Seuraa 
Viestejä518

Taustat ja vertaleva esimerkki: Paul Whiteman

Niille, jotka ovat vahvasti sitä mieltä että Beatlesin myötä alkoi rock-musiikin uusi nousu ja sen kaikkein vahvin kausi, kannattaisi tutustua Elijad Waldin vuonna 2009 julkaistuun kirjaan ”How Beatles destroy rock 'n' roll”. Kirja aiheutti ilmestyessään suurta kohua eteenkin sen varsin provosoivan otsikon takia. Itse kirja käsitteli oikeastaan enemmän 1920-luvulla maineeseen kohonnutta Paul Whitemania kuin Beatlesiä. Liverpoolilaista yhtyettä hän sitten käsittelikin vasta kirjan viimeisessä, varmasti odotetummassa luvussa.
Paul Whiteman oli noin kolmen vuosikymmenen aikana aikansa huomattavin jazz-orkesterien johtaja. Tämä coloradolaista valkoista miestä pidettiin aikoinaan ”Jazzin kuninkaana” vieläpä varsin oikeutetusti. Kuitenkin kriitikkosukupolvi unohti hänet ja nosti esille pikemminkin mustat jazz-muusikot kuten Louis Armstrongin. Se miksi näin kävi johtui kriitikkojen syvälle pinttyneestä ajatuksesta jonka mukaan ”mustien jazz oli alkuperäistä ja oikeaa” kun taas Whitemanin ”kaupallista”. Totta oli nimenomaan se, että mustat ovat olleet USA:n populaarimusiikissa nimenomaan se antava osapuoli.
Se minkä muutoksen Whiteman aikaansai jazzin osalta on kiinnostava verrattaessa sitä rock-musiikin myöhempään kehitykseen. Hänen tapauksensa kertoo siitä radion halusta puhdistaa, siistiä ja rauhoittaa jazzista pois amerikkalaisilta klubeilta tutun vitaalisuuden ja karheuden. Whiteman, Waldin mukaan, otti jazzista pois sen raan afrikkalaisen rytmin ja asetti sen järjestäytyneeseen ympäristöön. Whiteman muunsi jazzin radioympäristöön sopivammaksi.
Viime kädessä keskustelu kääntyy – paitsi etniseen kysymykseen kuten musiikin ”aitouteen” - ehkä kaikkein eniten kuitenkin siihen onko musiikki tarkoitettu etupäässä tanssimista vai pelkkää kuuntelua varten. Jazz oli alun perin tanssimusiikkia. Tai kuten esim. USA:ssa on tutkijat havainneet – musiikkimaun sanelevat etupäässä naiset jos kohta soittajat ovat voittopuolisesti yhä miehiä.



The Beatles teki saman:

Yhtye siirtyi vuoden 1965 aikana ja eteenkin sen jälkeen yhä enemmän studiotyöskentelyyn. Tässä vaiheessa heidän halunsa kehittyä musiikillisesti säveltäjinä ja sanoittajina muodostui prinsiipiksi. Kuunteleva yleisö otti vastaan muutoksen pääosin haltioituneena, sillä yhtyeen musiikki oli uutta ja jännittävää. Samalla se loitonsi yhtyessä sen alkuperäisestä mustan ja valkoisen rock 'n' rollin juurista. Hämmästyttävää kyllä harva puhui tästä mitään eikä siitä Waldin ja muutaman muun tarkkaavaisen kriitikon lisäksi ole pitänyt ääntä jälkeenpäinkään moni. Puhuttiin pikemminkin siitä kuinka ”rock-musiikki kehittyi Beatlesin kehittymisen mukana”.



Tuhoisat seuraukset:

Lienee syytä esittää arvio, joka ei voisi olla tylympi The Beatlesin aikaansaamalle uudelle ”rock-musiikin” aallolle 1960-luvulla. Oli tarkoitus yhtyeellä ja sen suosion vanavedessä seuranneilla muille miten jalo tahansa (ja se todennäköisesti oli sitä) seuraukset tiedetään nyt. Beatlesin myötä tapahtui itse asiassa ns. valkoisen ja mustan rock-musiikin symbioosin – vuorovaikutuksen, jossa mustat siis antoivat ja valkoiset saivat – murtuminen. "Yesterday"-kappaleen tapaiset melodiat avasivat tietä Simon ja Garfunkelille, Crosby, Stills and Nashille, Elton Johnille ja Billy Joelille. Psykedelinen kausi avasi portit levälle Velvet Undergroundille, Pink Floydille, Yesille ja Emerson, Lake and Palmerille. Vaaditaan melkoista mielikuvitusta väittää että kyseessä olisi ollut pysyttäytyminen rock 'n' rollin juurilla noita yhtyeitä tutkittaessa.
Entä syntyikö kultaisella 1960-luvulla musiikillinen symbioosi USA:ssa aina niin voimakkaan ja viriilin mustan musiikin kanssa? Ei syntynyt silloin eikä myöhemminkään. Alkoi musiikillinen segregaatio jonka veroista ei oltu koettu kuin ehkä ennen ragtimea jos sittenkään. Yhteys mustien musiikkiin, eteenkin soul-musiikkiin, katkesi juuri 1960-luvun puolivälissä. Ns. valkoinen ”rock” muuttui vuosien myötä yhä mahtipontisemmaksi, elitistisemmäksi ja taiteellisemmaksi. Äärimmillään suorastaan brutaaliksi ja jopa täysin naurettavaksi. Beatlesien vanavedessä tuhoutui koko rock-musiikki kun se muunnettiin mustasta (tai monikulttuurisesta) viriilistä tanssipaikkojen musiikista valkoiseksi mössöksi ja teatraaliseksi mahtailuksi. Myöhemmät vuosikymmenet ovat olleet vanhan keiton uudelleen lämmittämistä uusilla keittolevyillä teknologian tarjotessa lähes rajattomia mahdollisuuksia samaan aikaan kun artistien itsensä rajalliset kyvyt ovat tulleet yhä useammille kiusallisen selväksi.
Väite jonka mukaan Beatlesien ja Rolling Stonesin ym. valkoisten bändien musiikki olisi kaatanut roturajoja USA:ssa ja maailmalla muutenkin on aika kyseenalainen jos sitä tutkii puoli vuosisataa myöhemmin. Tuollainen teesi kaipasi hieman paremmat perustelut. Ensinnäkin mitkään yhtyeet ja solistit eivät houkutelleet ainakaan yhtään enempää etnisesti kirjavampaa yleisöä kuin aiemminkaan. Pikemminkin päinvastoin. Jimi Hendrix saattoi olla musta mutta hänen yleisönsä oli sataprosenttisen valkoista, keskiluokkaista. Valkoisten kunnianosoitukset ”mustille mestareille” eivät myöskään aikaansaaneet sitä että mustat olisivat tulleet mukaan universaaliin rockin riemujuhlaan. Kun vuosikymmeniä myöhemmin Paul McCartney yhdessä myös 1960-luvulla kuuluisuuteen nousseen mustan muusiikon Stevie Wonderin kanssa esitti kappaleen ”Ebony and Ivory” kuului useiden afroamerikkalaisten suusta kysymys: ”kuka on tuo Stevien kanssa soittava valkoinen”.



Kuinka The Beatles tuhosi rock 'n' rollin

“Science is the belief in the ignorance of the experts” – Richard Feynman

Sivut

Kommentit (104)

Olen tämän jo kertonut aiemminkin: Beatles tuo skiffle taustainen bandi kokeili rokkia ja naisistui kun huomattiin että tytöt hullaantuivat ja vetivät myös poikia yleisöksi, ei musiikki itse. Sehän herätti vain vaatimuksen kilpailla samalla välineellä, jota ei hallinnut. Mutta kun bandi lämmitti tytöt, oli saanti mahdollista. Kehityksen taustalla oli tyyliherkkä homo manageri, jonka ehdotuksista tukka kasvoi ja kravatti tuli kaulaan. Sanoitukset pehmenivät ja saivat vanhemmat hyväksymään lastensa valinnaksi. Beatles ei ollut bandiläisten oma luomus ja esimerkkiää seurasi Monkeys ja monet muut pehmobändit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
planetisti
Seuraa 
Viestejä463

Ensinnäkin - genren määrittely. Mistä me puhumme, "rockista"?


Kuunteleva yleisö otti vastaan muutoksen pääosin haltioituneena, sillä yhtyeen musiikki oli uutta ja jännittävää. Samalla se loitonsi yhtyessä sen alkuperäisestä mustan ja valkoisen rock 'n' rollin juurista.

Tämä on mielestäni taiteilijan suurin saavutus, yleisön valistaminen ja uudelle tasolle nostaminen. Yrittäkääpä tehdä samaa musiikin avulla nykypäivänä.
Oli tarkoitus yhtyeellä ja sen suosion vanavedessä seuranneilla muille miten jalo tahansa (ja se todennäköisesti oli sitä) seuraukset tiedetään nyt. Beatlesin myötä tapahtui itse asiassa ns. valkoisen ja mustan rock-musiikin symbioosin – vuorovaikutuksen, jossa mustat siis antoivat ja valkoiset saivat – murtuminen.

Miksi tämä muotoillaan näin päin? Yhtälailla mustat saivat, melodioita, studio-, tuotanto- ja äänitystekniikkaa jne. Jos nyt oikein pahasti sanotaan, niin valkoiset saivat vastineeksi yksinkertaista renkutusta, jota esim. the Beatles sävelsi vasemmalla kädellä ennen kuuluisuuttaan.

"Yesterday"-kappaleen tapaiset melodiat avasivat tietä Simon ja Garfunkelille, Crosby, Stills and Nashille, Elton Johnille ja Billy Joelille. Psykedelinen kausi avasi portit levälle Velvet Undergroundille, Pink Floydille, Yesille ja Emerson, Lake and Palmerille.

Ja mikä on syy siihen, ettei tässä (tietääkseni) mainittu yhtään mustaa bändiä? Koska vastaavia ei ole. Se on ehkä se asia, mistä kukaan ei puhu.

En tiedä liittyikö 70-luvun funk tai fuusio mitenkään the Beatlesiin, mutta niillä kohdin näkisin, että musta musiikki kehittyi - Parliament/Funkadelic, Biily Cobham, Mandrill... Mustaa ja valkoista musiikkia yhdessä edustaa esim. Return to forever, Mahavishnu orchestra...


Vaaditaan melkoista mielikuvitusta väittää että kyseessä olisi ollut pysyttäytyminen rock 'n' rollin juurilla noita yhtyeitä tutkittaessa.

Ne kehittivät rockia, yleisemmin musiikkia. Taiteen olemus on kehittyä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Miten voi tuhota sellaisen musiikinlajin jota ei edes harjoita? Ei Piitles ole mitään rokkia, vaan poppia. Jos jätkät alkavat pimputtelemaan musaa joka uppoaa daameihin että näiltä saa helpommin revaa, niin kuka käskee menemään pässinä perässä ja perustamaan apinointibändejä jotka soittavat samaa kamaa?

Kyllä minultakin meinasi itku päästä kun taannoin seurasin Teemalta hevimetallista kertovaa tv-sarjaa ja päästiin näihin Talk dirty to me -tyyppisiin vingutuksiin. Mutta se on sillä tavalla että valintojen maailma. Jokainen voi soittaa ihan vapaasti mitä haluaa. Tietty eri asia maksetaanko siitä.

Enivei, voisi kysyä sitäkin että tuhosivatko huumeet rokin. Jos huumepäissään mieluummin näkee Luseja taivaalla, niin minkäs teet.

Piitlesin alkuaikojen rämpytys on kyllä korvia vihlovaa paskaa. Siinä vaiheessa ei tosin tainnut Elvarikaan olla enää erityisen rock?

planetisti
Seuraa 
Viestejä463
tietää
Olen tämän jo kertonut aiemminkin: Beatles tuo skiffle taustainen bandi kokeili rokkia ja naisistui kun huomattiin että tytöt hullaantuivat ja vetivät myös poikia yleisöksi, ei musiikki itse.

Naiset eivät varmaan hullaantuneet kuitenkaan erinomaisesta soitto-, laulu- ja esiintymistaidoista. Ja jos puhutaan itse musiikista, niin Lennon-McCartney -tasoista melodiantajua ei ole sen koommin nähty, paitsi pieninä tuikahduksina siellä täällä.
tietää

Sehän herätti vain vaatimuksen kilpailla samalla välineellä, jota ei hallinnut. Mutta kun bandi lämmitti tytöt, oli saanti mahdollista. Kehityksen taustalla oli tyyliherkkä homo manageri, jonka ehdotuksista tukka kasvoi ja kravatti tuli kaulaan. Sanoitukset pehmenivät ja saivat vanhemmat hyväksymään lastensa valinnaksi. Beatles ei ollut bandiläisten oma luomus ja esimerkkiää seurasi Monkeys ja monet muut pehmobändit.

Puhutko alkuaikojen the Beatlesista? Matka suosioon on oma juttunsa, mutta kun supersuosio tuli, niin musiikillista suuntaa ei pystynyt määrittelemään tällä koko planeetalla kukaan muu kuin he itse.

Tuo poppikausi alkoi eräästä haastattelusta jossa reportteri haastalleli yleisöä jossain konsertissa ja kysyi pojalta "Tulitko kuuntelemaan? "Kuuntelemaan mitä??", " Yhtyettä tietysti" "Ai noita jätkiäkö? Ei, tulin siksi että täällä on paljon tyttöjä!"

molineux
Seuraa 
Viestejä518

On suorastaan omituista ja esimerkki brezniviläisyydestä kun nuorisossa löytyy paljon niitä jotka yhä kuuntelevat Beatlesiä ja hypettävät Rollareita näiden keikoilla. Tuo ei ele edes tervettä. Mutta osittain syy on siinä että suuret ikäluokat ovat dogmatisoineet Beatlesin ja koko valkoisen rokin lähes instituutioksi, totuudeksi.

“Science is the belief in the ignorance of the experts” – Richard Feynman

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
molineux
On suorastaan omituista ja esimerkki brezniviläisyydestä kun nuorisossa löytyy paljon niitä jotka yhä kuuntelevat Beatlesiä ja hypettävät Rollareita näiden keikoilla. Tuo ei ele edes tervettä. Mutta osittain syy on siinä että suuret ikäluokat ovat dogmatisoineet Beatlesin ja koko valkoisen rokin lähes instituutioksi, totuudeksi.




On se minuakin jotenkin ihmetyttänyt miten jonkin bändin keikalle menee nykyään koko perhe kolmea sukupolvea myöten, ellei enemmänkin. Rock on kuollut, tai ainakin kesytetty. Mutta enemmän kuin NL jutusta tulee mieleen uskovaisuus. Uskovaisethan kerääntyvät laumoittain kaikenlaisiin seuroihinsa, telttoihin ja avotaivaan alle. Monet kokevat aikuisenakin että eivät voi ottaa hajurakoa "omaan" uskontoonsa koska lapsena oli niin kivaa ja turvallista käydä seuroissa koko perheen voimin.

Sosiaalisuus on vahva vaikutin ihmisissä.

ing geolog
Seuraa 
Viestejä7136
CE-hyväksytty
Piitles on täyttä paskaa. Maailman yliarvostetuin bändi kautta aikojen. Mitätöntä poppia. Soittotaidottomia jamppoja sekä muutenkin pellejä.

Mielipiteen vapaus OK
Soittotaidoista, vastalause, kaikki Beatlesit olivat/ovat hyviä soittajia.

Mutta minäkin voin tehdä virheitä, kerran nuorena sytytin, Haaparannan kaupunginhotellissa, tupakin väärästä päästä.

luonnonystävä
Seuraa 
Viestejä215

Rockpoliisien ja muiden musiikkielitistien mielestä varmaankin tuhosivat. Heidän mielestäänhän musiikin ulee olla mahdollisimman pitkäveteistä eikä missään nimessä viihdyttävää ja kuulijaan tunnetasolla vetoavaa. Musiikin kuuntelu näet on lähinnä älyllinen elämys ja väline erottautua heikoimman statuksen musiikkiyleisöstä eli varhaisnuorisosta, etenkin naispuolisesta.

molineux
Seuraa 
Viestejä518
tietää
Olen tämän jo kertonut aiemminkin: Beatles tuo skiffle taustainen bandi kokeili rokkia ja naisistui kun huomattiin että tytöt hullaantuivat ja vetivät myös poikia yleisöksi, ei musiikki itse. Sehän herätti vain vaatimuksen kilpailla samalla välineellä, jota ei hallinnut. Mutta kun bandi lämmitti tytöt, oli saanti mahdollista. Kehityksen taustalla oli tyyliherkkä homo manageri, jonka ehdotuksista tukka kasvoi ja kravatti tuli kaulaan. Sanoitukset pehmenivät ja saivat vanhemmat hyväksymään lastensa valinnaksi. Beatles ei ollut bandiläisten oma luomus ja esimerkkiää seurasi Monkeys ja monet muut pehmobändit.



Kiljuminen, kiihkoilu sekä hysteerinen palvonta on vanha juttu.

http://en.wikipedia.org/wiki/Lisztomania_(phenomenon)

Lisztomania or Liszt fever was the intense fan frenzy directed toward Franz Liszt during his performances. This frenzy first occurred in Berlin in 1841 and the term was later coined by Heinrich Heine in a feuilleton he wrote on April 25, 1844, discussing the 1844 Parisian concert season. Lisztomania was characterized by intense levels of hysteria demonstrated by fans.

“Science is the belief in the ignorance of the experts” – Richard Feynman

molineux
Seuraa 
Viestejä518
luonnonystävä
Rockpoliisien ja muiden musiikkielitistien mielestä varmaankin tuhosivat. Heidän mielestäänhän musiikin ulee olla mahdollisimman pitkäveteistä eikä missään nimessä viihdyttävää ja kuulijaan tunnetasolla vetoavaa. Musiikin kuuntelu näet on lähinnä älyllinen elämys ja väline erottautua heikoimman statuksen musiikkiyleisöstä eli varhaisnuorisosta, etenkin naispuolisesta.




Suuri kysymys kuuluukin: onko musiikki tanssia vai kuuntelua varten? Ja voisiko ongelman kiteyttää siten että mikä tahansa genre on aluksi liittynyt tanssimiseen mutta myöhemmin se on kaapattu sen alkuperäisestä muodostaan ja siitä on tehty - TAIDETTA. Ts. "vakavasti otettavaa". Ehkäpä juuri konserttimusiikin, jazzin tai bluesin juurilta on löydettävä sama vanha tarina.

Teknologian kehitys sekä Beatlesin tapaiset ilmiöt ovat joka tapauksessa tuhonneet koko lailla ns. tanssikulttuurin länsimaista. Samalla soittoa ja laulua harrastavien määrä näyttää olevan laskussa vaikka väkiluku on kasvanut. Teknologian avulla yhä keskinkertaisimmat mitättömyydet pääsevät esittelemään omaa musiikkiaan muitten kiusaksi, ei niinkään livenä kuin median kautta. Uusia aluevaltauksia tehdään jatkuvasti ja nykyisin et voi kohta enää edes paeta inhoamaasi musiikkia, et kaupoissa, et oppilaitoksissa, et työpaikoilla.

“Science is the belief in the ignorance of the experts” – Richard Feynman

bergepanther
Seuraa 
Viestejä4819

En kyllä näkisi Beatlesia rock'n'rollin tuhoajana. Jos vilkaistaan vaikkapa 50-luvun loppua, löydetään monilta valkoisiltakin ns rock-artisteilta tai -yhtyeiltä sangen melodistakin tuotantoa, vaikka nyt Eddie Cochran ja Gene Vincent ensi alkuun mainittuna. Ja samassa jos vaikka vilkaistaan Beatlesin "Valkoista tuplaa" vuodelta 1968 ja siltä biisejä Back in the USSR tai jopa heviin luettava Helter Skelter ( http://www.youtube.com/watch?v=QWuXmfgXVxY) , voitaneen puhua sangen rokahtavista lauluista bändin uran loppuvaiheessakin.

Sinänsä linkattu aiheen analyysi oli ihan kiinnostava mutta itse näkisin tuon aikaisen rock/pop- musiikin kehityksen suuremmaksi kokonaisuudeksi jossa vain yhtenä joskin suurena sivujuonteena oli Beatles, rinnallaan sitten monia muitakin haaroja joista putkahteli sitten bändejä tyyliin Doors, Led Zeppelin, Black Sabbath jne jne
Jason Ringenberg lyrikoi Moonshine guyn sanoituksessa aika sopivasti "loves the Stones, hates the Doors, thinks the Beatles sing for girls, moonshine guy in a six-pack world", kuvastanee vähän rockkukkomaista ajattelua

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat