Seuraa 
Viestejä45973

Tai paremminkin pitäisi puhua ns itsepäisyydestä.
En halua yleistää, mutta on jäänyt sellainen tuntuma et naiset luovuttavat vastoinkäymisten edessä helpommin?
Miehillä on taas se "vaikka läpi harmaan kiven" menttalieteetti.
En sano et Naiset olisivat se heikompi astia.
Ihmettelen vain ääneen et onko tämä kasvatuksesta vai perimästä kiinni oleva asia.
Tuli vaan mieleen kun väittelin 5v vanhan jälkikasvun kanssa tänään.
Mistä lie luonteensa perinyt.

Sivut

Kommentit (38)

Tarkoitin lähinnä tilannetta jossa seinä nousee vastaan.
Kokemukseni mukaan se naisihminen on jo luovuttanut,
mutta ukko hakkaa vieläkin päätään seinään sillä periaatteella et periksi ei annneta.
Tyhmyyttä?
Itsepäisyyttä?
P.S. Tiiliseinä on kovempi kuin kallo. Olen kokeillut, joten teidän ei tarvitse..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja se joka antaa tässä periksi (ennen kuin rikkoo itsensä) on luonnollisesti fiksumpi.
Ihmettelen vaan edelleen ääneen, et miten näin erilaista käyttäytymistä voi esiintyä saman lajin sisällä, ja mikä sen aiheuttaa.

Voi olla, että mies ei vain anna vastoinkäymisten näkyä päällepäin yhtä herkästi, eli jälleen kerran peittää tunteensa.

Riippuu vähän tilanteestakin. Esimerkiksi lastaan suojeleva äiti ei anna periksi ennen kuin henki lähtee.

Miehet eivät itke.
Miehet eivät näytä tunteitaan.
Jos tytön kasvattaisi näillä ohjeilla...
Tulisiko hänestä sitten samanlainen?
Patoutunut?
Ei näytä tunteitaan?
Altiimpi itsemurhalle (kuten aiempi kirjoittaja sanoi)?

Miesten odotetaan kestävän tai sortuvan. Molempiin suuntiin on reitit valmiiksi pedattu. Nainen vajoaa nopeasti lapsen asemaan jossa häntä hoivataan ja autetaan jaloilleen. Molemmissa on poikkeuksia jotka vahvistaa säännön.

Cain
Eli ovatko nämä miehen (viat/ominaisuudet) perimässä vai kasvatuksessa?



Pääasiassa perimässä. Kasvatuskin/kulttuurikin tietysti vaikuttaa.

unknown soldier
Seuraa 
Viestejä100
Cain
Tai paremminkin pitäisi puhua ns itsepäisyydestä.
En halua yleistää, mutta on jäänyt sellainen tuntuma et naiset luovuttavat vastoinkäymisten edessä helpommin?
Miehillä on taas se "vaikka läpi harmaan kiven" menttalieteetti.
En sano et Naiset olisivat se heikompi astia.
Ihmettelen vain ääneen et onko tämä kasvatuksesta vai perimästä kiinni oleva asia.
Tuli vaan mieleen kun väittelin 5v vanhan jälkikasvun kanssa tänään.
Mistä lie luonteensa perinyt.



Meidän poika ole vielä 3: vuotta, mutta sisua tuntuu olevan enemmän kuin äidillä ja isällä yhteensä. Ihan fiksu poika muuten, mutta jos jostain syystä ei haluta mennä vaikkapa nukkumaan, niin sitten on helvetti irti....

Erilaisuutta ei saisi nähdä vastakkain asetteluna, että kumpi on parempi poika vai tyttö. Pikemminkin naiset strereotyyppisesti vakauttavan yhteisöä ja pojissa on keskimäärin enemmän uhkarohkeita huimapäitä, jotka sitten saattavat menestyä tai menehtyä. Ei päde kyllä kaikkiin miehiin eikä naisiin, mutta yleensä näin.

Jos kukaan ei uskaltaisi riskeerata elämässä ja ilmaista kärkkäästikin mielipidettään, niin aika junnaavaa olisi kehityskin. Ajatelkaapa vaikka Linus Torvaldsia, joka ei peittele ajatuksiaan tai pelkää.

Toisaalta jos kaikki olisivat toisinajattelijoita tai skeptikkoja, niin mitään ei voisi rakentuakaan.

Vierailija

Niin jos tässä haetaan sitä että nainen sopeutuu ympäristön asettamiin olosuhteisiin miehiä helpommin, niin tottahan se on. Se on yksi syy miksi valtio on suosinut perheitä sinkkujen yli.

Toisaalta kun nainen sitten ylittää sukupuoliroolin, niin nämä konservatiivit suuttuvat siitä ja se tulkitaan feminismiksi, vaikkei se sitä olisikaan.

Radikalismi kyllä on lähinnä nuoria miehiä koskeva ilmiö. Mary Wollstonecrafin tai Emily Davisonin kaltaiset feministit ovat "hieman" harvinaisempia. Ja maksavat poikkeuksetta kovemman hinnan aktivismistaan.

Laitampa tähän Wollstonecraftin hienon esseen:

Varallisuuden osakseen saamasta kunnioituksesta, kuin myrkyllisestä lähteestä, nousevat useimmat paheet ja pahuudet, jotka tekevät tästä maailmasta niin lohduttoman
näyttämön pohdiskelevalle mielelle. Sillä juuri kaikkein hienostuneimmassa yhteiskunnassa haisevia nilviäisiä ja myrkyllisiä matelijoita väijyy villiintyneen kasvillisuuden alla; ja tuuleton, painostava ilma vaalii raukeaa tunnelmaa, joka veltostuttaa jokaisen hyvän luonteenpiirteen ennen kuin se ehtii kypsyä hyveeksi. Yksi luokka ahdistaa toista, sillä kaikki pyrkivät hankkimaan kunnioitusta varallisuudellaan; ja kerran ansaittu omaisuus takaa arvostuksen, jonka pitäisi tulla vain kykyjen ja hyveellisyyden osaksi. Toiset väistävät ihmiselle ominaiset velvollisuudet ja tulevat silti kohdelluiksi puolijumalina. Myös uskonnon erottaa
moraalisuudesta seremoniallisuuden verho; silti ihmetellään miten maailma on kuvainnollisesti puhuen lähes huijareiden ja sortajien pesä. Arkinen sananlasku ilmaisee terävästi totuuden sanoessaan, että paholainen värvää jokaisen joutilaan. Ja mihinpä muuhun voivat perityt rikkaudet ja arvonimet totuttaa kuin joutilaisuuteen. Sillä ihminen on rakentunut siten, että hän kykenee käyttämään hengen ja ruumiin voimiansa täydesti vain harjoittamalla niitä, eikä tule niitä vaivanneeksi ellei jonkinlainen pakko ensin laita pyöriä
liikkeeseen. Samoin hyveellisyyden voi saavuttaa vain huolehtimalla keskinäisistä velvollisuuksistamme; mutta näiden pyhien velvollisuuksien tärkeyttä ei varmasti tunne se, jonka nöyristelijät ovat imartelullaan houkutelleet irti ihmisyydestä. Yhteiskunnassa
on synnyttävä enemmän tasavertaisuutta tai muuten moraalisuus ei ikinä saa alaa, eikä tämä hyveellinen tasavertaisuus pysy tukevana edes kallioperustalla, jos puolen ihmiskunnan kohtalona on tulla kahlituksi sen juurelle, sillä he jatkuvasti murentaisivat tätä
perustaa tietämättömyydellään ja ylpeydellään.

On turhaa odottaa hyveellisyyttä naisilta ennen kuin he ovat
tiettyyn mittaan saakka miehistä riippumattomia; on turhaa odottaa heiltä luontaisen keskinäisen kiintymyksen voimaa, mikä tekisi heistä hyviä vaimoja ja äitejä. Niin kauan kuin he ovat ehdottoman riippuvaisia aviomiehistään, he tulevat olemaan viekkaita, ilkeitä ja itsekkäitä; ja miehet, joita voi miellyttää mielistelevällä, spanielimaisella kiintymyksellä, eivät juurikaan omaa tunneherkkyyttä, sillä rakkautta ei pitäisi voida ostaa, sanonnan missään merkityksessä. Rakkauden silkkiset siivet käpristyvät kokoon heti kun sen avulla tavoitellaan muuta kuin vastavuoroista tunnetta. Kuitenkin niin kauan kuin rikkaus laiskistuttaa miehet, ja naiset elävät, kuten näyttää, oman viehätysvoimansa avulla, kuinka voimme vaatia heitä täyttämään nuo jalostavat velvollisuutensa, jotka samalla edellyttävät ponnistuksia ja itsekieltäymyksiä? peritty varallisuus turmelee mielen ja ne epäonniset uhrit, jotka siihen – jos näin voin asian ilmaista – heti syntymässään kiedotaan, harvoin harjoittavat mielen tai ruumiin liikuntaa ja katselevat maailmaa vain yhdestä näkökulmasta, joka sekin on
vielä valheellinen. Näin he eivät kykene erottamaan mistä todellinen ansioituminen ja onnellisuus koostuvat. perin harhauttava valo ohjaa ihmistä, kun olosuhteiden verho peittää hänet ja saa ihmisen astelemaan kuin naamiaisissa, vetäen kevytmielisyyden
näyttämöltä toiselle perässään hervottomia jäseniään, jotka roikkuvat raukeina, ja pyöritellen ympäri hölmistyneenä silmiään, mistä selkeästi näkyy, ettei itse mieli ole lainkaan kotona.
Siksi katson, ettei yhteiskunta ole järjestäytynyt asianmukaisesti, kun se ei pakota ihmisiä täyttämään keskinäisiä velvollisuuksiaan tekemällä siitä ainoaa keinoa ansaita kunnioitusta toisten silmissä, mitä jokainen ihmisolento tavalla tai toisella haluaa. Vastaavasti kunnioitus, jota varallisuus ja pelkkä henkilökohtainen viehätysvoima saavat osakseen, on todellinen koillispuhuri, joka tuhoaa keskinäisen kiintymyksen ja hyveen hennot kukinnot. luonto on viisaasti kytkenyt keskinäisen kiintymyksen ja velvollisuudet toisiinsa pehmittääkseen maata ja antaakseen järjen ponnistuksille sen tarmon, jonka vain sydän voi niille antaa. Mutta keskinäinen kiintymys, jota teeskennellään vain siksi, että se on tietyn ihmisen arvoasemalle sopivaa, kun sen velvollisuudet eivät kuitenkaan tule täytetyiksi, on vain eräs niistä tyhjistä kohteliaisuuksista, joita paheen ja typeryyden on ilmaistava hyveelle ja asioiden todelliselle luonnolle.
[...] Järjettömät yhteiskunnallisten arvoasemien erot, jotka tuovat sivilisaatiolle kirouksen jakamalla maailman nautinnonhaluisiin tyranneihin ja viekkaisiin, kadehtiviin palvelijoihin, korruptoivat lähes yhtälailla ihmisiä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Sillä arvos-146
tus ei tällöin liity elämän keskinäisten velvollisuuksien täyttämiseen vaan yhteiskunnalliseen asemaan, ja kun velvollisuudet eivät tule täytetyiksi, myöskään keskinäinen kiintymys ei kerää
tarpeeksi voimaa vahvistaakseen hyvettä, jonka luonnollisia palkintoja ne molemmat ovat. On silti joitakin takaportteja, joista mies voi ryömiä esiin, ja uskaltaa ajatella ja toimia itsenäisesti; mutta naiselle tämä on herkuleksen tehtävä, sillä hänellä on voitettavanaan omalle sukupuolelleen ominaisia vaikeuksia, joiden ratkaiseminen vaatii lähes yliluonnollisia voimia.
Todella hyväntahtoinen lainsäätäjä pyrkii aina tekemään hyveellisyyden noudattamisesta kunkin yksilön oman edun. Yksityisen hyveen tullessa yleisen onnellisuuden sidosaineeksi, järjestynyt kokonaisuus vahvistuu kaikkien osasten pyrkiessä kohti yhteistä keskustaa. Mutta naisen yksityinen tai yleinen hyve on varsin ongelmallinen kysymys, sillä Rousseau ja suuri joukko muita mieskirjoittajia edellyttävät, että hänen tulisi koko elämänsä olla
alistettuna säädyllisyyden ankarille rajoituksille. Miksi alistaa hänet säädyllisyydelle – sokealle säädyllisyydelle – jos hän on kykenevä toimimaan jalommasta lähteestä, olemaan osa ikuisuutta? Tarvitaanko makeuden tuottamiseen aina tuoretta verta? pitääkö ihmislajin toisen puoliskon olla afrikkalaisten orjien tavoin heitä brutalisoivien ennakkoluulojen kohteena, vaikka miehenkin osan sulostuttamisessa hyveelliset periaatteet olisivat varmempi turva? Eikö tässä epäsuorasti kielletä naiselta järjellisyys? Sillä lahja, jota ei sovi käyttää, on vain pilkkaa.
Naiset, kuten miehetkin, tekee heikoiksi ja nautinnonhaluisiksi rikkauden mukanaan tuoma veltostuttava mielihyvä; mutta tämän lisäksi heistä tehdään oman ulkomuotonsa orjia. heidän
täytyy pitää itsensä sulokkaina, jotta mies voisi lainata heille järkeään johdattaakseen heidän horjuvat askeleensa oikeaan. Tai jos he ovat kunnianhimoisia, heidän täytyy hallita tyrannejaan viekkailla tempuilla, sillä ilman oikeutta ei ole mitään vastaavia velvollisuuksia. Naista koskevat lait tekevät miehestä ja naisesta absurdin kokonaisuuden, ja sitten, antamalla helposti vastuun vain miehelle ne kutistavat naisen olemattomiin.
Olento, joka täyttää asemaansa liittyvät velvollisuudet, on itsenäinen; ja kaikkia naisia koskevat ensisijassa järjellisen olion velvollisuudet itseään kohtaan. Seuraava kansalaisvelvollisuus tärkeysjärjestyksessä on se, mikä koskee niin monia, äidin velvollisuus. Se elämäntilanne, joka vapauttaa heidät näistä velvollisuuksista,
väistämättä alentaa heidät pelkiksi nukeiksi.
[...]
Kuinka paljon kunnioitettavampi onkaan nainen, joka ansaitsee itse leipänsä täyttämällä jonkin tehtävän, kuin kaikkein täydellisinkään kaunotar! Sanoinko kaunotar? Niin paljon arvostan moraalisen rakastettavuuden kauneutta ja sopusointuista säädyllisyyttä, joka tasapainottaa hyvin järjestäytyneen mielen passioita, että punastun tehdessäni vertauksen; kuitenkin huokaan miten harva nainen pyrkii saavuttamaan tämän kunnioitettavuuden irtautumalla mielihyvän huimaavasta pyörteestä, tai laiskasta välinpitämättömyydestä, joka typerryttää hyväluontoiset naiset kietomalla heidät vaippaansa. Ylpeinä heikkoudestaan heitä on kuitenkin aina suojeltava, varjeltava huolilta ja kaikelta raskaalta uurastukselta, joka jalostaisi mieltä. Jos tämän on oltava kohtalon käsky, jos heidän on tehtävä
itsensä merkityksettömiksi ja halveksittaviksi elämäänsä tuhlaamalla, heidän on turha odottaa saavansa arvostusta kauneuden kadottua, sillä ihanimpien kukkienkin osana on tulla ihailijansa ja poimijansa huolettoman käden silpomiksi. Kuinka monella tapaa haluaisinkaan vilpittömästi painaa tämän totuuden oman sukupuoleni edustajien mieleen. pelkään kuitenkin, etteivät he kuuntele totuutta, jonka moni levoton rinta on kalliisti maksetun
kokemuksen kautta oppinut, eivätkä vapaasta tahdostaan vaihda yhteiskunnallisen asemansa ja sukupuolensa etuoikeuksia ihmisyyden etuoikeuksiin, joita ei voi vaatia täyttämättä niihin liittyviä velvollisuuksia.


Suomentanut Tuukka Tomperi
http://www.vastapaino.fi/vp/ekirjat/valistus.pdf

MooM
Seuraa 
Viestejä8007

Äkkiseltään tuntuu, että sitkeyttä löytyy molemmista, mitta prioriteetit ovat keskimäärin erilaiset. Ja toisaalta resurssit selviytyä ja toimia vaihtelevat (myös) sukupuolen mukaan. Mies voi ehkä olla jääräpäisempi ratkaisukeskeisissä jutuissa. Nainen taas sitkeämpi sietämään vastoinkäymisiä.

Esimerkkitilanteita: Kivi, joka ei siirry. Kova flunssa ja välttämättömästi hoidettavat hommat. Kipeän lapsen hoitaminen. Epäreilu pomo. Kaatosade telttaretkellä. Talo palaa. Auto hajoaa matkalla. Työttömyys. Läheisen vakava sairaus.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Aina puhutaan siitä "tunteiden näyttämisestä". Miten semmoisia näytät, joita ei ole? Pitäisikö kummankin sukupuolen kaikkien edustajien esim. itkeä tihruttaa jokaikinen kerta kun maailmalla kuolee joku (tuikituntematon) suomalainen?

Jotkut selviävät joistain asioista ja jotkut eivät selviä paljon mistään asioista. Minkäköhän takia sisukkuudesta, apatiasta, itsepäisyydestä, periksiantamisesta, kovapäisyydestä ja sopeutumiseta pitäisi tehdä joku sukupuoli vastaan sukupuoli -ilmiö? Voidaan sitten taas nyökytellä että kyllä naiset on niin niin niin ja miehet on näin näin näin. Höh.

Sand
Seuraa 
Viestejä1285
kabus
Cain
Eli ovatko nämä miehen (viat/ominaisuudet) perimässä vai kasvatuksessa?



Pääasiassa perimässä. Kasvatuskin/kulttuurikin tietysti vaikuttaa.



Meni väärin päin nämä, perimällä on häviävän pieni merkitys, kasvatus/kulttuuri ratkaisee.

I have found the missing link between the higher ape and civilized man; it is we. Konrad Lorenz.
We do not see things as they are, we see things as we are. Anais Nin

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat