Seuraa 
Viestejä45973

Minua on ruvennut ahdistamaan suuresti eräs asia. Menenpä sitten minne tahansa, en voi välttyä näkemästä ihmisten luomuksia. Tällä tarkoitan
autoja, massiivisia betonirakennuksia, baareja ym.. Jopa kotini irtaimisto
on ruvennut ahdistamaan, koska se on meidän tekemäämme/ muokkaamaamme. Silmäni on oppinut erottamaan, mikä on luonnollista ja mikä keinotekoista. Luulen, että hermoni lepäisivät, jos muuttaisin laavuun keskelle metsää. Olenko tulossa hulluksi, vai mistä moinen johtuu?

Kommentit (20)

Trigmegistus
Silmäni on oppinut erottamaan, mikä on luonnollista ja mikä keinotekoista. Luulen, että hermoni lepäisivät, jos muuttaisin laavuun keskelle metsää. Olenko tulossa hulluksi, vai mistä moinen johtuu?

Minusta tuo ei kuulosta puoleksikaan niin hullulta, kuin monet nykyään vallalla olevat kotkotukset. Taidat päinvastoin olla paranemassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Riippuen kuinka vahva tunne sinua ahdistaa, niin sanoisin että joko sinua vain potuttaa ihmiset vähän aikaa ja se mitä me olemme tehneet maan päällä tai sinusta on tulossa luontoaktivisti. Oli miten oli hyväksy tosiasiat, että asialle voi tehdä jotain

Ihmisen koskemattomassa luonnossa on paljonkin inhottavia, kieroutuneita ja raakalaismaisia piirteitä. Tai siis näin voi asian yhtälailla nähdä. Minulle ihminen ja hänen kaikki toimintansa on vain osa luontoa.

Mistäs aiot löytää laavun jota ihminen ei olisi muovannut?
Alastiko aiot korvessa olla kun et varmaan voi pitää lähelläsi vaatteita jotka joku ihminen on muovannut.
Oletettavasti elät marjoilla ja juurilla jotka kaivat maasta paljain käsin?

Ajattelisit varmasti samalla tavalla, vaikka maapallo olisi pelkkää betoniviidakkoa, ja happea tuotettaisiin keinotekoisesti.. siis, kehittyneemmällä tavalla.

Qin
Ajattelisit varmasti samalla tavalla, vaikka maapallo olisi pelkkää betoniviidakkoa, ja happea tuotettaisiin keinotekoisesti.. siis, kehittyneemmällä tavalla.

Who? Me? Kyllä, luonto (biosfääri) on sattumanvaraisesti ja sokeasti muovautunut epätäydellinen prosessi, ihmisen tehtävä on täydellistää se.

edittii: Ei siis sillä, että koskaan milloinkaan kaikkea peitettäisiin betonilla, tuolla alkeellisella rakennusaineella. Teknologinen kehitys on vasta vauva-asteella. Mutta sen vaikutus planeettamme prosesseihin tulee olemaan yhtä mullistava kuin elämän sattumanvarainen ilmaantuminen aikanaan.

JÄBÄ
Mistäs aiot löytää laavun jota ihminen ei olisi muovannut?
Alastiko aiot korvessa olla kun et varmaan voi pitää lähelläsi vaatteita jotka joku ihminen on muovannut.
Oletettavasti elät marjoilla ja juurilla jotka kaivat maasta paljain käsin?

Sitäpä mietin minäkin.
Kulttuuria on kaikki, mihin ihminen koskee, sen arvosta, moraalista ym. riippumatta. Mutta sen " kulttuurin" erityisyys esim. muurahaisyhteisöjen kulttuuriin ja toimintaan ei kai ole arvotettavissa.

Mikä on parempi - vai onko sitä? Eli oletko parempi, kun halveksit ihmiskulttuuria? Tuskinpa, ja kenen/ minkä näkökulmasta?

Ihmiset vaan tulis niin paljon vähemmälläkin toimeen.
Ihmisten arvot ovat vääristyneet, materia näyttelee suurinta osaa
useimpien tuntemieni ihmisten elämässä.

Mä olen pettynyt ihmisyyteen. Pettynyt siihen omahyväisyyteen ja tietoviisauteen mikä ihmisten keskellä vallitsee. Ihminen kuvittelee
olevansa jotenkin parempi ja viisaampi kuin muut maailman eläimet,
vaikka tuhoaa koko ajan maata, äitiämme. Minusta ei ole tulossa luonto-aktivisti..
en ole sitä koskaan ollutkaan. Maatalon poikana olen kasvanut arvostamaan
ja kunnioittamaan jokaista elävää olentoa.

JÄBÄ kirjoitti:
Mistäs aiot löytää laavun jota ihminen ei olisi muovannut?
Alastiko aiot korvessa olla kun et varmaan voi pitää lähelläsi vaatteita jotka joku ihminen on muovannut.
Oletettavasti elät marjoilla ja juurilla jotka kaivat maasta paljain käsin?

-Ei, ku mä tietysti söisin räkää ynnä muita eritteitäni hengissä pysyäkseni!!

Onko pinnasi kireällä, vai miksi olet niin kärkkäänä? Pari tuntia vähemmän
päivässä tietokoneella vois tehä sullekkin hyvää, ex je!?

Mä pystyn tarpeen tullen kasaamaan laavun, jota ehkä kestäisin katsellakkin. Osaan virittää ansalangan linnuille, kalastaa muutamilla
eri tavoilla. -Ei varmaan tulisi juurien syönti ensimmäisenä mieleen!
Kuitenkin, mitä vähemmän rasitteeksi luonnolle, sen parempi.

Ihmiset ovat ilmeisen hölmöjä.
Annettakoon se meille anteeksi!

[quote="Trigmegistus"]Ihmiset vaan tulis niin paljon vähemmälläkin toimeen. Ihmisten arvot ovat vääristyneet, materia näyttelee suurinta osaa useimpien tuntemieni ihmisten elämässä.

Mä olen pettynyt ihmisyyteen. Pettynyt siihen omahyväisyyteen ja tietoviisauteen mikä ihmisten keskellä vallitsee. Ihminen kuvittelee
olevansa jotenkin parempi ja viisaampi kuin muut maailman eläimet,
vaikka tuhoaa koko ajan maata, äitiämme.

> Eivät kaikki ihmiset elä niinkuin kuvaat .. toisella tavalla eläviin kannattaa huomionsa/ajatuksensa keskittää ... ja alat voimaan paremmin, toivottomuutesi vähenee. Toivottomuus kumpuaa ihmisen sisältä (ulkoinen maailma vain on ärsyke - ärsyyntymisellä on aina jokin viesti ihmiselle) ja siksi syykin löytyy sisimmästä ts. monet haluavat esim. muuttaa maalle ja hypätä tästä ns. oravanpyörästä pois ... ehkä sinulla on johonkin sellaiseen kaipuu/kiinnostus juuri nyt.

> Ja kuitenkin on niin, ettei kaikkien tarvitse lähteä maalle, sielunrauhaa voi kokea missä tahansa. On vain hyvä, jos rohkenee keskittyä itseensä, (oman hyvänsä "etsimiseen") kun on sen aika, ei ihminen voi delegoida omaa elämäänsä muiden elettäväksi (ei kukaan toinen voi tietää, mitä sinä kulloinkin tarvitset) ... oma hyvänsä tulee itse valita ... ja muuttaa vaikka sinne laavuun ..

> Oman hyvänsä "löytäneiden" kautta hyvinvointi lisääntyy ... ja pahassa olossa elävien kautta lisääntyy pahoinvointi. Jos sinulla on kaikki hyvin, olet läheisillesi se paras - sinä - jollaista ei ole toista maanpäällä. Ts. sen minkä teet i t s e l l e s i teet automaattisesti toisille. Ei kenenkään hyvinvointi ole toisilta millään tavalla pois ... vaan päinvastoihan sekin tässä elämässä on ... niinkuin moni muukin asia.

Muuttakaa Trigmegistus ja Lystikäs yhdessä metsään. Metsä on suomalaiselle rauhan tyyssija ja innoituksen lähde, mutta talvella ikävän kylmä paikka. Mökin rakentaminen ja eläinten omavaltainen metsästy eivät tule kysymykseen, sillä ne eivät sisälly jokamiehen oikeuksiin. Jokamiehen oikeuden nojalla saat onkia mato-ongella (paitsi lapissa) kerätä sieniä, marjoja ja kukkia, maasta voi kerätä irtonaisia oksia. Kiviä, sammalta, jäkälää, käpyjä ei saa kerätä (eikä siis myöskään syödä), puita ei saa kaataa tai niiden oksia taittaa (ei pajunkissojakaan), pähkinät ovat myös kiellettyjen listalla. Tarvitset maanomistajan luvan. Eläimiä et saa metsästää ilman lupaa ja silloinkin vain metsästysaikana. Muurahaisia ja niiden munia voit ehkä nappailla, mutta jo sammakot ovat rauhoitettuja.

Voisitte toki harkita Lappia. Siellä tekemänne poron salakaato menee ehkä susipoloisten piikkiin...

Kokeilkaa toki silti itsenne vapauttamista luontoon.

Ikävää, että luonto ei ole enää entisensä, villi, koskematon ja vaarallinen. Sellaista luontoa löytyy ehkä enää vain Venäjän synkistä korvista (siis korpi ei korva).

Aika hyvä korvike tuhotuotetuille hömppätavaroille on kaiken tekeminen itse. Puusta ja tuohesta ne esi-siämmekin askartelivat lähes kaiken tarvitsemansa. Puuta saat ostaa huokeasti maanomistajilta tai kaupungilta myrskytuhojen jälkeen. Muutamalla yksinkertaisella työkalulla pääset alkuun. Voit myös alkaa viljellä itse pääosan ruuastasi, kellari on silloin hyvä olla olemassa. Maaseudulla voi ottaa eläimiäkin, mutta älä havittele eu-tukia. Jos kasvatat pellavaa ja lampaita, joista voit kehrätä lankaa ja kutoa kangasta vaatteitasi varten, et tarvitse kaupasta enää paljoakaa. Jos meinaat viljellä viljasi itse, taidat tarvita hevosenkin ja valjaat sille, sekä vanhoja kyntövälineitä sekä peltomaatakin jo aika runsaasti. Ei ole paheksuttavaa, jos ostat kaurahiutaleet kaupasta ja riisit ainakin, ne kun ei Suomessa kasva...
Kovaa ja karua, mutta henkisesti palkitsevaa elämää sinulle (tai teille, jos Lystikäs on messissä) toivotellen, Emmä2.

Väärällä palstalla? ... jos joku pohtii ääneen elämäänsä psykologia palstalla ja kyseenalaistaa elämäänsä ... hän on mielestäni oikealla palstalla. Ei kai tänne tarvitse kirjoittaa jonkun - tietyn kaavan mukaan - ?

Eikö väsyminen kaupallisuuteen yms. ole aivan arkinen/luonnollinen ilmiö?

On hyvä, että pohtii, mutta pohdintojen arvostelu ei ole ollenkaan hyväksi

Ei kaikki ole ilmeisesti niin huonosti, kuin miltä asiat näyttävät. On myös omillaan toimeen tulevia, omilla aivoillaan ajattelevia yksilöitä. Hyviä pohdintoja puolin ja toisin, ihmisten maailmankuvat ovat vaan niin erilaisia!

Kyllä sitä vapaata lääniä löytyy maailmasta sen verran, että jos radikaalin suunnanmuutoksen haluaa elämässään, voi vaikka muuttaa Intiaan vuorille asumaan. Tunnen ihmisiä jotka ovat viettäneet siellä muutaman vuoden
minimalistisella varustuksella. He suhtautuvat kunnioittavasti luontoa ja luontokappaleita kohtaan. Se paljon puhuttu perpektiivi elämää kohtaan
vaan katoaa ihmisiltä ilmeisesti liian usein! (Ainakin täällä koto-Suomessa..)

En ole heti erakoitumassa korpeen, mutta aion vastedes tehdä oman osuuteni, jotta maaemo ei kärsisi pallon sietokyvyn ylikuormittumisesta.
Me kaikki tulisimme varmasti paljon vähemmälläkin toimeen.

Miksi olla huolissaan maaemosta ... kun jokainen tekee sen hetkisen parhaan kykynsä mukaan, kuin kukin voi ... ei ihmiseltä muuta voi vaatia. Eivät ihmiset elintapojaan muuta siksi, että joku on huolissaan luonnosta. Siksi murehtiminen on turaakin turhempaa puuhaa, oman elämänsä - ajatusmaailmansa - "myrkyttämistä". Eivät kaikki ihmiset pure "ruokkivaa" kättä.

Kyllä ihmisyys ja heidän kättensä jäljet ympärilläni joskus käyvät ärsyttämään kovasti. Joskus tuntuu siltä, että haluaisin istuskella metsässä kannon päällä hetken ja ottaa etäisyyttä näihin ympyröihin - eikä minua siinä juuri mikään estäkään. Kuitenkin ajatuskin siitä metsän siimeksen rauhasta jo auttaa.

Tiedän, että minulla olisi helvetisti opittavaa pärjätäkseni omillani tässä maailmassa, enkä ilman toisen ihmisen seuraa tai panosta yhteiseen selviytymiseemme loppujenlopuksi haluaisikaan ehkä olla.

Koen ketjun aloituksessa mainitun kaltaista ahdistusta silloin tällöin. Ihmisiä on täällä vaan niin perkeleesti, että kai tämä on varsinkin elinalueillamme "ihmisen maailmaa", vaikka täällä samalla kukoistaa toki moni muukin. Monipuolinen mielikuvitukseni suojelee kuitenkin paljolta. Olen aika haaveilija.

Niinpä, Lystikäs, kyllä minä metsässä viihdyn, olen näet maatiaisrotua... Ja menen sinne vastakin mielelläni!

Tarkoitukseni ei ollut pelkästään ironisoida takaisin luontoon-haihattelua. Nykysuomessa ihmisen on liki mahdotonta elää siten, kuin esim. isävanhempani vuosisadan vaihteessa elivät. He olivat kiinni luonnossa. Viljelivät, tekivät metsätöitä, hoitivat eläimiä ja teurastivat ne kotona talvivaroiksi ja kutoivat kankaita, ym. Vahempanikin olivat vielä nuorina osa tuota hevonen ja niittokone-kulttuuria, kunnes muuttivat helpomman elämän perässä etelään. Pienellä tontilleen he rakensivat talonsa omin käsin, viljelevät vielä vanhoilla päivillään perunansa ja muut juurikasvinsa. Isältä syntyivät puusta kaikki mitä hän halusi tehdä, kaulimet, muusinuijat ja kirvesvarsi. Hänen kanssaan opin kulkemaan metsässä. Tuntemaan kasvit, eläimet, kalat ja linnut, sekä miten niitä pyydystetään ja kalastetaan. Opin keräämään marjoja ja kulkemaan eksymättä ilman karttoja ja kompassia, mutta etenkin opin kunnioittamaan luontoa, kulkemaan luonnossa sitä vahingoittamatta. Kyllä minäkin yritän siirtää osaltani lapsilleni joitakin taitoja joita olen vanhemmiltani saanut. Vaan en kykenisi enää elämään vuosisadan alkupuolen köyhän pientilallisen elämää. En haluaisikaan, niin raskasta tuo elämä oli.
Kulutusyhteiskunta sinänsä on ajatuksenakin kestämätön ja siksi perheemme elää tuloihimme nähden vaatimattomasti.

Ahdistus(kin) kuuluu ihmisen elämään luonnollisena ilmiönä ja sitä kokiessaan voi pohtia mihin tekoihin se "ajaa" ihmistä ... se voi ajaa toteuttamaan esim. unelmiaan eli haaveilu on tärkeä osa ihmsien elämää.

Onko unelmien kohde laavuun muuttaminen tai ralliautoilu ... sehän on yksillöllistä eli makuasioista on kyse. Ja kyllä moni elää pientilallisen elämää ihan hyvillä mielin ... eipä tästä ole aikaakaan, kun eräs nuoripari otti ja muutti maalle oloihin, josta puuttuvat nykyajan mukavuudet, jopa sähkö.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat