Seuraa 
Viestejä188

Onko niin, että tämän päivän lääketiede tuntuu sadanviidenkymmenen vuoden kuluttua yhtä fiksulta kuin vuoden 1863 lääketiede tuntuu nyt?

Nykyään on paljon toimivia hoitoja ja parannuskeinoja aivan kuten vuonna 1863. Nykyään on myös paljon humpuukia ja tietämättömyyttä aivan kuten 1800-luvulla. Tällä hetkellä arvuutellaan ja ollaan epätietoisia monesta melko varmana tietona pidetystä asiasta kuten diabetes, alzheimer- tai MS-tauti ym ym. Ymmärretään oireet mutta ei tiedetä syitä.

Onko niin, että suuri osa vammoista ja sairauksista on sellaisia, että eivät oikeastaan vaadi hoitoa? Tämän lisäksi on paljon sellaisia tapauksia, joissa mikään hoito ei auta. Näiden ryhmien väliin jää (kapea?) ala, jossa nykylääketiede todellakin auttaa ja on tarpeen.

Esimerkiksi. Rintasyövän oletetaan kehittyvän pienestä alusta suuremmaksi ja oletus on, että mitä aikaisemmin syöpä todetaan sen paremmin se on hoidettavissa. Tämä tuntuu loogiselta mutta on kuitenkin vain oletus.
- joillakin potilaista on syöpä onnistuttu poistamaan mutta pahaksi onneksi se on kuitenkin uusiutunut.
- naisille, jotka ovat kuolleet johonkin muuhun syyhyn kuin rintasyöpään ja joille on tehty ruumiinavaus on n. 40 %:lla havaittu rintasyöpä. Nämä eivät ole asiasta tienneet eivätkä siten ole hakeutuneet hoitoon (jolla ei ilmeisesti ole ollut merkitystä).
- niinkin pieni syöpä, joka ei mammografiassa näy voi kasvattaa etäispesäkkeitä
- jne.

En vähättele rintasyövän vakavuutta mutta tapahtuuko tässä nyt jotakin sellaista, että puuhataan kovalla tohinalla juttuja, joilla ei ole merkitystä? En myöskään ole mitenkään länsimaista lääketiedettä vastaan, päin vastoin.

Elikkä, kuinka paljon tästä tieteellisestä ja tällä hetkellä virallisesta, oikeaksi todistetusta lääketieeteestä on itse asiassa yhtä vahvalla/hataralla pohjalla kuin elohopeahoidot sukupuolitautiin, kylmät jääkylvyt vajakeille tai maissilastut masturboijille?

Sivut

Kommentit (80)

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
turru
- naisille, jotka ovat kuolleet johonkin muuhun syyhyn kuin rintasyöpään ja joille on tehty ruumiinavaus on n. 40 %:lla havaittu rintasyöpä. Nämä eivät ole asiasta tienneet eivätkä siten ole hakeutuneet hoitoon (jolla ei ilmeisesti ole ollut merkitystä).

Lähde?

Hämmentää.

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
turru

Elikkä, kuinka paljon tästä tieteellisestä ja tällä hetkellä virallisesta, oikeaksi todistetusta lääketieeteestä on itse asiassa yhtä vahvalla/hataralla pohjalla kuin elohopeahoidot sukupuolitautiin, kylmät jääkylvyt vajakeille tai maissilastut masturboijille?



No, aika oireellistahan on, että on ylipäätänsä olemassa erityistermi, evidence-based medicine, lääketiede, jonka tarjoamat hoidot todistetusti tehoavat. Tämä kai on eroituksena erilaisiin hoitotyössä kehitettyihin hyväksi havaittuihin käytäntöihin, jotka ovat hatarammalla pohjalla. Verrattuna uskomushoitoihin, kuten homeopatiaan ja useimpiin ravintolisähössötyksiin ja muihin vedätyksiin lääketeide kuitenkin sentään perustuu ainakin periaatteessa tieteeseen.

turru

Nykyään on paljon toimivia hoitoja ja parannuskeinoja aivan kuten vuonna 1863. Nykyään on myös paljon humpuukia ja tietämättömyyttä aivan kuten 1800-luvulla. Tällä hetkellä arvuutellaan ja ollaan epätietoisia monesta melko varmana tietona pidetystä asiasta kuten diabetes, alzheimer- tai MS-tauti ym ym. Ymmärretään oireet mutta ei tiedetä syitä.




Eiköhän nykyään sentään ole toimivampia hoitoja kuin vuonna 1863...

Tietämättömyydestä olen samaa mieltä, on paljon, jota lääketiede ei pysty selittämään. Kuitenkin nykylääketiede pystyy selittämään paljon enemmän kuin vuonna 1863.

Voisitko antaa esimerkkejä humpuukista nykylääketieteessä?

turru

Onko niin, että suuri osa vammoista ja sairauksista on sellaisia, että eivät oikeastaan vaadi hoitoa? Tämän lisäksi on paljon sellaisia tapauksia, joissa mikään hoito ei auta. Näiden ryhmien väliin jää (kapea?) ala, jossa nykylääketiede todellakin auttaa ja on tarpeen.



Esitit esimerkkinä rintasyövän. Eiköhän rintasyöpä ole pikemminkin esimerkki päinvastaisesta - hoidosta, joka todistetusti parantaa, jota ilman potilaat kuolisivat. En muista lukuja, mutta eikös paranemisprosenit ole nykyään hyvät (90%?), verrattuna aiempaan, jolloin melkein kaikki potilaat kai kuolivat.

Olisiko muita esimerkkejä turhista hoidoista sairauksissa ja vammoissa?

Itselläni tulee mieleen jotkut syöpäseulonnat, joita ei (ainakaan toistaiseksi) tehdä, esimerkiksi eturauhassyöpäseulonnat. Muistelen lukeneeni, että tähän ratkaisuun on päädytty, koska seulonnan seurauksena enemmän poilaita kuolee kuin paranee tai useamman potilaan elämänlaatu heikkenee liian aggressiivisen hoidon takia. Eturuhassyöpähän on kai useimmiten hitaasti kehittyvä, melkein kaikilta miehiltä löydetään se, jos elävät tarpeeksi vanhaksi. Useimmissa tapauksissa siitä ei kai ole haittaa (paitsi silloin kun kasvain kasvaa niin isoksi, että estää kunnollisen virtsaamisen). Poikkeuksena on nopeasti kehittyät syövät, joita on vain pieni osa kaikista eturauhassyövistä. Niissä on paikallaan aggressiivinen hoito, tietääkseni eturauhasen poisto tai höyläys leikkauksella ja sädehoito. Jos hitaasti etenevä syöpä hoidetaan aggressiivisesti, siitä voi olla seurauksena turhaa impotenssia ja pidätyskyvyttömyyttä (ja siten elämänlaadun heikkenemistä), turhia leikkausriskejä (olikos se niin, että 0,02% leikkauspotilaista kuolee nukukutuskomplikaatioihin?). Niinpä on päädytty olla seulomatta eturauhassyöpiä, koska seulontojen nettohyöty on pienempi kuin nettohaitta.

Hesarissa oli jokin aika juttu, jossa haastateltiin taviksia, hoitajia ja lääkäreitä siitä, mikä on heidän mielestään sairaus, ja mikä ei - ja mitä siis pitäisi julkisin varoin hoitaa. Aika mielenkiintoisia tuloksia mielestäni:

author="<a href="http://www.hs.fi/tiede/Suru+ei+ole+sairaus++sy%C3%B6p%C3%A4+on/a1354538547208">http://www.hs.fi/tiede/Suru+ei+ole+sairaus++sy%C3%B6p%C3%A4+on/a13545385...</a>" kirjoitti:
Suru ei ole sairaus – syöpä on
Sairaudet pitää suomalaisten mielestä hoitaa julkisin varoin. Mutta mitkä ovat sairauksia?

Sydäninfarkti ja rintasyöpä ovat sairauksia. Rypyt, homous ja suru eivät ole. Tästä suomalaiset ovat yksimielisiä, käy ilmi kyselytutkimuksesta, joka ilmestyi eilen brittiläisessä lääketieteen alan BMJ Open -lehdessä.

Selvien tapausten väliin mahtuu kuitenkin suuri joukko vaivoja ja ongelmia, joista käsitykset jakautuvat jyrkästi. Onko lihavuus sairaus? Entä erektiohäiriö? Pitääkö huumeriippuvuutta hoitaa verovaroin? Entä lapsettomuutta?

"Näyttää siltä, että sairaus on yhtä vaikeasti määriteltävissä kuin kauneus, totuus tai rakkaus", sanoo tutkimuksen johtaja, lääketieteen tohtori Kari Tikkinen.
...
Lääkärit olivat kyselyssä hieman muita taipuvaisempia näkemään kaikenlaiset ongelmat sairauksina.

Selkein ero lääkäreiden ja maallikoiden sairauskäsityksissä oli mielenterveyden häiriöiden kohdalla. Niitä maallikot olivat haluttomia pitämään sairauksina. Siinä he olivat Tikkisen mielestä ainakin osittain hakoteillä.

"Ajatellaanko, että ne ovat oma vika?" hän ihmettelee.

"Kyllä esimerkiksi anoreksia on vakava sairaus. Anoreksiapotilas kärsii sekä psyykkisen että fyysisen toiminnan häiriöistä, joihin liittyy merkittävä kuoleman riski."

Kahden viime vuosikymmenen aikana yhä useammat tilat on alettu luokitella sairauksiksi.

Esimerkiksi laboratoriotutkimusten "terveitä" normaaliarvoja on tiukennettu. Samalla on kehitetty uusia diagnooseja, jotka pohjautuvat pelkkiin oireisiin.

Hyvä seuraus tästä voi olla se, että ihmiset saavat helpommin apua ongelmiinsa. Toisaalta tällainen kehitys johtaa lääketieteellisten menetelmien liikakäyttöön. Lääkärit ratkovat omilla työkaluillaan ongelmia, jotka korjaantuisivat paremmin muilla keinoilla, vaikkapa elintapoja tai olosuhteita muuttamalla.

Esimerkiksi työuupunut diagnosoidaan masentuneeksi ja hänelle määrätään masennuslääkitys, vaikka tilan varsinainen syy sijaitsee työpaikalla. Uupunut voi yksinkertaisesti kärsiä liian suuresta työtaakasta tai huonosta johtamisesta.

Taistelu erilaisten vaivojen hoitamisesta on taistelua voimavaroista, kuten rahasta ja hoitoalan työpaikoista.

"Niiden jakamisesta tarvittaisiin lisää keskustelua, ja siihen keskusteluun pitäisi tuoda potilaan näkökulma – se, mitä he kokevat tarvitsevansa. Potilaat on lähes unohdettu, kun näistä asioista päätetään", Tikkinen sanoo.

Keskustelu ja sen johtopäätökset ovat vahvasti lääkäreiden ja lääketeollisuuden hallussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
turru
Seuraa 
Viestejä188
Vatkain
Lähde?

Shannon Brownleen ja Heather Harriksen vuonna 2009 julkaistu artikkeli eri syöpien testeistä. Lyhyesti siinä ilmeni, että 9 %:lla kaiken ikäisillä naisilla on rintasyöpä (suurin osa ei saa sitä koskaan tietää), Tanskassa tehty suuri ja tarkasti tehty ruumiinavausraportti antoi tuon hämmästyttävän löydön , jossa 39 %:lla muista syistä kuolleista keski-ikäisistä naisista oli rintasyöpä, jota ei oltu diagnosoitu elinaikana.

Samassa julkaisussa ilmenee mm. että 1989 tehdyssä laajassa tilastotutkimuksessa n. 60 % yli 60-vuotiaista miehistä sairastaa eturauhassyöpää, suurin osa tietämättään ja menehtyvät muista syistä (syöpä siis havaitaan vasta ruumiinavauksessa). Noin 3 % tuon ikäryhmän kuolinsyistä johtuvat tuosta samaisesta eturauhassyövästä.

[size=85:275j552t]Artikkelin lähteiksi mainitaan mm.
- Jauliac, S; López-Rodriguez, C, Shaw, LM, Brown, LF, Rao, A, Toker, A (2002 Jul). "The role of NFAT transcription factors in integrin-mediated carcinoma invasion.". Nature Cell Biology 4 (7): 540–4.
- Haslam SZ, Woodward TL (June 2003). "Host microenvironment in breast cancer development: epithelial-cell-stromal-cell interactions and steroid hormone action in normal and cancerous mammary gland."
- Theruvathu JA, Jaruga P, Nath RG, Dizdaroglu M, Brooks PJ (2005). "Polyamines stimulate the formation of mutagenic 1,N2-propanodeoxyguanosine adducts from acetaldehyde"
- Hartmann LC, Schaid DJ, Woods JE et al. (1999). "Efficacy of bilateral prophylactic mastectomy in women with a family history of breast cancer". N Engl J Med 340 (2): 77–84.
- lisäksi läjä muita mutta tuossa on hyvä alku.
- samat tiedot löytyvät myös http://www.stat.fi/til/ ja http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tilastot[/size:275j552t]

Tarkoitin tällä topikilla kysyä kuitenkin jotakin muuta kuin rinta- tai eturauhasyöpäasioita. Kysymykseni on laajempi, onko tarpeeksi lähdekritiikkiä? Jos menetelmät jonkun kuolemaan johtavan sairauden havaitsemiseksi parantuvat niin paljon, että sairaus havaitaan jo 10 vuotta aikaisemmin kuin ennen niin tarkoittaako tämä sitä, että potilaan elinaikaennuste on dramaattisesti lisääntynyt kymmenellä vuodella? Onko todellisuudessa tapahtunut yhtään mitään? Varsinkaan jos sairautta

Tai ehkä tämä valaisee enemmän mitä pohdin. Edward Jenneriä "keksi" rokotteet kun alkoi toimimaan samalla tavalla kuin karjanhoitajat (joku muu oli siis keksinyt tämän jo 100 tai 1 000 vuotta aikaisemmin?). Tulokset julkaistiin 1798 ja sama idea on käytössä edelleen, käytännössä aivan samalla tavalla. Tämän jälkeen on kehitetty eri teorioita miksi ja miten rokote toimii. Huono juttu tässä on se, että tämä menee itse asiassa nurin päin kun on ensin keksitty keino ja sen jälkeen keksitään selitys miksi se toimii. Jos tätä rokote-asiaa ruoditaan aivan ydintasolle niin asia ei ole ollenkaan niin selvä.

Tai nilkan nivelsiteen korjausleikkaus. Viitisen vuotta sitten havaittiin, että toipumisennuste on merkittävästi huonompi kuin jos ei tehdä mitään. Vaikka oletus on, että katkennut nivelside on korjattava niin parempi on jos ei korjata. Arpikudos tukee keskimäärin paremmin kuin korjattu nivelside Silti, olen melkoisen varma, että valtaosa menee korjauttamaan katkenneen nilkan nivelsiteen (vaikka siis parempi tulos saadaan kun näin ei tehdä).

Akateemisessa keskustelussa tulee helposti tunne, että ongelma ratkaistaan kun tarpeeksi funtsitaan ja korjataan tämä epäkohta. Reaalimaailmassa asiat tuntuvat olevan huomattavasti eri kaliiperia.

Kuinka paljon nyt tehdään sellaista lääketiedettä tai -hoitoa, jolla ei oikeasti ole merkitystä? Vähän kuin kuppausta vielä jokunen vuosi sitten? Tänään hoitoon pakotetaan, huomenna kauhistellaan puoskarointia.

BCK
Seuraa 
Viestejä6960

Ortopedinen kirurgia varmaan esimerkki sellaisesta lääketieteen alasta, jossa nyt on löydetty juuri mainitsemasi kaltaisia ilmiöitä: on joskus parempi ettei leikata kuin että leikataan.

Yksi esimerkki voisi olla nivelkierukan repeämien osapoistot: osapoistot saattavat altistaa nivelrikolla, tai nopeuttaa jo olemassaolevaa nivelrikkoa. Osapoistolla saatetaan tarjota väliaikaista helpotusta potilaan oireisiin, mutta kehittyvä nivelrikko itsessään voi olla paljon pahempi vaiva mm. jatkuvan säryn ja toimintarajoitusten takia. Tosin saattaa olla niinkin, että rikkinäinen nivelkierukka itsessään on nivelrikon ensioire. Käsittääkseni tästä käydään tällä hetkellä polemiikkia, leikatako vai ei.

Aiemmin tehtiin paljon enemmän koko nivelkierukan poistoja, kunnes huomattiin, että polven stabiliteetti heikentyi, mikä altisti nivelrikolle jo parissa vuodessa leikkauksen jälkeen.

Kirurgia on siitä hankala ala, että voi olla vaikeaa tai varsinkin epäeettistä tehdä lumeleikkauksia. Kaksoissokkokokeitahan ei voi kai tehdä ollenkaan.

Hyvä juttu tietenkin on, että kun tietoa ja uusia tutkimustuloksia kertyy, tehdään korjausliikkeitä, luovutaan esimerkiksi hyödyttömistä tai peräti haitallisista hoidoista. Tällaista itsekorjautuvuutta ei ole uskomushoidoissa sisäänrakennettuna.

MooM
Seuraa 
Viestejä8007

Kommentoin nyt vain syöpiä ja noita kroonisia sairauksia. Turrun kirjoituksessa näkyy kummallista mustavalkoisuutta. Eihän se, että hitaasti kehittyviä syöpiä on ja niiden kanssa pärjää, tarkoita sitä, ettei aggressiivisia syöpiä kannata ja pidä hoitaa. Syöpä ei ole yksi tauti, vaan yläkäsite hyvin erilaisille kudoksen kasvun häiriintymiselle (liikakasvulle ja solukon erikoistumiselle). Rintasyöpiäkin on erilaisia, samoin esimerkiksi aivosyöpiä. Siksi syöpään ei ole yhtä hoitoa tai lääkettä.

Diabeteksen ja sen liitännäissairauksien hoito (pitää muuten erottää DBI ja DBII, ne ovat ihan eri sairauksia) on kehittynyt valtavasti esim. viimeisten 30 vuoden aikana. Edelleenkään ei tunneta täysin mekanismeja, jotka johtavat diabetekseen, mutta varsinkin aikuisiän diabeteksen ja elintapujen välinen yhtys on hyvin selvitetty. Mekanismejakin tunnetaan jonkin verran.

Yleensä lääketieteessä ei tiedetä ihan kaikkea sairauden syistä ja taustoista, mutta hoito ja lääkitys validoidaan tehonsa kautta (koeasetelmista voi lukea vaikka googlettamalla). Tämä on, tietämyksen, farmasian ja menetelmien kehityksen lisäksi, minusta se suurin ero 1800-luvun lääketieteeseen. Siksi ei ole tarpeen tuntea mekanismeja, mutta mekanismien tutkimuksen kautta voidaan kehittää ennaltaehkäisyä ja riskien tunnistamista.

Varmasti turhaankin hoidetaan. Osin siksi, että aina ei ole järkevää selvittää lievempää tautia perinpohjin (esim. antibioottia annetaan tiloihin, joihin se ei välttämättä tepsi eikä ole tarpeen). Osin potilaat vaativat hoitoa, vaikka se ei olisi välttämätöntä. Tietenkin näissä on mukana myös raha ja politiikka, mutta ei ainoina tekijäinä, jotka määräävät hoitokäytäntöjä.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
turru
Tämän jälkeen on kehitetty eri teorioita miksi ja miten rokote toimii. Huono juttu tässä on se, että tämä menee itse asiassa nurin päin kun on ensin keksitty keino ja sen jälkeen keksitään selitys miksi se toimii.

Miksi se on huono juttu? Toimiihan moni muukin asia vaikka emme tiedä miksi. Esim. painovoima. Eikö ole tärkeintä että miljoonat ihmiset säästyvät sairaudelta?

Hämmentää.

turru
Seuraa 
Viestejä188
Vatkain
turru
Tämän jälkeen on kehitetty eri teorioita miksi ja miten rokote toimii. Huono juttu tässä on se, että tämä menee itse asiassa nurin päin kun on ensin keksitty keino ja sen jälkeen keksitään selitys miksi se toimii.

Miksi se on huono juttu? Toimiihan moni muukin asia vaikka emme tiedä miksi. Esim. painovoima. Eikö ole tärkeintä että miljoonat ihmiset säästyvät sairaudelta?



Kirjoitan epäselvästi. Tarkoitan jotakin tällaista.... ensin tehdään löydös, vaikkapa ratkaisu johonkin ongelmaan mutta ei tiedetä miksi tämä toimii. Siitä huolimatta vaikka syytä ei tiedetä niin vedetään tästä johtopäätöksiä, jotka tukevat omaa teoriaa. Tämäkin on ok mutta vähän häiritsevää on se, että tämä mahdollistaa muhkean paskanjauhamisen vailla vertaa.

Lääketieteessä tämä ilmenee siten, että suuri osa nykyään hoidettavista arkipäivän sairauksista hoidetaan edelleen ja menestyksekkäästi samalla tavalla kuin 150 vuotta sitten. Kyllä, luunmurtumat, avohaavat, tapaturmat, verenvuodot jne korjataan samalla tavalla. Ja kyllä, tiedän, että on kamalasti edistystä tapahtunut (aivan kuten 1800-luvulla tapahtui ja joista osa on jo hylätty).

Tälläkin hetkellä tehdään virallisen lääketieteen nimessä paljon toimimatonta hoitoa ja jopa epähoitoa. Psykiatrian suuri häpeä on, että parhaimmillaankin psykiatriesessa hoidossa päästään samaan tulokseen kuin ilman hoitoa. Siis kyllä, tämä on totta nyt 2010-luvulla. Toisaalta, eihän tässä alassa kai ole mitään ihmeellistä?

Ei tarvitse olla niin herkkänahkainen, että heti menee herne nenään. En ole syyttämässä tai kyseenalaistamassa ketään tai yhtään mitään. Mietin vaan sitä, että onko edes teoriassa huomata näitä ihmeellisyyksiä tässä ajassa vai kauhistellaanko näitä vasta tietyn varoajan jälkeen? Vaikkapa vuonna 2173?

Vierailija
turru
Tälläkin hetkellä tehdään virallisen lääketieteen nimessä paljon toimimatonta hoitoa ja jopa epähoitoa. Psykiatrian suuri häpeä on, että parhaimmillaankin psykiatriesessa hoidossa päästään samaan tulokseen kuin ilman hoitoa. Siis kyllä, tämä on totta nyt 2010-luvulla. Toisaalta, eihän tässä alassa kai ole mitään ihmeellistä?



Alku oli hirveetä skeidaa mutta tässä olet oikeassa. Mielen kyky korjata itseään on ohitettu kokonaan sillä premissillä ettei hullu tiedä olevansa hullu.

turru
Seuraa 
Viestejä188
jees
Alku oli hirveetä skeidaa mutta tässä olet oikeassa. Mielen kyky korjata itseään on ohitettu kokonaan sillä premissillä ettei hullu tiedä olevansa hullu.



Ei muuten ollut skeidaa vaan tiukkaa faktaa, ehkä niin kovaa tietoa, että monen primitiivi-reaktio on mennä paniikkiin ja hyljeksiä refleksinomaisesti.

Eikö kukaan ihmettele tuota nilkan nivelsidejuttua? Ties kuinka monen ihmisen nilkat on pilattu ihan vaan tyhmän protokollan takia ja pilataan edelleen.

Olen alkanut miettiän näitä juttuja näistä syistä:
- kaverillani todettiin diabetes 10 - 15 vuotta sitten ja on ollut jollakin lääkityksellä yms. Sattumalta huomattiin tässä runsas vuosi sitten, ettei hepulla ole diabetesta.
- ystäväni äidillä todettiin alzheimerin-tauti ja on ollut lääkityksellä vaikka kuinka kauan. Harmillista kyllä, kyse ei ole alzheimerista, tämä todettiin aivan hiljattain.
Näitä samanlaisia juttuja on omassa tiedossa kourallinen muitakin.

Aivan hölmöläisten juttuja.
Lisäksi minua häiritsee kun monen harrastus tuntuu olevan sairastelu ja täysin kritiikitön usko lääketieteeseen. Lopputulos on ämpärillinen lääkkeitä, hoitoa aivan typeriin juttuihin ym ym

(Huom! En ole lääke- tai lääketiedevastainen, tiedän, että nykyään moni saa apua, jota ennen ei olisi saanut jne jne mutta olen silti sitä mieltä, että asiat ei ole ihan niinkuin monet luulevat)

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
turru
Kirjoitan epäselvästi. Tarkoitan jotakin tällaista.... ensin tehdään löydös, vaikkapa ratkaisu johonkin ongelmaan mutta ei tiedetä miksi tämä toimii. Siitä huolimatta vaikka syytä ei tiedetä niin vedetään tästä johtopäätöksiä, jotka tukevat omaa teoriaa. Tämäkin on ok mutta vähän häiritsevää on se, että tämä mahdollistaa muhkean paskanjauhamisen vailla vertaa.

Lääketieteessä tämä ilmenee siten, että suuri osa nykyään hoidettavista arkipäivän sairauksista hoidetaan edelleen ja menestyksekkäästi samalla tavalla kuin 150 vuotta sitten. Kyllä, luunmurtumat, avohaavat, tapaturmat, verenvuodot jne korjataan samalla tavalla. Ja kyllä, tiedän, että on kamalasti edistystä tapahtunut (aivan kuten 1800-luvulla tapahtui ja joista osa on jo hylätty).


Lääketieteessä se ilmenee myös siten, että monia parantumattomana pidettyjä sairauksia hoidetaan tänään menestyksellisesti verrattuna 1800-lukuun. Ei se, että vanhoja konsteja ei hylätä tarkoita sitä että kyseessä olisi muhkea paskanjauhanta vailla vertaa. Ymmärrän kyllä mitä yrität sanoa, mutta nämä perustelusi ovat kyllä lievästi sanottuna omituisia.

Tälläkin hetkellä tehdään virallisen lääketieteen nimessä paljon toimimatonta hoitoa ja jopa epähoitoa. Psykiatrian suuri häpeä on, että parhaimmillaankin psykiatriesessa hoidossa päästään samaan tulokseen kuin ilman hoitoa. Siis kyllä, tämä on totta nyt 2010-luvulla. Toisaalta, eihän tässä alassa kai ole mitään ihmeellistä?

Höpö höpö. Ei tarvitse kuin katsoa kuolleisuutta hoitamattomien psykiatristen sairauksen osalta verrattuna kuolleisuuteen kun sairaus on hallinnassa. Esim. bipolaarihäiriö hoitamattomana johtaa kuolemaan puolella potilaista.

Ei tarvitse olla niin herkkänahkainen, että heti menee herne nenään. En ole syyttämässä tai kyseenalaistamassa ketään tai yhtään mitään. Mietin vaan sitä, että onko edes teoriassa huomata näitä ihmeellisyyksiä tässä ajassa vai kauhistellaanko näitä vasta tietyn varoajan jälkeen? Vaikkapa vuonna 2173?

Wattafak?

Hämmentää.

turru
Seuraa 
Viestejä188
Vatkain
Lääketieteessä se ilmenee myös siten, että monia parantumattomana pidettyjä sairauksia hoidetaan tänään menestyksellisesti verrattuna 1800-lukuun. Ei se, että vanhoja konsteja ei hylätä tarkoita sitä että kyseessä olisi muhkea paskanjauhanta vailla vertaa. Ymmärrän kyllä mitä yrität sanoa, mutta nämä perustelusi ovat kyllä lievästi sanottuna omituisia.



Ilmenee myös siten, myös nykyään, että

1) tehdään hoitoja, jotka eivät toimi (sikainfluenssarokotteet, enemmän haittaa kuin hyötyä)
2) hoidetaan asioita, jotka eivät ennen olleet sairauksia (heikko itsetunto, vaihdevuodet)
3) tehdään hoitoja, joiden hyöty on kyseenalainen (esimerkiksi tuo nivelside).

Kyllä nykyään usko lääketieteeseen on niin vankka, että se lähentelee uskontoa.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
turru
Vatkain
Lääketieteessä se ilmenee myös siten, että monia parantumattomana pidettyjä sairauksia hoidetaan tänään menestyksellisesti verrattuna 1800-lukuun. Ei se, että vanhoja konsteja ei hylätä tarkoita sitä että kyseessä olisi muhkea paskanjauhanta vailla vertaa. Ymmärrän kyllä mitä yrität sanoa, mutta nämä perustelusi ovat kyllä lievästi sanottuna omituisia.



Ilmenee myös siten, myös nykyään, että

1) tehdään hoitoja, jotka eivät toimi (sikainfluenssarokotteet, enemmän haittaa kuin hyötyä)


Paljonko on kuolleisuus sikainfluenssaan rokotetussa väestössä ja paljonko ei-rokotetuissa? Entä riskiryhmissä?

2) hoidetaan asioita, jotka eivät ennen olleet sairauksia (heikko itsetunto, vaihdevuodet)

Kyllä tilaa tai sen oireita voidaan hoitaa ihan hyvin vaikka se ei sairaus olisikaan. Mitä pahaa on oireiden hillitsemisellä? Käydäänhän sitä hierojallakin hoidossa vaikka jumiutuneet lihakset tuskin ovat itsessään sairaus. Tai syödään buranaa kuukautiskipuihin vaikka kuukautisetkaan eivät ole sairaus.

3) tehdään hoitoja, joiden hyöty on kyseenalainen (esimerkiksi tuo nivelside).

Tämä on ollut lääketieteen ongelma kautta aikojen eikä mitenkään leimallista meidän ajallemme.

Hämmentää.

Vierailija
turru
Ei muuten ollut skeidaa vaan tiukkaa faktaa, ehkä niin kovaa tietoa, että monen primitiivi-reaktio on mennä paniikkiin ja hyljeksiä refleksinomaisesti.

Jaaaa palstan seuraava crackpot on valittu. Tervetuloa joukkoon sankkenevaan.

Olen alkanut miettiän näitä juttuja näistä syistä:
- kaverillani todettiin diabetes 10 - 15 vuotta sitten ja on ollut jollakin lääkityksellä yms. Sattumalta huomattiin tässä runsas vuosi sitten, ettei hepulla ole diabetesta.
- ystäväni äidillä todettiin alzheimerin-tauti ja on ollut lääkityksellä vaikka kuinka kauan. Harmillista kyllä, kyse ei ole alzheimerista, tämä todettiin aivan hiljattain.
Näitä samanlaisia juttuja on omassa tiedossa kourallinen muitakin.

Niitä kutsutaan hoitovirheiksi ja ne eivät kuulu protokollaan.

turru
Seuraa 
Viestejä188
jees
Niitä kutsutaan hoitovirheiksi ja ne eivät kuulu protokollaan.



Pelkästään suomalaisissa sairaaloissa hoitovirheisiin kuolee vuodessa n. 2 000 potilasta. Tämä tilastojen mukaan, todellinen määrä on suurempi. Samojen tilastojen mukaan yli 1 700 sairaalapotilasta kuolee vuosittain sairaalan hygienian puutteisiin, saa siis tartunnan. Kyse ei ole mistää super-bakteereista vaan ihan normi tulehduksista. 2010 julkaistun tutkimuksen mukaan 300 näistä tapauksista olisi estettävissä jos henkilökunta (siis lääkärit ja hoitajat) pesisivät kätensä.
Ellei tuo valtava kuolemien määrä kuulu protokollaan niin mikä?

Noin sata vuotta sitten oli jo autoja mutta ei tiedetty mitään viruksista. Tänä päivänä moni tauti selostetaan viruksilla ja näitä vastaan rokotetaan ja hoidetaan. Ennen virusten keksimistä (1898) asia oli mysteerio.

Tällä hetkellä jos tutkitaan ihmisestä perimää niin pystytään tunnistamaan ihmis-, eläin-, virus-, sieni- ja muut perimät. Tästä huolimatta yli 20 % perimästä on tunnistamatonta. Siis yli viidennes. On siis olemassa jotakin, jota ei tällä hetkellä osata edes kuvitella*. Aivan samoin kuin tilanne oli vaikkapa vuonna 1850 virusten suhteen.
Voiko tämä tämä olla selitys sairauksiin, joita nyt hoidetaan virusten aiheuttamina? Totta kai voi ja niin onkin. Kykeneekö tämän päivän lääketiede selostamaan tätä asiaa? Ei tietenkään vaan auktoriteettina hoidetaan joitakin asioita täysin puoskarimaisin opein ja lääkäri-uskovaiset vastustavat kiukkuisesti kaikkea vastarintaa.

Vastaus ei ole se, että pakko hoitaa näin kun ei muutakaan tiedetä. Tuntuu siltä kuin asiantuntijat ja iso osa yleisöstä todella luulisi, että juuri nyt ollaan lääketieteen läpimurron kynnyksellä.

[size=50:27h6nwo5]Disclaimeri
- nämä ovat nyt ESIMERKKEJÄ, en kirjoita viruksista tai tietyistä yksittäisistä tapauksista
- yritän saada tietää sen, että ymmärtävätkö ihmiset sen, että vaikka lääketiede on hieno juttu niin se on edelleen hyvin primitiivisellä tasolla
- *lähteet tähän biological dark materiaan löytyy googlaamalla vaikka Nathan Wolfe.[/size:27h6nwo5]

Aluksi olisin ottanut tekstin medikalisaation kritiikkinä, mutta en oikein tiedä mitä ajatella. Totta kai rahaa ja vaivaa menee hukkaan, olkoon systeemi millainen tahansa. Apu ei aina kohdistu sinne minne sen pitäisi. Ratkaisu voisi piillä monialaisessa diagnostiikassa, jolloin potilaan psykosomaattinen oireilu ei jäisi niin helposti diagnosoimatta.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat