Seuraa 
Viestejä761

Näin ns. vapaan internetin aikakaudella, tässä ajassa ja tuntemattomassa paikassa, on kysyttävä, mikä tekee ihmisten välisestä dialogista täällä interwepissä asennevapaampaa? Onko tulkitsija vapaa ’isien synneistä’, saati yleisestikin ottaen ympäristönsä painotaakasta mitä tulee saadun informaation purkuun toiselta instanssilta, kuten yksityishenkilöltä?

Eli mitä enemmän me käymme informaationvaihtoa toisten kanssa, niin sitä helpommin me nojaamme siihen toisen henkilön aikaisempaan läpänheittoon eli harjoitamme tiedostetusti t. tiedostamatta profilointia – ja näin ollen hylkäämme ihmisen mahdollisuuden muutokseen? Tämä ymmärtäminenhän on jokseenkin hankalampaa, kun todistetusti kehonkieli on varsin tärkeä osa kommunikaatiota; vai onko se kehonkieli harhaa sittenkin?

Myönnän, että otsikko on hieman ohjaileva, mutta olen jo useamman vuoden seurannut vierestä muiden keskusteluja lehdissä, keskustelupalstoilla yms. ja tuntuu siltä, että vaikka kuinka keskusteluparit pyrkisivät ymmärtämään toisen mielenliikkeitä, se näyttäisi menevän aina siihen pisteeseen, jossa toinen pistää sanoja toisen suuhun. Siis psykoanalyysin termein sijoittaa toiseen l. projisoi; myöskin itseen sisäistämistä / samaistumista l. introjektiota tapahtuu.

Sanotaan, että samaistuminen on tärkeä osa empatian kehityksessä, mutta mitä tapahtuu empatialle, kun olemmekin tekemisissä tietokoneen näytöllä vilisevän tekstin eli toisen henkilön kanssa ”siellä jossain”? Käynnistyykö ne peilisolut pelkästä tekstistä ja sen mukanaan tuomasta sisällöstä? Aika usein näkee ([size=85:4pl3c4a2]kyllä...minäkin projisoin[/size:4pl3c4a2] ) enemmänkin semmoisia tietynlaisia lauseita, joissa kirjoittajan asenne toista kohtaan on enimmäkseen tyyliä:
OTA SE PÄÄ POIS SIELTÄ PE**EESTÄ, U**UN DEEKU!!!
Virkistävää, eikö vain?!?

Mitä tähän profilointiin tulee, niin minkälaista roolia sitten intuitio näyttelee tässä farssissa?
Intuitiohan on määritelty enemmänkin ihmisen aikaisempien kokemuksien vahvoina muistijälkinä eli se on enemmänkin selkärangasta tulevaa käyttäymistä; eräänlaista a posteriori –behaviorismia.
Entäs jos intuitio onkin vaistoa – miten vaisto voi toimia täällä interwepissä, kun keskustellaan ihmisten kanssa ja jostain voi t. voisi päätellä, että tuohan on täys lapanen jonkin yksittäisen kommentin perusteella?

Missä vaiheessa intuitio on sitten tulehtunut eli jotain on särki? Miten voidaan havainnoida tulehtunut intuitio ihmisessä? Voisikohan tulehdus / trauma vaikuttaa tulkintoihin (nojoo...tottakai, mutta tämähän olikin retorinen toteamus)?

Miettikääpä omaa käyttäytymistänne jonkin ’wall of text’ –persoonan juttuja lukiessanne; kuinka paljon siinä tulkinnassanne onkaan profilointia taustalla?

Kommentit (5)

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521

Onko profilointi projektiota?

Yleensä projektiossa siirretään toisiin jotain kiusallista, jota ei itsessä haluta nähdä. Yleistä tosin on myös se, että itseä yleistetään positiivisessa mielessä. Eräs suuri toive on, että muut olisivat samalla tapaa samoista lähtöperusteista toimivia.

Otsikko lienee oleellisen lähellä, sillä tärkeää on nimenomaan suhde: minä-muut.

Profilointi nähdään usein negatiivisena, mutta se on välttämätöntä maailman hahmottamispyrkimykselle. Negatiivista on ainoastaan se, että profiilit valtaavat liian suuren painoarvon tai paremmin niin, ettei profilointi ota edistyäkseen riittävästi.

Oma käsitykseni on, että kaikki "värilliset tapahtumat" virittävät tietyn ympäristön avaimeksi sille koetulle. Avaimia ei voi heittää kaivoon, sillä ihmisellä ei ole muuta kuin toimintaa ja reagointia näiden puitteissa. Jos avain on kovin kapean aineiston perusteella hioutunut, niin se on toki ongelma, mikäli liikkumalaajuutta oikeasti tarvitaan. Ja miten olla kovin epänurkkakuntainen jos on kovin erikoislaatuisia avaimia? Eikö tietynlainen yleismaailmallisuus ole kuitenkin se tavoite ihmisellä? Sitä vartenhan meidän aivot ovat tällaisia.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Kutunluu
Seuraa 
Viestejä761
eskimo
Onko profilointi projektiota?

Yleensä projektiossa siirretään toisiin jotain kiusallista, jota ei itsessä haluta nähdä. Yleistä tosin on myös se, että itseä yleistetään positiivisessa mielessä. Eräs suuri toive on, että muut olisivat samalla tapaa samoista lähtöperusteista toimivia.


Niin ja tämän nimesin aloituksessani varsin leikkisästi isien synniksi---eli kasvatuksen vaikutuksen henkilön maailmankuvaan. Omaa henkilöhistoriaa ei voi vähätellä, mitä tulee tulkintoihin ympäristöstä.

Jani Kaarolla oli hyvä, mutta provosoiva kolumni liittyen kasvatukseen ja rajojen asettamiseen:
Antakaa lasten olla kurittomia

eskimo
Otsikko lienee oleellisen lähellä, sillä tärkeää on nimenomaan suhde: minä-muut.

Profilointi nähdään usein negatiivisena, mutta se on välttämätöntä maailman hahmottamispyrkimykselle. Negatiivista on ainoastaan se, että profiilit valtaavat liian suuren painoarvon tai paremmin niin, ettei profilointi ota edistyäkseen riittävästi.


Mielestäni profilointi sanana nyt tarkemmin miettien on liian voimakas siinä mielessä, että profiili perustuu yleensä keskiarvoon jostakin otannasta ja se hyväksytään useamman ihmisen toimesta joksikin. Lokerointi taas terminä on subjektiivisempi ja jälkiviisastellen topikin suhteen osuvampi; toisaalta ovathan profiilin luojatkin ihmisiä ja monasti käy niin, että äänekkäin päällepäsmäri saa ns. päät taivutettua. Tiedeyhteisö ei ole mikään poikkeus, mitä ihmisenä olemiseen tulee vapaine tahtoineen ja valintoineen---ongelma on nykyään enemmänkin ajan riittämättömyys valintojen osalta. Ollako Epimetheus (jälkiviisas) vaiko Prometheus (kaukaa viisas)?

eskimo
Oma käsitykseni on, että kaikki "värilliset tapahtumat" virittävät tietyn ympäristön avaimeksi sille koetulle. Avaimia ei voi heittää kaivoon, sillä ihmisellä ei ole muuta kuin toimintaa ja reagointia näiden puitteissa. Jos avain on kovin kapean aineiston perusteella hioutunut, niin se on toki ongelma, mikäli liikkumalaajuutta oikeasti tarvitaan. Ja miten olla kovin epänurkkakuntainen jos on kovin erikoislaatuisia avaimia? Eikö tietynlainen yleismaailmallisuus ole kuitenkin se tavoite ihmisellä? Sitä vartenhan meidän aivot ovat tällaisia.

Mutta miten tämä ilmenee internetissä esim. täällä käydyissä keskusteluissa---siis ymmärtävätkö ihmiset toisiaan t. ylipäätään sitä, mikä olikaan puheenaiheena? Ymmärtäisikö ihmiset oisiaan paremmin, jos he kohtaisivat 'face to face' eli saisivat osviittaa kehonkielestä ja äänenpainoista, jolloin kykenisi sanomaan, milloin esmes joku 'heittää läppää' ja milloin joku on haudanvakava asian suhteen?
Kun tässä on se asian pihvi, mitä haen takaa.

Jälkiviisaana täytyy nyt todeta, että tämä aloittamani thriidi on sinänsä turha, koska eksyin lukemaan pari päivää sitten tuota "selittyykö ihmisen toiminta ilman vapaata tahtoa?" -ketjua ja siellä on melko hyvin käyty tätä topikkia läpi; tosin tämän ketjun internet -aspekti tekee eräänlaisen poikkeaman verrattuna tuohon mainitsemaani ketjuun...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihan lyhyesti kommentti ja jatkossa kenties lisää.

Olen tehnyt muun ja ehkä mielekkäämmänkin duunin puutteessa mm. puhelimitse tuotemarkkinointia. Kehittävää, ainakin jos ei lompakon niin itsetuntemuksen kannalta. Siinä jos missä tulee intuitio kehään, kuvittelee puhelimeen vastaajan paikkakkunnan, taustaäänien ja iän, hengityksen ja murteen ym. perusteella jonkinlaiseksi, ja myyntipuhe muuttuu lennossa muodollisesta juttelevaksi. Tai päin vastoin.

Asiakas tulee profiloitua lennossa, saman tien. Asiaan vaikuttavat entiset kokemukset, edelliset asiakkaat ja lopulta koko oma elämänkokemus. Haaste on siinä, että ottaisi jokaisen uuden kontaktin kuitenkin ihan uutena ja tuoreena ja säilyttäisi oman asenteen täysin riippumattomana toipuen esim. tervehdyksestä "Ai sää soitat ja koitat myydä jotain, no kuule, soita vaikka harppua ja työnnä se p....seesi!" Luuri sanoo jotta SLÄM!

Paljon mukavampaa on asioida ihmisten kanssa kasvotusten, mutta sitten tulee elekieli, ulkomuoto, ryhti, tuoksu ynnä muu sälä mukaan. Silti mukavampaa.

EDIT) enkä myisi mitään sellaista kenellekään mihin en itse usko
ja EDIT) 2 äitini ei ei ole myynnissä

49

P.S. Tätäkin voi hetken sietää:
"Miksi mua kiinnostaisi,
kaupastahan kaiken saisi,
ja eukkohan mun tarpeet tietää!"

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Kutunluu
Mielestäni profilointi sanana nyt tarkemmin miettien on liian voimakas siinä mielessä, että profiili perustuu yleensä keskiarvoon jostakin otannasta ja se hyväksytään useamman ihmisen toimesta joksikin. Lokerointi taas terminä on subjektiivisempi ...



Hyvää täsmennystä. Tuli uutena.

Kutunluu
Mutta miten tämä ilmenee internetissä esim. täällä käydyissä keskusteluissa---siis ymmärtävätkö ihmiset toisiaan t. ylipäätään sitä, mikä olikaan puheenaiheena? Ymmärtäisikö ihmiset oisiaan paremmin, jos he kohtaisivat 'face to face' eli saisivat osviittaa kehonkielestä ja äänenpainoista, jolloin kykenisi sanomaan, milloin esmes joku 'heittää läppää' ja milloin joku on haudanvakava asian suhteen?
Kun tässä on se asian pihvi, mitä haen takaa.



Monilta epäselvyyksiltä päästäisiin jos kohtaaminen olisi välitöntä eikä vain näppisten kautta tapahtuvaa. Itse olen tullut siihen tulokseen, että kommunikaatio tai kanssakäyminen on parasta kun siihen yhdistyy esim foorumi ja reaali. Siis molemmat.

Jos eletään pelkästään kirjoitetun varassa, niin oma lähestymistapani on yrittää tulkita ylipositiivisesti vähän kaikkea. Tarkoittaa sitä, että täydennän niitä osia viestinnässä, joiden avulla toisen viestintä on mahdollisimman ymmärrettävää (ja miellyttävääkin). Osa ottaa joskus päinvastaisen linjan ja voihan se myös tällä tiedefoorumilla olla myös vähän tyypillistä. Joka tapauksessa haittansa ja etunsa kummassakin. Joskus tekisi kyllä mieli kysyä, että mitä pelkällä purevuudella ja tenttaamisella saavutetaan etenkin jos enemmistö on tällä tavoin liikkeessä.

Jos kanssakäymisen rakentaa kirjoitetun varaan, ja vain sille, niin on ehkä sitäkin kautta mahdollista saavuttaa ymmärrettävää vaihdantaa, mutta se vaatii paljon sitä, että osaa viestiä ajatuksiaan oikein ja tehdä niitä oikeita tai oikeansuuntaisia tulkintoja mahdollisimman vähästä.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Niin, sitten asian toinen puoli taas: ihminen itsekin profiloituu, tietyissä rajoissa tietenkin, joskus ihan vapaaehtoisesti tai sitten ympäristön paineitten vuoksi... meillä on taipumus reagoida ympäristöön muuttamalla habitustamme. Leimautuminen ja ns. stigmatisoituminen (termin nykymerkityksessä) eivät ole tietenkään kovin haluttavia juttuja, mutta sellaistakin tapahtuu.

Yritysten asiakaskunnan, rikollisten ym. profilointi tosiaankin perustuu tilastollisiin todennäköisyyksiin, jotka ovat vain suuntaa-antavia juttuja. Yksilön profilointi on ihan eri asia.

49

P.S. joka toivoo jokaisen löytävän ihan oman sisäisen profiilinsa, hieman samaan malliin mitä Epiktetos kertoi elämän tarkoituksesta

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat