Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Onnistuuko EPS-kappaleen valmistus muottiin paisuttamalla kotikonstein?

Kommentit (4)

Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976
Liittynyt12.6.2007
juni
Onnistuuko EPS-kappaleen valmistus muottiin paisuttamalla kotikonstein?

Mikä on EPS-kappale? Mikä on muotti? Mitä tarkoittaa "paisuttaminen kotikonstein"?

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

mijuss
Seuraa 
Viestejä29
Liittynyt6.5.2011

Laskuvarjohyppy-kuvaajat käyttävät kypäriä, joihin on asennettu video- tai stillkamera. Jotta kuva ei heilu, pitää kameran istua mahdollisimman hyvin päähän. Tehtaalta voi tilata hyvin istuvan kypärän, mutta näppärä jätkä tekee sellaisen itsekin tavallisesta hyppykypärästä. Tässä opettavainen tarina, julkaistiin Ilmailu - lehden välissä olleessa Jämi Fly In 2007 - liitteessä:

"Mullakin on jotain kokemuksia kypärän tuunaamisesta, lähinnä sellaisia miten ei kannata tehdä. Hauskaa näpräilyähän tuo on, mutta ei taida palkoille päästä. Jos duunaa kokonaan kypärän itse ja laskee vaikkapa euron tunnille itsellen palkkaa niin tulee niin kallis kypärä ettei sitä raaski käyttää. Mutta eihän harrastuksia voi mitata rahassa.
Reunanauhaa löytyy TKA:sta, kumiliike siellä vehmaisissa. Maksaa alle pari euroa per kypärä. Samasta paikasta löytyy kypäräjuttuun muutakin.
Kypärän kuorien tekemisestä ei ole kokemusta, mutta siitä miten tehdään "tosi sopivat" sisustat enemmänkin. Sekään ei ole niin yksinkertaista miltä voisi äkkiä kuvitella. No, tarinoin tähän hieman kokemuksiani yhdestä projektistani (on aika pitkä juttu, mutta ainakin yritän kertoa lyhyesti)

Kyseessä ei ole kamerakypärä, vaan tavallinen päänsuojain, mutta valmistusideahan on aika samankaltainen. Tämä sitten ei todellakaan ole ohje miten kannattaa tehdä vaan ehkä kuuluu ryhmään "mitä tästä opimme". Asiaan:
Kuoret ostin edukkaasti meidän kerhon pojilta, jotka olivat niitä valmistelleet. Valmistusmateriaali oli lasikuitu. Kypärähän oli siis melkein valmis, luulin. Mutta kyllä siitä eteenpäinkin oli tekemistä kuten jäljempänä huomasin.
Yleisin tapa valmistaa pehmusteet taitaa olla päällystetty superloni tai vastaava aine, ja nämä sitten tarroilla tai liimoilla kiinni. Mutta minäpoika halusinkin sellaisen mikä istuu kuin tauti päässä. Olin kuullut jotta polyuretaanista (myöhemmin pu) voisi tehdä sellaisen päähän valetun mallin, kuulosti hyvältä, halvalta ja helpolta...
Kuoret olivat siis valmiina joten projekti käyntiin. Värihän on kypärässä se tärkein ominaisuus joten siitä aloitin. Kauppaan hakemaan spraymaaleja. Ja kun halusin sellaisen mikä näyttää marmoriselta niin sellaiset maalit kassiin ja kassalle. Saamarin kalliit maalit olivatkin.
Kotiin äkkiä ja pienet hionnat kypärän pintaan ja maalit pintaan. Hieno tulikin, mutta kun ne maalit eivät olleet tarkoitettu lasikuituun tarttuvaksi niin seuraavana päivänä yllätys olikin kaamea. Maalipinta oli halutun kaltainen, ehkä hienompikin, mutta lohkeili irti suurina palasina. Voi v***tu, eka takaisku tuli koettua. No, maalikauppaan kysymään missä vika. Myyjä kertoikin jotta pohjamaali olisi tarvinnut olla sellainen mikä pysyy lasikuidussa. Mielessä kävi kysyä jotta mikä ihmeen pohjamaali. Olin ihan hiljaa ja ostin uuden satsin niitä kalliita maaleja sekä myöskin pohjamaalia.
Kypärä piti siis hioa kokonaan uudestaan, voi pärkele mikä sotku siitä tulee.
Kun kypärä oli taas hiottu niin pohjamaali pintaan ja sitten ne muut maalit.
Heno tuli ja tällä kertaa jopa pysyivät kiinni. Mutta jotenkin ajattelin että jos sen vielä lakkaa moneen kertaan niin tulee kiiltävä kuin...
Siis maalikauppaan ja muutama purkki kirkasta lakkaa kainaloon ja kassalle.
Kotona lakat kypärän pintaan, mutta voi v*tun v*tun v**tu, maali alkoi rullaamaan rypyille kypärän pinnassa. Kypärä kainaloon ja maalikauppaan kysymään jotta missäs nyt meni metsään. Aika simppeli syy, lakka oli sellainen joka ei soveltunut noiden erikoismaalien kanssa käytettäväksi.
No, ostoskoriin pohjamaalit, erikoiset marmorimaalit ja siihen sopivat lakat. Nyt oli käytetty jo rahaa niin paljon ettei voinut perääntyä hommasta vaikka ei enään ollut yhtään hauskaa.
Kotiin ja hiomaan kypärä paljaaksi, taas. Sitten kaikki nuo maaalit ja lakat.
Nyt tulikin hieno ja pysyi kiinni.
Seuraavaksi leukahihnaa väsäämään. Reijät kypärän kylkiin ja ostamaan siihen sopivat purjerenkaat.
Niitä purjerenkaita kun olin vasaroinut pilalle muutamat tulin siihen tulokseen jotta kysymään joltain suutarilta voisi tämä laittaa nuo purjerenkaat. Niin, tietenkin ostin niitä renkaita kaksi ja kun ne meni pilalle niin taas mentiin kauppaan. Onneksi mulla oli silloin se Buick joka kulki melkein ilmaiseksi... Bensaan ja pysäköintisakkoihin (siellä suutarin edessä oli pysäköinti kielletty)meni hyvänkin kypärän hinta. Mutta sehän oli vain rahaa ja tekemässä kun oli maailman parasta kypärää niin kuka laskee menoja.
Suutari saikin ensiyrittämällä hienot purjerenkaat kypärän kylkiin. Ei muuta kun kumikauppaan ostamaan hihnaa. Jotain positiivista, niin hina ja lukot siihen löytyi samasta kaupasta ja olivat edullisia. No, tosin sitten se kauppa (TKA) menee kiinni jo vartin yli neljä. Tämä tuli havaittua kun ekan kerran siellä kävin ja ovet olivat kiinni. Seuraavana päivänä töistä kesken päivää sitten kävin nuo ostamassa.
Hihnat ja lukot kiinni. Tulipahan verestettyä ompelutaitojakin. Tosin en omista ompelukonetta, mutta äitillä on. Äiti vaan ei asu Tampereella, joten Buikki käyntiin...
Nyt oli kypärässä maalit, hihnat ja lukot. Pehmuisteita tekemään siis.
Kauppaan hakemaan muutama tölkki pu-vaatoa ja kotiin suunnittelemaan. Nyt oli mennyt jo niin monta asiaa vituiksi jotta mietin hienon suunnitelman tehdä pehmusteet. Tämä ei voisi mennä pieleen, tästä oli aivan varma.
Kypärän sisälle tein kumista sellaisia neliösenttimetrin kokoisia paloja. Nämä palat asettelin siten että kypärä oli oikeassa asennossa kun se oli päässäni. Tarkoitus oli sitten täyttää tyhjät alueet pu-vaahdolla. Näi kypärä olisi kuin valettu päähäni.
Virheitä kun oli tullut tehtyä niin paljon, niin ajattelin ensin hieman kokeilla miten tuo pu-vaahto käyttäytyy. Siinä kokeilussa meni pilalle vessan lavuaari, ei kulkenut vesi enään tuon jälkeen kuin ennen. Siis putkihommiin...
Vesi kun taas kulki vessan lavuaarissa olikin kello jo aika paljon. Siitä viiis ja kypärän kimppuun taas.
Kokeilussani pu-vaahdon kanssa kävi ilmi jotta tuo paisuu kovastikkin ja tarttuu joka paikkaan. Tämän vuoksi ajattelin hieman suojata itseänä ja ympäristöäni. Jos ei jo tullut ilmi, niin tämä kypäräprojekti toteutettiin olohuoneessa.
Lattialle siis levitin sanomalehden. Itselleni laitoin jätesäkistä sellaisen suojan jos hieman tippuu vaatteille. Kypärän sisämateriaalia varten täytyi jättää myöskin varaa kypärän sisäpuolelle, tämä tuli mieleen vasta tässä vaiheessa. No, niksit on monet. Kaivoin kaapista Jessican kypärähupun (sellaisen ohuen puuvillaisen mitä lapset käyttää pipon alla). Tämä päähän ja vielä ympärille elmukelmua ettei mene tuo Jessican juttu pilalle. Piru kun oli vaikeeta hengittää kun pää on vuorattu kelmulla. Myöskään ei nähnyt mitään. Saksilla siis kolot silmien ja suun kohdalle.
Tuntui aikas hiostavalta jo tässä vaiheessa, mutta tämä ei kestä kauaa, luulin.
Kypärä siis päähän ja hihna kireelle ja peilin edessä tarkistun miten istuu päähän. Hyvin. Ei muuta kuin sanomalehden päälle seisomaan ja pu-purkin pilli kypärän sisään. Prööt, eihän sieltä tule mitään. Prööt, prööt, pröööööööööööööt, on se nyt kumma ajattelin. Vielä pari pitkää ruutaisua ja sitten alkoikin tapahtumaan. Hetkessä alkoi vaahtoa lentämään kypärän sisältä. Voitte uskoa jotta sitä tuli ja paljon. Onneksi olin suojannut lattian, tosi vain yhdellä aamulehdellä. Sitä vaahtoa tuli sitten oikein huolella. Naama olikin kokonaan vaahdossa, muutta onneksi oli se elmukelmu. Mutta voi s**tana, milläs hengität, heti kun avaa suunsa on se täynnä sitä vaahtoa. Pakko oli käsin alkaa kaivaa tietä silmille ja suulle. Paljainkäsin tietenkin, mistä siihen hätään olisi kumihanskat saanut.
Sitten tulikin kiire, se vaahto alkoi polttaa silmiä aivan perkuleesti. Siis vessaan huhtelemaan silmiä. Silloin alkoikin tuo vaahto jässähtämään. Kädet oli kuin jääkarhulla ja mitään ei näe. Siis käsikopelolla vessaan ja elvyttämään silmiä. Matkalla vessaan sitä vaahtoa olikin sitten putoillut "hieman" matoille. (Sarin mielestä sen verran paljon jotta mattokauppaan oli mentävä.)
Tuo vaahto on siitä metkaa jotta se tartuu niinkuin joka paikkaan, kuten jäljempänä huomasin. Samoin tuo vaahto käyttäytyi mun päässä hieman erilailla kuin niissä mun aiemmissa kokeissa. Se ei kovettunutkaan kovinkaan nopeasti siellä mun pään ja kypärän kuoren välissä. Tämän huomasin kun seisoin tuo viritelmä päässäni kun Sari nousi aamulla ylös töihin lähteäkseen. Niin, pitihän minunkin mennä töihin olihan sentään arkiaamu. Eihän sitä kesällä viikonloppuna tällaisia kerkee tekemään.

Kello oli jotain kehdeksan aamulla kun se vaahto lopullisesti kovettui kypärän sisällä. Tuona aikana kun olin jo saanut vaahdon naamaltani ja odottelin leukahina kireällä vaahdon jässähtämistä ei ollut juurikaan tekemistä. Paitsi yritin käydä parvekkeella tupakalla. Se olikin iso virhe. Nimittäin se vaahdosta tuleva höyry on aika herkästi syttyvää.
Arvaatte varmaan kuinka idioottimaiselta tuntuu kun on parvekkeella kypärä päässä, jätesäkki ympärillä, naama elmukelmun sisällä keskellä yötä ja sitten syttyy pää palamaan. Voi kiesus. Ripset olivatkin jo pilalla mutta tämä vielä kruunasi koko jutun. Onneksi siinä syttyi vain se kaasu jonka sai sammumaan käsin läpsimällä. tosin siinä paloi myös kädet.
Vaahto siis lopulta kovettui ja oli aika arvioida tilannetta:
Matot pilalla, silmät pu:n kovettamat ja palaneet, kädet aivan törkyiset ja palaneet, lavuaari aivan vaahdossa, vaatteet pilalla ja väsyttää ja satuu niin s***tanasti. Mutta kypärä onnistui.
Tässä vaiheessa oli hyvä soittaa töihin jotten taida tänää tulla.
Mietin mikä olisi hyvä konsti saada kädet jonkinlaiseen kuntoon, olivatkan ne täynnä sitä jässähtänyttä vaahtoa. Pling, kuningasidea, maalinpoistoaine.
Tuo maalinpoistoaine varastosta esiin, purkki auki ja reippaasti käsiä sillä pesemään. Jos kovettuneilta ja palaneilta silmiltäni olisin nähnyt niin siinä purkin kyljessä taisi olla varoitus olla koskettamasta paljaalla iholla.
Aaaaarg, tuntui kuin kädet olisivat tulessa, taas.
Nyt teki jo niin kipeää, että ajattelin olevan syytä mennä ensiapuun. Näin teinkin. Tosin siellä en kehdannut sanoa mitä oli tapahtunut, keksin jotain hieman lievempää kuten autoremontti. Ihmettelivät siellä sairaalassa noita mun silmiä, mutta samoin vain jotta korjatkaa viikonloppuun mennessä niin kaikki on hyvin.
Siellä sairaalassa sitten tehtiinkin sellainen ihon kuorinta mun silmille ja käsille. Apteekin kautta lääkkeet ja rasvat kassissa kotiin hoitamaan itseäni. Siis siivoamaan kämppää.
Sisävuorauksen tein sellaisesta sisustuskankaasta joka kestää hikeä hyvin ja tuntuu kivalta ihoa vasten. Löyti aivan tavallisesta kangaskaupasta. Liimalla kiinni ja hyvä tuli. Reunanauhat kiinni ja, VALMIS!

Tulihan siitä sopiva ja itse olen ollut siihen tyytyväinen, tosin en käytä sitä enään koska se ei kamerakypärä.
Kypärän rakentaminen on kivaa jos tykkää kivusta ja vitutuksesta. Mutta olen kuullut että kaikki eivät ole tehneet näin vaikean kaavan mukaan.
Rahaa paloi enemmän kuin silmäripsiä, sehän on vain rahaa. Ripset ja iho on parantunut, joten ihan kiva projekti.

Mutta, ei muuta kuin näpräämään...
Jostain kumman syystä tilasin viimeisimmän kypärän tehtaalta mahdollisimman valmiina."

Ja tämä tarina on tosi.

Vierailija

Hieno tarina
Tarkoitus olisi kuitenkin valmistaa styroxinen 'laatikko'.
Googlaamalla asia ei juurikaan aukea sen paremmin kuin
wikipediassa on selitetty.

Myykö joku esipaisutettuja helmiä?

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat