Seuraa 
Viestejä518

Yhteiskunnan rakenteiden säilymisen kannalta keskeistä on ns. keskinäinen luottamus. Suomessa, kuten monissa muissakin länsimaissa on ollut viimeisen 35 vuoden aikana tapahtunut suorastaan uskomaton avioliittoinstituution romahdus. Vaikka kaikista avioliitoista eroon päättyy "vain" 30% (eikä puolet kuten usein erheellisesti väitetään) on tilanne huomattavasti vakavampi jos tarkasteluun otetaan myös avoliitot. Viime vuosien kehitys näyttää viittaavan siihen että kaikki parisuhteet huomioiden järjestelmä ja samalla siis koko länsimaisen kulttuurin eräs keskeinen elementti on murtumassa.

Ihmisisistä on tullut heikkoja, ailahtelevaisia ja vailla kyky tai edes halua sitoutua. Pelkkiä ajelehtijoita ja fiilistelijöitä. Tämä enteileen todella rajuja aikoja. Jo nyt tiedetään että yhä useampi lapsi elää yksinhuoltajaperheissä ja opetusalan ammattilaisten tietojen mukaan näiden perheiden lapset menestyvät keskimäärin selvästi heikommin koulussa kuin vakaan parisuhteen parissa kasvavat lapset ja nuoret. Trendi on todella huolestuttava mutta näyttää siltä, että yhteiskunnan päättäjiä surkea kehitys ei näytä kiinnostavan tippaakaan.

Ennustukseni: länsimaisen kulttuurin ei vain rappio vaan suorainen romahdus lienee varsin todennäköinen kehityksen lopputulos.

“Science is the belief in the ignorance of the experts” – Richard Feynman

Sivut

Kommentit (55)

Vierailija

Millonkohan avioliitto on ollut länsimaalaisen kulttuurin keskeinen elementti. Avioero on pikemminkin länsimaalaisen kulttuurin elementti.

Idässä päin poltetaan leskiä vieläkin. Häätkin saattavat kestää viikkotolkulla.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Tervemenoa instituutiot.

Eihän tässä nykymenossa ole muusta kyse kuin että ihmiset eivät enää teeskentele jotain sellaista mitä he eivät ole. Eli kykeneviä olemaan koko elämänsä ajan yhden ja saman kumppanin kanssa.

Käytännössä ennenvanhaan juttu meni niin että mies huorasi siellä täällä miten lystäsi; ehkä nainenkin jos pystyi sen tekemään niin ettei käry käy. Nykyään miehen moniavioisuutta ei enää katsella kauhean suopeasti, mutta sitä ei kukaan ihmettele että ihmiset hyppäävät suhteesta toiseen. Eli ei niin että olisi yksi virallinen suhde ja useita jalkavaimoja, vaan samaan määrään päästään puristamalla ne peräkkäisiksi useiksi suhteiksi.

Paitsi että tietty ne haareminpitäjät on aina olemassa, mutta nyt se ei enää ole mikään pakko elää sellaisissa kuvioissa kun avioero tai ero ei ole kielletty.

Kun ennenvanhaan isä eli herra eli isäntä huorasi missä sattui, olivat lapset äitinsä ja palvelijoiden kasvatettavana. Eipä siinä oikein isukilta mitään muuta miehen mallia saanut kuin korkeintaan sen että tämä kävi välillä ruoskimassa remelillä luulot pois. Tilanne jossa on kaksi oikeasti rakastavaa vanhempaa ei ole mikään kauhean itsestäänselvä juttu. Toisaalta ero kumppanista ei välttämättä tarkoita eroa lapsista, eli kaiken järjen mukaan lapset siittänyt tahokin voi kyllä aivan yhtälailla jatkossakin osallistua lastensa elämään, ei tosin yhtäaikaa, mutta vuorotellen äidin kanssa. Jos ei huvita osallistua, niin ihmetellä sopii miksi huvitti ne lapset laittaa. Vaikea uskoa että kultainen, ihana, rakastettava ihminen yhtäkkiä muuttuu täyspaskaksi.

Uusperheissä lapsi pääsee tutustumaan uusiin vanhempiin ja sisaruksiin, joka voi tietysti olla yhtä helvettiä, mutta voi siinä olla mahdollisuuksia esim. laajempaan maailmankuvaan kun uudet ihmiset tuovat omanlaiset persoonallisuutensa ja ideansa tullessaan.

Ei ihmisiä voi pakottaa pysymään väkisin naimisissa jos siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä, enemmän surua kuin iloa. Vai pitäisikö heitä estää menemästä alunperinkään naimisiin jos eivät pysty antamaan takeita siitä että ollaan tasan taatusti 18 v yhdessä että saadaan ne lapset kasvatettua täysi-ikäisiksi asti?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yhdyn kirjoittajaan rousseau. Nykyäänhän ei omistautuminen kannata edes sen vertaa, että jaksaisi maksaa veroja. Vimmetteeksi tämä.

Omistautuminen ja "kuuluminen johonkin" on menneisyyttä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Tiätty perheen äitee vois kyllä sanoa isälle että mies älä lyö.

On jotenkin kauhean vaikea ymmärtää että miten joku voi vihata omia lapsiaan niin paljon että ne pitää kaikki hakata järjestelmällisesti läpi yksitellen sitä mukaa kun niitä syntyy (ja tuossa siitostyössä tuskin nainen on yksinään asialla). Olkoon vaan feministipaskaa, mutta minulle tuo on minun oman sukuni konkreettista historiaa. Itseasiassa se herra-hommakin siinä mielessä että kun ensin paukuttaa oman piikansa paksuksi ja sitten vihaa tätä ja vihaa jokaista syntyvää lasta kun menee avioon... Mitä helvetin järkeä? Jos se nainen olisi saanut olla yh niin ei olisi minullakin läjäpäin mt-ongelmista kärsiviä sukulaisia, sillä nuo alkuperäiset vihat ja inhot aiheuttavat polvesta toiseen siirtyvää pahaa oloa. Toisaalta minuakaan ei kyllä olisi jos tuo umpihullu äijä ei olisi sen vaimonsa kimpussa ollut tuon tuostakin. Hm...

En kovin montaa onnellista avioliittoa todellakaan tiedä. Siksi en sitä kai sitten osaa arvostaakaan.

Sitä olen ihmetellyt että kun ilmeisesti jo keskiajalla tunnettiin sellainen asia kuin coitus interruptus, niin miksei tuota luontaista ehkäisykeinoa sitten ole harjoitettu kansan syvien rivien parissa esmes Suomessakin, ettei ole sitä jalkapallojoukkueellista vihattavana? (Tuota keskeytettyä yhdyntää ilmeisesti harjoitettiin silloin kun jalosukuinen nainen piti rakastajaa, eikä ollut varaa päästää raskautumista tapahtumaan...)

When are we finally going to admit that we have a very serious problem with this generation of young men in America? We have failed them so dramatically that it is hard to put it into words. We have raised an entire generation of young males that don’t know how to be men, and many of them feel completely lost. Sometimes they feel so lost that they “snap” in very destructive ways. Adam Lanza and James Holmes are two names that come to mind. Why is it that mass murderers are almost always young men? Why don’t young women behave the same way? Sadly, Adam Lanza and James Holmes are just the tip of the iceberg of a much larger problem in our society. Our young women vastly outperform our young men in almost every important statistical category. Young men are much more likely to perform poorly in school, they are much more likely to have disciplinary problems and they are much more likely to commit suicide. In the old days, our young men would gather in the streets or in the parks to play with one another after school, but today most of them are content to spend countless hours feeding their addictions to video games, movies and other forms of entertainment. When our young men grow up, many of them are extremely averse to taking on responsibility. They want to have lots of sex, but they aren’t interested in marriage. They enjoy the comforts of living at home, but they don’t want to go out and pursue career goals so that they can provide those things for themselves. Our young men are supposed to be “the leaders of tomorrow”, but instead many of them are a major burden on society. When are we finally going to admit that something has gone horribly wrong?

There is even a name for this generation of young men that does not want to grow up. It is called the “Peter Pan generation”. They want to enjoy the benefits of being grown up without ever taking on the responsibilities. A member of this “Peter Pan generation” recent wrote an article for the Daily Mail in which he discussed what he and his friends are going through…

I haven’t yet had to grow up so, well, I haven’t.

Reckless, irresponsible and immature? Yes. But at least I can take comfort in the fact I am not alone.

Last week, I read that there is even a name for people such as me. We are the ‘Peter Pan generation’; a sizeable group of 25 to 40-year-olds who exist in a state of extended adolescence, avoiding the trappings of responsibility — marriage, mortgage, children — for as long as possible.

‘Our society is full of lost boys and girls hanging out at the edge of adulthood,’ says Professor Frank Furedi, a sociologist who has been studying this phenomenon, at the University of Kent.

‘Another word sometimes used to describe these people is “adultescent” — generally defined as someone who refuses to settle down and make commitments, and who would rather go on partying into middle age.’

Young men in America didn’t always behave this way. Several decades ago, men in America moved away from home, got married and had children much earlier than they do now. But the young men of today seem to want to put off the “markers of adulthood” for as long as possible. The following is from an outstanding article by Sandy Hingston…

Sociologists cite five “markers” or “milestones” that have traditionally defined our notion of adulthood: finishing school, moving away from the parental home, becoming financially independent, getting married, and having a child. In 1960, 65 percent of men had ticked off all five by age 30; by 2000, only a third had. The experts have plenty of explanations for what’s come to be called “extended adolescence” or “emerging adulthood”—or what New York Times columnist David Brooks calls the “Odyssey Years.” They blame helicopter parents, the burden of student loan debt, much higher poverty rates among young people (nearly half of all Americans ages 25 to 34 live below the national level), and a dearth of vo-tech training and manufacturing jobs. Almost 60 percent of parents are now giving money to their grown kids—an average of $38,340 per child in the years between ages 18 and 34. Whatever happened to the son looking after his mom?

So why is all of this happening?

Well, there are a whole host of reasons. But certainly parents and our education system have to bear much of the blame. In the old days, young men were taught what it means to “be a man”, and morality was taught to young men both by their parents and in the schools. But today, most young men have very little understanding of what “manhood” is, and our society has taught them that morality doesn’t really matter. Instead, television and movies constantly portray young men as sex-obsessed slackers that just want to party all the time, so that is what many of our young men have become.

How much better off would our society be if we had trained this generation of young men to love, honor, protect and take care of others?

How much better off would our society be if we had nurtured the manhood of our young men instead of teaching them to be ashamed of it?

How much better off would our society be if we had disciplined our young men and taught them morality when they were getting off track instead of just letting them do whatever they wanted?




[size=50:4172mchj]http://www.phillymag.com/articles/the-sorry-lives-and-confusing-times-of...

Sitoutumisen suosion lasku on suora seuraus valinnanvapauden lisääntymisestä. Nykyisin ihmisten liikkuminen on huikealla tasolla sadan vuoden takaiseen aikaan verrattuna, näin ollen tilaisuus pettää puolisoa on kasvanut oleellisesti. Tilaisuus tekee varkaan. Avioliittoinstituution romahdus lienee enemmänkin olosuhteiden muuttumisen seuraus jota vastaan on turha pyristellä.

Itse länsimainen kulttuuri on sinänsä mökeltäjineen ja tason muine laskijoineen muuttunut sen verran arvottomaksi ettei sitä kannattane enää edes puolustaa. Länsimainen kulttuuri marginalisoituu, muuttuu vähämerkitykselliseksi ja lopulta haihtuu kuin pieru saharaan. Asia on koko lailla selvä ja enää vain sinettiä vailla.

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28239

Parisuhteissa elelee aikuisväestöstä ehkä 60-70% [1] ja kaikista aikuisista yksinasuvien osuus 41% [2].

Matriarkaattisille yhteiskunille tyypillistä lienee kiinteiden parisuhteiden puute kun taas patriarkaattisille yhteiskunnille niiden ilmeneminen. Yhtä pientä Kiinassa asuvaa vähemmistökansaa lukuunottamatta ei tunneta yhtään yhteiskuntaa, jossa tyypillisiä parisuhteita olisi koskaan normittanut matriarkaattisuus [3].

Ottaen huomioon, että Suomessa ollaan parisuhteissa, mutta yksin asutaan, vaikuttaa Suomessa kai jonkinlainen patrarkaatti, jota kuitenkin pyritään toteuttamaan kuin matriarkaattia.

[1] Parisuhteessa eläminen
[2] Liitetaulukko 1. Asuntokunnat koon mukaan ja asuntokuntien keskikoko 1960–2011
[3] Ihmislajin perheenmuodostuksen evoluutiopsykologinen perusta

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

ykskivi
Seuraa 
Viestejä1950

Elintason myötä enää ei tarvitse. Ennen joko molemmat tai toinen osapuoli oli riippuvainen onnistuneesta parisuhteesta. Elintason noustua ja kodin ylläpidossa tarvittavien teknisten apuvälineiden kehityttyä (pyykinpesukone, astianpseukone, mikroaaltouuni, imuri) ei ole enää mikään ongelma kasvattaa perhettä yksinhuoltajana (joko mies tai nainen).

Ennen ei käytännössä ollut vaihtoehtoa, varsinkin jos perheessä oli lapsia. Ei voinut erota. Nyt voi.

To refuse a hearing to an opinion, because one is sure that it is false, is to assume that one's own certainty is the same thing as absolute certainty. All silencing of discussion is an assumption of infallibility. - John Stuart Mill -

ralf64
Sitoutumisen suosion lasku on suora seuraus valinnanvapauden lisääntymisestä. Nykyisin ihmisten liikkuminen on huikealla tasolla sadan vuoden takaiseen aikaan verrattuna, näin ollen tilaisuus pettää puolisoa on kasvanut oleellisesti. Tilaisuus tekee varkaan. Avioliittoinstituution romahdus lienee enemmänkin olosuhteiden muuttumisen seuraus jota vastaan on turha pyristellä.

Ero tuskin tarvitsee aina syykseen pettämistä tai vihreämmän ruohon haeskelua?
Niinkin järkyttävän yksinkertaista voi olla, että homma ei toimi yrityksestä huolimatta ja yksin on parempi.

-:)lauri
Parisuhteissa elelee aikuisväestöstä ehkä 60-70% [1] ja kaikista aikuisista yksinasuvien osuus 41% [2].

Matriarkaattisille yhteiskunille tyypillistä lienee kiinteiden parisuhteiden puute kun taas patriarkaattisille yhteiskunnille niiden ilmeneminen. Yhtä pientä Kiinassa asuvaa vähemmistökansaa lukuunottamatta ei tunneta yhtään yhteiskuntaa, jossa tyypillisiä parisuhteita olisi koskaan normittanut matriarkaattisuus [3].

Ottaen huomioon, että Suomessa ollaan parisuhteissa, mutta yksin asutaan, vaikuttaa Suomessa kai jonkinlainen patrarkaatti, jota kuitenkin pyritään toteuttamaan kuin matriarkaattia.

[1] Parisuhteessa eläminen
[2] Liitetaulukko 1. Asuntokunnat koon mukaan ja asuntokuntien keskikoko 1960–2011
[3] Ihmislajin perheenmuodostuksen evoluutiopsykologinen perusta




Tämä on sinänsä mielenkiitoista, sillä naiset noin keskimäärin haluavat pidempiä, vakavampia suhteita. Tälle on myös olemassa biologinen perusta.

Rousseau
Tiätty perheen äitee vois kyllä sanoa isälle että mies älä lyö.

On jotenkin kauhean vaikea ymmärtää että miten joku voi vihata omia lapsiaan niin paljon että ne pitää kaikki hakata järjestelmällisesti läpi yksitellen sitä mukaa kun niitä syntyy (ja tuossa siitostyössä tuskin nainen on yksinään asialla). Olkoon vaan feministipaskaa, mutta minulle tuo on minun oman sukuni konkreettista historiaa. Itseasiassa se herra-hommakin siinä mielessä että kun ensin paukuttaa oman piikansa paksuksi ja sitten vihaa tätä ja vihaa jokaista syntyvää lasta kun menee avioon... Mitä helvetin järkeä? Jos se nainen olisi saanut olla yh niin ei olisi minullakin läjäpäin mt-ongelmista kärsiviä sukulaisia, sillä nuo alkuperäiset vihat ja inhot aiheuttavat polvesta toiseen siirtyvää pahaa oloa. Toisaalta minuakaan ei kyllä olisi jos tuo umpihullu äijä ei olisi sen vaimonsa kimpussa ollut tuon tuostakin. Hm...

En kovin montaa onnellista avioliittoa todellakaan tiedä. Siksi en sitä kai sitten osaa arvostaakaan.

Sitä olen ihmetellyt että kun ilmeisesti jo keskiajalla tunnettiin sellainen asia kuin coitus interruptus, niin miksei tuota luontaista ehkäisykeinoa sitten ole harjoitettu kansan syvien rivien parissa esmes Suomessakin, ettei ole sitä jalkapallojoukkueellista vihattavana? (Tuota keskeytettyä yhdyntää ilmeisesti harjoitettiin silloin kun jalosukuinen nainen piti rakastajaa, eikä ollut varaa päästää raskautumista tapahtumaan...)




Jumalan hylkäämällä tulee hyljänneeksi myös avioliiton, joka asetettiin yhdelle miehelle ja yhdelle naiselle pysyväksi olotilaksi. Ilman Jumalaa ei ole suunnitelmaa vaan kaaosta, josta haetaan tyydytystä itsekeskeisellä asenteella peläten elämän rajallisuutta.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Ja kukahan sen Adamin ja Eeva muka avioliittoon vihki, pampan paviaanitko? Ei tainnut olla pappeja siihen aikaan.

Jeesuksen tultua ja mentyä syntyikin valtava naimattomuusbuumi, kun porukat odottivat hänen toista tulemustaan pyöritellessään mielessään sitä että taivaassa ei olla aviopuolisoita - joten sitten katsoivat ettei hyödytä olla maisen elämänkään varrella, koska Jeesus tulee pian. Ei tullut.

Jumala antoi heidät toisilleen ja siunasi heidät. Hän itse vaelsi puutarhassa ihailemassa työtään. Jeesus asetti ihmiselle erilaisia tehtäviä, joista perheettömille sopivat parhaiten sanansaattajan tehtävät. Kovin yksisilmäistä ajatella, etteikö Jeesus olisi arvostanut luomaansa perheyksikköä. Aloittipa ihmeiden teonkin häissä! Minusta se kertoo jotain Luojastamme.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat