Seuraa 
Viestejä14242

Virtua Fighter on Segan pelisarja, jota on tullut pelailtua ysärin puolivälin hujakoilta nykypäivään. Ajattelin tehdä ketjun, koska pelisarjan kulttuurinen merkitys on niin monitahoinen ja ja kiinnostava. Peli on kolmiulotteinen, polygoneista rakennetut ihmishahmot edustavat erilaisia oikeita taistelutyylejä ja yrittävät tintata toistensa energiamittarit nolliin, voittaa ennen ajan kulumista loppuun tai ajaa vastustaja kentältä ulos. Ensimmäinen peli on vuodelta 1993.

Toisiaan mätkivissä hahmoissa ei ollut sinällään mitään pelillistä uutta, genren ensimmäiseksi väitetty Karate Champ on 80-luvun alusta ja genren kiistaton vedenjakaja Street Fighter 2 vuodelta 1991. Virtua Fighter on nähtävissä kuitenkin eräänlaisena simulaationa, arkkityyppisenä konseptilleen uskovaisena pelinä, joka pyrki tuomaan genreensä uudenlaista realismia, kolmannen ulottuvuuden (joskin alkuun vain lähinnä visuaalisesti) ja uudenlaista kunnianhimoa. Arvostettu Smithsonian Instituutti on ottanut pelin pysyviin kokoelmiinsa kontribuutioistaan taiteen ja viihteen saralla. Tällä hetkellä alkuperäinen kolikkopelikabinetti onkin Smithsonian Amerikan historian kansallisessa museossa.

Mätkintägenren pitkäaikaisena ystävänä on tullut pohdittua näitä pelejä kulttuurisena ilmiönä monelta kantilta. Varsin teknisenä ja suhteellisen realistisena pelinä Virtua Fighter houkutteleekin uhraamaan merkityksilleen hieman vakavampia tulkintoja. Tavallaan kyse on reaaliaikaisesta shakkipelistä, jossa ajoitus, tarkkuus ja ranne-/sorminäppäryys kohtaavat klassisessa psykologisessa kokeilussa. Pelin syvä ydin eli yksi erä ei kestä kauaa, joskus vain muutamia sekunteja, silloin tällöin jopa täydet 45 sekuntia ja saman rumban voi ottaa yleensä uudelleen lähes välittömästi. Itse matsin (yleisimmin sovitusti) voittaa, kun on voittanut kolme erää viidestä. Peliturnauksissa yleensä vaaditaan useampi matsi eroa, jotta säkän vaikutus voidaan riittävästi minimoida. Tosikisaan ryhtyvät pelaavat vaikkapa FT10-tyyliin eli kymmenenteen voittoon asti ja tietenkin rahasta. Kyse on kilvoittelusta elektronisen viihteen värittämillä säännöillä ja sopimuksilla.

Toisin kuin monet muut turnauspelit (reaalistrategiat, fps), taistelupeleissä idea on harvinaisen selkeä ja konseptiltaan yksinkertainen. Vuosikausia hiotut pelimekaniikat ja mikrokonseptit kiteytyvät riskianalyyseihin ja kivi/paperi/sakset-tilanteisiin, joissa hyökkäyksen ja puolustuksen välillä joutuu tekemään jatkuvia ja nopeita päätöksiä. Usein Virtua Fighter mainitaan hyökkäyksen ja puolustuksen välistä tasapainoa painottavana pelinä. Erilaisten puolustustekniikoiden eli visuaalisesti usein "näkymättömien" tekniikoiden hallinta on avainroolissa hyökkäämiskeskeisyyden sijaan.

Virtua Fighterin mytologia eroaa jossain määrin ja keskimäärin muista genren peleistä. Toisin kuin muissa vastaavissa, pelissä hahmojen välisiin paremmuuslistoihin on suhtauduttu melko kepeästi. Yleensä genren peleissä hahmot jaetaan laatutasoihin eli tiereihin, jotka karkeasti kertovat mitkä hahmot hahmo vie kun heikommat vikisee. Virtua Fighterissa heikommat hahmot ovat olleet vuosikausia turnausten paremmistossa ja yllätykset ovat yleisiä. Arvaamattomuus eri matchupeissa osaltaan pitää sarjaa ja sen hahmoja tuoreina vuodesta toiseen, vaikka pienetkin twiikkaukset ja muutokset otetaan usein puristien parissa hyvin vakavasti ja teoreettisesti.

Taistelupelit usein perustuvat 60 kertaa sekunnissa liikkuvan kuvan animaatioihin, frameihin. Tekniikoilla kuluu animaatioon tietty määrä frameja ennen osumaa, yksi tai muutama frame jolloin tekniikka osuu ja lopuksi frameja liikkeestä toipumiseen ennen kuin hahmo voi tehdä mitään muuta. Liikkeestä seuraavat framet (ja osuma-animaatiot) ovat erilaisia sen mukaan, osuuko se kohteeseen normaalisti, suojaukseen, väistääkö vastustaja liikkeen sivulle (jos liike on väistettävissä), osuuko liike vastustajan vastustajan tekniikan ollessa "matkalla" (suuri counter eli vastaisku) tai toipumisaikana (pieni counter, toipumisvastaisku) vai peräti menee täysin huti. Vaikka vaihtoehtoja on periaatteessa kuusi, näistä kolme (blokkiosuma, normaali osuma ja molemmat counter-osumat) johtavat yleensä hyvin ennalta arvattavaan tilanteeseen eli "loppuframeihin". Näiden pohjalta sitten suunnitellaan nopeasti seuraava hyökkäys- tai puolustustekniikka.

Tekniikoiden ominaisuudet ovat framejen lisäksi ovat tietenkin niiden hitboxit, eli miten kauas ja missä kulmassa niillä voi osua, sekä korkeus. Korkeat hyökkäykset ovat monella tapaa haluttavia tekniikoita (hyvä ulottuvuus/liikkuvuus, kivat framet, voivat olla viivytettävissä ja ketjuttuvat hyvin muihin hyökkäyksiin) mutta ne voi kokonaan välttää kyyristymällä tai makaamalla maassa. Keskikorkeat eli midit osuvat nimenomaan kyyristyviin vastustajiin samoin kuin seisoviin, eikä niitä siten voi mitenkään lineaarisesti välttää, mutta ne ovat usein sivuille väistettäviä ja framet blokissa ovat ikävämpiä. Niiden framet vaihtelevat joskus myös sen mukaan osuvatko ne kyyristyvään vai seisovaan viholliseen, palkiten osumia juuri kyykistyvään vastustajaan. Matalat hyökkäykset vaativat kyykkysuojauksen ja niitä voi tehdä kaikilla hahmoilla joko pystystä tai kyykistyen. Paperilla matalat hyökkäykset ovat käytännössä aina riskisiirtoja, sillä ne antavat blokissa vastustajille ilmaisia vastatekniikoita (pieni counter), heittoja ja jopa komboja jotka tekevät ilkeää lämää. Monet matalat hyökkäykset vaativat puolustustekniikoita jopa osuessaan normaaliosumalla, mutta voivat kerralla myös kaataa vastustajan. Matalat hyökkäykset eivät olekaan erityisen tärkeitä Virtua Fighterissa, mutta niillä on paikkansa erityisesti korkeiden hyökkäysten vastaliikkeinä ja ylösnousutekniikoiden täydentäjinä.

Kaikki hahmot voivat heittää vastustajansa ja heitoista on mahdollista murtautua. Pystystä suojaavan vastustajan voi heittää vapaasti ja kyykistyvän voi heittää kyykkyheitoilla (jos hahmolla on sellaisia). Hyökkäykset voittavat yleensä heitot (sarjan osasta riippuen).

Pelin matemaattinen järki on periaatteessa harvinaisen looginen ja yksinkertainen, palkiten laskupään käytön ja hyvän muistin. Silti perusasioihin tukeutuminen tuottaa myös usein tulosta, sillä tämä voi pakottaa vastustajan muuttamaan pelityyliään vaikkapa lähikamppailuun. Hyökkäykset pääosin johtavat blokissa miinusframeihin, esimerkiksi kaikilla hahmoilla lähes identtinen alalyönti antaa aina -5 blokkiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vastustaja voi hyökätä seuraavaksi 5 framea nopeammilla liikkeillä ja voittaa vastustajan tekemä sama liike viidellä framella. Aivan perustilanne on lyödä alalyönti blokkiin, jolloin vastustaja voi hyökätä peruskyynärpäällä ja voittaa kaikki vastustajan hyökkäystekniikat. Numeroina tämä tarkoittaa, että 12 framea nopea alalyönti "hidastaa" osuttuaan blokkiin hyökkääjää 5 framea, jolloin 14 framen kyynärpää voittaa seuraavan alalyönnin (12f) tai vaikkapa nopean ylälyönnin (11f) tai sivupotkun (17f) joka ikinen kerta ja antaa toipumiscounterin eli pikkucounterin vahinkobonuksineen. Lisäksi kyynärpää antaa ruhtinaalliset plussaframet (koska se osuu), vaikkapa +8, jolloin hyökkääjä voi tehdä 8 framea nopeamman tekniikan kuin vastustaja ilman huolen häivää, käytännössä tässä tapauksessa 11f lyönti +8f eli 19 framea nopean liikkeen. Näin hyvät plussatilanteet mahdollistavat kaikilla hahmoilla tekniikoita, jotka osuessaan vievät ainakin 50% vastustajan energiamittarista harakoille. Vastustajan ensimmäinen virhe oli siis ylipäätään hyökätä -5 tilanteesta ja toinen virhe hyökätä (tai olla suojaamatta/väistämättä) osuneen kyynäpään jälkeen. Seurauksena on hyvässä tapauksessa hillitön turpiinotto ja huonossa tapauksessa kombo joka kuljettaa kentältä ulos.

Pelin englanninkielinen harrastajasivusto: http://virtuafighter.com/

Wiki: http://en.wikipedia.org/wiki/Virtua_Fig ... 8series%29

Pelaako kukaan palstalla mätkintäpelejä huvikseen tai vähän vakavamminkin ja mitä fiiliksiä aihe herättää? Myös erilaiset näkemykset muista genren peleistä kuten Street Fighterista, Tekkenistä, Soul Caliburista, Dead or Alivesta, Mortal Kombatista jne. kiinnostavat. Ei trolliviestejä kiitos.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Kommentit (8)

Vomies
Seuraa 
Viestejä2888

Pelasin Tomb Raidereita, ne olivat hyviä. Enemmän aikuiseen makuun.
Sitten pelasin jotain sukellusvene sotapeliä, jossa sukellusveneen periskoopista katseltiin ja upotettiin laivoja. Sekin oli aika kiinnostava. Mikäköhän minussa on, kun räiskintäpelit ei kiinnosta. Ei kiinnosta tappelu, strategia eikä autopelit - race-pelit. Tosiaan joskus -90-luvulla pelasin Tomb Raidereita, ne ja se sukellusvene peli ovat ainoat, joita olen pelannut.

Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen.

Vierailija

Tekken on ainoa. Tykkään sen responssista jota harvalla kilpailijalla on, sen uhrautuessa hienojen liikkeiden kustannuksella. Xiaoyu ja Law lempikarakterit.

Lawilla parasta onkin juuri nopeat iskut joilla pääsee counteraa vihun kombot. Samalla ne ovat myös Lawin kombot ja interruptia voi jatkaa pitkällekin. Napautuksen perään pari lisää ja lopuksi pommi johon kärräri ja putoavalle vihulle vielä kiertari. Näppärä ja ei niin makea kombo.

Xiaoyu taas on liikkeissään huomattavasti hitaampi ja hänellä ajoitus on oleellisempi. Myös lyhyt etäisyys useilla iskuilla pistävät miettimään ajoitusta, mutta hänellä taas on hihassaan ehkäpä pelin parhaat mindfuckit - jos sitä Zui quan proffaa ei lasketa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutunluu
Seuraa 
Viestejä761
jees
Tekken on ainoa. Tykkään sen responssista jota harvalla kilpailijalla on, sen uhrautuessa hienojen liikkeiden kustannuksella. Xiaoyu ja Law lempikarakterit.

Tämä peli...Tekken 3 se legendaarisin.
Suosikkeina Yoshimitsu ja se toinen Mitsu nimeltään Paul. Paulilla hyvät kombot ja Yoshimitsulla melko nopeat perushyökkäykset ja tosi kuolettavat erikoisuudet.
Monta hermoilua tuon pelin parissa tullut vietettyä.

Virtua Fighter ei ole tullut tutuksi; pari kertaa kokeillut ja jotenkin se tuntui vähän vajaalta verrattuna Tekkeniin. Tai no, Tekken -sarja tuli minulle ensin vastaan...

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14242

Virtua Fighter oli vuosien tauon jälkeen Las Vegasin "maailmanmestaruuskisoissa" näytöspelinä viime kesänä. Finaalimatsi alla, vastakkain japanilaiset Fuudo (Shun) ja Shironuko (El Blaze):

http://www.youtube.com/watch?v=vnhb6y1QAZw

Tässä Fuudon ja Itazanin supertiukka juoppokungfu-matsi samasta turnauksesta:

http://www.youtube.com/watch?v=uHb7LkI- ... &index=141

Nooh, itsekin diggaan tuosta ysikymppisestä juoppokungfu-sedästä. Ryypiskelemällä saa lisää voimia, tekniikoita ja cool-pisteitä.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14242
Kutunluu
Tekken 3 se legendaarisin.
Suosikkeina Yoshimitsu ja se toinen Mitsu nimeltään Paul. Paulilla hyvät kombot ja Yoshimitsulla melko nopeat perushyökkäykset ja tosi kuolettavat erikoisuudet.
Monta hermoilua tuon pelin parissa tullut vietettyä.

Jees Tekken 3 oli iso juttu. Minulle nopeus, nopeat ylösnousut ja omat animaatiot heittomisseille (kauhotaan ilmaa) oli aika kumouksellisia juttuja. Hwoarang ja Eddy olivat silloin jotain uutta, edellinen taekwondopotkujen ja stanssien vuoksi ja jälkimmäinen kaikkien aikojen legendaarisimpia juustohahmoja (capoeira, jalanvatkauksella helppo voittaa).

Toisaalta Tekken 3:n aikoihin Segalla oli Virtua Fighter 2, kolikkopelinä VF 3 ja Square julkaisi Tobal 2:n joka oli myös hieno. Monella tapaa muistelen kaiholla noita aikoja. Vaikka 3D oli voimissaan, myös Street Fighterin kaltaiset pIkselimätöt olivat kehittyneet hienoiksi.

Olipa Joensuussa Siihtalan ABC:lla Tekken 3 kolikkopelinäkin.

[/quote]Virtua Fighter ei ole tullut tutuksi; pari kertaa kokeillut ja jotenkin se tuntui vähän vajaalta verrattuna Tekkeniin. Tai no, Tekken -sarja tuli minulle ensin vastaan...[/quote]
En ole varma kumpaa ensin pelasin, joskus ensimmäisen Playstationin alkuaikoina kuitenkin. Tekken ykkösen missasin, kakkosen hankin kauan ennen kolmosen julkaisua.

Tekkenin ja Virtua Fighterin eroista on netti täynnä teorioita ja väittelyitä. Itse näkisin, että Tekken 3:n aikoihin sarjojen eroja olivat juuri nuo nopeammat ylösnousut Tekkenissä sekä ketjutustekniikat eli stringit (Hwoarang voi potkia vasen vasen vasen oikea oikea), jotka oli usein tosi yksinkertaisia tehdä ja joilla saattoi tehdäkin jotain. Tekkenissä sai helpommalla aikaan "hienoja juttuja", vaikka suunnittelijat väittivätkin että Tekkenin neljä nappia eli yksi jokaiselle jäsenelle juuri vähentäisi rämppäämistä.

Virtua Fighter on tässä mielessä konservatiivisempi. Jos midi osuu kyykkääjään siitä seuraa horjahtaminen (stagger) ja pakottaa tämän arvaamaan tulee sieltä iso midi vaiko heitto. Tämä teki VF:stä todella intensiivistä lähitaistelussa. Toinen VF:n "oma" juttu oli heittojen vahvempi rooli ja selkeämpi "vuoropohjaisuus" - tekniikan X blokkaaminen antoi edun käytännössä aina puolustajalle. Tekkenissä tämän puolustajan edun (miinusframet) kykeni kiertämään helpommin.

Tekkenissä nuo pidemmät stringit ja mid/low arvauspelit pakotti puolustajan olemaan hereillä koko ajan, joten matsit tuntuivat intesiivisemmiltä. Virtuassa heitoilla ja puolustuksella oli jo varhain suurempi rooli ja yksittäisistä virheistä kärsi usein enemmän, koska energiamittari oli lyhyt ja varsin nopeilla liikkeillä saattoi käytännössä päättää ottelun. Pelien rytmi oli siis aika erilainen jo Tekken 3 VF 3 -aikaan.

Sitten on nuo kulttuurierot, Japanissa VF oli usein uskonnon asemassa ja Tekken sai jalan oven väliin vasta Tekken 5:n myötä eli varsin myöhään. Länsimaissa ja Etelä-Koreassa Tekken on käytännössä aina ollut suositumpi, osaltaan varmasti Playstationin suosion ja Segan surkean mainontakoneiston vuoksi.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14242

Ei ihan pidä paikkaansa. Double Dragon Neon tulee viimeisimpänä mieleen:

http://www.youtube.com/watch?v=8YuNG7fxa_I

Omia suosikkejani ovat Treasuren klassikko Guardian Heroes (Saturn, nyk.myös XBLA):

http://www.youtube.com/watch?v=ByxHeJSkv54

Ja Capcomin Dungeons & Dragons Shadow over Mystara (MAME, Saturn):

http://www.youtube.com/watch?v=zpHfXVOh2sw

Wanhemmalta osastolta Final Fight on ihastuttavaa äijäilyä (MAME, SNES, mun ihana jailbreikattu iPhone ):

http://www.youtube.com/watch?v=q_jy6wi9DqA

Streets of Ragekin löytyy, en ole vaan vielä pelaillut paljoa.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat