Seuraa 
Viestejä45973

Siis toisin muotoiltuna, voiko ihminen olla onnellinen täysin ilman ystäviä, kavereita, kumppania, välittäviä sukulaisia tai muita ihmisiä, jotka arvostavat häntä? Oma kokemukseni on, että pienen onnen voi saavuttaa jo hyvin pienellä tuttavapiirillä. On kuitenkin hyvin vaikea uskoa, että voimakasta onnellisuuden tunnetta voisi saavuttaa tällä tavalla. Mielestäni kyse onkin erosta "pienen" ja "suuren" onnen välillä. Se kuinka paljon sosiaalista elämää ihminen tarvitsee riippuu luonteesta, mutta jos ihminen sattuu olemaan introvertti, "pieni" onni saattaa olla helpostikin saavutettavissa ilman sosiaalista vuorovaikutusta. Jätetään tässä ääritapaukset pois ja puhutaan asiasta normaalin rajoissa. Kysymys, että voiko esim. autistinen ihminen olla onnellinen ilman sosiaalista vuorovaikutusta on irrelevantti kun asiaa halutaan tutkia normaalipopulaatiossa. Myöskään onnellisuuden määritelmä ei ole tässä relevantti, koska jokainen tietää intuitiivisesti mitä onnellisuus on. Jos joku määritelmä on pakko antaa, niin sanoisin onnellisuutta sellaiseksi henkisen tasapainon ilmenemismuodoksi, joka tuottaa pitkään jatkuvaa hyvänolon tunnetta.

Kommentit (4)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Itse olen sitä mieltä että onnellisuus ei ole mahdollista jos pitää olla 24/7 yksin. Mutta enpä toisaalta usko että se olisi mahdollista päinvastaisessakaan tilanteessa, eli että ei saisi koskaan olla yksin. Ihminen tarvitsee vaihtelua saadakseen parhaat puolet irti kaikesta mahdolllisesta. Yksinolossa on autuutensa, mutta jos koko elämä on sitä yhtä ja samaa aina vaan ja ikuisesti, niin puullehan se alkaa maistumaan.

Monet nykyään olettavat että jos myöntää tarvitsevansa muita ihmisiä, se tarkoittaa sitä että haluaa näiltä ihmisiltä jotain. Että lapsen tavoin on kokoajan vaatimassa. Hauskuuta minua, huvita minua, järkkää mulle kaikki kuntoon. Tarvita voi myös silläkin tavalla että pitää saada olla jotain toiselle ihmiselle, antaa hänelle jotain. Siinä keskiössä on se tunne että saa olla hyödyksi, edes jollain tavalla. Muuten uhkaavat merkityksettömyyden ja tarkoituksettomuuden tunteet.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432

Ihminen on sosiaalinen eläin. Se ei pärjää yksin. Eikä kykene toimimaan. Onhan niitä kaiken maailman eristyskokeita ja vapaaehtoisia eristäytymisä ja kaikissa lopputulema sama, sekoaa ja ahistuu. Toinen asia sitten että jos joku on erakko niin sitten se ei varmaan ole sellainen normaali kuin mistä tässä halutaan keskustella.

Hämmentää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Delivers
Seuraa 
Viestejä449

Jos joku tietäisi tähän vastauksen, niin miten hän olisi täällä siitä kirjoittamassa?

Kaiketi onnellinen voi olla yksin. Mutta kukapa oikeasti on yksin nykymaailmassa? Aina on naapureita tai sukulaisia tai posteljooni tai ruokakaupan kassaneiti tai pizzalähetti tai joku muu. Jos nyt kuitenkin argumentin vuoksi leikitään ajatusleikkiä, niin en näe mitään syytä miksi ihminen ei periaatteessa voisi olla onnellinen yksin. Minulta se ei onnistuisi, eikä varmaan keneltäkään foorumin lukijalta. Ehkä nyt puhun niistä ääritapauksista, mutta kaiketi täysi yksinäisyys on määritelmällisesti ääritapaus.

Tunteehan historia melko yksinäisiä sieluja, kuten Nietzsche tai Kierkegaard, tosin Nietzschellä oli Tahtonsa ja Tulkintansa ja Kierkegaardilla Jumalansa. Tiedä sitten olivatko onnellisia.

Arbeit macht frei

ID10T
Seuraa 
Viestejä3915

Miksei sitä yksinkin voisi onnellinen olla, mutta ei varmaankaan samassa määrin kuin ihminen, jolla on yksi tai useampia läheisiä.

Onnellisuuden kokemiseen tarvitaan myös onnettomana oloa, sillä miten joku voisi olla onnellinen, jos ei koskaan ole ollut onneton? Ja koska onnettomasta olotilasta selviää paremmin muiden avulla, niin melko yksiselitteisesti tästä voisi päätellä, että läheiset ihmiset lisäävät onnellisuuden määrää. Onnellisuuden laatu on jo niin subjektiivinen ja hankalasti mitattavissa oleva asia, että siihen en osaa ottaa kantaa muuten, kuin että ainakin omalta osaltani myös onnellisuus "jalostuu", jos sen saa jakaa jonkun toisen kanssa. Itseasiassa jo pelkkä tunne siitä, että saa jakaa joskus onnellisia hetkiä jonkun toisen kanssa, saa ainakin minut onnelliseksi Edellyttäen tietysti, että se joku on jo olemassa siinä vierellä tai ainakin hyvin lähellä ystävistä puhuttaessa.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat