Seuraa 
Viestejä2645

Mistä Evoluutio tiesi aikoinaan esim. kehittää silmät ja korvat? Jos kukaan ei ole koskaan ollut älykkään luojan roolissa vaan pitäis hyväksyä raaka evoluutio niin minä ainakin valitsen ateismin sijaan paremman vaihtoehdon - Agnostikon roolin. Jos silmiä ei koko universumissa ollut ja sitten ne kehittyi - miten voi evoluutio onnistua tehtävässään silmien suhteen ilman mitään varmuutta että silmät olisivat edes mahdollisia? Korvat taas on yhtä outo asia - mistä syystä nekin kehittyi ja miksi ne toimii eikä menny vituiks niitten toimivuus?

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Sivut

Kommentit (25)

Heksu
Seuraa 
Viestejä5463

Ei evoluutio mitään "tiennyt", yksi asia vain johti toiseen ja niin edelleen paremmin varusteltujen eliöiden selviytyessä huonommin varusteltuja paremmin.

Valoherkistä soluista oli hyötyä, joten ne muodostivat valintaedun: valoherkillä soluilla varustetut eliöt pystyivät reagoimaan valon määrään. Jos valoherkät solut sattuivat muodostamaan koveran pinnan, ne muodostivat valintaedun: eliö pystyi aistimaan karkeasti valon suunnan ja reagoimaan sen mukaisesti. Syvempi kuoppa antoi paremman valintaedun. Kun kuoppa syveni tarpeeksi syväksi, valoherkille soluille projisoitui karkea kuva, mikä muodosti valintaedun. Ja niin edelleen.

Kaikkia näitä silmän eri versioita on edelleenkin olemassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MooM
Seuraa 
Viestejä8014
deep'n'dark
Mistä Evoluutio tiesi aikoinaan esim. kehittää silmät ja korvat? Jos kukaan ei ole koskaan ollut älykkään luojan roolissa vaan pitäis hyväksyä raaka evoluutio niin minä ainakin valitsen ateismin sijaan paremman vaihtoehdon - Agnostikon roolin. Jos silmiä ei koko universumissa ollut ja sitten ne kehittyi - miten voi evoluutio onnistua tehtävässään silmien suhteen ilman mitään varmuutta että silmät olisivat edes mahdollisia? Korvat taas on yhtä outo asia - mistä syystä nekin kehittyi ja miksi ne toimii eikä menny vituiks niitten toimivuus?



Evoluutiota tapahtuu väistämättä kun:
1) eliöt lisääntyvät ja geenit perityvät jälkeläisille
2) eliöissä tapahtuu geneettisistä syistä johtuvaa ominaisuuksien vaihtelua

Väkisinkin joskus muuntelu tuottaa juttuja, jotka parantavat yksilön selviytymistä (tai haluttavuutta puolisona) ja sitä kautta jälkeläisten määrää. Lisäksi evoluutio kiihtyy, kun

3) ympäristö muuttuu tai vaihtuu

Ennaltamäärättyä suuntaa ei ole, eikä muutos aina ole absoluuttisesti parempaan. Kuitenkin siinä ympäristössä muutos on johtanut tehokkaampaan lisääntymiseen ja sitä kautta yleistynyt populaatiossa.

Jankkausta seuranneena veikkaan, että (uskonnollisen vakaumuksen ohella) suurimmalle osalle evoluutiota epäilevistä tuottaa vaikeuksia nähdä se aikajana, jolla asiat tapahtuvat. Korva ei kasva vusisadassa eikä -tuhannessa. Vain lajeilla, joilla sukupolvien välinen ikä on todella lyhyt, voidaan havaita merkittävää evoluutiota yhden ihmisen iän aikaskaalassa. Toisaalta evoluutio, jota ihminen ohjaa esimerkiksi jalostamalla eläimiään on ihan hyväksytty tosiasia. Uusien elimien kehittyminen on tietysti paljon pitempi prosessi kuin joku koiran lannerangan tai kuonon muodon jalostaminen.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Tarkastellaan ihmisrodun elämää maapallolla hieman korkeammasta perspektiivistä (kuin kärpäsenä katossa). Tarkastelussa syntyvä kokonaiskuva on kaikkien maapallolla elävien ihmisolentojen kokonaisenergian summa eli ihmisrodun muodostaman kollektiivisen tietoisuuden ilmentymä. Se pyrkii vastaamaan etenkin kysymyksiin:
Millainen ihmisrotu on ja miten ihminen maapallolla elää?
Pohditaan syitä maapallon nykytilaan ja esitetään vaihtoehtoisia näkemyksiä siitä, mitä elämä maapallolla voisi parhaimmillaan ideaalisimmassa tilassa olla.

Kaikkeus koostuu maapallollakin vallitsevan nykytieteen näkemyksen mukaan monista samanaikaista universumeista ja todellisuuksista eli multiversumeista. Multiversumi on täynnä mitä moninuotoisempaa elämää, eli tietoisuutta. Kun tarkastellaan multiversumissa olevaa elämää, niin ihmiset ovat ainutlaatuinen ja mahtava rotu.

Ihmiset ovat kehittyneitä, älykkäitä, tunteellisia ja taiteellisia olentoja. Ihmiset kykenevät uskomattomiin tekoihin ja saavutuksiin, niin yksin kuin yhdessä. Ihmisille on on suotu monia sellaisia ominaisuuksia, jotka universaalillla tasolla ovat hyvin harvinaisia. Näistä ehdottomasti arvostetuin on vapaa tahto. Maapallolla elävä ihmisrotu ei ole vapaasta tahdosta huolimatta kuitenkaan koskaan ollut täysin vapaa. Uuden rodun luomista seuraa aina pitkällinen biologinen, henkinen ja sielullinen kehitys. Kehitys tähtää lopulta koko rodun laajuiseen itsetietoiseksi tulemiseen, eli kollektiivisen tietoisuuden täyteen loistoon puhkeamiseen.

Kollektiivisen itsetietoisuuden saavutettuaan ihmisrotu voi siirtyä kohti tietoista evoluutiota.
Tällöin ihmisrotu on täysin tietoisena ja vastuullisena oman kehityksensä suunnasta. Maapallolla on pitkällisen historian saatossa nähty monia yksilöitä, jotka ovat näyttäneet esimerkkiä ja kyenneet tulemaan tietoiseksi omasta moniulotteisesta sielullisesta olemuksestaan ja siten täydellistymään ihmisenä. Jeesus ja Buddha ovat hyviä esimerkkejä sieluista, jotka täydellistyivät täydeksi sielun ilmentymäksi ihmiskehossa. Sielu joka pääsee kokemaan fyysistä ihmiskokemusta maapallolle on etuoikeutetussa asemassa, sillä vastaavanlaista vapaan tahdon vyöhykettä saa hakemalla hakea. Maapallo on aina ollut monimuotoisen elämän ja tietoisuuden näkökulmasta mielenkiinnon kohteena.

Ihmisrotu on verrattain nuori ja monessakin mielessä se talustelee vielä lapsen kengissä. Ihmisrotu on viimeisen 100 vuoden kuluessa kehittynyt teknologisesti huimaa vauhtia ja kasvu tuntuisi olevan exponentiaalista. Ihminen on eräässä mielessä kehittynyt "jumalan" tasolle, sillä se kykenee luomaan uusia eliömuotoja geneettisen manipuloinnin tuloksena. Ikävä tosiasia kuitenkin on, ettei ihmisen henkinen kehitys ole kulkenut läheskään samaa vauhtia ja tästä on luonnollisesti seurannut monia ongelmia. Kun henkinen ja sielullinen kehitys kulkee jälkijunassa, niin lopputuloksena on monia eettisiä virheliikkeitä ja vastuuttomuutta. Tästä syntyy "hullu tiedemies" dilemma, kun utelias ihmisolento pohtii mielessään ollakko vaiko eikö olla? Ymmärtämättä kuitenkaan kokeilujensa todellisia vaikutuksia ympäristöönsä ja ympäröivään energiatihentymien kehtoon.

ekvivalentti
Seuraa 
Viestejä464
deep'n'dark
Mistä Evoluutio tiesi aikoinaan esim. kehittää silmät ja korvat? Jos kukaan ei ole koskaan ollut älykkään luojan roolissa vaan pitäis hyväksyä raaka evoluutio niin minä ainakin valitsen ateismin sijaan paremman vaihtoehdon - Agnostikon roolin. Jos silmiä ei koko universumissa ollut ja sitten ne kehittyi - miten voi evoluutio onnistua tehtävässään silmien suhteen ilman mitään varmuutta että silmät olisivat edes mahdollisia? Korvat taas on yhtä outo asia - mistä syystä nekin kehittyi ja miksi ne toimii eikä menny vituiks niitten toimivuus?



Silmät ovat kehittyneet evoluutiossa useita kertoja. Nilviäisten ja mustekalojen silmä on kehittynyt eri tavalla, mutta lopputulos on sama. Tällöin tuota Deed'n'ndarkin teleologista kysymystä mielekkäämpää on kysyä, miksi silmä on keksitty monta kertaa uudelleen. Ilmeisestikin siksi, että pienikin mahdollisuus aistia valoa on antanut eläimelle paremmat selviytymismahdollisuudet.

Dawkinsin kirjat selittää selkokielellä mm. silmän kehittymistä, kannattaa lukea jos kiinnostaa aihe.
Aika saattaa olla yksi tekijä jonka syystä asiaa voi olla vaikea sisäistää, kirjasta pomittua: on laskettu että kestää noin 400 000 sukupolvea kalalla kehittää silmä laakeasta ihosta, eli karkeasti 500 000 vuotta (silmän räpäys maapallon historiassa)

Lapseni aikanaan leikkivät sellaisella laatikolla, jonka kannen eri muotoisten reikien läpi piti osata pudottaa eri muotoisia palikoita laatikon sisään. Ensin he kokeilivat kaikkia reikiä kaikilla palikoilla ja palikkaa kaikissa asennoissa pitäen. Yleensä ei onnistunut, mutta joskus aina osui kohdalleen ja palikka solahti sujuvasti laatikkoon. Ajan myötä yhä useammin ja lopulta aina. (Toki myös palikat sujahtelivat laatikkoon siten, että he avasivat kannen kokonaan ja laittoivat palikat sinne tätä kautta.) Miten lapseni mahtoivat tietää, mikä palikka sopii mihinkin aukkoon? Tätä olen pähkäillyt pitkään ja hartaasti. Kertoisko joku.

emp
Lapseni aikanaan leikkivät sellaisella laatikolla, jonka kannen eri muotoisten reikien läpi piti osata pudottaa eri muotoisia palikoita laatikon sisään. Ensin he kokeilivat kaikkia reikiä kaikilla palikoilla ja palikkaa kaikissa asennoissa pitäen. Yleensä ei onnistunut, mutta joskus aina osui kohdalleen ja palikka solahti sujuvasti laatikkoon. Ajan myötä yhä useammin ja lopulta aina. (Toki myös palikat sujahtelivat laatikkoon siten, että he avasivat kannen kokonaan ja laittoivat palikat sinne tätä kautta.) Miten lapseni mahtoivat tietää, mikä palikka sopii mihinkin aukkoon? Tätä olen pähkäillyt pitkään ja hartaasti. Kertoisko joku.



En ole aivan varma, mutta löytyisiköhän vastaus raamatusta? Jos kehottaa lasta tutkimaan ja opiskelemaan raamattua, niin jumala kyllä auttaa.

simson
Seuraa 
Viestejä124

Itse olen pohtinut, miksi matelijoilla, linnuilla tai nisäkkäillä ole usempaa kuin neljä raajaa. Eli siis kaikilla tasan neljä. Nilviäisillä ja hyönteisillä raaja voi olla jokaisessa jaokkeessa. Hyvin monilukuinen kokonaismäärä. Jossain kehityksen haarassa on ollut pullonkaula, jossa vain neliraajaiset ovat selvinneet. Vai onko selitys jokin muu?

Olisihan vaikkapa linnulle selvästi etu, jos sillä olisi pienet eturaajat syömistä varten kuten oravalla!

Olisihan vaikkapa linnulle selvästi etu, jos sillä olisi pienet eturaajat syömistä varten kuten oravalla![/quote]
En tiedä edusta, mutta olisihan tämmöinen pelikaani tai kurki aika hauskan näköinen. Aika pitkät täytyis käsien olla, että saisi kalan suuhunsa. Mutta tiedä sitten tulevaisuudessa miten tuo kehitys kehittyy.

ekvivalentti
Seuraa 
Viestejä464
simson
Itse olen pohtinut, miksi matelijoilla, linnuilla tai nisäkkäillä ole usempaa kuin neljä raajaa. Eli siis kaikilla tasan neljä. Nilviäisillä ja hyönteisillä raaja voi olla jokaisessa jaokkeessa. Hyvin monilukuinen kokonaismäärä. Jossain kehityksen haarassa on ollut pullonkaula, jossa vain neliraajaiset ovat selvinneet. Vai onko selitys jokin muu?

Olisihan vaikkapa linnulle selvästi etu, jos sillä olisi pienet eturaajat syömistä varten kuten oravalla!




Uskoisin, että neljällä jalalla kävely on ollut paremmin hallittavissa kuin useamman raajaparin käyttäminen. Neljä jalkaa taitaa tulla ensimmäisiltä sammakoilta ellei sitten jo kalojen evistä, siitä se ominaisuus on periytynyt sitten eteenpäin. Evoluutiolla on taipumus lukkiintua joihinkin ominaisuuksiin. Mainittu neljä jalkaa on yksi tällainen piirre, sammakoilta taitaa tulla myös viisi sormea.

Evoluutiolla ei ole muka suuntaa ...

Kannattaisi ehkä tutustua hiukan peruskoulun ja lukionkin jälkeen opetettua uudempaan evoluutiotutkimukseen. Darwin oli toki merkittävä mies, mutta oikeastaan vain aukaisi kunnolla oven evoluutiotutkimukselle. Nykyäänhän jo tiedetään, että geenit muuttuvat ympäristön vaikutuksesta, ei siis niinkään sattumanvaraisesti vaan lamarckistisesti ympäristöön sopeutuen.

Mitä aisteihin tulee, niin mielenkiintoista kyllä, ihmiselläkin on aisteja on noin tusinasta tiuhun, vähän riippuen siitä miten lasketaan. Jokaisen niistä kehittyminen on kummallista, mutta toki ruumiillisia osia vaativat, kuten silmät, ovat luonnon taideteoksia, mutta eivät sattumalta syntyneitä, vaan valoa aistivista soluista vähitellen yhä paremmin ympäristöön sopeutuvia. Peruskysymys ehkä on, miten syntyi valoa aistiva solu? Epäilemättä niitä tarvittiin enemmän kun haluttiin aistia valoa paremmin, mutta jos yksi jo oli syntynyt, toisen kopioituminen ei lie kovin suuri ongelma solujakautumisen maailmassa.

Horizontal

Mitä aisteihin tulee, niin mielenkiintoista kyllä, ihmiselläkin on aisteja on noin tusinasta tiuhun, vähän riippuen siitä miten lasketaan. Jokaisen niistä kehittyminen on kummallista, mutta toki ruumiillisia osia vaativat, kuten silmät, ovat luonnon taideteoksia, mutta eivät sattumalta syntyneitä, vaan valoa aistivista soluista vähitellen yhä paremmin ympäristöön sopeutuvia. Peruskysymys ehkä on, miten syntyi valoa aistiva solu? Epäilemättä niitä tarvittiin enemmän kun haluttiin aistia valoa paremmin, mutta jos yksi jo oli syntynyt, toisen kopioituminen ei lie kovin suuri ongelma solujakautumisen maailmassa.




Ihmeellistä ei niinkään ole se, että jotakin todellisuudessa olemassaolevaa - kuten valoa - aistivia soluja on kehittynyt ja ne ovat yleistyneet eliöissä. Ihmeellistä olisi lähinnä se, jos kehittyisi jotakin olemassaolematonta aistivia soluja ja ne yleistyisivät.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265

Minäkin olen kuitenkin loppupeleissä täysin sattuman tuotos. Tai siis että mikään evoluutio tai mikään voima ei ole kontrolloinut juuri minun sukuketjussani mitään että se olisi johtanut tällaiseen perimään. Evoluutio on vain karsinut kaikki epäonnistumiset pois jotta jäljelle on jäänyt minä ja muut jotka täällä nyt tallustaa. Minun muodostumiseeni on täytynyt tapahtua ziljoona lisääntymistä joista jokainen on johtanut kohti tätä muotoa. Aika moista. Ilman ohjausta.

くそっ!

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat