
Viestejä1313

MsHorton, unohdit mainita alennuskoodit, sitten olisi ollut täydellinen tiedepläjäys.

Nutria:“Nyt puhutaan luonnontieteistä. Ei tarvi tuota popperisekoilua nyt tuoda tähän. Sillä ei ole mitään tekemistä lipidihypoteesin kanssa.”

Daneelione
MsHorton, unohdit mainita alennuskoodit, sitten olisi ollut täydellinen tiedepläjäys.



Sinunkin verorahoistsia maksetaan raskausdiabeettikkojen hoito, mahdollinen II-tyypin diabeteksen hoito ja mahdollisesti sairaana syntyvän lapsen hoito.

Näillä rahoilla on muutakin tekemistä vai onko?

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14241

Ruisleipä vaikuttaa edullisesti insuliinimetaboliaan mm. Maria Lankisen väitöskirjan mukaan. Siksi sitä voi syödä huoletta diabeetikkokin suositeltavia määri. Ei mitään syytä huoleen.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Daneelione
Seuraa 
Viestejä1313
Neonomide
Ruisleipä vaikuttaa edullisesti insuliinimetaboliaan mm. Maria Lankisen väitöskirjan mukaan. Siksi sitä voi syödä huoletta diabeetikkokin suositeltavia määri. Ei mitään syytä huoleen.



Juu vaikuttaa suotuisasti VERRATTUNA valkoiseen vehnäpullaan. Lankinen ei edes tutkinut asiaa diabeetikoilla vaan riskiryhmillä.

edit
Nyt vasta hokasin N:n ironian

Nutria:“Nyt puhutaan luonnontieteistä. Ei tarvi tuota popperisekoilua nyt tuoda tähän. Sillä ei ole mitään tekemistä lipidihypoteesin kanssa.”

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047

koska THL, yleiset ravintosuositukset ja lääketeollisuus.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Siinä on voitonriemun hurmiota kun tauti on napeilla voitettu. Insuliini lihottaa jo muutenkin lihavia sairaita ja leipä takaa että näin tapahtuu. Loirikin on diapetesliiton mannekiini ja sai kohtauksen lavalla. Hyvässä lihassa sekin.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat