Seuraa 
Viestejä451

Genderfeministit puhuvat siitä, että erot miesten ja naisten välillä ovat katoamassa, ja kehitystä tulee vielä edistää kasvatuksella, jossa lapsia ei kasvateta pojiksi ja tytöiksi.

Nykyisinhän naiset toimivat poliiseina ja sotilastyössä, ja miehet sairaanhoitajina, mutta onko sukupuolirajojen ydin katoamassa? Tarkoitan tällä sitä, että käytännössä miehet ja naiset jakautuvat eri ryhmiin arkisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Esimerkikis perinteisesti on tilanne ollut niin, että mies ja nainen eivät ole voineet olla ystäviä keskenään. Poikkeuksena tästä on ollut tilanne, jossa ystävänä on ex-puoliso, tai toinen ystävistä on homoseksuaali. Tätä miehen ja naisen ystävänä olemisen mahdottomuutta on selitetty sillä, että nainen ei voi olla miehelle vain ystävä, vaan hän on nainen, jota ei vain ole vielä päässyt panemaan. Seksuaalisuus ja seksuaalisuuden mahdollisuus estäisi siis miehen ja naisen ystävyyden.

Tietenkin nainen ja mies voivat olla pinnallisemmin ystäviä, kuten on usein työtoverien välillä. Nainen ja mies voivat toimia hyvinkin tiiviisti työparina. Tosin esimerkkitapauksessa, jossa jäätanssijat Susanna Rahkamo ja Kokko tekivät yhdessä pitkän uran, paljastui sitten jälkeenpäin, että Kokko oli homoseksuaali.

Voisivatko nainen ja mies olla ystäviä, jotka käyvä ryyppäämässä yhdessä? Miten vaimo suhtautuisi, jos Timo ilmoittaisi vaimolleen: "Lähden tästä Tiinan kanssa yhdessä ottamaan kuppia paikalliseen. Voi mennä myöhään, joten mene sinä vain nukkumaan?".

Tai miten lähteä baariin iskemään naisia, porukalla, johon kuuluu Timo, Lauri, Jani ja Jenna, ja Jennalla taas mielessä ovat miehet?

Usein miehen naispuoliset ystävyydet ovat vaimokkeen ystävättäriä, eli yhteisiä ystäviä. Voisiko miehellä olla naispuolisia ystäviä, jotka ovat etäisiä vaimolle?

Tarkoitan tässä ystävällä läheistä ystävää, ei mitään tuttua, tai facebookystävää. Varsinaisia ystäviähän yleensä on vain noin neljä, ja tämä luku on nettiaikana pudonnut kuulemma kolmeen. Eli niin läheinen ystävä, että voi soitella hänelle vain jutellakseen kuulumisiaan ilman mitään syytä.

Onko kenties sen seurauksena, kun työrooleissa naisten ja miesten erot ovat selkeästi katoamassa, niin katoavatko samalla arkitason rajalinja naisten ja miesten välillä. Tämä rajalinja kuitenkin liittyy seksiin ja seksuaalisuuteen, niin voiko se lopulta kadota periaattessa kokonaan, vai ei?

Sivut

Kommentit (54)

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006
Emotion Science

Tai miten lähteä baariin iskemään naisia, porukalla, johon kuuluu Timo, Lauri, Jani ja Jenna, ja Jennalla taas mielessä ovat miehet?

Helposti. Oon monta kertaa lähtenyt. Nimet vaan oli erit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emotion Science
Seuraa 
Viestejä451

http://www.scientificamerican.com/artic ... st-friends

Scientific American kirjoitti lyhyesti tutkimuksesta, joka käsitteli miesten ja naisten ei-seksuaalista ja ei-romanttista ystävyyttä. Kävi ilmi, että miehill oli ääneen lausumattomia kuvitelmia siitä, että heidän naisystävnsä tunsivat heihin eri-asteista romanttista vetovoimaa tai seksuaalista kiinnostutsta. Miesten kuivitelmat eivät kuitenkaan vastanneet lanikaan naisten käsitystä asiasta, sillä naiset eivät pitäneet miespuolisia ystäviään lainkaan romanttisesti vetoavina tai seksuaalisesti kiinnostavina.

Näyttää siis siltä, että miehelle naispuolinen ystävä on kuitenkin se "nainen, jota ei vain ole vielä päässyt polkasemaan". Kun taas naisista miespuolinen ystävä on sukupuolineutraali nörtti, josta ei koskaan voi olla sillä tavalla kiinnostunut.

installer
Seuraa 
Viestejä9908

Mihin niitä sukupuolirooleja yleensäkin tarvitaan?

Antaa ihmisten olla sellaisessa roolissa kuin hän itse haluaa,kenenkään tai minkään siihen pakottamatta.

"Kenet jumalat tahtovat tuhota, sen he lyövät ensiksi sokeudella. "

En tiedä sitten, olenko poikkeus, mutta ainakin minun kohdallani ainoa ystävä, jolle soittelen vain jutellakseni ilman varsinaista asiaa on suunnilleen ikäiseni nainen ja vaimoni myös hyväksyy hänet. Jostain syystä en myöskään tunne mitään seksuaalista vetovoimaa tähän ystävääni, vaikka taatusti olen hetero, kuten hänkin. Minä en myöskään usko, että tämä ystäväni tuntee mitään seksuaalista vetoa minuun. Kapakassa emme käy, koska en käytä alkoholia (kiintiö täynnä), mutta muuten vietämme aikaa yhdessä. Joskus vaimoni on mukana joskus ei.

installer
Mihin niitä sukupuolirooleja yleensäkin tarvitaan?

Antaa ihmisten olla sellaisessa roolissa kuin hän itse haluaa,kenenkään tai minkään siihen pakottamatta.




Kappas. Kerrankin olemme samaa mieltä. Täytynee piirtää ruksi seinään. Juuri näin.

Mutta aloituksen kysymyksiin palatakseni: Kyllä voi olla miehellä naispuolisia ystäviä, jotka ovat hänen, eivät vaimon, ystäviä. Miehelläni on tällaisia ystäviä useita. Eikä minulle tulisi mieleenkään olla asiasta huolissani. Naurettava ajatus, että hänen pitäisi jotenkin hylätä vanhat ystävänsä vain, etten minä tulisi heistä mustikseksi. Mukaviahan nuo ovat, vaikka yhteydenpitomme heihin kulkeekin yleensä mieheni välityksellä, enkä ollenkaan aina itse ole paikalla erilaisissa tapaamisissa.

Jos tiede jatkaa nykyistä kehittymisen vauhtia niin ennenpitkää varmaan sukupuoliroolitkin katoaa enemmän tai vähemmän, vielä nyt ei kuitenkaan ole sen aika, katsotaan sitten vuonna 2100 uudestaan.

Tällä tarkoitan lähinnä "transhumanismin aikakautta" esim. ennenpitkää 2 lesboa voi saada keskenään biologisia lapsia, syntyy geenimanipuloituja ihmisiä joilla on kullakin uniikit ominaisuudet jne..

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Yksi oudoimpia seikkoja seksuaalisen kiinnostuksen suhteen on joidenkin ihmisten oletus että homoseksuaalit miehet ovat kiinnostuneita kaikista miehistä (varsinkin heteromiehistä), ja oletus että kaikki heteromiehet ovat kiinnostuneita kaikista heteronaisista ja päinvastoin. Jos olisin homomies ja joutuisin kaikkialla lohduttelemaan minua pelkääviä miehiä että "relax, et ole tyyppiäni", niin varmaan ennenpitkää repisin loputkin hiukset päästäni täydellisen turhautuneena ja kyllästyneenä siihen kuvitelmaan että olen mukamas kaikkiin preferoimani sukupuolen edustajiin välittömästi lääpälläni.

Naisena minulle ehkä sallitaan jonkin verran sitä "ronkeliuttakin" (lue: henkilökohtaisia mieltymyksiä). Joistakin heteromiehistä taas puolestaan varmaan tuntuu että jos he eivät osoita jatkuvasti heterouttaan jollain tavalla (kiinnosti heitä oikeasti tai ei!), he ovat miehenä jotenkin epäonnistuneet? Ei se oikeastaan niin kummallista ole että jotkut miehet sitten taas yrittävät kaikkensa että naisille pätkähtäisi sama pakkopulla, eli kokoajan pitäisi olla kaikkialla ja aina valmis paritteluun.

Miksei tuosta kaikesta pakonomaisuudesta voisi vain yksinkertaisesti luopua? Ei miehen ole pakko olla panomies ollakseen mies. Eikä naisen altis palvelemaan miestä vakuuttaakseen ettei ole miehen kilpailija/kilpailija miehuudessa, siis jonkinlainen henkisesti she-male, naismies.

Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta, ymmärtää ja ennenkaikkea hyväksyä että ihmiset ovat yksilöitä? Että me kaikki ihan oikeasti eroamme toisistamme, mutta monin monin hienovaraisin tavoin ja erotteluksi ei aina käykään tylsämielinen naiset vs. miehet? Olen kohdannut miehiä jotka joiltain osin ovat olleet naismaisempia kuin minä. On naisia jotka ovat ronskimpia, siis miesmäisempiä kuin minä. Minä en ole se mittari jonka mukaan mitataan mitä kenenkin tulee olla - eipä ole kukaan muukaan. Minä vain olen oma itseni ja se missä minulla on vapaus valita (vaikea sanoa paljon niitä asioita on!) voin valita niin kuin itselleni hyväksi näen.

Minä en pysty valitsemaan niin että yhtäkkiä haluan paritella naisen kanssa, kun se ei kuulu minun luontaiseen valikoimaani tällä hetkellä. Vaikka muoti olisi mikä milloinkin. En voi myöskään yhtäkkiä haluta muuttua äidiksi, kun se ei ole koskaan ollut osa minuuteni repertuaaria. En tiedä kuinka kapea-alaista omana itsenä oleminen on, koska kovin helpolla ei tee mieli rajoilleen pyrkiä sillä siellä on se epämukavuusalue. Ja sanokoon kuka mitä tahansa, niin epämukavuusalue ON epämukavuusalue, sillä siinä sanassa on se kohta "epä". Ihminen luonnostaan haluaa tehdä mukavia juttuja.

Ehkä jos miehenä haluaa laittaa hameen päälle (mikä klisee...) se halu on ollut hänessä läsnä alusta asti tavalla tai toisella. Ehkä me synnymme oma kohtalomme valmiina itseemme koteloituneena potentiaalina?

Sellainen mikä voi kadota on epäaitoa, sellaista mikä ei ole ihmisessä luonnostaan. Kyseisen yksilön kohdalla.

Vatkain
Sukupuoliroolit säilyvät yhtä kauan kuin miehen ja naisen aivojen rakenteelliset eroavaisuudet.



Joita on aika vähän ja ja joiden merkitys on todettu monesti pienemmäksi kuin yksilöiden väliset eroavaisuudet. Toki suurissa joukoissa ne näkyvät, mutta yksilöiden kohdalla on paha mennä tekemään ennakkopäätelmiä.

Jos jotakin , niin nykyaika tuntuu tavattomasti korostavan yksilöllisyyttä ja juuri niiden omien persoonallisten kykyjen merkitystä. Onkin siis luonnollista, että myös sukupuolen suhteen painotetaan entistä enenmmän niitä yksilön ominaisuuksia kuin jonkun viiteryhmän keskimääräisiä piirteitä.

Tässä jopa ehkä ollaan jo joissakin suhteissa menty liian pitkällekin, jolloin hämärtyy ymmärrys siitä, miten paljon vaikkapa se viiteryhmä yksilön kehitykseen ja mahdollisuuksiin vaikuttaa. Tietyllä tavalla vetoaminen näihin aivojen rakenteellisiin eroihin on yksi versio tuosta ajattelusta: naisen elämän kulu halutaan selittää yksilön aivojen rakenteella (joka tosin päätellään viiteryhmän perusteella). Naiseuden vaikutukset yhteisön kohteluun tai tarjottuihin mahdollisuuksiin halutaan unohtaa hieman paradoksaalisesti vedoten jo saavutettuun ja "valmiiseen" tasa-arvoon.

MooM
Seuraa 
Viestejä7977

Mies ja nainen voivat olla ystäviä, vaikka olisivat heteroitakin. Mutta normisto rajoittaa jonkin verran kanssakäymistä (jos sen antaa rajoittaa). Samoin moni puoliso ei pidä sopivana kovin tiivistä ja "riskialtista/intiimiä" kanssakäymistä (esim baari-ilta tai lomamatka kaksin). Useimpien mielestä lounaalla käynti tai joku muu päiväajan tapaaminen on ihan ok.

Itsekin olen joskus harmitellut, että kun on pari miestuttua/ystävää, joiden kanssa olisi kiva viettää aikaa, mutta eipä heitä yhtä luontevasti oikein tule pyydettyä jotain keikkaa katsomaan ja ihan vaan baariin, kun vähintään kaikkien osapuolten puolisot pitäisivät tilannetta aika kummallisena, vaikka siihen myöntyisivätkin. Pitäisi ainakin olla selkeästi sellainen tilanne, että olisi selkeä syy mennä kaksin (vaikka yhteinen lempparibändi), pelkkä "viihdyn sinun seurassasi" ei ole ok, vaikka naisystävän kanssa se riittää perusteeksi ihan loistavasti.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
emp
Vatkain
Sukupuoliroolit säilyvät yhtä kauan kuin miehen ja naisen aivojen rakenteelliset eroavaisuudet.



Joita on aika vähän ja ja joiden merkitys on todettu monesti pienemmäksi kuin yksilöiden väliset eroavaisuudet. Toki suurissa joukoissa ne näkyvät, mutta yksilöiden kohdalla on paha mennä tekemään ennakkopäätelmiä.

Jos jotakin , niin nykyaika tuntuu tavattomasti korostavan yksilöllisyyttä ja juuri niiden omien persoonallisten kykyjen merkitystä. Onkin siis luonnollista, että myös sukupuolen suhteen painotetaan entistä enenmmän niitä yksilön ominaisuuksia kuin jonkun viiteryhmän keskimääräisiä piirteitä.

Tässä jopa ehkä ollaan jo joissakin suhteissa menty liian pitkällekin, jolloin hämärtyy ymmärrys siitä, miten paljon vaikkapa se viiteryhmä yksilön kehitykseen ja mahdollisuuksiin vaikuttaa. Tietyllä tavalla vetoaminen näihin aivojen rakenteellisiin eroihin on yksi versio tuosta ajattelusta: naisen elämän kulu halutaan selittää yksilön aivojen rakenteella (joka tosin päätellään viiteryhmän perusteella). Naiseuden vaikutukset yhteisön kohteluun tai tarjottuihin mahdollisuuksiin halutaan unohtaa hieman paradoksaalisesti vedoten jo saavutettuun ja "valmiiseen" tasa-arvoon.


Empä väittänytkään etteikö yksilöllisyys vaikuttaisi siihen kuinka maskuliinisuus ja feminiinisyys meissä ilmenevät. Mutta kuten itsekin toteat ero on nähtävissä väestössä. Ja se riittää. En minä sano että jonkun yksilö pitäisi tai ei saisi jotain. Sanonpa vaan että miesten ja naisten välillä on eroja. Ja niiden kiistäminen olisi mielipuolista. Keskimäärin usemapi nainen haluaa äidiksi kuin mies isäksi, pojat ovat erilaisia oppijoita verrattuna tyttöihin jne. Eroja on, halusi niitä myöntää eli ei. Miten ne erot sitten yksilössä ilmenevät kun ympäristön ja kasvatuksen vaikutukset poistetaan, en tiedä. Mutta se on varma että sittenkin miesten ja naisten välille jää eroja.

Hämmentää.

Vatkain
. Keskimäärin usemapi nainen haluaa äidiksi kuin mies isäksi,



Noinkohan. Vai onko meillä vain tapana koulia tytöt ymmärtämään, että sopiva tulevaisuudenhaave on äitiys, mutta pojat tietämään, ettei tosimies juurikaan isyyshaaveistaan juttele? Ainakaan miesten seksuaalinen aktiivisuus ei ole siinä määrin laimeaa naisiin verrattuna, ettei jotakin hinkua alan harrastuksiin voisi jopa sisäsyntyisesti ajatella heilläkin olevan. Vai tarkoitatko, että isyys ei olekaan se biologinen juttu, vaan oikeastaan vain koti-isyys ja suuri himo päästä julkisesti työntämään lastenvaunuja lasketaan?

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat