Onko jääkautta ollut?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Sensijaan tämä käsitys sai jalansijaa pääasiassa vasta 1840-luvulla, jolloin kaksi tutkijaa, Charpentier ja Agassiz esittivät sitä alunperin Alppien ympäristön maisemamuotojen selitykseksi ja sittemmin koko Pohjois-Eurooppaa koskevaksi. Itseasiassa onkin hämmästyttävää, että tämä teoria tuli esille lähes samaan aikaan kuin Darwinin ajatukset lajien synnystä. Molemmat teoriat voittivat samanaikaisesti sijaa ihmisten sydämissä.

Joka tapauksessa maapallolla on ajateltu olleen useitakin jääkausia. On jopa sanottu, että sellaiset kuumat ja trooppiset alueet kuin Sahara ja Afrikka, Saudi-Arabia, Jemen, Australia, Intia, Madagaskar sekä Etelä-Amerikkakin (näin on esitetty mm. kirjoissa "Jääkausi" / Björn Kurten ja "Muuttuva maa" / Pentti Eskola) olisivat aikanaan olleet suuren mannerjään peitossa, eli joskus kymmeniä miljoonia vuosia sitten. Viimeisimmän jääkauden oletetaan sensijaan alkaneen "vasta" noin 500 000 vuotta sitten ja päättyneen 10 000 vuotta sitten. Tällöin on maanpinnan jäätiköiden oletettu peittäneen laajimmillaan 55 milj. km2 ja jään paksuudenkin olisi parhaimmillaan pitänyt olla yli 3 km.

Mutta mitä meidän on ajateltava jääkaudesta? Onko meidän syytä uskoa siihen? Jospa jääkaudeksi tulkitut merkit ovatkin jonkun muun asian aiheuttamia? Tulevilla riveillä pohdimme jääkauteen liittyvää arvoitusta.

http://koti.phnet.fi/elohim/onkojaakauttaollut

Kommentit (4)

Vierailija

Huumorin kukkia totisesti. Pisteenä iin päälle itsestään monikossa puhuminen.

Juu, ei jääkausia ja mannerlaattoja ole olemassa. Seuraavaksi sitten varmaan kerrotaan ettei Grönlannissa ole jääkautta tällä hetkellä.

Vierailija

Vaikka jääkauden synty vaikuttaa itsessään mahdottomalta, on joka tapauksessa yritetty antaa joitakin selityksiä siihen, mikä olisi aiheuttanut sen, ja on esitetty lähinnä neljää erilaista pääteoriaa, jotka ovat:

1. Muutos maapallon akselissa eli käsitys siitä, että maapallon akseli olisi yhtäkkiä siirtynyt toiseen asentoon.

2. Mannerlohkojen liikunta. Tämän teorian mukaan mannerlohkojen liikehdintä olisi siirtänyt suuria alueita arktisen kylmyyden piiriin.

3. Maapallon kiertoradan vaihteluihin perustuva teoria, jonka mukaan auringon säteilyn jakautumisessa maapallolle, vaikkakaan ei sen kokonaismäärässä, tapahtuisi pieniä muutoksia.

4. Yksi vaihtoehto perustuu siihen, että joko auringonsäteilyssä olisi tapahtunut vaihteluita tai sitten ilmakehä olisi muuttunut esim. vulkaanisen tomun ja kaasujen takia sellaiseksi, että tämä säteily ei olisi kunnolla päässyt maanpinnalle.

1. Muutos maapallon akselissa. Yksi vaihtoehto jääkauden synnylle on siis se, että maapallon akseli olisikin yhtäkkiä siirtynyt toiseen asentoon.

Tämän teorian ongelma on kuitenkin se, ettei se selitä kylmyyttä, jonka jääkauden aikana uskotaan vallinneen koko maapallolla, ei vain tietyillä alueilla.

(Mm. kirjoissa "Jääkausi" / Björn Kurten sekä "Maanpinnan muodot ja niiden synty" / Iivari Leiviskä sekä muissakin kirjoissa tulee esiin tämä ajatus, että eteläisellä pallonpuoliskolla kuten Etelä-Amerikan Patagoniassa, Uudessa - Seelannissa sekä Etelä-meren saarillakin on ollut kylmä kausi ja jäätiköitäkin yhtä samanaikaisesti kuin Pohjois-Amerikassa, Siperiassa ja Euroopassa.)

Sillä oletetun jääkauden aikana koko maapallon, eli myös eteläisen pallonpuoliskon, on uskottu olleen tavanomaista kylmempi, ei vain muutamien alueiden. Jos akseli siirtyisi, saisi se aikaan vain tiettyjen osien kylmenemisen kun taas toiset osat lämpenisivät entisistä oloista.

Björn Kurten onkin selostanut tätä asiaa kirjassaan "Jääkausi" (s. 35). Hän osoittaa, ettei muutos maapallon akselissa voi selittää samanaikaisesti koko maapallolla vallitsevaa kylmyyttä. Pelkkä akselin ja napojen muutos ei voisi aiheuttaa kylmyyttä kaikille alueille samanaikaisesti:

Kansantajuisissa kirjoitelmissa voi törmätä teoriaan, jonka mukaan maapallon akseli on yhtäkkiä siirtynyt toiseen asentoon, jolloin Pohjoisnapa onkin vaikkapa Siperiassa (tai jossakin muualla, missä mannerjään ilmaantuminen on selitettävä). Siperiassa alkaisi silloin jääkausi. Valitettavasti vain silloin Yhdysvallat muuttuisi trooppiseksi alueeksi, ja kuitenkin geologiset todisteet osoittavat Pohjois-Amerikan ja Euraasian olleen samanaikaisesti mannerjään peitossa (ja lisäksi jäätiköityminen tapahtui samaan aikaan sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla). Tässä yhteydessä siis napojen siirtymisteoria on hyödytön. Tosin paleomagneettiset tutkimukset osoittavat napojen selvästi liikkuneen, mutta siirtyminen on ollut äärettömän hidasta, ja on aivan ilmeistä, että Pohjoisnapa on ollut Pohjoisen jäämeren altaassa ainakin varhaisemmalta tertiäärikaudelta asti.

2. Mannerlohkojen liikkuminen. Toinen teoria jääkauden synnystä pohjautuu mannerlohkojen liikkumiseen. Tässä teoriassa on seuraavia ongelmia:

- Vaikka mantereet voisivatkin liikkua, niin eivät ne varmastikaan voi lähteä vaeltelemaan noin vain minne tahansa. Eli ei ole pystytty kunnolla selittämään, mikä olisi se energia, joka noin vain mantereita siirtelisi pitkiäkin matkoja.

Björn Kurten on selostanut tätä teoriaa kirjassaan "Jääkausi" (s. 35):

Toinen teoria pohjaa mannerlohkojen liikuntaan, ja sen mukaan maankuoren liikehdintä olisi siirtänyt laajoja alueita arktisen kylmyyden piiriin. Mutta vaikka mantereet ovatkin olleet liikkeessä geologisena aikana, ei niiden todellakaan pidä olettaa kulkeutuneen ympäriinsä miten tahansa. Maankuoren vuorijonojen juuret ovat tavattoman syvällä; ne ulottuvat pitkälle vaippaan. Maankuoren alapinta on siis paljon poimuisempi kuin sen yläpinta, joten mantereet ovat vahvasti ankkuroituneet alla olevaan vaippaan. Jos mantereet liikkuvat, se johtuu vaipan liikkumisesta, ja olemme jo todenneet miten majesteettisen hitaasta tapahtumasta silloin on kyse.

- Eräs ongelma mannerliikuntateorian kannalta on se, että mantereiden olisi silloin pitänyt liikkua tuhansiakin kilometrejä edestakaisin ja vain muutamassa vuosituhannessa! Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että kun viimeisimmän jääkauden aikana (sen oletetaan olleen 500 000 - 10 000 vuotta sitten) oletetaan olleen ainakin 3-4 jopa nykyistä lämpimämpää vaihetta, niin merkitsisi se sitä, että mannerten on silloin täytynyt vaeltaa edestakaisin montakin kertaa. Niiden on täytynyt vaeltaa pois paikaltaan ja aina takaisin, jotta ilma olisi voinut kylmentyä ja lämmitä. Se että näin nopeita muutoksia voisi todella tapahtua, asettaa mannerliikuntateorian kuitenkin vähintään kyseenalaiseen valoon. Se ei varmastikaan voi pitää paikkaansa viimeisimmän oletetun jääkauden kohdalla.

- Yksi ongelma mannerliikuntateorian kannalta on sekin, että viimeisen jääkauden oletetaan loppuneen ainoastaan 10 000 vuotta sitten; eli näin lyhyt ajanjakso on aivan liian vähän mitään mannerten liikkumista ajatellen. Niinpä yleensä joudutaan myöntämään, että oletettuun viimeiseen jääkauteen ei voi liittyä mannerten liikkumista, vaan että niiden on täytynyt olla nykyisillä paikoillaan.

3. Maapallon kiertoradan vaihtelut. Kolmas käsitys on maapallon kiertoradan vaihteluihin perustuva teoria, jonka on tuonut esille M. Milankovitch. Tämän teorian mukaan Maan radan jaksoittaiset vaihtelut aiheuttaisivat pieniä muutoksia säteilyn jakautumisessa maan pinnalla.

Ongelmana tässä teoriassa kuitenkin on, ettei se paikallisella tasolla muuta vuoden keskilämpötiloja juuri yhtään - kuten se ei maailmanlaajuisestikaan voi laskea lämpötiloja. Jotkut kuukaudet voivat kyllä olla hiukan viileämpiä, mutta toiset ovat vastaavasti lämpimämpiä, eli eroa tapahtuu vain vuodenaikojen suhteessa, mutta ei kokonaislämpötilassa. Monet kiistävät, että näillä muutoksilla olisi mitään merkitystä jääkauden syntymisen kannalta.

Björn Kurten on kirjassaan "Jääkausi" selostanut myös tämän teorian heikkouksia (s. 38):

Kaikki nämä tekijät yhdessäkään eivät kuitenkaan vähennä hiukkaakaan maan auringolta saaman säteilyn kokonaismäärää. Ne vaikuttavat vain säteilyn jakautumiseen maan pinnalla. Karkeasti ottaen niiden voi sanoa vaikuttavan siten, että minkä tahansa leveysasteen kohdalla joko pohjoisella tai eteläisellä pallonpuoliskolla säteilyn määrä kesällä joko vähenee tai lisääntyy, ja talvella vaikutus on päinvastainen.

Miten tämä sitten vaikuttaa ilmastoon, jopa niin voimakkaasti, että se voi johtaa jäätiköitymisten ja interglasiaalikausien syntyyn? Monet tutkijat kieltävätkin jyrkästi koko mahdollisuuden. He ovat sitä mieltä, että näin aiheutetut lämpötilaerot ovat äärimmäisen pieniä. Toisaalta on huomautettu, että hyvinkin vähäiset vaihtelut voivat ajan mittaan saada aikaan suuria muutoksia...

Mutta vaikutuksenhan piti olla aivan toinen eteläisellä pallonpuoliskolla, osittain suorastaan päinvastainen. Kuitenkin on selviä todisteita siitä että jäätiköityminen on tapahtunut samanaikaisesti pohjoisessa ja etelässä. Miten se voidaan selittää astronomisen teorian pohjalta?

4. Muutos auringon säteilyssä tai säteilyn pääsemisessä maanpinnalle. Yksi vaihtoehto pohjautuu vielä siihen, että auringonsäteilyssä olisi tapahtunut joitakin vaihteluita tai sitten ilmakehä olisi muuttunut esim. vulkaanisen tomun ja kaasujen takia sellaiseksi, että tämä säteily ei olisi kunnolla päässyt maanpinnalle. Tämän teorian ongelmia ovat seuraavat asiat:

- Ei ole olemassa mitään todisteita siitä, että auringon oma säteily olisi joskus ratkaisevasti heikentynyt, niin että maapallon lämpötila olisi laskenut radikaalisti. Useat astronomit kiistävät tämän teorian. Lisäksi auringon säteilyn heikontumisen ja vahvistumisen olisi pitänyt tapahtua useita kertoja historian aikana, koska jääkausiakin uskotaan olleen useita. Tämä tekee teorian vieläkin pulmallisemmaksi.

- Mitä tulee ilmakehässä oleviin tomuun ja kaasuihin, on vaikea ymmärtää, miten ne olisivat voineet jäätää esim. suuremman osan Pohjois-Amerikkaa eli noin 15 milj. km2:n alueen (Esim. Kanadan pinta-ala on 9.98 milj. km2 ), suuren osan Euraasiaa ja monia lämpimiäkin alueita.

Ja vaikka sitten voisikin muodostua jonkinlainen tiheä pilvi, olisi sillä myös toisenlainen vaikutus: se näet olisi nostanut lämpötilaa öisin ja talvisin, koska se olisi estänyt lämpöä karkaamasta. Siten tällaisen pilven vaikutus ei aina ole niin yksiselitteinen.

- Jos on ollut edellämainittu kaasu- ja tomupilvi, on vaikea ymmärtää, miten sellainen pilvi olisi kestänyt kasassa satoja ja tuhansia vuosia; sillä eikö veden- ja ilmankierron olisi pitänyt vaikuttaa siihen?

- Kaikki astronomian tuntemat säteilyä estävät pilvet ovat aivan liian harvarakenteisia, jotta niillä olisi ollut mitään suurempaa vaikutusta. Siksi säteilyä vuosituhansiksi estävä pilvi vaikuttaa teoriana mahdottomalta.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Olen se mieki vaikka en mithän tiijjä, ihmetelly sen Björn Kurtenin teorijoita.
Mieki lujin sen kirjan Miten Mammutti Pakastetaan.
Sanompa vain että tyhmempiä saapi hakea, ihmekkö jos sitä lukiessa herrää
semmosia aatelmia , että koko jääkausi on ihan mahoton, Sitä ei yksinkertasesti ole voinu olla olemassa.

No mikä se sitte jäävytti Siperian ikirouthan jopa napapiirin eteläpuoleltaki ?
Mikäse kaivo Luothelta tulevat ja Kaakhon menevät, juonthet peruskallijhon ympäri Skandinaaviaa ?
Mikä jäävytti samanaikhaisesti Mammutit koko siperian aluvhella ?
Seki son melko ihmhellistä ,ku sieltä ei ole oikeasthan ei ole löyvetty juurikhan muitten elukojen raatoja ,ku Mammuttien ja Villasarvikuonojen.
Molemmat isoja elukoita. Missä peurojen ja muitten hirvieläinten jäätynhet ruumhit ? Missä karhut ja sujet ? Niitäki varmasti suorasthan vilisi sen aikhuisessa Sipiriassa. On se totta että "ylheisesti hyväksytyissa teorijoissa "
on moniaki aukkoja. Mutta ei aukot meinaa sitä että koko Jääkausi olis höpötystä , tai juoppojen viinapiruina nähty harhanäky.

Uusimmat

Suosituimmat