Sivut

Kommentit (94)

Astronomy
Onko siis niin, noin niinkuin periaatteessa, että hiukkasfysiikassa nyt keskeneräisten, puutteellisten tai toisiaan vastaan kilpailevien teorioiden vahvistamiseen tarvitaan havaintoja, joita havaintoja voidaan saada aina vaan korkeaenergisimmistä törmäytyksistä, partikkeleiden hajoamistuloksia analysoimalla, mallia LHC ja sen seuraava viritetty turbo-versio? Eikö ole mitään muita keinoja? Jos vain törmäytysenergioita nostamalla saadaan uusia (merkittäviä?) havaintoja, niin luulisin että tässä tulee käytännön mahdollisuuksissa olevat rajat vastaan hyvin pian. Ja jos niin käy, niin opetetaanko sadan vuoden päästä lapsille sellasta uutta hiukkasfysiikkaa, missä ei ole ensimmäistäkään viitettä yhteenkään koetulokseen, koska koetuloksia ei enää ole voitu saada. Vanhoihin LHC:n aikaisiin juttuihin tietenkin varmaan viitataan. Jos hiukkasfysiikka ajautuu tällaiselle asteelle, eli uusimmille teorioille ei voi saada kokeellista vahvistusta tai tukea, niin eikö samantien kannata perustaa "Myöhenpien Aikojen Pyhien Hiukkasfyysikoiden Teorioiden Uskomuskirkko"... Kauhistuttaa jo pelkkä ajatuskin, kertokaa miten tämä vältetään? Tai jos olen ihan pihalla jo perusasioista.
eikös kvanttimekaniikkaan ja suhteellisuusteoriaan uskovilla jo olekin omat uskomuskirkkonsa jo nykyisin. Suurin osa taitaa kuulua yhtä aikaa molempiin uskomuskirkkoihin, mutta kun eivät saa noita kirkkojan sa yhdistettyä, niin joutuvat käymään joka toinen sunnuntai toisessa kirkossa ja joka toinen toisessa?

Ei kai ne hiukkaskiihdyttimet ole ainoita laitteita joilla kokeita voidaan suorittaa? Pitäisi vaan oivaltaa uusia tapoja tutkia pienen mittakaavan tapahtumia.

Kierrätäjä
jos nyt ajatellaan sitä laitetta josta elektronit saadaan lähtemään liikkeelle, niin kyse olisi siitä että atomin ytimestä säteilevistä hiukkasista saadaan "kuoriutumaan" uusi elektroni kun näitä hiukkasia lämmitetään eli jos niitä kohti saadaan liikkumaan hiukkasia jotka vuorovaikuttavat niiden kanssa?

Jos ei, niin silloin nämä hiukkaset jatkavat matkaansa aaltoina joissa olevia hiukkasia meidän mittalaitteet eivät kykene rekisteröimään?

Jos näin, niin silloinhan kaksoisrakokokeen molemmista rei istä liikkuu koko ajan hiukkasia aaltoina joista voisi syntyä uusia elektroneja?

Entäpä jos kyseisessä kokeessa lähetettävä yksittäinen elektroni saadaan syntymään kyseisistä hiukkaisista ja se itse ei pääse perille asti, vaan törmää matkallansa tuollaiseen hiukkaseen ja saa sen muuttumaan uudeksi elektroniksi, niin että törmäys hajottaa sen alkuperäisen elektronin taivaan tuuliin?

Kun elektroni liikkuu toisen reiän läpi, se jatkaa matkaansa ja kohtaa noita hiukkasia aaltoina ja jos se läpäisee ensimmäisen aallon ilman törmäystä ja jatkaa matkaansa, kohdaten seuraavan aallon, on törmäyskulma muuttunut ja jos törmäys tapahtuu nyt, suuntautuu uusi elektroni selvästi eri aluetta kohti kuin jos törmäys olisi tapahtunut edellisen aallon sisällä olevan hiukkasen kanssa?

Nuo aallot ja niissä olevat hioukkaset siis liikkuvat reikien läpi menon jälkeen kohti kaksoisrakokokeen takaseinää aaltoina jotka levittäytyvät asianmukaisesti ja kun yksittäinen elektroni nyt jatkaa toisen reiän kautta liikkuvien hiukkasaallon mukana, se kohtaa toisen reiän läpi liikkuneita hiukkasaaltoja joissa olevan hiukkasen se voi saada muuttumaan uudeksi elektroniksi?




Väitän että näin ajateltuna kaksoisrakokoe on äärimmäisen paljon loogisempi kuin Feynmanin polkuintegraali? Miksi yksittäisen elektronin pitäisi kyetä liikkumaan kaikki mahdolliset reitit, kun kohde josta elektriniksi muuttunut hiukkanen on peräisin, säteilee vastaavia hiukkasia vaikka kuinka paljon ja jokainen niistä kykenee liikkumaan eri reittiä pitkin sinne kokeen takaseinään?

Osaisiko joku sanoa miksi minun pitäisi uskoa Feynmania eli miksi uskoisin että yksittäinen elektroni liikkuu kaikkia mahdollisia reittejä kaksoisrakokeessa?

Eikö ole paljon loogisempaa olettaa että siellä taustalla meidän laitteidemme ulottumattomissa liikkuu hiukkasia aaltoina ja jokainen näistä hiukkasista omaa elektronin luonteen, jos sellainen kohtaa esim. jo olemassa olevan elektronin joka vuorovaikuttaessaan sen kanssa, saa sen muuttumaan uudeksi elektroniksi ja vieläpä niin että se saa sen vanhemman elektronin hajoamaan taivaan tuuliin?

Se se olisi sitä entropiaa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976
Kierrätäjä
...
Osaisiko joku sanoa miksi minun pitäisi uskoa Feynmania eli miksi uskoisin että yksittäinen elektroni liikkuu kaikkia mahdollisia reittejä kaksoisrakokeessa?

Ei tämä ole uskon asia. Mene kirkkoon kun haluat uskoa mihinkin asiaan. Mene kouluun opiskelemaan jos haluat tietoa mistäkin asiasta.
Äläkä turhaan mainitse Feynmanin nimeä.

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

JPI
Seuraa 
Viestejä27621
Kierrätäjä
...
Osaisiko joku sanoa miksi minun pitäisi uskoa Feynmania eli miksi uskoisin että yksittäinen elektroni liikkuu kaikkia mahdollisia reittejä kaksoisrakokeessa?



No yksi hyvä syy voisi olla, että tuo Feynmanin polkuintegraaliformulaatio on ollut käsittämättömän tarkka kuvaus luonnosta.

3³+4³+5³=6³

derz
Seuraa 
Viestejä2431
JPI
Kierrätäjä
Osaisiko joku sanoa miksi minun pitäisi uskoa Feynmania eli miksi uskoisin että yksittäinen elektroni liikkuu kaikkia mahdollisia reittejä kaksoisrakokeessa?



No yksi hyvä syy voisi olla, että tuo Feynmanin polkuintegraaliformulaatio on ollut käsittämättömän tarkka kuvaus luonnosta.



Aivan. Kvanttielektrodynamiikka selittää kaikki havaitut sähkömagneettiset ilmiöt tyhjentävästi ällistyttävällä tarkkuudella juurikin polkuintegraaleja käyttäen. Polkuintegraaliformalismi on muutenkin perustavanlaatuisempi formalismi kuin muut; Diracin (ja siten Schrödingerin yhtälö) voidaan johtaa polkuintegraaleista muttei toisinpäin. Hiukkasen aaltofunktion antamat todennäköisyydet siis redusoituu polkuintegraaliformalismin kuvaaman hiukkasen kaikkien mahdollisten polkujen todennäköisyyksien summaksi.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan polkuintegraaliformalismi sanoo, että mikäli fysikaalista informaatiota hiukkasen käyttämästä reitistä ei ole olemassa, niin hiukkanen on kulkenut kaikkia mahdollisia reittejä pitkin interferoiden itsensä kanssa - hiukkasen koko historia emissiosta absorptioon on superpositiossa ja jokainen mahdollinen hiukkasen reitti vastaa yhtä vaihtoehtoista historiaa, ja todennäköisin (ja siten yleisin) historia on nopein reitti hiukkaslähteen ja havaintolaitteen välillä.

Ajatus voi kuulostaa hullulta, mutta sen todentamiseksi ei tarvita diffraktiohilaa erikoisempaa esinettä. Diffraktiohilahan on periaatteessa systemaattisesti naarmutettu peili. Normaali peili heijastaa suurimman osan siihen kohdistetusta valosta samassa kulmassa kuin mitä valo siihen tulee. Tämä tulos saadaan QED:ssa summaamalla fotonien kaikkien mahdollisten reittien todennäköisyydet peilistä havaintolaitteeseen - nopein ja siten todennäköisin reitti on kulkea peilistä havaintolaitteeseen kohdasta, jossa tulokulma = menokulma. Muutkin reitit ovat mahdollisia, vaikka vähemmän todennäköisiä.

Tehdään peilistä diffraktiohila: poistetaan peilistä tietyt osat tasaisin välein. Tällöin myös osa fotonien mahdollisista reiteistä poistuu ja reittien todennäköisyyksien summa on hyvin erilainen: reitit, joiden todennäköisyydet ennen kumosivat toisiaan, nyt vahvistavat toisiaan ja siten niiden yhteisvaikutus kokonaistodennäköisyydestä on suuri: reunimmaisten reittien todennäköisyydet, jotka ennen peilin hiomista hilaksi olivat käytännössä nolla, ovat nyt merkittäviä - ja valoa alkaa pelkän (ennen todennäköisimmän) keskikohdan sijasta loistaa koko diffraktiohilasta! ...ja tämä vain siksi, että osa fotonien mahdollisista, toistensa vaikutuksen tuhoavasti interferoineista reiteistä poistettiin käytöstä!

Suosittelen kaikille asiasta syvemmin kiinnostuneille lukemaan Feynmanin aihetta perinpohjaisesti luotaavan kirjan QED - valon ja aineen ihmeellinen teoria. Löytyy hyvin varustetuista kirjastoista.

∞ = ω^(1/Ω)

derz
JPI
Kierrätäjä
Osaisiko joku sanoa miksi minun pitäisi uskoa Feynmania eli miksi uskoisin että yksittäinen elektroni liikkuu kaikkia mahdollisia reittejä kaksoisrakokeessa?



No yksi hyvä syy voisi olla, että tuo Feynmanin polkuintegraaliformulaatio on ollut käsittämättömän tarkka kuvaus luonnosta.



Aivan. Kvanttielektrodynamiikka selittää kaikki havaitut sähkömagneettiset ilmiöt tyhjentävästi ällistyttävällä tarkkuudella juurikin polkuintegraaleja käyttäen. Polkuintegraaliformalismi on muutenkin perustavanlaatuisempi formalismi kuin muut; Diracin (ja siten Schrödingerin yhtälö) voidaan johtaa polkuintegraaleista muttei toisinpäin. Hiukkasen aaltofunktion antamat todennäköisyydet siis redusoituu polkuintegraaliformalismin kuvaaman hiukkasen kaikkien mahdollisten polkujen todennäköisyyksien summaksi.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan polkuintegraaliformalismi sanoo, että mikäli fysikaalista informaatiota hiukkasen käyttämästä reitistä ei ole olemassa, niin hiukkanen on kulkenut kaikkia mahdollisia reittejä pitkin interferoiden itsensä kanssa - hiukkasen koko historia emissiosta absorptioon on superpositiossa ja jokainen mahdollinen hiukkasen reitti vastaa yhtä vaihtoehtoista historiaa, ja todennäköisin (ja siten yleisin) historia on nopein reitti hiukkaslähteen ja havaintolaitteen välillä.

Ajatus voi kuulostaa hullulta, mutta sen todentamiseksi ei tarvita diffraktiohilaa erikoisempaa esinettä. Diffraktiohilahan on periaatteessa systemaattisesti naarmutettu peili. Normaali peili heijastaa suurimman osan siihen kohdistetusta valosta samassa kulmassa kuin mitä valo siihen tulee. Tämä tulos saadaan QED:ssa summaamalla fotonien kaikkien mahdollisten reittien todennäköisyydet peilistä havaintolaitteeseen - nopein ja siten todennäköisin reitti on kulkea peilistä havaintolaitteeseen kohdasta, jossa tulokulma = menokulma. Muutkin reitit ovat mahdollisia, vaikka vähemmän todennäköisiä.

Tehdään peilistä diffraktiohila: poistetaan peilistä tietyt osat tasaisin välein. Tällöin myös osa fotonien mahdollisista reiteistä poistuu ja reittien todennäköisyyksien summa on hyvin erilainen: reitit, joiden todennäköisyydet ennen kumosivat toisiaan, nyt vahvistavat toisiaan ja siten niiden yhteisvaikutus kokonaistodennäköisyydestä on suuri: reunimmaisten reittien todennäköisyydet, jotka ennen peilin hiomista hilaksi olivat käytännössä nolla, ovat nyt merkittäviä - ja valoa alkaa pelkän (ennen todennäköisimmän) keskikohdan sijasta loistaa koko diffraktiohilasta! ...ja tämä vain siksi, että osa fotonien mahdollisista, toistensa vaikutuksen tuhoavasti interferoineista reiteistä poistettiin käytöstä!

Suosittelen kaikille asiasta syvemmin kiinnostuneille lukemaan Feynmanin aihetta perinpohjaisesti luotaavan kirjan QED - valon ja aineen ihmeellinen teoria. Löytyy hyvin varustetuista kirjastoista.




ota rryhmähali ja mieti kaikki, siis ihan kaikki, uudestaan! Ryhmähali tekee hyvvee!

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Kierrätäjä
ota rryhmähali ja mieti kaikki, siis ihan kaikki, uudestaan! Ryhmähali tekee hyvvee!



Jos ei havaintojen ja teorian 99,99999999999 %:n vastaavuus sinulle riitä todisteeksi teorian toimivuudesta, niin en voi auttaa. Kaltaisiasi "KAIKKI MODERNI FYSIIKKA UUSIKSI KOSKA EN TAJUA SIITÄ MITÄÄN"-tyyppejä on laudalla muutenkin jo liikaa.

∞ = ω^(1/Ω)

Arkkimeedees
Seuraa 
Viestejä995
jees
Tossa Feynman - kun tuli puheeksi - selittää Newtonin renkaista asian.
http://www.youtube.com/watch?v=SjsZjk6ClGw



Olen hommannut Akateemisesta repullisen joko Feynmanin itsensä kirjoittamia tai hänestä kertovia pokkareita. Niitä on siellä ihan kohtuullinen valikoima, eikä hintakaan hirvitä. Alle 15 euroa kipale. Tällä haavaa luennassa Six not-so-easy pieces; suosittelen kaikkia näitä kirjoja kaikille. Vähä vähältä ymmärrys asioista lisääntyy, ja hömpötykset häipyvät taka-alalle.

Ja halia tosiaan vaan bumptsibum jee jee kaikille tottakai...

illuusio
Seuraa 
Viestejä910
derz
tämä vain siksi, että osa fotonien mahdollisista, toistensa vaikutuksen tuhoavasti interferoineista reiteistä poistettiin käytöstä!

Suosittelen kaikille asiasta syvemmin kiinnostuneille lukemaan Feynmanin aihetta perinpohjaisesti luotaavan kirjan QED - valon ja aineen ihmeellinen teoria. Löytyy hyvin varustetuista kirjastoista.




Onko Feynman koskaan miettinyt mitä noiden polkujen takana on? Mitä ne polut oikeasti ovat? Sen tarinan takaa löytyy myös gravitaation mekanismi.

Zaibowski
Seuraa 
Viestejä1387
Astronomy
Ei tämä ole uskon asia. Mene kirkkoon kun haluat uskoa mihinkin asiaan.



Olkinukke. Kirkko on kokoontumispaikka, johon kokoonnutaan kuulemaan hyvä sanoma Jeesuksesta. Tuo usko ei ole mielivaltaista mihin tahansa uskoa, vaan kristillisen opin ydin on määriteltävissä mm. dogmihistoriallisesti.

Nämä "tietoa" korostovat eivät tiedä alkeita niistä asioista, joita käyttävät esimerkkinä, mutta tuo tieto kuitenkin sivuutetaan, eli melko valikoivaa tietoa.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä6147

derz: Hiukkasen aaltofunktion antamat todennäköisyydet siis redusoituu polkuintegraaliformalismin kuvaaman hiukkasen kaikkien mahdollisten polkujen todennäköisyyksien summaksi.

Tässä ydin. Polkuintegraali on siis matematiikan kaava fundamentaalille ilmiölle. Se ei ole konkreettinen (klassisen fysiikan mukainen) hiukkasen reitti, vaan, kuten derz totesi, reittien todennäköisyyksien summa (mikä kauniisti näkyy hilakokeissa). Superpositio on avainsana.

Klassisella nojatuolilla löhöten tätä on mahdoton käsittää.

JPI
Seuraa 
Viestejä27621
derz

Suosittelen kaikille asiasta syvemmin kiinnostuneille lukemaan Feynmanin aihetta perinpohjaisesti luotaavan kirjan QED - valon ja aineen ihmeellinen teoria. Löytyy hyvin varustetuista kirjastoista.



Olen lukenut tuon kirjan monta kertaa. Harmittaa vain ettei sitä ollut kirjoitettu ennen kuin opiskelin noita juttuja Hesan yliopistossa, olisi antanut hyvän pohjustuksen siihen miten kannattaa ajatella.
Toisaalta harmittaa myös ettei Feynman käsittele polarisaatiota tuossa kirjassa, olisi varmaan osannut havainnollistaa sitäkin

3³+4³+5³=6³

heskam
Seuraa 
Viestejä935

Yksi tapa ajatella gravitaatiota on unohtaa keskeisvoimavektori ja ajatella se "ulkoisen paineen"vaikutukseksi. Vektori olisikin tuollainen "sinkiläjoukko", joka puristaa kappaleita yhteen. Vähän kuin maan magneettikenttäviivat, noin topologisesti, Varjostusperiaate ei kuitenkaan toimi. Sitä on mitattu. Tämä voisi sopia ns. machilaiseen periaatteeseen. Silloin ehkä hitauden ja gravitaation suhde asettuisi. Ne olisvat ns. "duaalivaikutuksia".

olen siis oikeassa? Elektroni syntyy hiukkasista joita liikkuu protonista ulos? Jos elektronin syntymiseen niitä tarvitaan vaikka miljoona, niin myonin syntymiseen niitä tarvitaan sen verran enemmän mitä myoni on elektronia raskaamp?

. Jos 200 kertaa raskaampi, niin silloin 200 miljoonaa. Ja kun protoni on tavavn protonia tiheämpi, ehtii protonia kohti liikkuva hiukkanen vuorovaikuttamaan 200 kertaa useamman hiukkasen kanssa, jotka ovat siis peräisin sieltä protonista joka on tiheämpi, 200 kertaa useamman kanssa juuri siksi että ne ovat keskenään sen verran tiheämmin?

Goswell
Seuraa 
Viestejä13345
illuusio
Elektroni on alkeishiukkanen, eli se kyllä elää ja voi hyvin itsenäisesti. Neutroni syntyy kun protoni kaappaa elektronin sisäänsä. Toisinaan sitten neutroni tuuppaa elektronin ulos (beeta-säteily).



Pärjää tietysti yksinäänkin, mutta neutronista se vapautuu, eikä se ole alkeishiukkanen.
http://www.tekniikkatalous.fi/innovaati ... ia/a803112

Mikä alkeishiukkanen se on joka kahtia halkeaa.

Minun mielestä noin.

illuusio
Seuraa 
Viestejä910
Goswell

Pärjää tietysti yksinäänkin, mutta neutronista se vapautuu, eikä se ole alkeishiukkanen.
http://www.tekniikkatalous.fi/innovaati ... ia/a803112

Mikä alkeishiukkanen se on joka kahtia halkeaa.




Kaiken saa rikki ja pienimpiin paloihin. Syntyyhän protoni-antiprotoni annihilaatiossakin vaikka minkälaisia hiukkasia ja silti kutsumma kvarkkeja alkeishiukkasiksi.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat