Seuraa 
Viestejä45973

Sivusin tätä samaa aihetta ohimennen forumilla vuosia sitten psykoanalyyttisesta kontekstista katsoen. Nyt olen kiinnostunut muista näkökulmista. Minkähän takia valikoiva pariutuminen ymmärretään vähemmistöjen kuten esimerkiksi autististen ihmisten tavaksi pariutua? Eli ts. käsitetään marginaaliryhmät siten, että heillä on luontainen taipumus pariutua tavalla, joka johtaa geneettisesti katsoen samanlaisiin ongelmiin kuin sisäsiittoisuus. Eli tietyt geneettiset piirteet alkavat korostua, kuten esim. perinnölliset sairaudet.

[size=85:1nsk4ssa]Diagnosed autism has greatly increased. This may be due to factors such as better awareness or changed criteria for diagnosis. Another possibility is that reduced barriers between people have increased assortative mating, including for high systemizers, which would increase the likelihood of a child developing autism.

http://en.wikipedia.org/wiki/Empathizing%E2%80%93systemizing_theory[/siz...


[size=85:1nsk4ssa]Assortative mating is a nonrandom mating pattern where individuals with similar genotypes and/or phenotypes mate with one another more frequently than what would be expected under a random mating pattern. For example, it is common for individuals of similar body size to mate with one another.

http://en.wikipedia.org/wiki/Assortative_mating[/size:1nsk4ssa][/quote]


Käsittääkseni yleinen käsitys ihmisten parin muodostuksesta on, että persoonallisuuden samanlaisuus määrittelee muista kiinnostumista, eikä lainkaan geneettinen puoli, koska meillä ei ole mahdollisuutta tarkastella suoraan toisen ihmisen DNA:ta. Ja jos oletaan, että on, niin yleensä tällainen geneettinen ominaisuuksien arviointi ts. sensitiivisyys, on teoretisoitu vain naisten ominaisuudeksi, vaikka matriarkaalisuus/patriarkaalisuus vaihtelee mm. kulttuureittain.

Westermarckin teorian mukaan ihmisellä pitäisi olla luontainen taipumus välttää sisäsiittoisuutta, jonka mekanismina on leimaantuminen - tietynlaisiin fenotyyppeihin. Eli niitä ominaisuuksia, jotka syntyvät mm. sillä, että vartutaan samassa yhteisössä tai perheessä.

[size=85:1nsk4ssa]The Westermarck effect, or reverse sexual imprinting, is a hypothetical psychological effect through which people who live in close domestic proximity during the first few years of their lives become desensitized to later sexual attraction. This phenomenon, one explanation for the incest taboo, was first hypothesized by Finnish anthropologist Edvard Westermarck in his book The History of Human Marriage (1891).

http://en.wikipedia.org/wiki/Westermarck_effect[/size:1nsk4ssa][/quote]


Psykoanalyyttinen käsitys on päinvastainen. Siinä ajatellaan, että samanlaisuus aiheuttaa kiinnostumisen ja lopulta rakastumisen, ja että insestin välttely tapahtuu ihmisellä sosiaaliskonstruktiivisesti eikä luontaisesti, koska Freud oli tämän suhteen enemmän Lamarckisti kuin Darwinisti.

[size=85:1nsk4ssa]Freud argued that as children, members of the same family naturally lust for one another (See Oedipus complex), making it necessary for societies to create incest taboos, but Westermarck argued the reverse, that the taboos themselves arise naturally as products of innate attitudes.

http://en.wikipedia.org/wiki/Westermarck_effect[/size:1nsk4ssa][/quote]


Toisaalta minua mietityttää se, että onkohan tässä läpi historian ajan sotkettu fenotyypit ja genotyypit aiheen arkaluontoisuudesta johtuen? Käsittääkseni kirjan mukaan, jossa Freud ottaa asiaan kantaa, on puhuttu lähinnä sosiokontruktiivisesta tabujen rakentumisesta(fenotyypeistä), eikä mistään luontaisen vedon tuntemisesta.

Miten te pariudutte tai pariuduitte? Joko olette hyödyntäneet modernia genetiikan tutkimusta ominaisuuksien valitsemisessa lapselle? Kiihottaako erilaisuus vai samanlaisuus? Esittäkää vaihtoehtoisia tai uudempia teorioita pariutumiselle... myös omia sellaisia.

Sivut

Kommentit (28)

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Shriek
Käsittääkseni yleinen käsitys ihmisten parin muodostuksesta on, että persoonallisuuden samanlaisuus määrittelee muista kiinnostumista, eikä lainkaan geneettinen puoli, koska meillä ei ole mahdollisuutta tarkastella suoraan toisen ihmisen DNA:ta. Ja jos oletaan, että on, niin yleensä tällainen geneettinen ominaisuuksien arviointi ts. sensitiivisyys, on teoretisoitu vain naisten ominaisuudeksi, vaikka matriarkaalisuus/patriarkaalisuus vaihtelee mm. kulttuureittain.

Tämä varmaan edellyttäisi vomeronasaalista elintä ja feromoneja.

Kiihottaako erilaisuus vai samanlaisuus?

Kiihottaa. Joissain asioissa pitää olla riittävän samanlainen ja joissain asioissa erilaisuus on sykähdyttävää.

Hämmentää.

Vatkain
Tämä varmaan edellyttäisi vomeronasaalista elintä ja feromoneja.



Onkohan sitä edes ikinä yritetty etsiä? Kaikenlaisia harvinaisia sairauksia, kasvaimia, yms. sellaisia löydetään, vaikka esiintyvyys saattaa olla todella pientä. Tämän asian suhteen on muistaakseni tehty naisille ja homoille nuuhkutestejä siitä huolimatta, että kukaan ei usko kunnolla vieläkään feromonien merkitsevyyteen tai tuon elimen olemassaoloon.

Ja kas vain, tässäkin halutaan jostain kumman syystä lyödä sellainen ominaisuus jonkin negatiivisen leiman saaneen marginaaliryhmän omituisuudeksi, sillä muistaakseni homot reagoivat testissä samalla tavalla kuin naiset. Heteromiehillä ei tainnut olla mitään reagointia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Shriek
Vatkain
Tämä varmaan edellyttäisi vomeronasaalista elintä ja feromoneja.



Onkohan sitä edes ikinä yritetty etsiä? Kaikenlaisia harvinaisia sairauksia, kasvaimia, yms. sellaisia löydetään, vaikka esiintyvyys saattaa olla todella pientä. Tämän asian suhteen on muistaakseni tehty naisille ja homoille nuuhkutestejä siitä huolimatta, että kukaan ei usko kunnolla vieläkään feromonien merkitsevyyteen tai tuon elimen olemassaoloon.

Ja kas vain, tässäkin halutaan jostain kumman syystä lyödä sellainen ominaisuus jonkin negatiivisen leiman saaneen marginaaliryhmän omituisuudeksi, sillä muistaakseni homot reagoivat testissä samalla tavalla kuin naiset. Heteromiehillä ei tainnut olla mitään reagointia.


Kyllä sitä varmaan on etsitty. Ja onhan ihmisellä tehty paljon erilaisia hajutestejä. Miehet erottavat kauniin naisen hien ja nainen miehekkään miehen jne.

Hämmentää.

Tutkittu on. Tuossa luin jutun, missä kerrottiin e-pillereiden syönnin häiritsevän naisten hajuaistia (?), joka voi johtaa pariutumiseen vääränlaisen miehen kanssa. Odöör ei siis lainkaan ole ylimainostettua. Miten lie asiaan vaikuttaa hajusteet joita moni suihkuttelee ennen soidintansseja..

Erilaisuus kiihottaa ainakin minua. Toki pidän monia sinisilmäisiä blondeja kauniina, mutta suurempaa vetoa heihin en tunne, johtuen kenties samankaltaisuudestaan itseäni kohtaan. Ulkomaalaiset naiset, jo Etelä-Eurooppa riittää, vetoavat minuun paljon enemmän. Kai sitä etsii hyvää geenipoolia alitajuisesti.

Poikkeuksena sääntöön olen rakastanut naista joka muistutti paljon itseäni, näin jälkikäteen tarkasteltuna. Olin myös siihen aikaan melko narsistinen, liekkö asioilla yhteyttä...

Vatkain
Miehet erottavat kauniin naisen hien ja nainen miehekkään miehen jne.



Mutta erottaakohan heteromies oman hien hajun muiden miesten hienhajusta? Sanotaan, että miehet ei erota edes omia mukuloita muiden mukuloista. Monien muiden lajien kohdalla uros varmistaa geeniaineksen eteenpäin siirtymisen vaistonvaraisella toiminnalla, jossa hän yleensä tappaa uuden naaraan kohdalla olemassaolevat poikaset. Olisikohan koko fenotyyppien mukaan valitseminen jäänyt evoluutiossa kehittymättä, jos joku uros ei olisi päättänyt toimia toisella tavalla ja jättänyt jostain syystä luolamiehenkin jälkikasvua eloon.

Ehkä joskus ammoin tuollainen mutaatio oli lajin kannalta edullinen. Toisaalta nykyään voidaan ajatella, että fenotyyppeihin pohjautuva valitseminen on lajin kannalta pitkällä tähtäimellä epäedullinen mutaatio. Se voi johtaa koko populaation täystuhoon, niin kuin esim. Pentti Linkola ajattelee ihmisen mahdottomasta lisääntymisestä, vaikka onhan tuollainen valitseminen suonut meille mahdollisuuden rakentaa kestävempiä ja suurempia kulttuureja kuin pelkkä viettien varassa laukkaaminen.

Shriek

Ehkä joskus ammoin tuollainen mutaatio oli lajin kannalta edullinen. Toisaalta nykyään voidaan ajatella, että fenotyyppeihin pohjautuva valitseminen on lajin kannalta pitkällä tähtäimellä epäedullinen mutaatio. Se voi johtaa koko populaation täystuhoon, niin kuin esim. Pentti Linkola ajattelee ihmisen mahdottomasta lisääntymisestä, vaikka onhan se suonut meille mahdollisuuden rakentaa kestävempiä ja suurempia kulttuureja kuin pelkkä viettien varassa laukkaaminen.




Öö, voisitko avata hieman? Kestävempiä ja suurempia kulttuureita, missä?

Shriek
Mutta erottaakohan heteromies oman hien hajun muiden miesten hienhajusta? Sanotaan, että miehet ei erota edes omia mukuloita muiden mukuloista.
[quote="Shriek"]

Itse olen lapseton, joten ainoastaan voin kommentoida toisten muksujen tunnistamiseen. Esimerkiksi kummitytössäni näen selvästi isänsä, liekkö asia hieman vastaava..?

Sorbus Aucuparia
Öö, voisitko avata hieman? Kestävempiä ja suurempia kulttuureita, missä?



Taitavat olla lähes kaikki muut apinalajit ihmiseen nähden selvästi uhanalaisia. Ainakin minä näen ihmisten kulttuurien olemassaolon tarjoavan syyn ihmisen menestykseen, en niinkään ihmisen geeniaineksen.

tsbmw
Seuraa 
Viestejä277

Vaimoni hiki tyoksuu mielyttävälle.
Olisiko kaukaa haettu jos pariutumista ohjaakin täysin alitajunta joka loksauttaa dna:t hajun perusteella kohdalleen ja avaa rakastumisen mahdollisuuden. Olen ihmetellyt miksi joku natsaa ja joku ei ilman mitään havaittavaa perustetta? Koska haju on aivoja lähinnä oleva aisti ja lähtee kuollessa viimeisenä ei sen ohjausvoimaa tiedä... - siksikö lavatanssit?

...taasko noita uusia ajatuksia...

tsbmw
Olisiko kaukaa haettu jos pariutumista ohjaakin täysin alitajunta joka loksauttaa dna:t hajun perusteella kohdalleen ja avaa rakastumisen mahdollisuuden. Olen ihmetellyt miksi joku natsaa ja joku ei ilman mitään havaittavaa perustetta? Koska haju on aivoja lähinnä oleva aisti ja lähtee kuollessa viimeisenä ei sen ohjausvoimaa tiedä... - siksikö lavatanssit?



Moni ihmisistä käyttää keinotekoisia hajusteita hien peittämiseen ja kemikaaleja vaatteiden puhdistamiseen, jotka noin muuten sitoisivat ihmisen ominaishajua. Muutama vuosisata takaperin vaatteiden hygienia ei ole ollut samalla tasolla kuin nykyään, joten silloin niiden merkitys ei ole ollut niin suuri. Hajusteiden käyttö on ollut ennen lähinnä naisten tapa. Sorbus Aucuparia mainitsi e-pillerit, jotka menevät kemikaalien kanssa samaan sarjaan, kuten myös esim. bisfenoli-a. Ympäristön saasteet vaikuttavat miehillä siemennesteen laatuun.

Näiden vaikuttimien kohdalla ei voida puhua ainoastaan alitajunnasta ja biologisesta perimästä, vaan ympäristön vaikutuksesta. Eli teemme tietoisia kulutusvalintoja, jotka vaikuttavat valintaan, vaikka ne päätyvät vaikuttamaan luultavasti vain alitajunnassa, kuten esim. keinotekoisen estrogeenin kasaantuminen elimistöön. Kuitenkin 1900-luvulla ja sen jälkeen, parinvalinta vaikuttaa olevan enemmän tietoista toimintaa, sillä sitä varten on kehitetty monenmoisia sähköisiä palveluja, minkä kautta ihmiset löytävät toisensa. Sitä ennen olivat lehti-ilmoitukset. Naiset ovat vapautuneet mm. feminismin myötä, eivätkä ole enää pelkkiä munimiskoneita. Lapsia tehdään harkitummin kuin ennen ja parisuhteet eivät noudata enää perinteistä kaavaa.

Jo tällainen pieni raapaisu aiheeseen saa epäilemään pelkän biologisen determinismin kantavuutta. Toki sen merkitystä ei voida koskaan täysin kiistää.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Miten minulle tulikaan yhtäkkiä sellainen epäilys että ihmisten kyky sietää erilaisuutta vastakkaisen sukupuolen edustajissa on vähentynyt? Vanhemmille sukupolville tuntuu itsestäänselvältä että nainen ja mies ovat aina ja kaikessa erilaisia, jopa niin ettei toista muka voi ymmärtää lainkaan jos hän on eri sukupuolta - mikä johtaa pelokkuuteen, mikä johtaa joskus vitsien vääntämiseen eli pilkkaamiseen ja tätä tekevät niin miehet naisia kohtaan kuin naiset miehiä kohtaan, plus ylimieliseen käytökseen. Esimerkkinä vaikkapa oletus että "kaikki miehet ovat pikkupoikia ja avuttomia sisätiloissa" tai "kaikki naiset ovat viekkaita juoruakkoja" tms.

Mutta me nuoremmat polvet (sanotaan karkeasti vaikka alle 45-vuotiaat?) jotka nykyään asumalla asumme netin äärellä ja teemme asoita joissa ei ole mitään erityisen konkreettista tai pysyvää, me kaipaamme ja ehkä vaadimmekin sitä että kumppaniehdokkaalla on hyvin samantapainen mieli, samantapaiset arvot, koulutus jne. Nykymaailmassa ei enää itsestäänselvästi lääkärimies pariudu sairaanhoitajanaisen kanssa, vaan lääkärinainen ja lääkärimies menevät naimisiin. Naiset eivät enää ole kiinnostuneita olemaan jotenkin "alaluokan edustajia" puolisoihinsa verrattuna. Eivätkä miehetkään oikein jaksa enää sellaista että kun yrittää selittää jotain ideaa naiselle, tämä vain pyörittelee silmiään ja nauraa kihertää kun ei ymmärrä "mistään mitään".

Jos ei samanlaisen kumppanin preferoiminen välttämättä fyysiseen sisäsiittoisuuteen johdakaan, niin ehkä jonkinlaiseen "henkiseen sisäsiittoisuuteen". Mitä kapeampi repertuaari vanhemmilla on tarjoilla lapsilleen henkisellä puolella, sitä yksisilmäisempiä näistäkin tulee. Ehkä parempi kombinaatio kuin kaksi rutikuivaa akateemikkoa vanhempina olisi vaikkapa akateemikko + taiteilija, mutta se edellyttää sitä että akateemikko ei selittele taidetta nurin ja taiteilija ei koe akateemikkoa tylsimykseksi joka yrittää tappaa elämästä sykkeen.

***

Erilaisuuden ja samanlaisuuden prosentuaalinen pitoisuus on kiinnostanut itseäni pitkään, ja luulenpa että 50/50 on paras. Tai jonkin verran kuitenkin arvostan enemmän samanlaisuutta kuin erilaisuutta, koska valitettavasti itsekin olen tätä nykysakkia joka ei jaksa rinnallaan sen paremmin neroa kuin idioottiakaan (oma itse siis verrokkina 1.0). Asioissa joissa en ole lahjakas mielelläni nauttisin siitä että mies on; käytännössä siis kyseeseen tulee musiikki, koska itse en ole musikaalinen ihminen. Muutaman hyvin paljon tekstiä puskevan miehen kanssa olen aikoinaan yrittänyt seurustelua tai yhteiselämää, ja eihän siitä oikein mitään tule, näemmä. Ilmeisesti ihminen joka kirjoittaa paljon (ei sen niin väliä mitä) on sen verran raskas tyyppi kumppanina että parempi kun olen keskenäni se kirjoittava osapuoli ja mies ei ole, muuten menee liian raskaaksi. Toisaalta täysin kirjoituskyvytön mies alkaa silmissäni vaikuttamaan ääliöltä, joten aika huonosti pariudun sellaisenkaan kanssa. Pitää olla jotain muuta millä hän minut hurmaa, jos ei tekstiä kerry.

Kallonmuoto on jostain syystä minulle tärkeä sillä tavalla että se ei saa olla miehellä sama kuin itselläni. Pituus voisi mielellään olla miehellä lyhyt, ja kun se itselläni on keskimittainen, olisimme samanpituiset. Hiustenvärillä ei ole niin kauheasti merkitystä, mutta jostain syystä olen aina kaivannut vaaleaa miestä, ja vastaan tulee vain ruskeatukkaisia.

Sen olen huomannut että jos miehen katsomus on näennäisesti lähellä omaani, siitä voi kehkeytyä riidanpoikasta koska sitten aletaan väittelemään yksityiskohdista. Agnostikot ovat kiinnostavia miehiä, sillä he ovat suvaitsevaisia katsomuspuolella ja kestävät ehkä senkin että itse olen vannoutunut spiritualisti.

Kun mietin elettyä elämää, niin näyttäisi siltä että olen kiinnostunut miehistä jotka ensialkuun vaikuttavat eksoottisen erilaisilta itseeni verrattuna, mutta sitten hetken päästä osoittautuvatkin hyvin pitkälti samanlaisiksi kuin itse olen - joissain jännissä "pisteissä" joissa samanlaisuus on hyvä ja tärkeä asia. Tällöin on ihastumisen mahdollisuus, kun toisen kanssa pääsee samalle aallonpituudelle. Jos taas mies on heti välittömästi tavatessamme aivan kuin minä itse, niin silloin mitään tunnetta ei kehity. On kuin tapaisi veljensä. Se on jännä kokemus että toinen pitää ikäänkuin "löytää", saada häneen yhteys kuin radiolla toiseen radioon, että tulee kiinnostunut olo.

Rousseau
Ehkä parempi kombinaatio kuin kaksi rutikuivaa akateemikkoa vanhempina olisi vaikkapa akateemikko + taiteilija, mutta se edellyttää sitä että akateemikko ei selittele taidetta nurin ja taiteilija ei koe akateemikkoa tylsimykseksi joka yrittää tappaa elämästä sykkeen.



Tota...akateemikko voi olla taiteilija. Kuten vaikkaka Kirsi Kunnas ja Aki Kaurismäki. Akateemikoissa kun on sekä tieteen että taiteen edustajia. Tarkoitatko, että akateemikon taide on lähtökohtaisesti rutikuivaa? Vai muuttuuko se sellaiseksi nimityksen jälkeen?

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047

ymmärtäminen on opittu ominaisuus eikä toiseen sukupuoleen millään tavalla sidottu. ihmiset oppivat parhaiten niitä asioita, jotka heitä itseään kiinnostavat. jos miehet ja naiset viettäisivät enemmän aikaa tietokoneella, tai kirjojen parissa opiskellen sen sijaan, että vain kuluttavat valmiiksi tuotettua hedoinismin tarpeitaan tyydyttäen olisi meillä älykkäämmin rakennettuja yhteiskuntia. ongelmaksi siinä, että ihmiset kouluttavat itseään läpi elämän koulun jälkeenkin koitunee se, että älykkäitä ihmisiä on vaikeaa ellei mahdotonta hallita. älykkäät ihmiset ovat yhteiskunnan 1%:n kannalta harmillisen uteliaita paljastamaan väärinkäytöksiä, jos he eivät itse hyödy tilanteesta.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
emp
Rousseau
Ehkä parempi kombinaatio kuin kaksi rutikuivaa akateemikkoa vanhempina olisi vaikkapa akateemikko + taiteilija, mutta se edellyttää sitä että akateemikko ei selittele taidetta nurin ja taiteilija ei koe akateemikkoa tylsimykseksi joka yrittää tappaa elämästä sykkeen.



Tota...akateemikko voi olla taiteilija. Kuten vaikkaka Kirsi Kunnas ja Aki Kaurismäki. Akateemikoissa kun on sekä tieteen että taiteen edustajia. Tarkoitatko, että akateemikon taide on lähtökohtaisesti rutikuivaa? Vai muuttuuko se sellaiseksi nimityksen jälkeen?



Jaa, semmoisiakin ihmisiä on.

Ne akateemiset ihmiset joiden kanssa olen livenä tai netissä ollut tekemisissä eivät ole koskaan vaikuttaneet luovilta. Ne jotka ovat kirjoittaneet kirjoja ovat tehneet sitä oman alansa asioita analysoidakseen, eli siis ovat tehneet ikäänkuin "yhteenvetoja". Itse pidän luovuutena sitä että keksii täysin omasta päästään jotain sellaista mitä ei ole aiemmin ollut olemassa ainakaan vastaavassa muodossa. Että siis ihan oikeasti tuottaa jotain itsestään ulos, eikä vain järjestele ja käsittele muiden ihmisten aikaansaannoksia vähän kuin jonkinlainen arkistoija. Tai kriitikko. Tai vastaanväittäjä.

Mutta kaiketi sitten on ihmisiä jotka voivat sen akateemisen skeptisyyden, kritisoimisen, analysoimisen ja kaikinpuolisen märehtimisen laittaa hetkeksi syrjään ja antaa jonkin sisällään vaikuttavan alkukantaisemman energian tulla esille.

Rousseau

Jaa, semmoisiakin ihmisiä on.



Akateemikko on kunnianimike elämäntyöstä, ei akateeminen oppiarvo. Ei siihen edes tarvita akateemisia opintoja. Nimike myönnetään joko tieteellisistä ta taiteellisista ansioista.

Wikistä listaa taiteen akateemikoista:

Akateemikko

Syntymävuosi

Taiteenala

Nimitysvuosi

Kuolinvuosi

Rabbe Enckell

1903

kirjailija

1972

1974

Joel Rinne

1897

näyttelijä

1972

1981

Tapio Wirkkala

1915

muotoilija

1972

1985

Erik Bergman

1911

säveltäjä

1982

2006

Bertel Gardberg

1916

muotoilija

1982

2007

Oskari Jauhiainen

1913

kuvanveistäjä

1982

1990

Reima Pietilä

1923

arkkitehti

1982

1993

Matti A. Pitkänen

1930

valokuvaaja

1982

1997

Aale Tynni

1913

runoilija

1982

1997

Eeva-Kaarina Volanen

1921

näyttelijä

1982

1999

Rauni Mollberg

1929

ohjaaja

1989

2007

Ernst Mether-Borgström

1917

taidemaalari

1991

1996

Paavo Haavikko

1931

kirjailija

1991

2008

Kain Tapper

1930

kuvanveistäjä

1995

2004

Juha Leiviskä

1936

arkkitehti

1996

Veijo Meri

1928

kirjailija

1998

Vivica Bandler

1917

teatteriohjaaja

1999

2004

Outi Heiskanen

1937

taidegraafikko

2004

Ralf Långbacka

1932

teatteriohjaaja

2004

Jorma Panula

1930

kapellimestari

2006

Vuokko Nurmesniemi

1930

tekstiilitaiteilija

2007

Aki Kaurismäki

1957

elokuvaohjaaja

2008

Eija-Liisa Ahtila

1959

kuvataiteilija

2009

Caj Bremer

1929

valokuvaaja

2009

Kirsi Kunnas

1924

kirjailija

2009

Marjo Kuusela

1946

tanssitaiteilija

2009





Joel Rinteen aikaan ei teatterialalla edes ollut Suomessa korkeakoulutasoista koulutusta, vaan hän sai teatterioppinsa Kansallisteatterin oppilaskoulussa - ja tietenkin sen kuuluisan kantapään kautta.

Et taida tosiaankaan tietää, mitä akateemikko tarkoittaa.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä31323
Shriek
Mutta erottaakohan heteromies oman hien hajun muiden miesten hienhajusta? Sanotaan, että miehet ei erota edes omia mukuloita muiden mukuloista. Monien muiden lajien kohdalla uros varmistaa geeniaineksen eteenpäin siirtymisen vaistonvaraisella toiminnalla, jossa hän yleensä tappaa uuden naaraan kohdalla olemassaolevat poikaset. Olisikohan koko fenotyyppien mukaan valitseminen jäänyt evoluutiossa kehittymättä, jos joku uros ei olisi päättänyt toimia toisella tavalla ja jättänyt jostain syystä luolamiehenkin jälkikasvua eloon.



Nuo ovat lajeja, joilla poikasen aikuistuminen on nopea prosessi ja yksilötiheys on pieni. Se mahdollistaa, että suuri osa naaraista voi vältellä koiraita poikasajan. Ihmisen kehitys on niin hidasta ja yleensä poikasten kehitys vaatii yhteisön tukea, joten tuollainen käytösmalli olisi mahdoton ja johtaisi koko lisääntymisen loppumiseen.

Shriek
Miten te pariudutte tai pariuduitte? Joko olette hyödyntäneet modernia genetiikan tutkimusta ominaisuuksien valitsemisessa lapselle? Kiihottaako erilaisuus vai samanlaisuus? Esittäkää vaihtoehtoisia tai uudempia teorioita pariutumiselle... myös omia sellaisia.



Sopiva erilaisuus ehkä kiihottaa enemmän, mutta johtaa niin suuriin ongelmiin arkielämän järjestelyissä, että tuskin voisin koskaan pariutua kovin erilaisen kanssa. Ihmisellä vaikuttaa pariutumiseen myös laskelmointi siitä mitä se vaikuttaa muuhun elämään ja hyvin monet hylkäävät tai eivät edes tavoittele niitä puolisoita, joita kohtaan liskonaivotasolla tuntevat suurinta vetoa. Ja useimmat niistä jotka eivät mieti, ajautuvat vain ongelmasuhteesta toiseen.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat