Seuraa 
Viestejä16844

Olisin laittanut otsikoksi että pitäisikö puuttua jne. mutta eihän se sinne mahtunut.

Tuli tuossa mieleen menneitä muistellessa ihmetellä että onhan se jotenkin kauhean väärin että jos parisuhteessa (tai missä tahansa suhteessa) alkaa sitä väkivaltaa esiintymään, se on uhri joka mielenterveystoimistossa tarkastelee asiaa jonkun henkilön kanssa siltä kantilta että miltä se hänestä tuntuu. Kun taas väkivaltainen osapuoli itse ei ole mitenkään velvoitettu millään tavoin hakeutumaan hoitoon heti välittömästi kun alkaa ilmaantua ensimmäisiä oireita asiattomasta käytöksestä.

Mikäli ensimmäisen tappouhkauksen, ensimmäisen tukasta repimisen tai jatkuvan sanallisen nälvinnän vuoksi edellytettäisiin hakeutumaan hoitoon VÄLITTÖMÄSTI saattaisi tässäkin maassa ehkä joku vähitellen muuttua siihen malliin että voitaisiin ihan oikeasti puhua sivistysvaltiosta, eikä jostain metsäsissien junttilasta. Ongelma tietysti on että arvostamme juuri niitä piirteitä joita tarvitaan eloonjäämiseen (täällä raukoilla rajoilla on oltava "pärjäävä, aikaansaava" tyyppi), jotka sitten helposti kääntyvät päinvastaiseksi eli voivat johtaa jopa nirrinlähtöön jos oikein huonosti käy.

Omia papereitani selaillessani olen jälkikäteen havainnut että olin oman vaikeahkon suhteeni alkuaikoina kehottanut miestä hakeutumaan hoitoon (sillä normaaliin elämään tuskin kuuluu esim. katsella kun kenkä lentää pääsi ohi muutaman sentin marginaalilla, suoraan päin sälekaihtimia ja ikkunaa), mutta eipä tuo sitten mennyt. Kun kuitenkin siitä muutama vuosi eteenpäin miehen työuupumuksen vuoksi aloitettu lääkitys ja psykiatrikäynnit selvästi muuttivat persoonaa rauhallisempaan suuntaan, eli kyse EI ollutkaan "luontaisesta impulsiivisuudesta", kyllähän se jälkikäteen ihmetyttää että miksei sitä hoitoa hankittu vaikka väkisin jo ajat sitten. (Kyseisessä tapauksessa mielestäni oli kyse hoitamatta jääneestä traumaperäisestä stressireaktiosta joka oireili kohtauksittain raivotiloina.)

Kun on sitten muilta naisilta saanut kuulla näistä tukasta repimisistä, metsästysaseella sojottelusta yms. "kivasta" ja nämä kaikki naiset ovat jossain vaiheessa hakeutuneet hoitoon, niin todellakin: menevätkö täysin väärät tahot tässä maassa sinne hoitoon ja ne jotka sinne kuuluisivat jäävät hoitamatta? Tapahtuuko tätä todellakin sen vuoksi että ihannoimme aggressiivisuutta?

Tietääkö kukaan ihmistä joka on itse myöntänyt olevansa aggressiivinen ja kyvytön hillitsemään itseään, ja sitten tehnyt asialle jotain? Mikäli kukaan ei kykene tuohon omatoimisesti, pitäisikö yhteiskunnan puuttua asiaan? Onko tosiaan järkevää hoitaa uhreja, joita tulee vuosi vuodelta lisää, kun voitaisiin ennaltaehkäistä uhriutuminen mikäli otettaisiin tiukka nollatoleranssi riehumiseen?

Ongelmaksi varmaan katsotaan muodostuvan että "sana sanaa vastaan ei käy", eli jos joku kertoo että toinen häntä pahoinpitelee, sitä ei uskota ja se ei päde missään. Paitsi sitten jos alkaa se nenä olemaan jo poskella.

Jonkun mielestä varmaan on huvittavaa jos verbaalinen väkivalta (jatkuva ivaaminen, vähättely, ilkeily, nälvintä, your name it) määritellään myös sellaiseksi asiaksi josta pitää pakottaa hankkiutumaan psykiatriseen hoitoon. Mutta harva läpeensä ilkeä ihminen tyytyy vain kiduttamaan puolisoaan (mikä joidenkin mielestä tietysti on vielä hyväksyttävää, koska kuvitellaan että puoliso on masokisti ja nauttii tilanteesta, tai "itsepähän on osansa valinnut"), yleensä ilkeilyä harrastetaan mieluiten mahdollisimman laajalti ja usein, ja voi vain kuvitella miten laajalle asia lopulta vaikuttaa kun mieleltään haavoittuneet ihmiset omilla tahoillaan helposti jatkavat sitä samaa, kun eivät tajua ettei se kuulu normaaliin käytökseen painaa toisia alas. Varsinkin esimiesasemaan jossain työpaikassa päässeiden tahojen käytös tulisi olla erityisen tarkkailun kohteena, pitäisihän heidän olla alaisilleen esimerkkinä. (Huom. kyseessä on siis alaiset, ei alamaiset...)

Jos ei niitä ihmissuhdetaitoja opi kotona, niin hyvähän se on jos yhteiskunta auttaa ja velvoittaa niitä oppimaan edes aikuisena. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Sivut

Kommentit (19)

Se pitäisi kuulua yleissivistykseen tuntea jo ennakolta parisuhteen luonne ja karikot. Siis jo peruskoulussa sen pakkoruotsin sijaan. On vain kahdenlaisia pareja, niitä jotka tappelevat ja niitä jotka tulevat tappelemaan. Kiivaus ja keinot vaihtelee paljonkin muttei perussyyt: kauna, katkeruus ja vääristyneet odotukset asiassa.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
tietää
Se pitäisi kuulua yleissivistykseen tuntea jo ennakolta parisuhteen luonne ja karikot. Siis jo peruskoulussa sen pakkoruotsin sijaan. On vain kahdenlaisia pareja, niitä jotka tappelevat ja niitä jotka tulevat tappelemaan. Kiivaus ja keinot vaihtelee paljonkin muttei perussyyt: kauna, katkeruus ja vääristyneet odotukset asiassa.



Periaatteessahan parisuhteessa oleminen pitäisi tietysti oppia sivusta seuraamalla omassa kodissaan vanhempiensa taholta, mutta kovin usein nämä tuntuvat "opettavan" vain haitallisia käyttäytymismalleja. (Aivan varmasti on olemassa hyviä ja rakastavia perheitä, mutta valitettavasti nämä eivät kuulu omaan kokemusmaailmaani ja siksi ne ovat itselleni sen verran teoreettinen vaihtoehto että joudun aina käyttämään huomattavasti mielikuvitusta yrittäessäni hahmottaa perheitä joissa lapsista ei tehdä sekopäitä.)

Aikuisten parisuhdetta voi olla hiukkapiukka vaikeaa opettaa alaikäisille lapsille. Mutta kaiketi jos oikeudenmukaisuutta opetetaan heti ekalta luokalta lähtien, niin kuinka vaikeaa se sitten voisi olla kohdella toista ihmistä asiallisesti, jos ei siis ole ihan oikeasti synnynnäistä vajetta päässä? Vaan eipä tunnu yhteiskuntaa kiinnostavan mikään muu kuin kouluttaa lapset tietoviisaiksi työelämää varten, yksi lysti miten he käyttäytyvät kotonaan toisiaan kohtaan (tai työelämässäkään, kunhan firma tekee tulosta).

Oikeudenmukaisuuden ohessa ilmeisesti jonkinlainen pettymyksen sietokyky olisi erinomaisen tärkeä kyky. Ääriesimerkkeinä kun on nämä koko perheensä tai tuntemattomien ihmisten joukon hengiltä laittavat ihmiset jotka eivät ole kestäneet jotain elämässä normaalisti vastaantulevaa seikkaa kuten esim. ero tyttöystävästä. Mutta onko tuossa taustalla sitten se että pettymyksiä on ehtinyt tulla nuoreen ikään nähden jo liikaa? Miten paljon ihmiseltä voidaan vaatia, mitä kaikkea tulee sietää? Ja jos ei siedä, niin voiko auttaa jotenkin niin että se totaalinen turhautuminen saataisiin jotenkin solmuna purettua toisin kuin veritöihin ryhtymällä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Avioeroperusteiden top ten listaan mahtuu uskottomuuden kanssa ylös jätetty pöntön kansi ja väärin puristettu hammastahnatuubi sekä likaiset sukat lattialla. Se kertoo rationaalisuuden tasosta.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

author="Junebug" kirjoitti:



Onhan se tietty vähän niinkin. Että pahantekijöihin vetoaminen on sitä kuuluisaa pukille puhumista.

Laittaisin tähän että mutta aiheen huomioiden ehkä sittenkin

Vomies
Seuraa 
Viestejä2888
tietää
Avioeroperusteiden top ten listaan mahtuu uskottomuuden kanssa ylös jätetty pöntön kansi ja väärin puristettu hammastahnatuubi sekä likaiset sukat lattialla. Se kertoo rationaalisuuden tasosta.



Minä olen ollut vähän tällaisessa avioliitossa, tai sellaisen muistan kun varpaankynsiä leikatessa kynnen palanen lensi jonnekin, ne olisi pitänyt kerätä talteen.

Olen myös ollut toisenlaisessa suhteessa, jossa minut otettiin aivan eri tavalla. Hän asuu tuolla lähempänä päiväntasaajaa. Olemmekohan me kaikki olleet sellaisia D-vitamiinipuutteisia ja hermoja on kiristäneet aika turhat asiat.

Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen.

Vomies
Seuraa 
Viestejä2888

Niin, älkää jumalauta tehkö toisistanne hulluja, erotkaa mieluummin. MInä tiedän monia tapauksia, kun näin on käynyt.

Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Vomies
Niin, älkää jumalauta tehkö toisistanne hulluja, erotkaa mieluummin. MInä tiedän monia tapauksia, kun näin on käynyt.



Aika usein hullut taitavat olla jo valmiiksi hulluja yhteen mennessään. Mutta tietysti on sellaisia aivan mahdottomia kumppanuuksia joiden osapuolet ehkä pysyisivät enempi kurissa ja nuhteessa kumppaneita vaihtamalla.

Joskus sitä suorastaan ihmettelee että miten kummassa tietyt ihmiset onnistuvatkaan löytämään aina samalla tavalla viallisen/haitallisen kumppanin. Esim. jokainen löytynyt kumppani osoittautuu sairaalloisella tavalla mustasukkaiseksi tms. Väitän että aina ei ihmisestä näe päällepäin eikä selviä kohtuullisenkaan ajan kestäneen tutustumisen jälkeen ihan kaikki luonneviat, että ei voi aina siihenkään vedota että väen vängällä hakeutuisi paskojen ihmisten seuraa kun esmes hakee kumppania aina tietystä epäsuotavasta paikasta (vaikkapa baarista). On ihan kuin jotkut ihmiset olisivat paskamagneetteja tai heillä olisi jonkinlainen näkymätön pedon merkki otsaläskissään että aina menee pieleen.

Ilmiö on mietityttänyt niin paljon että jos kohtaan miehen joka alkaa marisemaan kauheasti siitä että naiset AINA kohtelevat häntä jollain tietyllä tavalla, pelottaa tutustua kyseiseen mieheen kun mietityttää että ajaudunko vastoin tahtoanikin jonkinlaisen ikiaikaisen ketjun yhdeksi lenkiksi, olemaan vain yksi lukemattomista naisista jotka ovat kaikki tismalleen samanlaisia. Tietenkin voin itse tietoisesti päättää että en esim. petä (jos se on miehen ongelma naisten taholta), mutta se että hän päätyy tekemisiin juuri minun kanssani - onko se merkki siitä että edustan sitä naistyyppiä jonka kanssa hän EI onnistu, mutta johon hän törmää kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan.

(Pettäminen tuskin todellakaan tulisi kyseeseen kohdallani, mutta vaikkapa tunnetason epävakaus ennemminkin. Hulluus? Mene tiedä.)

Ehkäpä ihmiset parisuhteissaan jotenkin lietsovat toinen toistaan. Ei minussakaan tällä hetkellä ole ilmenemässä joitakin piirteitä jotka tulivat (tulevat?) pitkässä parisuhteessa esille.

Varpaankynsien sinkoilusta tuskin kilahtaisin, jos niitä ei kuitenkaan singotella tahallaan. Ja jos tahallaan niin tehtäisiin, niin tuskin kuitenkaan syöttäisin niitä kynsiä kynnenleikkelijälle itselleen, kuten ääritapaus tekisi. Mutta turha kuvitella että nipottajaosapuolet ovat aina naisia. Kyllä minäkin olen kaikenlaisia käskyjä ja käskytystä miehen taholta kuunnellut, ja hyvä tai paha niin useimmiten totellut, koska muuten lopputuloksena on turhat rähinät.

Jännäähän se on kyllä että jos toinen osapuoli tottuu vaatimaan, hänelle ei sovi vahingossakaan edes toisinaa päinvastainen tilanne eli että joskus tehtäisiin kuten toinen osapuoli haluaa. Kyllä siinä aikamoiset vetoomukset oikeudenmukaisuudesta ja tasapuolisuudesta saa pitää. - Jos siis on taipumusta siihen että aina etsii vikaa itsestään ja yrittää olla kaikille mieliksi, kannattaa edes sinkkuaikana ottaa se linja että seuraavan kumppanin kohdalla ei sitten enää kaikki menekään niin vain läpi ja asiat tapahdu kuin Manulle illallinen itsestäänselvyytenä. Hyväluontoisuuttaan tai arkuuttaan periksiantava saa antaa periksi koko loppuelämänsä.

Vomies
Seuraa 
Viestejä2888
Rousseau
Vomies
Niin, älkää jumalauta tehkö toisistanne hulluja, erotkaa mieluummin. MInä tiedän monia tapauksia, kun näin on käynyt.



Aika usein hullut taitavat olla jo valmiiksi hulluja yhteen mennessään. Mutta tietysti on sellaisia aivan mahdottomia kumppanuuksia joiden osapuolet ehkä pysyisivät enempi kurissa ja nuhteessa kumppaneita vaihtamalla.

Joskus sitä suorastaan ihmettelee että miten kummassa tietyt ihmiset onnistuvatkaan löytämään aina samalla tavalla viallisen/haitallisen kumppanin. Esim. jokainen löytynyt kumppani osoittautuu sairaalloisella tavalla mustasukkaiseksi tms. Väitän että aina ei ihmisestä näe päällepäin eikä selviä kohtuullisenkaan ajan kestäneen tutustumisen jälkeen ihan kaikki luonneviat, että ei voi aina siihenkään vedota että väen vängällä hakeutuisi paskojen ihmisten seuraa kun esmes hakee kumppania aina tietystä epäsuotavasta paikasta (vaikkapa baarista). On ihan kuin jotkut ihmiset olisivat paskamagneetteja tai heillä olisi jonkinlainen näkymätön pedon merkki otsaläskissään että aina menee pieleen.

Ilmiö on mietityttänyt niin paljon että jos kohtaan miehen joka alkaa marisemaan kauheasti siitä että naiset AINA kohtelevat häntä jollain tietyllä tavalla, pelottaa tutustua kyseiseen mieheen kun mietityttää että ajaudunko vastoin tahtoanikin jonkinlaisen ikiaikaisen ketjun yhdeksi lenkiksi, olemaan vain yksi lukemattomista naisista jotka ovat kaikki tismalleen samanlaisia. Tietenkin voin itse tietoisesti päättää että en esim. petä (jos se on miehen ongelma naisten taholta), mutta se että hän päätyy tekemisiin juuri minun kanssani - onko se merkki siitä että edustan sitä naistyyppiä jonka kanssa hän EI onnistu, mutta johon hän törmää kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan.

(Pettäminen tuskin todellakaan tulisi kyseeseen kohdallani, mutta vaikkapa tunnetason epävakaus ennemminkin. Hulluus? Mene tiedä.)

Ehkäpä ihmiset parisuhteissaan jotenkin lietsovat toinen toistaan. Ei minussakaan tällä hetkellä ole ilmenemässä joitakin piirteitä jotka tulivat (tulevat?) pitkässä parisuhteessa esille.

Varpaankynsien sinkoilusta tuskin kilahtaisin, jos niitä ei kuitenkaan singotella tahallaan. Ja jos tahallaan niin tehtäisiin, niin tuskin kuitenkaan syöttäisin niitä kynsiä kynnenleikkelijälle itselleen, kuten ääritapaus tekisi. Mutta turha kuvitella että nipottajaosapuolet ovat aina naisia. Kyllä minäkin olen kaikenlaisia käskyjä ja käskytystä miehen taholta kuunnellut, ja hyvä tai paha niin useimmiten totellut, koska muuten lopputuloksena on turhat rähinät.

Jännäähän se on kyllä että jos toinen osapuoli tottuu vaatimaan, hänelle ei sovi vahingossakaan edes toisinaa päinvastainen tilanne eli että joskus tehtäisiin kuten toinen osapuoli haluaa. Kyllä siinä aikamoiset vetoomukset oikeudenmukaisuudesta ja tasapuolisuudesta saa pitää. - Jos siis on taipumusta siihen että aina etsii vikaa itsestään ja yrittää olla kaikille mieliksi, kannattaa edes sinkkuaikana ottaa se linja että seuraavan kumppanin kohdalla ei sitten enää kaikki menekään niin vain läpi ja asiat tapahdu kuin Manulle illallinen itsestäänselvyytenä. Hyväluontoisuuttaan tai arkuuttaan periksiantava saa antaa periksi koko loppuelämänsä.




Yritän fokusoida ajatusta, kröhm(uudenvuoden aatto). Siitä, että onko tärkeää, että on uskollinen. Jos minä en ole uskollinen, niin en välttämättä näe syytä olla yhdessä.
Etsisin seksuaalisesti mahdollisimman kiinnostavia kohteita, parasta lihaa(yleensä nuorempi). Maksullisetkin kävisivät. Tästä voisi myös seurata sitä, kun urokset kilpailevat parhaista naaraista. Tappelu, puukotus, kosto, vankila, anarkia.

Jos ajattelee, että panee vain. Okei, kaksi ihmistä, jotka panevat vain, niin panevat. Heillä on hyvää panoa ja näin tuntevat yhteenkuuluvuutta. Näinhän se saattaa lähteä, vakka kantensa valitsee. Vaikka kuinka ajattelet, että me vain pannaan, niin silti ja kuitenkin tuntuu pahalta, jos toinen käy panemassa muualla. Etkö sinä ollutkaan tarpeeksi hyvä. Jokainen meistä yrittää tehdä parhaansa, niillä korteilla mennään mitkä on saatu. Lisäksi toiset, me kaikki, tulevat väliin tarjoamaan itseään.

Jos haluaa hyvän suhteen, varmaan pitäisi olla älykäs, ettei pilaa hyvää suhdetta. Itse vanhenee ja kumppani vanhenee. Kaikenlaista voi sattua, vaikka terveydellisiä juttuja, muutakin voi sattua.

En tiedä onko naisen helpompi pettää. Sillä tavalla ehkä, ettei tarvitse kuin levittää jalat jne. Miehellä on aina jonkinlainen suorittajan osa, esm seisomisen suhteen. Muutenkin mies suorittaa enemmän ja ottanee epäonnistumiset raskaammin myös naisrintamalla. Siksi miehenä ennemmin vain käytän naisia, jos en kohtaa naisessa kaveria itselleni.

Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Vomies

Yritän fokusoida ajatusta, kröhm(uudenvuoden aatto). Siitä, että onko tärkeää, että on uskollinen. Jos minä en ole uskollinen, niin en välttämättä näe syytä olla yhdessä.
Etsisin seksuaalisesti mahdollisimman kiinnostavia kohteita, parasta lihaa(yleensä nuorempi). Maksullisetkin kävisivät. Tästä voisi myös seurata sitä, kun urokset kilpailevat parhaista naaraista. Tappelu, puukotus, kosto, vankila, anarkia.

Jos ajattelee, että panee vain. Okei, kaksi ihmistä, jotka panevat vain, niin panevat. Heillä on hyvää panoa ja näin tuntevat yhteenkuuluvuutta. Näinhän se saattaa lähteä, vakka kantensa valitsee. Vaikka kuinka ajattelet, että me vain pannaan, niin silti ja kuitenkin tuntuu pahalta, jos toinen käy panemassa muualla. Etkö sinä ollutkaan tarpeeksi hyvä. Jokainen meistä yrittää tehdä parhaansa, niillä korteilla mennään mitkä on saatu. Lisäksi toiset, me kaikki, tulevat väliin tarjoamaan itseään.

Jos haluaa hyvän suhteen, varmaan pitäisi olla älykäs, ettei pilaa hyvää suhdetta. Itse vanhenee ja kumppani vanhenee. Kaikenlaista voi sattua, vaikka terveydellisiä juttuja, muutakin voi sattua.

En tiedä onko naisen helpompi pettää. Sillä tavalla ehkä, ettei tarvitse kuin levittää jalat jne. Miehellä on aina jonkinlainen suorittajan osa, esm seisomisen suhteen. Muutenkin mies suorittaa enemmän ja ottanee epäonnistumiset raskaammin myös naisrintamalla. Siksi miehenä ennemmin vain käytän naisia, jos en kohtaa naisessa kaveria itselleni.




Kuvittelisin että sellaisen naisen on helpointa pettää joka nimenomaan on kokenut varsinaisessa suhteessa seksin pelkäksi "jalkojen levittelyksi" ja huomaa sopivan miehen tai tilaisuuden tullen että seksi voikin olla paljon monipuolisempi ja nautinnollisempi tapahtuma. Jos omaa kumppanin, en näe yhtikäs mitään järkeä "panettaa" itseään muilla miehillä, eli siis suostu vain aukomaan niitä reisiään saamatta hommasta yhtikäs mitään. Kirjallisuudessa tosin taitaa olla kuvauksia sellaista kostotyypistä että kuningatar tms. parittelee kymmenien, ellei satojen miesten kanssa vain näyttääkseen kuninkaalle ns. närhen munat?

Toisaalta kuvittelisin myös että jos oma mies on seksissä tylsä kuin... hm... mitäköhän sitä sitten keksisi, lahnan miespuolista vastinetta tai jotain... No, sama se. Jos siis oma mies olisi seksissä tylsä ja rakastaja ei, niin sitä kuvittelisi että tapahtuu hyvin äkkiä miehenvaihto. Nykyään kun naisella ei ole mitään pakottavaa tarvetta jäädä miehensä kanssa yhteen, edes lasten takia. Miksi siis tyytyä tylsään seksiin? Tottuneisuuttaan?

Itsekin voin hyvin "käyttää miehiä" jos en sitä sydämen mielitiettyä löydä, mutta tapaa näemmä olla niin että ei näiltä masennuksilta ja valoiseen vuodenaikaan liittyviltä hormonaalisilta fiksaatioiltaan oikein jaksa olla tarpeeksi himokas käyttelemään alvariinsa. Ja varsinkin talvikaudella tulee voimakas tunne että arvostan rakkautta ja kiintymystä tuhat kertaa enemmän kuin edes hyvääkään satunnaisseksiä jos se touhu ei johda mihinkään. Että se siitä käyttelystä sitten.

Jottei nyt ihan teema unohtuisi, niin voisi kysyä että onko eräänlaista väkivaltaa olla väkisin suhteessa jos seksipuoli tökkii pahasti. Vai onko se väkivaltaa että tuhotaan ja lopetetaan suhde joka muuten toimisi hyvin, mutta seksisektorilla ei? Itse en välttämättä arvottaisi sitä seksisektoria jotenkin merkillisemmäksi ja merkittävämmäksi kuin muita, eli ero voisi tulla vaikka senkin takia että minkäänlaista kommunikaatiota ei ole. Mitä iloa erinomaisen sänkytaidot omaavasta miehestäkään on jos hänen kanssaan ei voi tehdä mitään muuta? Ei siellä sängyssä voi koko vuorokautta viettää.

Huono seksi voi omasta mielestäni aiheuttaa suhteen päättymisen, mutta hyvä seksi ei takaa suhteen jatkumista jos muuta ei ole kuin seksi.

Vomies
Seuraa 
Viestejä2888
Rousseau
Vomies

Yritän fokusoida ajatusta, kröhm(uudenvuoden aatto). Siitä, että onko tärkeää, että on uskollinen. Jos minä en ole uskollinen, niin en välttämättä näe syytä olla yhdessä.
Etsisin seksuaalisesti mahdollisimman kiinnostavia kohteita, parasta lihaa(yleensä nuorempi). Maksullisetkin kävisivät. Tästä voisi myös seurata sitä, kun urokset kilpailevat parhaista naaraista. Tappelu, puukotus, kosto, vankila, anarkia.

Jos ajattelee, että panee vain. Okei, kaksi ihmistä, jotka panevat vain, niin panevat. Heillä on hyvää panoa ja näin tuntevat yhteenkuuluvuutta. Näinhän se saattaa lähteä, vakka kantensa valitsee. Vaikka kuinka ajattelet, että me vain pannaan, niin silti ja kuitenkin tuntuu pahalta, jos toinen käy panemassa muualla. Etkö sinä ollutkaan tarpeeksi hyvä. Jokainen meistä yrittää tehdä parhaansa, niillä korteilla mennään mitkä on saatu. Lisäksi toiset, me kaikki, tulevat väliin tarjoamaan itseään.

Jos haluaa hyvän suhteen, varmaan pitäisi olla älykäs, ettei pilaa hyvää suhdetta. Itse vanhenee ja kumppani vanhenee. Kaikenlaista voi sattua, vaikka terveydellisiä juttuja, muutakin voi sattua.

En tiedä onko naisen helpompi pettää. Sillä tavalla ehkä, ettei tarvitse kuin levittää jalat jne. Miehellä on aina jonkinlainen suorittajan osa, esm seisomisen suhteen. Muutenkin mies suorittaa enemmän ja ottanee epäonnistumiset raskaammin myös naisrintamalla. Siksi miehenä ennemmin vain käytän naisia, jos en kohtaa naisessa kaveria itselleni.




Kuvittelisin että sellaisen naisen on helpointa pettää joka nimenomaan on kokenut varsinaisessa suhteessa seksin pelkäksi "jalkojen levittelyksi" ja huomaa sopivan miehen tai tilaisuuden tullen että seksi voikin olla paljon monipuolisempi ja nautinnollisempi tapahtuma. Jos omaa kumppanin, en näe yhtikäs mitään järkeä "panettaa" itseään muilla miehillä, eli siis suostu vain aukomaan niitä reisiään saamatta hommasta yhtikäs mitään. Kirjallisuudessa tosin taitaa olla kuvauksia sellaista kostotyypistä että kuningatar tms. parittelee kymmenien, ellei satojen miesten kanssa vain näyttääkseen kuninkaalle ns. närhen munat?

Toisaalta kuvittelisin myös että jos oma mies on seksissä tylsä kuin... hm... mitäköhän sitä sitten keksisi, lahnan miespuolista vastinetta tai jotain... No, sama se. Jos siis oma mies olisi seksissä tylsä ja rakastaja ei, niin sitä kuvittelisi että tapahtuu hyvin äkkiä miehenvaihto. Nykyään kun naisella ei ole mitään pakottavaa tarvetta jäädä miehensä kanssa yhteen, edes lasten takia. Miksi siis tyytyä tylsään seksiin? Tottuneisuuttaan?

Itsekin voin hyvin "käyttää miehiä" jos en sitä sydämen mielitiettyä löydä, mutta tapaa näemmä olla niin että ei näiltä masennuksilta ja valoiseen vuodenaikaan liittyviltä hormonaalisilta fiksaatioiltaan oikein jaksa olla tarpeeksi himokas käyttelemään alvariinsa. Ja varsinkin talvikaudella tulee voimakas tunne että arvostan rakkautta ja kiintymystä tuhat kertaa enemmän kuin edes hyvääkään satunnaisseksiä jos se touhu ei johda mihinkään. Että se siitä käyttelystä sitten.

Jottei nyt ihan teema unohtuisi, niin voisi kysyä että onko eräänlaista väkivaltaa olla väkisin suhteessa jos seksipuoli tökkii pahasti. Vai onko se väkivaltaa että tuhotaan ja lopetetaan suhde joka muuten toimisi hyvin, mutta seksisektorilla ei? Itse en välttämättä arvottaisi sitä seksisektoria jotenkin merkillisemmäksi ja merkittävämmäksi kuin muita, eli ero voisi tulla vaikka senkin takia että minkäänlaista kommunikaatiota ei ole. Mitä iloa erinomaisen sänkytaidot omaavasta miehestäkään on jos hänen kanssaan ei voi tehdä mitään muuta? Ei siellä sängyssä voi koko vuorokautta viettää.

Huono seksi voi omasta mielestäni aiheuttaa suhteen päättymisen, mutta hyvä seksi ei takaa suhteen jatkumista jos muuta ei ole kuin seksi.




Niinpä, miksi meille aina näin käy.

http://www.youtube.com/watch?v=x13jj0zYzAs

Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Rousseau
Joskus sitä suorastaan ihmettelee että miten kummassa tietyt ihmiset onnistuvatkaan löytämään aina samalla tavalla viallisen/haitallisen kumppanin. Esim. jokainen löytynyt kumppani osoittautuu sairaalloisella tavalla mustasukkaiseksi tms. Väitän että aina ei ihmisestä näe päällepäin eikä selviä kohtuullisenkaan ajan kestäneen tutustumisen jälkeen ihan kaikki luonneviat, että ei voi aina siihenkään vedota että väen vängällä hakeutuisi paskojen ihmisten seuraa kun esmes hakee kumppania aina tietystä epäsuotavasta paikasta (vaikkapa baarista). On ihan kuin jotkut ihmiset olisivat paskamagneetteja tai heillä olisi jonkinlainen näkymätön pedon merkki otsaläskissään että aina menee pieleen.

Se voipi olla niin, että kun jostain ihmisestä kiinnostuu edes vähääkään, niin se on aina jollain tasolla samanlainen kuin ne muutkin. Ts. vaikka on kaksi naista todella erilaista, niin niillä on jokin yhdistävä tekijä. Jos se puuttuu, niin pitempää tutustumista ei edes tapahdu. Joku näkymätön ja ääneenlausumaton piirre viehättää ja juttu jatkuu seuraavalle levelille. Sitten vaikka kaikkinensa nainen on aivan erilainen kuin ne muut, niin se pieni äx-faktori siellä kumminkin pyörii. Ja tämä nimenomainen äx-faktori on se, jonka omaavilla on erittäin suuri todennäköisyys altistaa itsensä tietynlaiselle kohtelulle. En osaa selittää, tajuaako joku tästä jotain?

Hämmentää.

Vomies
Seuraa 
Viestejä2888
Vatkain
Rousseau
Joskus sitä suorastaan ihmettelee että miten kummassa tietyt ihmiset onnistuvatkaan löytämään aina samalla tavalla viallisen/haitallisen kumppanin. Esim. jokainen löytynyt kumppani osoittautuu sairaalloisella tavalla mustasukkaiseksi tms. Väitän että aina ei ihmisestä näe päällepäin eikä selviä kohtuullisenkaan ajan kestäneen tutustumisen jälkeen ihan kaikki luonneviat, että ei voi aina siihenkään vedota että väen vängällä hakeutuisi paskojen ihmisten seuraa kun esmes hakee kumppania aina tietystä epäsuotavasta paikasta (vaikkapa baarista). On ihan kuin jotkut ihmiset olisivat paskamagneetteja tai heillä olisi jonkinlainen näkymätön pedon merkki otsaläskissään että aina menee pieleen.

Se voipi olla niin, että kun jostain ihmisestä kiinnostuu edes vähääkään, niin se on aina jollain tasolla samanlainen kuin ne muutkin. Ts. vaikka on kaksi naista todella erilaista, niin niillä on jokin yhdistävä tekijä. Jos se puuttuu, niin pitempää tutustumista ei edes tapahdu. Joku näkymätön ja ääneenlausumaton piirre viehättää ja juttu jatkuu seuraavalle levelille. Sitten vaikka kaikkinensa nainen on aivan erilainen kuin ne muut, niin se pieni äx-faktori siellä kumminkin pyörii. Ja tämä nimenomainen äx-faktori on se, jonka omaavilla on erittäin suuri todennäköisyys altistaa itsensä tietynlaiselle kohtelulle. En osaa selittää, tajuaako joku tästä jotain?



Joo minä tajuan.

Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat