Sivut

Kommentit (94)

Vierailija

Mä puhuin kyllä nollamitasta ja mittaamattomasta massasta.

http://www.youtube.com/watch?v=cI6tt9QfRdo
Muuten hyvä tällaselle amatööridiletantille kun ei oleta oikeastaan mitään, vaan pitää jokaista osallistujaa samanarvoisena mutta toi änkytys ja hyppiminen on hieman häiritsevää, mutta karisma on lähinnä romantisoitu näkemys nerokkuudesta.

Vierailija

Jos nyt jonku analogian väsäis niin ajattele leveää kuminauhaa jonka keskustassa on helmi (lävistetty). Nyt kun venytät kuminauhaa, kasvaa paine toiseen suuntaan ja laskee toiseen suuntaan. Nyt meillä olisi kuitenkin avaruudessa reikä. Kuvittele toinen kuminauha jota venytetään samalla voimalla vertikaalisesti kuin toista horisontaalisesti. Nyt päästään reijästä eroon mutta meillä on nyt yksi dimensio enemmän, jolle ei varsinaisesti ole paikkaa jos nauhoihin ei kohdisteta voimaa.

..Vähän niin kuin 'ajan superfunktio' tjeu.

Tsori siis superformula.
Tai oikeammin Ricci virtaus, mutta se ei ole spiked-object blablabla.

..Tosin en pääse lukemaan koko artikkelia joten mun kolmesta kahteen / nuolenkärki virtaus on aika huteralla pohjalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eusa
Seuraa 
Viestejä17218

Polkuintegraalilla saa tosiaan gravitaation - tässä simplify:

- ota kaksi palloa (hiukkasta) ja sido ne jäykällä sauvalla toisiinsa (sidosvoima)
- ota kaksi muuta palloa ja tee niile sama
- määritetään muodon mitaksi 2 yksikköä
- aseta näin saadut muodot pystyyn toisistaan 10 yksikön etäisyydelle
- liimaa 10 yksikön mittainen kumitanko pallon keskipisteestä naapurimuodon vastaavan pallon keskipisteeseen (edustaa taipumusta pitää etäisyys samana muihin hiukkasiin)
- käännä molempia muotoja keskipisteensä ympäri niin, että ylemmät pallot ovat lähimmässä mahdollisessa etäisyydessä toisiinsa (siis vaakasuunnassa molemmat muodot)
- nyt aiemmin alemmat pallot ovat kauimmassa mahdollisessa keskinäisessä etäisyydessä
- mitataan kumitankoihin muodostuneet voimat: 1-10/(10-1)=1-10/9, puristuneen tangon potentiaali alkutilaan ja 1-10/(10+1)=1-10/11, venyneen tangon potentiaali alkutilaan
- huomataan, että muodon liikkeestä ja taipumuksesta säilyttää etäisyydet naapureihin (eli kaikkiin muihin pisteisiin) syntyi kaksi voimaa: -0,111... ja +0,0909...
- näiden resultantti -0,02020... (-2/99) pyrkii vähentämään muotojen keskinäistä etäisyyttä eli vähentää avaruusviritystä muotojen painopisteiden välillä = gravitaatio
- unohdetaan kumitangot, ne olivat vain mittari voimalle - ei roolia, näennäinen tilallisuuden vastine
- voidaan yleistää useammalle liikkuvalle systeemille: lähimpänä toisiaan olevat pyrkivät yhä lähemmäs toisiaan, hieman kauempana oleva naapuri häviää suhteellisten etäisyyserojen kamppailun

Tämä oli hurja yksinkertaistus, polkuintegraali gravitaatiolle lasketaan olettaen etäisyyden säilyttämisen vuorovaikutus (sm-aalto) kaikkien liikkuvien pisteiden välille. Tuosta simplify-esimerkistäkin puuttui kumitangot ristiin. Näin syntyy liikkumattoman taustan ja liikkuvien hiukkasten välille kiihdytyspotentiaali, jonka olen nimennyt 'kosmiseksi nosteeksi'. Se on peruskiihdytyskenttä kaikelle ja näkyy gravitaatio"vuorovaikutuksena", vaikka ei siis ole alkuunkaan vuorovaikutus vaan geometrinen välttämättömyys.

Protoni voisi todellakin olla eri tilanteissa "eri kokoinen" sillä lähivuorovaikutusten määrä saattaisi korreloida mitattavan tilallisuuden kanssa - onhan myonissa useampi liikkuva osa kuin elektronissa.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Arkkimeedees
Seuraa 
Viestejä995

Ymmärsinkö Kierrätäjä oikein, että se jokin niinku työntyy siihen johonkin, silleen, niinku sisään. Tihentyvä lähtee tihentyneestä tiehyestä sitten työntymään putkea pitkin kohti tämän jonkin päässä olevaa aukkoa ja siitä ikään kuin työntyy sisään siihen johonkin?

Sitten kysymys: onko "pipetin" koolla mitään väliä?

Goswell
Seuraa 
Viestejä13331
illuusio
Galaksi-anomalia selityy paljon yksinkertaisemmin kuin dark matterin avulla. Galaksin järjettömän pieni pyörimisnopeus does the trick.



Keskusmustan järjettömän suuren pyörimisnopeuden takia se voidaan myös selittää. Tietysti käyttäen korantin keskipakovoimaa, sehän suuntautuu säteensuuntaan. Vaan minne suuntautuu nopeasti pyörivän supermustan gravitaation säteen suunta, niinpä, kultainenleikkaus.
Keskipakovoima ei siten suuntaudu suoraan ulos mustasta, vaan kultaisenleikkauksen mukaan.
Mikään voima ei pyri viemään tähtiä ulos galaksista koska gravitaatio tähdistä katsoen näyttää saapuvan tuon kultaisenleikkauksen mukaisesti. Se illuusio Illuusio, musta ei ole siellä missä se gravitaation mukaan näyttäisi olevan, tai gravitaatio ei tule siitä suunnasta missä musta näyttäisi olevan, ihan sama.

Minun mielestä noin.

derz
Kyllä, mutta hiukkasten lukumäärän kasvaessa rajatta (kuten mm. elektronin sähkömagneettisen itseisvuorovaikutuksen tapauksessa) Feynmanin diagrammit ja polkuintegraalit on ainoa järkevä tapa kuvata monen hiukkasen systeemin vuorovaikutuksia.

Kyllä ne Feynmanin diagrammit tulevat aivan samalla tavalla käyttöön kanonisellakin formalismilla. Kyseessä on täsmälleen sama teoria, kvanttisähködynamiikka. QED:n käyttäminen jonkinlaisena todisteena "kaikkien polkujen kulkemiselle" on väärin.

Polkuintegraaleilla ei saa analyyttisesti laskettua kuin muutaman tapauksen, joten se ei siinä mielessä anna käyttöön mitään taikakalua. En ymmärrä, miten tässä "polkuintegraalit ovat ainoa järkevä tapa". Feynmanin säännöt ja diagrammit ovat ihan samat, olipa ne johdettu mistä kvantisoinnista tahansa.

Eivätkä ne Feynmanin diagrammitkaan ole edes mitenkään välttämättömiä. Julian Schwinger kielsi joidenkin kertomusten mukaan niiden käytön kokonaan kursseillaan, koska ei pitänyt niistä.

derz
Lisäksi polkuintegraaliformalismi yksinkertaistaa monta Diracin formalismin laskua

Vertaatkohan tässä nyt ihan oikeita asioita keskenään. Puhut polkuintegraaliformulaatiosta ja toisaalta Diracin formalismista (Diracin yhtälö?). Luulin, että tässä puhutaan eri kvantisointiformalismeista.

derz
Polkuintegraaliformalismi kuvaa hiukkasen aaltofunktion aikakehityksen ekvivalentisti Diracin yhtälön kanssa, mutta toisin kuin Diracin formalismi, on Feynmanin formalismi symmetrinen ajan ja avaruuden suhteen

Kyllä Diracin yhtälö voidaan kirjoittaa Lorentz-invarianttiin muotoon:

Mutta se, että polkuintegraaliformulaatio säilyttää Lorentz-symmetrian automaattisesti kvanttikenttäteorioissa (verrattuna esim. kanoniseen kvantisointiin) on kyllä sen eräs merkittävä etu, ei sitä ole kiistäminen. Mm. ei-abelististen kenttäteorioiden tapauksessa polkuintegraalit ovat huomattavasti kätevämpiä kuin kanoninen kvantisointi. Tosin, kyllä QCD:kin on mahdollista kvantisoida ilman polkuintegraaleja. QEDin kohdalla polkuintegraalit eivät tarjoa ihan vastaavaa hyötyä, ja usein oppikirjoissa QED formuloidaankin ainakin aluksi kanonisella tavalla, koska se on useimmiten opiskelijoille tutumpi. Tiiviin aineen fysiikassa Lorentz-invarianssilla ei ole merkitystä, ja siellä kenttien kvantisointi tehdäänkin lähes poikkeuksetta kanonisesti. Feynmanin diagrammit ovat kuitenkin myös siellä paljon käytetty työkalu.

Se, että joku kvantisointi ei eksplisiittisesti säilytä Lorentz-symmetriaa, ei tarkoita, etteikö kyseinen symmetria olisi kuitenkin olemassa lopullisessa teoriassa. Tämä on vain asia, josta täytyy pitää huoli.

Tiedät varmastikin, että myös polkuintegraaliformulaatiolla on omat heikkoutensa.

derz
Polkuintegraaliformalismilla on myös muita ominaisuuksia, jotka puuttuvat aikaisemmista formalismeista

En ihan ymmärrä, miksi vertaat tässä polkuintegraaleja muihin kvantisointimenetelmiin. En ole väittänyt, että polkuintegraalit ovat täysin identtinen menetelmä muiden kanssa, vaan että niistä saatavat fysiikan teoriat ovat ekvivalentteja. Lauseeni "Polkuintegraaliformulaatio on matemaattisesti ekvivalentti muiden formulaatioiden kanssa." oli tältä osin ehkä hieman harhaanjohtava.

derz
...ja siinä missä muut formalismit johdetaan Hamiltonin mekaniikasta, niin polkuintegraaliformalismi johdetaan Lagrangen mekaniikasta, joka on Hamiltonia perustavanlaatuisempi

Eri menetelmillä saatavat teoriat ovat keskenään ekvivalentit. Esimerkiksi QED:n formulointi polkuintegraaleilla on ekvivalentti kanonisen kvantisoinnin kautta formuloidun QED:n kanssa.

Vierailija

Donald Knuth kertoo kuinka mikä tahansa satunnainen polku on ekvivalentti kahden balansoidun polun kanssa ja käyttää piitä esimerkkissä.

mattile71
Seuraa 
Viestejä198

Kuka tätä hiukkasfysiikkaa pystyy ottamaan enää tosissaan.Samaa höttöä vuodesta toiseen.Rahaa tulee, onhan neutronin löytämisellä joskus kehitetty atomipommi.
LHC:n on löydettävä vaikka väkisin jotain,kuten viime vuoden "higgsin bosoni".Mitä oikein on oikeasti löydetty , sitä kukaan ei tiedä.

Sitten ollaan suuria humanisteja ja tiedemiehiä joiden toimista suuntaan tai toiseen riippuu ihmiskunnan kohtalo.
Sinänsä kiva tämän yksilön kannalta että hieman yksinkertaisesta yliopisto-opettajasta tulee suuri tiedemies ja merkittävä yksilö kun tutkii atomeja.

Mikä määrä hiuslakkaa ja mustaa kynsilakkaa kuluu kun elvistellään yliopistolla nuoren humanistin ja kansainvälisen vaikuttajan toimesta.

Goswell
jussipussi
On se sentään hyvä ettei kosmos/kosmoksen toiminta ole meidän ajattelusta kiinni....

"Kaikki on" tässä ja nyt, ei ressiä ei kriisiä ja toimii kuin junan vessa.




Taivahan tosi on tuo ensimmäinen lause.

Kriisiä kyllä pukkaa hiukkasfysiikassa (vähän matematiikkassakin). On meinaan ilmeisesti määräenemmistöpäätökset pääseet hiukan sotkemaan kirkasta polkua mitä noissa asiosssa pitäisi kulkea, nimittäin pyrkimys kohti absoluuttista totuutta.




minä olen aina pitänyt sinun tyylistäsi Goswell. Sinusta huokuu vilpitön halu yrittää ymmärtää ja halu yrittää kehittää jotakin uutta ja selitysvoimaisempaa.

Mutta voisitko kertoa, oletko pohtinut sitä vaihtoehtoa ettei atomin ytimellä ole ympärillään elektroneja?

Eikö ole selkeästi loogisempaa olettaa että atomin ydintä kohti työntyvä fotoni vuorovaikuttaa ytimestä peräisin olevien tihentymien kanssa ja saa niistä konkretisoitumaan / yhdistymään uuden fotonin? Silloin siitä välistä jää yksi turhake pois? Nimittäin se elektroni jonka pitäisi jotenkin maagisesti pysytellä atomin ytimen ympärillä?

Se että atomista on mahdollista ikäänkuin saada irtoamaan elektroni, joka muka olisi ollut olemassa miljardeja vuosia, perutuisi vain illuusioon, koska oikeasti tutkijat vain lähettävät ydintä kohti sopivan tiheyden ja tilavuuden omaavan tihentymän jonka sisäinen liike riittää siihen että se vuorovaikuttaessaan itsensä läpi työntyvien tihentymien kanssa, saa niiden sisäisen liikkeen voimistumaan niin paljon että niistä yhdistyy uusi havaittava elektroni?

Atomien ytimet siis kierrättäisivät koko ajan keskenään tihentymiä / hiukkasia joita meidän laitteillamme ei voi havaita, mutta kuitenkin niistä voi yhdistyä / konkretisoitua meille havaittava hiukkanen?

Miksi näin ei voi olla?

Jo pelkästään se että jos niin on, emme tarvitse ns. Kvanttihyppyä selittämään tiettyä havaittua ilmiötä jonka mukaan elektroni voisi muka siirtyä radalta / paikasta toiseen liikkumatta tuota välimatkaa, on niin huikea edistys, että kyllä tuota jo sinunkin kannattaa miettiä ajatuksella?

Kyse olisi oikeasti siitä että ydintä kohti työntyisi hiukkasaaltoja joiden aallonharjoilla meille tutut hiukkaset ratsastavat ja kun ydintä kohti liikkuvat aallot kohtaisivat ytimestä peräisin olevia aaltoja vain tietyllä etäisyydellä atomin ytimestä, voisi fotoneita konkretisoitua vain tietyllä etäisyydellä atomin ytimestä?

illuusio
Savorinen hei, mites tuo sähkö oikein selittyy ilman elektroneja?
enhän minä väitä ettei elektroneja olisi olemassa?

Kyllähän niitä on ja kyllähän niitä voidaan käyttää vaikka siihen että lähetetään yksittäisiä elektroneja kaksoisrakokokeessa jne?

Mutta kyse on siitä että tutkijat saavat syntymään / konkretisoitumaan täysin uuden elektronin, vaikka luulevat että saavat irtoamaan jo olemassa olleen elektronin?

Atomien ytimet kierrättävät keskenään itsessään olevaa asiaa tihentyminä joista voi syntyä uusia elektroneja ja itseasiassa niitä voi aivan hyvin syntyä ja tuhoutua koko ajan, sitä mukaa kuin ydintä kohti työntyvä elektroni saa ytimestä ulos päin työntyvästä tihentymäaallosta syntymään uuden elektronin, niin että sen oman entropian kiiihtyminen saa sen hajoamaan ns. Taivaan tuuliin, niin että sen hajonneet osat jatkavat matkaansa atomin ydintä kohti ja kohdistavat sinne ulkoisen paineen, kunnes sen hajonneen elektronin jäänteet absorboituvat jonkun kvarkin osaksi / sisäiseksi liikkeeksi, vain jotta työntyvät jossakin vaiheessa ulos kvarkista ja ja koko atomin ytimestä ulos tihentyminä joista voi syntyä uusi elektroni jne?

Ja sama sille uudelle elektronille joka jatkaa pois päin atomin ytimestä, kunnes alkaa lähestyä toisen atomin ydintä, vuorovaikuttaen vastaan työntyvien tihentymien kanssa, saaden niistä konkretisoitumaan uuden elektronin jen?

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat