Seuraa 
Viestejä29006

Semmosta vaan pohdin, että kun aika monen alkuaineen atomeilla ulkoelektronit on kahdessa eri orbitaalissa, niin miten se vaikuttaa sidoksien syntymiseen? Vaikkapa piioksidi SiO₂. Piiltä puuttuu neljä elektronia p-orbitaalilta, niin mitkä kaksi elektronia ne happiatomit siihen sidokseen antaa? Siis s- vai p-orbitaalin elektronit? Vai onko sillä väliä?

Kommentit (10)

CE-hyväksytty
Semmosta vaan pohdin, että kun aika monen alkuaineen atomeilla ulkoelektronit on kahdessa eri orbitaalissa, niin miten se vaikuttaa sidoksien syntymiseen? Vaikkapa piioksidi SiO₂. Piiltä puuttuu neljä elektronia p-orbitaalilta, niin mitkä kaksi elektronia ne happiatomit siihen sidokseen antaa? Siis s- vai p-orbitaalin elektronit? Vai onko sillä väliä?



Se antaa ne kaksi elektronia, jotka sattuvat törmäämään ensin sopivasti.

Uskoisin, että jos jotain p-orbitaalia kiertää kaksi elektronia, ja muita yksi on todennäköisempää, että reaktio tapahtuu ruuhkaisimman orbitaalin kohdalla. Aika satunnaista tuo silti on, ja elektronit vaihtelevat keskenänsäkin paikkoja tiuhaan, ja kai syntyvät ja kuolevatkin aika randomisti, niin ei sitä voi kovin tarkasti sanoa, että "minkä" elektronin happi sinkille luovuttaa.

En usko, että ainakaan s-orbitaalilta kovin todennäköisesti sitä elektronia lainaa, mahdollisimman kaukaa siis ytimestä, jolloin vuorovaikutukset ytimen ja elektronin välillä ovat pienimpiä, ja elekroni irtoaa helpoiten.

Piioksidissa on jokaisesta piiatomista sidos neljään happiatomiin. Koska jokainen happiatomi puolestaan sitoutuu kahteen piiatomiin, seuraa suhde 1:2 pii- ja happiatomien välille. SiO2-molekyyliä ei siis ole ainakaan luonnossa kirjallisuuteni ja Wikipedian mukaan olemassa erillisenä, vaan se vaatii kovalenttisten sidosten verkon. Happiatomit antavat kukin kahdelle piille yhden elektronin kovalenttiseen sigmasidokseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Flummis
Seuraa 
Viestejä25
CE-hyväksytty
Semmosta vaan pohdin, että kun aika monen alkuaineen atomeilla ulkoelektronit on kahdessa eri orbitaalissa, niin miten se vaikuttaa sidoksien syntymiseen? Vaikkapa piioksidi SiO₂. Piiltä puuttuu neljä elektronia p-orbitaalilta, niin mitkä kaksi elektronia ne happiatomit siihen sidokseen antaa? Siis s- vai p-orbitaalin elektronit? Vai onko sillä väliä?

Oikeastaan jos noiden elektronien paikkaa aletaan teoreettisesti laskemaan, niin ne saattavat olla missä hyvänsä. Vaikka 1000 valovuoden päässä.

Veikkaisin näin perstuntumalla, että p orbitaalilta. Ne on ulompana.

Toisaalta, mikään yksittäinen elektroni ei ole millään tietyllä orbitaalilla vaan tietyllä orbitaalilla on niin ja niin monta elektronia.

Raven
Piioksidissa on jokaisesta piiatomista sidos neljään happiatomiin. Koska jokainen happiatomi puolestaan sitoutuu kahteen piiatomiin, seuraa suhde 1:2 pii- ja happiatomien välille. SiO2-molekyyliä ei siis ole ainakaan luonnossa kirjallisuuteni ja Wikipedian mukaan olemassa erillisenä, vaan se vaatii kovalenttisten sidosten verkon. Happiatomit antavat kukin kahdelle piille yhden elektronin kovalenttiseen sigmasidokseen.


SIGN OF LIGHTBRINGER APPROVAL! *stamp*

David
Seuraa 
Viestejä8877
Flummis
Oikeastaan jos noiden elektronien paikkaa aletaan teoreettisesti laskemaan, niin ne saattavat olla missä hyvänsä. Vaikka 1000 valovuoden päässä.

Tokkopa sentään. Jos syön piparin, niin kyllä sen elektronit ovat sisälläni. Se on sitten eri asia millä todennäköisyydellä ne ovat jonkin alueen sisäpuolella. Todennäköisyys on matemaattinen arvo, ei se kerro sellaisenaan mitään todellisuudesta - eli ei siihen pidä sokeasti luottaa.

Kvanttimekaniikassa on varmasti sellaisia tekijöitä, joita ei tunneta niin tarkasti että voitaisiin tuo matemaattinen abstarktio tarkentaa siten että se vastaisi todellisuutta.

Esim. jos alemman orbitaalin todenäköisyysaalto yltäisi yli seuraavan orbitaalin, niin eihän elektroni silloin (jollain satunnaisella hetkellä) olisikaan alemmalla orbitaalilla vaan sillä ylemmällä, vaikkakin tilapäisesti. On siis oletettavasti olemassa fyysisiä rajoitteita sille, miten kaukana elektroni käytännössä voi olla, vähintäänkin sillä perusteella mihin kappaleeseen se kuuluu. Tarpeeksi kaukana lähtökohdastaan se kuuluukin toiseen kappaleeseen, molekyyliin tai atomiin.

Toki se on vuorovaikutuksessa kaikkien muiden sähkövarausten kanssa, joten miten se kuuluminen johokin tiettyyn atomiin nyt sitten huomioidaankin.

Oppilaiden pituusjakaumassa ei koskaan esiinny 1 cm vaikka se matemaattisesti luonnollisen jakauman puitteissa olisikin mahdolista. Se vain on käytänössä mahdotonta.

hmk
Seuraa 
Viestejä1056
David

Esim. jos alemman orbitaalin todenäköisyysaalto yltäisi yli seuraavan orbitaalin, niin eihän elektroni silloin (jollain satunnaisella hetkellä) olisikaan alemmalla orbitaalilla vaan sillä ylemmällä, vaikkakin tilapäisesti.



Orbitaalit voivat mennä (ja menevätkin) päällekkäin. Elektroni ei ole mikään klassinen hitunen, joka vaeltaisi orbitaalin määräämällä alueella siten, että se olisi "jollain satunnaisella hetkellä" aina jossain tietyssä pisteessä. Orbitaalin määräämä tn-tiheys pitää jo sisällään kaiken mahdollisen tiedon elektronin sijainnista; voidaan siis ajatella, että elektroni on delokalisoitunut, eikä sillä ole tarkkaa paikkaa satunnaisella ajanhetkellä.

In so far as quantum mechanics is correct, chemical questions are problems in applied mathematics. -- H. Eyring

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat