Valehtelun tunnistaminen.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Toisista ihmisistä huomaa heti kun he valehtelevat, vain harvat osaavat peittää valheen. Useimmat ihmiset osaavat valehdella, mutta eivät täysin uskottavasti. Uskottavaa valehtelu on kun saadaan vastapuoli uskomaan sanoma. Itse asiaan, kuinka tunnistaa köyden syöttäminen?

Muutamia hetken pohdintojani:

- Katseen harhailu.
- Nopea puhe.
- Epäselvä puhe.
- Liioitellut eleet, esimerkiksi "ylinauraminen".
- Äkilliset muistikatkokset.
- Epäjohdonmukaisuudet kertomuksessa.
- Kun itselle tulee fiilis; "Tämä on liian hyvää ollakseen totta."
- Käden pitäminen suun edessä.
- Yleinen kiire..siis valehtelija yrittää luikerrella pois tilanteesta.
- Liiallinen ystävällisyys.
- Kädet puuskassa.
- Yksityiskohtien peittäminen, valehtelija ei ole siis luonut tapahtumasta täydellistä kuvaa itselleen.

Havaitsen valheen nopeasti, kuitenkin olen sinisilmäinen, vieläkin. Koskahan sitä oppisi?

Saatoin muuten jossain kohtaa valehdellakin...

Sivut

Kommentit (32)

Vierailija

Unohdit listasta sen, että jos on autokauppias...

Mitenkään absoluuttisina tunnusmerkkeinä valehtelusta ei lueteltuja merkkejä voi pitää, jotkut kun käyttäytyvät normaaalistikin jonkin/useamman piirteen mukaisesti.
Ilmeisen hyvä tunnusmerkki omasta mielestäni on myös se, että jos joku kertoo tarinaa liian vakuuttavasti, otsa rutussa, katse kiertäen kuuntelijoita pitkän tauon aikana (mielellään vielä päätä nyökytellen). Siis jos katsot miten George Walker käyttäytyy puhetta pitessään tai haastattelussa, saat oikein malliesimerkin.

Ilmeisesti valehtelu uskottavasti riippuu myös ihmisten välisestä kemiasta. Toisille kun on niin uskomattoman helppoa syöttää mitä uskomattominta sontaa ja saada juttu vielä menemään läpi, kun taas toisille ei yksinkertaisesti pysty valehtelemaan kiinni jäämättä. Omalla kohdallani varmaankin ainoa, ketä en pysty narahtamatta kusettamaan on vaimoni. Tämä on siis hyvä ominaisuus.

Vierailija

Kaikki valehtelee joskus. Siinä nyt mitään erikoista ole. Jos ottaa elämän siltä kannalta että kaikki voi valehdella joskus, koska kukaan ei voi määrätä mitä toinen sanoo, niin ei tule toisten vahehteluista paha mieli tai kiukkuunnu.

Vierailija
PieniKarhu

- Katseen harhailu.
- Nopea puhe.
- Epäselvä puhe.
- Liioitellut eleet, esimerkiksi "ylinauraminen".
- Äkilliset muistikatkokset.
- Epäjohdonmukaisuudet kertomuksessa.
- Kun itselle tulee fiilis; "Tämä on liian hyvää ollakseen totta."
- Käden pitäminen suun edessä.
- Yleinen kiire..siis valehtelija yrittää luikerrella pois tilanteesta.
- Liiallinen ystävällisyys.
- Kädet puuskassa.
- Yksityiskohtien peittäminen, valehtelija ei ole siis luonut tapahtumasta täydellistä kuvaa itselleen.

Havaitsen valheen nopeasti, kuitenkin olen sinisilmäinen, vieläkin. Koskahan sitä oppisi?

Saatoin muuten jossain kohtaa valehdellakin...

Osa noista voisi liittyä mielestäni myös jännittämiseenkin, hermostuneena voi käyttäytyä hieman kummallisesti, vaikkei yritäkään kieroilla. Äkillinen muistikatkos saattaa tulla vaikkapa esiintyessä tai työhaastattelussa yms. jos kamalasti jännittää. Ikävää tietysti, jos käyttäytyy kummallisesti ja joku tulkitsee sen valehteluksi tms, vaikka oikeasti syynä onkin se, että pelottaa. Minä ainakin jännitän kaikkia esiintymistilanteita, vaikka ne sitten jotenkin klaaraankin. Yksi asia mihin se vaikuttaa on ainakin se, että puhun esiintyessäni aivan helvetin kovaa, ääni ei väpätä kun volyymi on riittävä
Huvittavaa oikeastaan on myös se, että fyysiset jännitysoireet ilmenevät minulla vasta jälkikäteen. Esim työhaastattelu meni ihan hyvin, mutta loppupäivän sattui mahaan ja olin kuin viulun kieli. No eihän se kotona täriseminen enää haittaa

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Älä valhettele, äläkä kerro väärää todistusta lähimmäisestäsi, monesko käsky lienee. Minä en valehtele milloinkaan, liioittelen ja keksin harmittomia juttuja sitäkin useammin. Edes vieraissa käynnistä en ole valehdellut, jättänut vain kummppanin mieltä säästääkseni sanomatta, jos ei ole ollut pakko kertoa totuutta. Näissä asioissa mies muuten hyväksyy minkä tahansa ilmiselvän valheen, koska itse ei halua nähdä totuutta.

Lierikki Riikonen

Vierailija
lierik
Minä en valehtele milloinkaan, liioittelen ja keksin harmittomia juttuja sitäkin useammin.

Hyvä tarinaketoja pistää aina kertoimet peliin, sekä kuulija ja kertoja tietävät tämän, kuin yhteisestä sopimuksesta, pääasiahan on että juttu on hauska.

Mitäs se Chopper sanoikaan, että totuus ei saa koskaan pilata hyvää läppää.

"Murhaaja on kuin siperialainen painija, kolmatta metriä, toistasataa kiloa..."

Vai hieman keskimääräistä pidempi ja pyylevä.

Vierailija

Valehtelinen on loppuunsa hyvin helppoa, joskus valheen kertominen onnistuu helpommin kuin totuuden kertominen. Minä joskus pienenä testailen mitä kaikkee ihmiset uskoo. Sain kyllä jokaisen ihmiseen uskomaan valheisiini. Jos näyttää siltä että toinen ei usko niin sanoo että: okei liioittelin vähän tuota juttua. Sitten kertoo saman valheen vähän muunneltuna, pitää osata improvisoida. Valkoisia valheitahan osaa jokainen kertoo jonku verran. Se on myös totta että ihmiset uskoo eri asioita. Joillekkin on helppo valehdella mutta joku taas ei millään usko. Jotkut taas on semmosia että ne ei usko totuuttakaan, esim. opettajat. Ne ei sitten usko millään ku kertoo hirveen tarinan miks myöhästy tai läksyt on jääny tekemättä, vaikka se tarina olisi totta.

Nuo pakkoliikkeet ja puheen änkytys ei välttämättä ole merkki valehtelusta. Toinen voi olla hermostunut tai sitä jännittää. Mutta pakkoliikeet on yleensä hyvä merkki valehtelusta. Mutta hyvä valehtelija kitkee pois kaikki tuommoset. Jos tulee paljon tuommosia merkkejä joista huomaa että toinen valehtelee, niin silloin hän tuskin edes haluaa valehdella.

Minä itse olen hyvin herkkäuskoinen ihminen. En aina ymmärrä edes sarkasmia, otan kaiken ihan todesta. Minulle on hyvin helppo valehdella, jos vain on miettinyt tarinan kunnolla.

Vierailija

Valehtelen todella harvoin, naamastani näkee heti, mitä ajattelen.

Pienen Karhun valehteijalistalle päädyn oitis. Kun tiedän, että minua tarkkaillaan, alan heti käyttäytyä aivan omituisesti.

Muinoin tutut tulivat panivat minut aina menemään ensimmäisenä tullista. Yrmykät poimivat umpirehellisen ja tulipunaisen nuormummon punaiselle linjalle ja perässäkävelijät kantoivat viinaa kassikaupalla läpitte.

Pokerinaaman vastakohta on lasilärvi. Tuskallinen vika. Olen myös helposti jekutettavissa, Mukulat ovat nyttemmin kertoneet, millä kaikin tavoin emoaan vedättivät. No, onneksi en tiennyt silloin kaikkea, mitä tänään.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005
Espi000
lierik
Minä en valehtele milloinkaan, liioittelen ja keksin harmittomia juttuja sitäkin useammin.

Hyvä tarinaketoja pistää aina kertoimet peliin, sekä kuulija ja kertoja tietävät tämän, kuin yhteisestä sopimuksesta, pääasiahan on että juttu on hauska.

Mitäs se Chopper sanoikaan, että totuus ei saa koskaan pilata hyvää läppää.

"Murhaaja on kuin siperialainen painija, kolmatta metriä, toistasataa kiloa..."

Vai hieman keskimääräistä pidempi ja pyylevä.

Mitenkäs Waltari kirjoittikin? " Sadunkertojaa ihmiset kuuntelevat, vaikka hän istuisi kadulla lehmänlannassa, ja kärpäset pörisivät hänen ympärillään, mutta totuudeen puhujaa he kavahtavat."

Lierikki Riikonen

Vierailija
PieniKarhu
kuinka tunnistaa köyden syöttäminen?

Muutamia hetken pohdintojani:

- Katseen harhailu.
- Nopea puhe.
- Epäselvä puhe.
- Äkilliset muistikatkokset.
- Epäjohdonmukaisuudet kertomuksessa.
- Kädet puuskassa.
- Yksityiskohtien peittäminen, valehtelija ei ole siis luonut tapahtumasta täydellistä kuvaa itselleen.

Havaitsen valheen nopeasti, kuitenkin olen sinisilmäinen, vieläkin. Koskahan sitä oppisi?

Yllämainitut oireet menevät usein myös jännityksen piikkiin. Riippuu tietysti kuka puhuu ja kenelle, kun kaverit keskenään juttelevat niin eihän siinä normaalisti jännitä. Yleensä jonkun tutun valehtelun tai vääristelyn tunnistaa, kun puhe tai esiintymistyyli poikkeaa totutusta. Välillä valheista löytyy perusteettoman tarkkojakin yksityiskohtia.

En usko, että on mitään yleispätevää keinoa huomata, koska joku viilaa linssiin. Suoraan kyllä tai ei -kysymykseen on paljon helpompi vastata vilpillisesti, kuin sepittää 10 minuutin tarina omasta mielikuvituksesta. Välillä ihan pelkkä järkeily "mitä kertoja voi saavuttaa tällä" voi jo vähän helistellä varoituskelloja.

Vierailija
lierik

Mitenkäs Waltari kirjoittikin? " Sadunkertojaa ihmiset kuuntelevat, vaikka hän istuisi kadulla lehmänlannassa, ja kärpäset pörisivät hänen ympärillään, mutta totuudeen puhujaa he kavahtavat."


Niimpä, Pitää tietysti muistaa, että tarinankerronta ja kusetus ovat tyystin eri asioita. Tarinankertojan tarkoitus ei ole hyötyä höpöjutuistaan, vaan nauraa niille kuulijan kanssa yhdessä ja yhteisymmärryksessä.

Jotkut ihmiset eivät jostain syystä oikeen ymmärrä, mikä on pelkkää läppää, sarkasmia tai muuten vaan ihan päätöntä höpinää, joskus on tullut väärinkäsityksiä , varsinkin tuntemattomien sivussa kuuntelijoiden kanssa.
Sitten on itse miettinyt, että miten ihmeessä joku on voinut ottaa jutut tosissaan, siitä huolimatta, että pöytäseurue on hirnunut kehnoille jutuille vedet silmissä. Muutaman kunnon horisijan tunnen, joiden juttuja kuuntelee mielellään tuntikausia, vaikkei niissä ole minkäänlaista järkeä, ihailtavaa.

Absurdi huumori on jotenkin niin lohdullista ja vapauttavaa.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005
Espi000

Niimpä, Pitää tietysti muistaa, että tarinankerronta ja kusetus ovat tyystin eri asioita. Tarinankertojan tarkoitus ei ole hyötyä höpöjutuistaan, vaan nauraa niille kuulijan kanssa yhdessä ja yhteisymmärryksessä.

Jotkut ihmiset eivät jostain syystä oikeen ymmärrä, mikä on pelkkää läppää, sarkasmia tai muuten vaan ihan päätöntä höpinää, joskus on tullut väärinkäsityksiä , varsinkin tuntemattomien sivussa kuuntelijoiden kanssa.
Sitten on itse miettinyt, että miten ihmeessä joku on voinut ottaa jutut tosissaan, siitä huolimatta, että pöytäseurue on hirnunut kehnoille jutuille vedet silmissä. Muutaman kunnon horisijan tunnen, joiden juttuja kuuntelee mielellään tuntikausia, vaikkei niissä ole minkäänlaista järkeä, ihailtavaa.

Absurdi huumori on jotenkin niin lohdullista ja vapauttavaa.

Sitten pitää vielä huolehtia siitä, ettei saa pellen mainetta. Joskus kun on, ainakin omasta mielestään, ihan oikeaa asiaakin.

Edit: Suomenkin kieli voi olla myös hauskaa.

Lierikki Riikonen

Vierailija
lierik

Sitten pitää vielä huolehtia siitä, ettei saa pellen mainetta. Joskus kun on, ainakin omasta mielestään, ihan oikeaa asiaakin.

Totta, vaikken minä ainakaan ota tätä anonyymiä virtuaalimaailmaa kovin tosissani. Todellisessa elämässä huomaa äkkiä, että kaikilta löytyy se vakavampi puolikin. Usein on niin, että samasta aiheesta puhutaan vuorotellen kieli poskessa ja sitten haudanvakavasti, ilman tätä huumoriaspektia jäisi moni vakava asia käsittelemättä. Näin ainakin minun lähipiirissäni.

Huumori on portti, jota kautta vakavaa asiaa on helpompi lähestyä.

Joskus on aihetta tietysti vain nauraa höröttää hassuille asioille, ilman pienintäkään pyrkimystä olla itseään fiksumpi.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat