Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Tämä on tietysti haastava aihe tällaiselle foorumille jossa kirjoittajista suurin osa on juurikin näitä tunnevammaisiksi väitettyjä autistijatkumon eri tyyppisiä edustajia... (Joskin väitän että suuri osa Asperger-ihmisistäkään ei todellakaan ole tunteettomia, vaan paremminkin niin herkkiä että juuri suojellakseen itseään he saattavat "sulkea itsensä" ja vaikuttaa näennäisesti tunteettomilta.) Mutta viimeaikoina olen kovasti mietiskellyt sitä että mikä ihmeen oikeus tai varsinkaan velvollisuus meillä olisi suhtautua torjuvasti, saati halveksuvasti tai ivallisesti tunteen pohjalta tehtyihin päätelmiin ja päätöksiin?

Olen miettinyt että jonkinlainen sisäänrakennettu "järki" tunteellisissakin reaktioissa voi olla. Kaikkein järkevin systeemi minkä tunneperäisesti reagoimisesta löydän on mielestäni taipumus kiintyä muihin ihmisiin, sillä ilman kykyä moiseen koko lajimme olisi kuukahtanut iät ajat sitten sukupuuton puolelle. Sensijaan että varsinkin naisille kokoajan nauretaan päin naamaa heidän "tunteilustaan" voitaisiin miettiä sitäkin että ei kyllä paljon lämmittäisi sellainen äiti, tai isäkään, joka ei olisi tuntenut yhtään mitään omaa lastaan kohtaan. Ilman vanhempien tunneperäistä reagointia olisimme olleet kuoleman omat. Kuka viitsisi vaivautua hoivaamaan lasta jos ei tunne sitä kohtaan mitään - muuta kuin lähinnä inhoa, kun mokoma kiljukaula vaan paskoo alleen päivät pääksytysten? On aika järjetöntä huolehtia olennosta joka vain ottaa, muttei anna mitään, mutta järki on siinä että sillä tavalla eläinlajit pysyvät elossa. "Ottavan" olennon hoivaaminen antaa hoivaajalleen sitten kuitenkin jotain - tunnetasolla.

Luonnonsuojelu on tuon tuostakin ihmisten hampaissa koska se on "vain pelkkää tunteilua". Mutta luontoa tarvitsemme ihan siinä missä vanhempiakin. Moni kyllä vaikuttaa lähes toivovan että elollinen supistuisi yksinomaan meidän lajimme käyttämiksi ravintokasveiksi ja -eläimiksi, kaikesta muusta viis. Mutta olemmeko valmiita ottamaan sen riskin että ehkäpä tämä uljas uusi maailmamme ei pysykään pystyssä jos tapamme pois tieltä kaikki "hyödyttömät" eläimet ja annamme kasvillisuudesta suuren osan tuhoutua kun "sitä ei voi syödä"? Mistä voimme tietää miten herkkä Maan systeemi oikeasti on, ja kuinka kalpaten käy jos köyhdytämme järjestelmää liiaksi? Jos ei mikään muu saa edistämään luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä kuin "tunneperäinen suhtautuminen", niin minusta on hyvin järkevää suhtautua tunneperäisesti.

Tietysti jos ajattelee että ihan sama miten käy sen jälkeen kun minä itse olen kuollut, niin sittenhän millään ei ole mitään väliä.

Sivut

Kommentit (138)

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Tunneperäinen suhtautuminen pitää sisällään heikkoutta tai haavoittuvuutta. Järkeen perustuva juttu on koneellisempi ja vakuuttaa enemmän. Tunne on enemmän kaoottisluonteista, josta ei voi ennakoida niin selkeästi tulevaa.

???

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
eskimo
Tunneperäinen suhtautuminen pitää sisällään heikkoutta tai haavoittuvuutta. Järkeen perustuva juttu on koneellisempi ja vakuuttaa enemmän. Tunne on enemmän kaoottisluonteista, josta ei voi ennakoida niin selkeästi tulevaa.

???




Mutta myönteisessä tunteessa ei ole välttämättä mitään kaaosta. Sitä vain yksinkertaisesti esim. rakastaa tärkeäksi kokemaansa ihmistä. Ja se voi tehdä hyvinkin vahvaksi. Jopa niin vahvaksi että hätätilan tullen ihminen riuhtaisee vaikka auton ylös jos sen alle on jäänyt hänelle rakas ihminen. Jälkikäteen ihmetellään että mistä moiset yli-ihmisen voimat tulivat.

Tietysti on olemassa myös kielteisiä tunteita joista on enimmäkseen riesaa ja haittaa, mutta kaikkea "tunteilua" ei voi automaattisesti määritellä ei-toivottavaksi niiden perusteella. Nykyään tuntuu että jos vähänkin sanoo hyh hyh kun näkee jotain vastenmielistä netissä, vaikkapa ihmisen jolta on räjähtänyt pää tohjoksi, niin se on sitten mukamas jotenkin naurettavaa ja väärin että "heittäytyy tunteensa valtaan". Kaikkeen pitäisi suhtautua äärimmäisen kylmästi ja välinpitämättömästi. Vaikka juurikin tunteet tekevät ihmiselämästä inhimillisen, niin että emme ala liikaa muistuttamaan koneita ja robotteja.

Tai ehkäpä olen taas pitkään ollut liikaa tekemisissä miespuolisten ihmisten kanssa, mene tiedä. Mutta onko miehenä oleminen sitten joku tekosyy mukamas tunteettomuudelle? Jos miehet eivät tuntisi yhtään mitään, miten heitä uskaltaisi päästää lähellekään pikkulapsia...?

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Tunteessa on voimaa, mutta silti se voi kanavoitua jotenkin, mistä ei voi olla ihan varma. Tietyt toiminnot tulevat tietysti mahdollisemmaksi kuin toiset jos vaikka pelkään vastaan tulevaa karhua. Silti tiedä vaikka, että pimahdanko ja ärjäisen vastaan pedolle tjms.

Älyyn perustuva malli vailla mitään tunnetta on jotain jo läpikäytyä ja näinollen vakuuttavampaa. Asiat menevät coolimmin. Kyllä se on varmaan niin, että jos jotain valmista on olemassa, niin se vakuuttaa enemmän kuin keskeneräisyys, jota mahdollisen tunteen voimasta pitäisi ryhtyä väsäämäään.

Kyseessä on pelko, ja tietty arvattavuuteen liittyvä juttu. Miesten tulee olla varmoja, vakuuttavia ja jämäköitä. Muuten tunne kyllä varmaan lisää mielenkiintoa ja jännitettä.

Itse ajatellut sen niin, että mies rakentaa puitteet, joiden sisällä nainen on turvassa. Mitäs tästä sanot? Ei reunat voi alkaa höllyä kuin sisältö tai leviää koko systeemi ihan käsiin?

Juha Myllärinen, Lappeenranta

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Nykyaikaiseen maailman avartumiseen liittyen on yhä vaikeampi olla täysin vakuuttunut asioista kovin lopullisella tavalla. Jämäkkyys on käynyt entistä vaikeammaksi tai sen leikkiminen voi saada aikaan vähän naurettavan kuvan. Voisi kuvitella, että mieheys olisi pienessä kriisissä.

Arvelua, ei tietoa.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Dissosiaatio on raukkojen ratkasu. On helpompaa katkaista siteet omaan tunne-elämäänsä kuin tuntea. Kun sitähän saattaa, herranen aika sentään, tuntea vaikka jotain ikävääkin!

Sitten taas vaikka olisi miten putkiaivoinsinööri niin se viereinen putkiaivoinsinööri on parempi jos tunne pelaa. Kun tunteet pelaa niin intuitio toimii. Kun intuitio toimii niin työskentely on tehokkaampaa. Saattaa tulla vaan se fiilis, että loogisesti ajateltuna tuo vaihtoehto kannattaa valita, mutta musta tuntuu, että kokeilempa tätä sittenkin eka ihan piruuttani. Ja monesti intuitio johdattaa oikotietä onneen.

Tunteet on kuitenkin evoluutiossa säilyneet ja parhaimmat jopa vahvistuneet, niin on niistä hlökohtaisesti mitä mieltä tahansa niin on ääliömäistä olla sallimatta niiden vaikuttaa päätöksiin ja elämään ylipäätään. Ja vaikka miten kivenkovaan vakuuttelee (itselleen) että minä se vasta olenkin kiven kova rationalisti, niin paskapuhettahan se semmoinen on. Ei niitä rationaalisia ihmisiä ole kuin 2 % väestöstä, nimittäin psykopaatit!

Terveisiä terapiasta. Tämmösen päätelmän olen tehnyt tänä talvena.

Hämmentää.

Vierailija

Tunneperäistä suhtautumista halveksutaan vain kun tunne halveksuu läpinäkyvästi järkiperustaista ratkaisua. Loppuviimein kaikki on tunneperäistä, siis myöskin se miksi teemme "järkiperusteisia" ratkaisuita. Jopa järki on tunneperäistä, me siis tunnemme jonkin olevan järkevää. Kysymys on siis loppuviimein siitä järkeistämmekö tunteitamme ja niiden pohjalta myös tekemisiämme. Vahvasti tunteella elävät ihmiset voivat todella vaikuttaa itsekkäiltä, lapsenmielisiltä tai egoistisiltakin. Aikuistumiseen kuuluu osittain oppiminen hallitsemaan omia tunteitaan ja etsimään intuitiivisen ratkaisun sijasta järkiperusteisia. Emme lyö toista vaikka mieli tekisi, koska ymmärrämme seuraukset. Sen sijaan turvaudumme järkeen, mietimme asioita tulevaisuuteen syy-seuraussuhteiden perusteella oppimamme ja uskomustemme perusteella.

Oikeaa tunteen paloa osaamme toki arvostaa, kunhan se on kanavoitu oikeaan tarkoitukseen esim. yhteiseen hyvään tai jaloon aatteeseen. Yleistäen siis ei voida sanoa että tunneperäistä suhtautumista halveksuttaisiin, paitsi niiden osalta jotka omaavat päinvastaisen tunnereaktion asiaan.

Jos mietit asioita ilman tunnetta, puhtaasti järjellä, niin miksi pohjimmiltaan on edes järkevää elää? Miksi on järkevää tehdä jälkeläisiä? Miksi on järkevää tehdä oikeastaan yhtään mitään? Koska meillä on tunteita jotka ohjaavat meidät tekemään tai olla tekemättä erinäisiä asioita.

HooFoo
Seuraa 
Viestejä813
Liittynyt30.9.2006

Tunneajattelu on ei-abstrakti, ei-kielellinen intuitiivinen ajattelun muoto. Se on nopea survival-instinct, juosta pakoon vai taistella, rakastua vai torjua lähentelyt? Minusta se on primitiivisempi versio ajattelusta kuin abstrakti ajattelu.
Tähän liittyy hiukan halveksivat "hetken mielijohteesta..." ja "ei näe nenäänsä pitemmälle..." sanonnat.

Tunnereaktio on silmänräpäyksellinen tulos hermoston reaktiosta. Pitkäaikaiseen suunnitteluun tarvitaan abstraktia ja hitaampaa ajattelua. Pitää pystyä vertaamaan menneisyyttä, nykyisyyttä ja extrapoloimaan mahdolliset tulevaisuudet ja valitsemaan mieluisin todennäköinen lopputulos.

Monimutkaisissa asioissa, joissa muuttujia on lukemattomia ja lopputulos ei ole pääteltävissä, usein intuitiivinen päätös on oikea. Tai näin ainakin uskottelemme itsellemme, koska toista vaihtoehtoa ei tullut testattua...

Pitkäjänteinen suunnittelu kantaa yleensä parempaa hedelmää, siksi tunnetuuliviirit ovat joskus ärsyttäviä....

Vaalimatematiikkaa: Jos et äänestä, niin äänestät sitä jota eniten vastustat.
Kopiointi + muuntelu + valinta => universaali evoluutio
Reality, not faith, has still the best resolution and interface

unknown soldier
Seuraa 
Viestejä99
Liittynyt26.6.2012
eskimo
Tunteessa on voimaa, mutta silti se voi kanavoitua jotenkin, mistä ei voi olla ihan varma. Tietyt toiminnot tulevat tietysti mahdollisemmaksi kuin toiset jos vaikka pelkään vastaan tulevaa karhua. Silti tiedä vaikka, että pimahdanko ja ärjäisen vastaan pedolle tjms.

Älyyn perustuva malli vailla mitään tunnetta on jotain jo läpikäytyä ja näinollen vakuuttavampaa. Asiat menevät coolimmin. Kyllä se on varmaan niin, että jos jotain valmista on olemassa, niin se vakuuttaa enemmän kuin keskeneräisyys, jota mahdollisen tunteen voimasta pitäisi ryhtyä väsäämäään.

Kyseessä on pelko, ja tietty arvattavuuteen liittyvä juttu. Miesten tulee olla varmoja, vakuuttavia ja jämäköitä. Muuten tunne kyllä varmaan lisää mielenkiintoa ja jännitettä.

Itse ajatellut sen niin, että mies rakentaa puitteet, joiden sisällä nainen on turvassa. Mitäs tästä sanot? Ei reunat voi alkaa höllyä kuin sisältö tai leviää koko systeemi ihan käsiin?




Usein kannattaisikin toimia tunteiden mukaan, mutta opittu järjenkäyttö pistää monella vastaan. Esim sinua tullaan pahoinpitelemään raivonvallassa vailla syytä ja alat pohtia mitäkö tehdä tai sitten vastaavasti luotat vaistoosi ja mottaset kuonoon ja lähdet menemään. Tulipalossa tai karhun kohdatessa pätee sama. Toisaalta jos vaistomaiset tunteet ovat tukahdutettuina niin niitä ei voi hyödyntää ja on riippuvaisempi järjestä ja opituista toimintamalleista.

Tunteita on erilaisia niin agressiivisia suoria kuin monimutkaisiakin kuten empatia jne. Myös ne jotka ovat ns. viileitä tai ehkä erityisesti he ovat tunteellisia. Vain tunteiden laatu ja käsittely on erilaista.

Nobelaner
Seuraa 
Viestejä1767
Liittynyt9.6.2011
unknown soldier
Esim sinua tullaan pahoinpitelemään raivonvallassa vailla syytä ja alat pohtia mitäkö tehdä tai sitten vastaavasti luotat vaistoosi ja mottaset kuonoon ja lähdet menemään.



Niin, ja sitten poliisi ottaa sinut kiinni ja saat tuomion liiallisesta voimankäytöstä hätävarjelutilanteessa ja joudut maksamaan korvauksia kivusta ja särystä sille joka tuli sinua pahoinpitelemään. Tai vaihtoehtoisesti kun lyöt takaisin niin se päällekarkaaja menettää viimesenkin malttinsa ja yhden lyönnin sijaan hakkaakin sut muusiksi rautaputkella.

Eli edelleenkin se tunteellinen ensimmäinen reaktio voi olla huonoin vaihtoehto. Järjen käytöllä löytyisi todennäköisesti parempi ratkaisu.

installer
Seuraa 
Viestejä9908
Liittynyt16.9.2005
Vatkain
Dissosiaatio on raukkojen ratkasu. On helpompaa katkaista siteet omaan tunne-elämäänsä kuin tuntea. Kun sitähän saattaa, herranen aika sentään, tuntea vaikka jotain ikävääkin!
.



Joskus ihmisillä on niin vittumaisia ja vaikeita olosuhteita elämässään jo nuorena että tuo mainitsemasi dissosiaatio on ainoa selviytymiskeino ja totaalisen sekoamisen estäjä.

Vaikkapa vankilassa istuminen voi olla tällainen tilanne.

"Kenet jumalat tahtovat tuhota, sen he lyövät ensiksi sokeudella. "

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009
Rousseau
Tai ehkäpä olen taas pitkään ollut liikaa tekemisissä miespuolisten ihmisten kanssa, mene tiedä. Mutta onko miehenä oleminen sitten joku tekosyy mukamas tunteettomuudelle? Jos miehet eivät tuntisi yhtään mitään, miten heitä uskaltaisi päästää lähellekään pikkulapsia...?

yhteiskunta ja yhteisö kasvattaa miehet sellaisiksi ja tunteellisuus täytyy opetella myöhemmin uudelleen, tai se saattaa palautua elämänkokemusten mukana.

mietippäs itse: mies ei itke, miehet on vahvoja, ei saa riehua, elkää mölytkö niin paljon. äkkiseltään ei tule mieleen mitään tunnepitoisia asioita mitä miehet voivat tehdä sen jälkeen, kun ymmärtävät puhetta.

vastaavasti naiset kasvatetaan täysin toisenlaiseen muottiin.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Vierailija

Tunne on erinomainen väline, kun pitää ymmärtää toista ihmistä. Järki on usein siinä huono ja virhepäätelmiin johtava keino. Tunne ei mitenkään välttämättä myöskään ole vain ailahtelua, vaan tunteestahan siinäkin on kyse, kun pysyy elämänmittaisessa kumppanuudessa tai panostaa kutsumusammattiinsa vuosien ajan tai tekee kaikkensa jälkeläistensä eteen.

Tunne toimii huonosti, kun kyse on koneista tai tieteen tekemisestä tms. Mutta toisaalta arvokysymyksiin olisi mieletöntä yrittää löytää vastauksia täysin ilman tunteita. Vaikka niitä voi pohtia järjelläkin, niin lopulta se vimme käden valinta vaihtoehtojen oikea / väärä -välillä perustuu tunteisiin. Muutoinhan tosiaan meistä olisi oikein tappaa tuottamattomat ja "ylimääräiset" ihmiset.

Toki siitäkin on viitteitä, että yhteisö menestyy paremmin, kun se on jollakin tapa ns. oikeudenmukainen ja armelias kaikille jäsenilleen. Mutta onko tämä vain seuraamusta siitä, että itseäilytysvaisto ohjaa haluamaan omaa selviytymistä, jolloin toisaalta panostaa parhaansa mieluummin sellaisessa yhteisössä, jonka kokee turvalliseksi? Eli: tunteilla toimiva ihminen on parhaimmillaan, kun hänen tunteensa otetaan huomioon? Koneiden suhteen samaan ei ole tarvetta.

Ihmisen käyttöliittymä toimii tunneohjauksella, joten on järkevää ottaa tunteet huomioon, jos ihmisten kanssa toimitaan. On järjetöntä yrittää saada pelkillä järkiperusteilla "joukot liikkeelle". Mm. uskontojen tehokkuus perustuu juuri tunneohjauksen voimakkaaseen hyödyntämiseen.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
emp
Tunne on erinomainen väline, kun pitää ymmärtää toista ihmistä. Järki on usein siinä huono ja virhepäätelmiin johtava keino.



Luin avausviestin ja aioin vastata tismalleen päinvastoin, mutta silmäilin muutkin vastaukset päästäkseni toteamaan että olet todella hakoteillä tässä mielestäni. Tunne toimii ymmärtämisen työkaluna AINOASTAAN kun kyseessä ovat kaksi tunnemaailmaltaan samanlaista henkilöä tai se ymmärtäjä on poikkeuksellisen empaattinen ja taitava tunneälyltään. Valitettavasti tunnemaailmaltaan ihmisten kirjo on valtavan laaja ja kaoottinen, ja koska tunnetta ei voi rationalisoida eikä formuloida yhteismitallisiin, ennustettaviin malleihin, vaan korkeintaan muuntaa sanallisiksi kuvauksiksi joihin silti sisältyy aina tulkinnanvaraa ja epämääräisyyttä, niin tunnemaailman autenttinen jakaminen toisen kanssa niin että se johtaa riittävän saumattomaan yhteisymmmärrykseen tahi toisen ihmisen ymmärtämiseen, on pikemminkin ääriharvinainen poikkeus kuin arkipäiää. Ihmisten tuntee eivät yleensä kohata ja niiden aiheuttama käytös tulkitaan väärin ja ihmiset eivät ymmärrä, miksi tuokin nyt tuolla lailla... jne.

Järki perustuu rationaalisiin käsitemalleihin ja jaettuun, yhdessä sovittuun kommunikaatioon, kuten abstraktiot, kieli, logiikka, asioiden suhteet. Järjellä voidaan jäsentää asioita samalla tavoin ja järjen avulla voidaan em "standardeja" hyödyntäen todella ymmärtää toista. Jopa toisen ihmisen seltitämättömät tunnetilat syineen voidaan ymmärtää vain purkamalla ne järjellä sopiviksi käsitteiksi ja suhteiksi.

Esimerkki teknologiasta: kun insinööri kehittää vaikkapa polkupyörän joshon sisältyy jokin aito innovaatio, sellainen uusi idea joka on vain hänen mielessään, niin hän pystyy kuvailemaan sen teknisin piirustuksin, matemaattisin kaavoin ja vaikkapa tikku-ukkopiirroksin niin että muutkin ihmiset näihin tutustuttuaan jakavat hänen ideansa. Tunteiden kautta hän ei sitä pysty välittämään mitenikään, sillä vaikka hän kuinka hihkuisi onnesta ja hymyilisi aurinkoisesti kollegoilleen, ei näillä olisi harmainta aavistusta "mitä tuonkin päässä nyt mahtaa olla vniksallaan". Vaikka tunteellinen insinöörimme piirtäisi havainnekuvan tai tekisi prorotyypin muiden kokeiltavaksi, eivät nämä silti vlttämättä tajuaisi mistä on kyse, eivätkä osaisi samaa tuotetta suunnitella tai tuottaa. Ehkä hekin tykkäisivät proton kevyestä ajotuntumasta ja jakaisivat osin saman tunteen suunnittelijan kanssa, mutta silti varsinainen ymmärrys, asian oleellisen ytimen oivaltaminen puuttuisi.

Ihmisten tunnetila on pääasiassa sisäinen, henkilökohtainen työkalu; motivaattori, palkitsija, rankaisija, hillitsijä, mitä nyt milloinkin. Se heijastelee ulospäin olemassaoloaan epåäsuorasti käytöksemme kautta. Puheet, eleet, temperamenttiskaalan asento ja teot voivat omata yhteisen ja loogisen tunnepohjan mutta ulkopuolinen joutuu vain epäsuorasti tulkitsemaan näitä heijasteita ja koettamaan päätellä taustalla olevaa tunnetilaa, joka sekään ei vielä varsinkaan johda ymmärtämään niitä syitä, jotka tunnetilan ovat aiheuttaneet. Tunteiden jakaminen eli empatia ei ole kaikkien taito mutta sekään vielä ei tarkoita toisen ymmärtämistä. Toista voi ymmärtää vain kun käytetään rationaalisen ajattelun keinoja. Tunneyhteys voi toki tarjota oikotien tähän, sillä onhan se hedelmällisempää kysyä toiselta "mikä masentaa?" kuin "miksi olet niin outo?".

emp

Tunne toimii huonosti, kun kyse on koneista tai tieteen tekemisestä tms.



Ei välttämättä. Tekniikassa ja tieteessä tunne voi olla oleellinen osa luovaa työvaihetta, kun haetaan esim. tutkimusaihetta tai koetetaan ratkaista jotakin ongelmaa joka ei ole triviaali. Usein sitä ratkaisua haarukoidaan ihan tunnepohjalta. Kummunneeko tunnetila jostain alitajunnasta vai mistä lie, mutta jokin selittämätön intuitio yleensä ajaa kaivelemaan uusia innovatiivisia ratkaisuita sellaisista yhetyksistä joihin mikään ns. järkiperuste ei suoranaisesti viittaa. Tutkijasta vain voi tuntua, että ssillä ja sillä asialla on pakko olla oleellinen yhteys tai että tällä tekniikalla Y voidaan ihan eri tyypin ongelmaan X kehittää mullistava ratkaisu. Toki pelkkä tunteilu ei vielä johda mihinkään tuloksiin vaan raa'an työn kautta sitten selviää rationaalisemmin keinoin, oliko tunteessa mitään perää.

emp

Mutta toisaalta arvokysymyksiin olisi mieletöntä yrittää löytää vastauksia täysin ilman tunteita. Vaikka niitä voi pohtia järjelläkin, niin lopulta se vimme käden valinta vaihtoehtojen oikea / väärä -välillä perustuu tunteisiin. Muutoinhan tosiaan meistä olisi oikein tappaa tuottamattomat ja "ylimääräiset" ihmiset.



Mielestäni tuo taas on vähän slippery slopen kaltainen väittämä. Yhtesikuntaa jne voidaan rationalisoida niin monella eri tavalla että loppupäätelmä riippuu aina täysin lähtökohtaisista rajauksista ja näkökulmavalinnoista. Yhtä lailla myös tunteen valtaan heittäytyminen voi olla kohtalokasta. Olen melko varma, että pääosa ihmiskunnan suorittamista toisen ihmisen tarkoituksellisista surmista on pikemminkin kiihkon ja tunteen palossa tehty kuin tatinoaalisesti harkiten. Edes Hitler ei pseudorationaalisista näkemyksistään () huolimatta perustanut juutalaisvihaansa juuri muuhun kuin sekopäiseen ja tunnepohjaiseen maailmankuvaan jossa rotujen välinen taistelu ja toisten rotujen salaliitot maailman valtaamiseksi voitiin ehkäistä vain toimimalla ensin ja päättäväisesti nämä karrtalta poistaen.

emp

Ihmisen käyttöliittymä toimii tunneohjauksella, joten on järkevää ottaa tunteet huomioon, jos ihmisten kanssa toimitaan. On järjetöntä yrittää saada pelkillä järkiperusteilla "joukot liikkeelle". Mm. uskontojen tehokkuus perustuu juuri tunneohjauksen voimakkaaseen hyödyntämiseen.



Totta varmaankin tuo. Tunteet siis voivat olla vaarallinen ase väärissä käsissä. Toisaalta on mitä rationaalisin prosessi yrittää manipuloida yksittäisiä ihmisiä tai suuria joukkoja tunteiden avulla. Esimerkiksi tunteettomat psykopaatithan lienevät parhaita tunnevaikuttajia. He pystyvät yleensä ilmeisesti tunteellisesta objektiivisuudestaan johtuen hyvin tehokkaasti manipuloimaan toisten tunteita ja saamaan nämä tanssimaan pillinsä mukaan. He siis toimivat äärimmäisen rationaalisesti tietyssä mielessä uhomioiden tunteet niiden täydellä painolla. Tavis ei välttämättä niinkään ajattele toisen ihmisen tunteita ja mieti, kuinka saisi tämän tuntemaan itseään kohtaan mahdollisimman hyvin. Tavikselle on luonteenomaista että loukkaa huomaamattaankin toisten tunteita mennen, tullen ja palatessa kun keskittyy enemmänkin omiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
taucalm
Rousseau
Tai ehkäpä olen taas pitkään ollut liikaa tekemisissä miespuolisten ihmisten kanssa, mene tiedä. Mutta onko miehenä oleminen sitten joku tekosyy mukamas tunteettomuudelle? Jos miehet eivät tuntisi yhtään mitään, miten heitä uskaltaisi päästää lähellekään pikkulapsia...?

yhteiskunta ja yhteisö kasvattaa miehet sellaisiksi ja tunteellisuus täytyy opetella myöhemmin uudelleen, tai se saattaa palautua elämänkokemusten mukana.

mietippäs itse: mies ei itke, miehet on vahvoja, ei saa riehua, elkää mölytkö niin paljon. äkkiseltään ei tule mieleen mitään tunnepitoisia asioita mitä miehet voivat tehdä sen jälkeen, kun ymmärtävät puhetta.

vastaavasti naiset kasvatetaan täysin toisenlaiseen muottiin.




Niin juuri. Kyse on kasvatuksesta ja roolista jonka yhteiskunta ja historia sattumien ketjun oikusta asettaa ihmisille. Naisen on OK ilmaista tunteitaan jopa täysin irrationaalisessa mitassa, kun taas miehen odotetaan pitävän kulissit pystyssä ja nielevän kiukkunsa. Positiivisetkin tunteet. Onnen ja ystävyyden ilmaiseminenkin on miehelle edelleen aika rajoitetusti hyväksyttyä, lähinnä kännissä saa kehua kaveria "hyväksi jätkäksi" ja lätkämatsissa saa huutaa onnesta ja hyppiä ja halata kavereita. Stereotypiaa ja kärjistystä toki, mutta niinhän Rouseeaunkin viesti.

Kyllä ne miehetkin tuntevat, mutta moni ei vain uskalla tai osaa tunteitaan ilmaista ja purkaa. Moni mies hautoo negativiiset tunteensa masennukseksi ja ahdistukseksi ja päättää päivänsä suoraan tai viinaitse paremman ulospääsyn puuttuessa. Toiset vain leipovat muijaa tai tuntemattomia vastaantulijoita kuonoon aina kun tunteet ottavat vallan. Kuka nyt mitenkin oppii purkamaan.

Kaikki paha alkaa siitä, kun taaperosta lähtien hoetaan "pojat ei itke". Tai "tytöt ei kiroile".

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat