Seuraa 
Viestejä1088
Liittynyt2.3.2009

Kaukaisessa avaruudessa havaitaan kohde punaisena ja siinä havaitaan voimakas punasiirtymä, siitä päätellään kohteen etenevän meistä kovalla vauhdilla. Mutta jos kohde sattuu vaan olevan hyvin massiivinen ja sillä senmukainen gravitaatiokenttä ja tämä gr kenttä aikaansaa tuon punasiirtymän (?) lähtevälle säteilylle. Mistä sen erottaa kummasta on kysymys ?

Kommentit (7)

jeremia2
Kaukaisessa avaruudessa havaitaan kohde punaisena ja siinä havaitaan voimakas punasiirtymä, siitä päätellään kohteen etenevän meistä kovalla vauhdilla. Mutta jos kohde sattuu vaan olevan hyvin massiivinen ja sillä senmukainen gravitaatiokenttä ja tämä gr kenttä aikaansaa tuon punasiirtymän (?) lähtevälle säteilylle. Mistä sen erottaa kummasta on kysymys ?



Hyvä kysymys, varsinkin kun jo tiedetään kaiken olleen aikoinaan paljon tiheämmin?

Miksipä eivät atomitkin olisi olleet miljardeja vuosia sitten paljon tiheämpään puristuneina, niin että olisivat aikojen saatossa työntyneet auki vähemmän tiheämmiksi oman sisäisen paineen / liikkeen takia?

Ja entäpä valo? Eikö valokin voinut olla aikaisemmin tiheämpään puristuneena? Siis fotonit ja fotoneissa oleva asia olisi syntynyt / työntynyt ulos tiheämmästä aineesta ja näin fotonitkin olisivat vain yksinkertaisesti laajentuneet matkansa aikana kolmiulotteisesti oman sisäisen liikkeen / paineen takia, kierrättäen keskenään itsessään olevaa asiaa ja näin valo olisikin punasiirtynyt sen takia, eikä minkään ihmisen keksimän käsitteen eli laajenevan avaruuden takia?

kfa
Seuraa 
Viestejä2517
Liittynyt13.3.2008
jeremia2
Kaukaisessa avaruudessa havaitaan kohde punaisena ja siinä havaitaan voimakas punasiirtymä, siitä päätellään kohteen etenevän meistä kovalla vauhdilla. Mutta jos kohde sattuu vaan olevan hyvin massiivinen ja sillä senmukainen gravitaatiokenttä ja tämä gr kenttä aikaansaa tuon punasiirtymän (?) lähtevälle säteilylle. Mistä sen erottaa kummasta on kysymys ?

Punasiirtymä yleensä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Redshift

Gravitaation aiheuttama punasiirtymä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Gravitational_redshift

Erottelua näiden välillä
http://en.wikipedia.org/wiki/Redshift#D ... al_effects

Yksi tapa erotella ilmiöitä on katsella valon absorptiospektriä. Jos punasiirtymä syntyi itse kohteessa niin matkan varrella avaruudessa oleva kaasu absorboi kohteen lähettämästä valosta hyvin määritellyt aallonpituudet. Valon aallonpituus oli koko ajan sama sen matkatessa tänne ja ainoastaan välissä olevan kaasun liiketila siirsi absorptioviivojen paikkoja.

Jos taas punasiirtymä syntyi vasta matkalla avaruuden laajenemisen vuoksi niin valon aallonpituus ei ollut vakio sen osuessa matkan varrella absorboivaan kaasuun. Absorptiospektrissä vedyn absorboimat aallonpituudet osuivat eri kohtiin aina sen mukaan, kuinka paljon valo oli kaasupilven kohdalla ehtinyt avaruuden laajenemisen vuoksi punasiirtyä. Seuraavan kaasupilven kohdalla aallonpituus oli taas ehtinyt siirtyä, joten absorptioviiva siirtyi. [Edit] Lopputuloksena absorptiospektri, jossa esimerkiksi vedyn viivat näkyvät useampaan kertaan eri kohdissa ja voivat olla hyvin leveitä. [/Edit]

Punasiirtymien alkuperää on myös selvitetty ns. standardikynttilöiden avulla. Tietyt tähtityypit ja mm. tyypin 1 A supernova tuottavat helposti tunnistettavan valosignaalin, jolla on vakiointensiteetti. Supernovat nähdään luokkaa 1000 MPc eli 3 miljardin valovuoden ( 3 Gly) päähän asti. Tuolla etäisyydellä avaruuden laajenemisesta aiheutuva punasiirtymä on jo selvästi havaittavissa, kts. kuva kohdassa Highest redshift ja y-akselilta 3 Gly.

http://en.wikipedia.org/wiki/Cosmic_distance_ladder
http://csep10.phys.utk.edu/astr162/lect ... smicd.html

Tässä havaintoihin perustuvaa tietoa tyypin 1A supernovien etäisyyksistä ja punasiirtymää vastaavasta nopeudesta (1 MPc = 3.26 miljoonaa valovuotta):
http://m.teachastronomy.com/astropedia/ ... d-Distance

[Edit: lisätty lause]

Kim Fallström kfa+news@iki.fi

JukteriS
[
Miksipä eivät atomitkin olisi olleet miljardeja vuosia sitten paljon tiheämpään puristuneina,

Ja entäpä valo? Eikö valokin voinut olla aikaisemmin tiheämpään puristuneena?




Jos atomit olisivat olleet paljon tiheämmiksi puristuneita, olisi luonnonvakioiden pitänyt muuttua ja sellaisesta ei ole mitään näyttöä. Jos ydinvoimat poikkeaisivat vähänkin, ei tuntemiamme atomeja edes voisi olla olemassa. Vedyn ja heliumin synty alkuräjähdyksessä ei olisi ollut mahdollinen.
Tiheään puristunutta valoa? Mitähän tuo tarkoitaa?

"Miksipä eivät..."
Mitä suurimmalla syyllä ei.

PeP
JukteriS
[
Miksipä eivät atomitkin olisi olleet miljardeja vuosia sitten paljon tiheämpään puristuneina,

Ja entäpä valo? Eikö valokin voinut olla aikaisemmin tiheämpään puristuneena?




Jos atomit olisivat olleet paljon tiheämmiksi puristuneita, olisi luonnonvakioiden pitänyt muuttua ja sellaisesta ei ole mitään näyttöä. Jos ydinvoimat poikkeaisivat vähänkin, ei tuntemiamme atomeja edes voisi olla olemassa. Vedyn ja heliumin synty alkuräjähdyksessä ei olisi ollut mahdollinen.
Tiheään puristunutta valoa? Mitähän tuo tarkoitaa?

"Miksipä eivät..."
Mitä suurimmalla syyllä ei.




Vastaisin suoraan tähän aiheeseen, mutta pyydän ensin siihen lupaa aiheen avaajalta sattuneesta syystä. Saanko jatkaa keskustelua tässä aiheessa jeremia2?

JPI
Seuraa 
Viestejä26684
Liittynyt5.12.2012
jeremia2
Kaukaisessa avaruudessa havaitaan kohde punaisena ja siinä havaitaan voimakas punasiirtymä, siitä päätellään kohteen etenevän meistä kovalla vauhdilla. Mutta jos kohde sattuu vaan olevan hyvin massiivinen ja sillä senmukainen gravitaatiokenttä ja tämä gr kenttä aikaansaa tuon punasiirtymän (?) lähtevälle säteilylle. Mistä sen erottaa kummasta on kysymys ?



Jos kappale on niin massiivinen, että se saa aikaan siitä lähteneelle valolle huomattavan punasiirtymän, niin kappale on silloin myös pieni (ollakseen tiheä). Tällöin tuolta syvän avaruuden taustalta tulevasta punasiirtyneestä valosta tuon massiivisen kappaleen osuus on mitätön. Suurimmat kappaleet tuolla avaruudessa ovat galaksit jotka muodostavat myös galaksijoukkoja ja niistä lähtevä valo tietenkin punasiirtyy jonkin verran johtuen galaksien massasta. Tämä lähteiden massan aiheuttama siirtymä on kuitenkin kosmisilla etäisyyksillä jälleen merkityksetön verrattuna avaruuden laajenemisesta johtuvaan punasiirtymään. Muuten tämä jälkimmäinen punasiirtymä ei ole pelkästään seurausta kaukaisten kappaleiden (galaksin käytännössä) nopeudesta vaan myös avaruuden laajenemisesta yleensä.

3³+4³+5³=6³

miilu
Seuraa 
Viestejä761
Liittynyt25.1.2011

Avaruuden laajetessa taustasäteilyn lämpötila on pudonnut, taajuus on jo mikroaaltoalueella. Avaruudessa ollee myös vetyä ja heliumia. Näiden viivaspektrissä on paljon absorptiokohtia. Kun taustasäteilyn taajuus hiljalleen muuttuu, niin taajuuden osuessa absorptioviivan kohdalle pitäisi taustasäteilyn intensiteetin pienentyä hypäyksellä. Tapahtuuko näin?

kfa
Seuraa 
Viestejä2517
Liittynyt13.3.2008

Näin tapahtuu.

Taustasäteilyssä näkyy sen kulkemalla matkalla tapahtunutta absorptiota. Absorptioviivojen paikka spetrissä riippuu siitä, kuinka kauan sitten absorptio tapahtui eli kuinka paljon taustasäteilyn aallonpituus on absorption ajankohdasta venynyt avaruuden laajenemisen vuoksi. Linkissä yksi abstrakti

http://www.nature.com/nature/journal/v408/n6815/full/408931a0.html

Lainaus:

The existence of the cosmic microwave background radiation is a fundamental prediction of hot Big Bang cosmology, and its temperature should increase with increasing redshift. At the present time (redshift z = 0), the temperature has been determined with high precision to be TCMBR(0) = 2.726 ± 0.010 K.

In principle, the background temperature can be determined using measurements of the relative populations of atomic fine-structure levels, which are excited by the background radiation. But all previous measurements have achieved only upper limits, thus still formally permitting the radiation temperature to be constant with increasing redshift. Here we report the detection of absorption lines from the first and second fine-structure levels of neutral carbon atoms in an isolated cloud of gas at z = 2.3371. We also detected absorption due to several rotational transitions of molecular hydrogen, and fine-structure lines of singly ionized carbon. These constraints enable us to determine that the background radiation was indeed warmer in the past: we find that TCMBR(z = 2.3371) is between 6.0 and 14 K. This is in accord with the temperature of 9.1 K predicted by hot Big Bang cosmology.

Tuossa siis taustasäteily oli kulkenut sellaisen hiiliatomeita sisältävän kaasupilven lävitse, jonka punasiirtymä on noin 2.3. Tuon punasiirtymän perusteella voidaan arvioida sen etäisyyden olevan meistä nykyisellään jossakin 32 miljardin valovuoden päässä.

Kaasun läpi kulkeneen taustasäteilyn lämpötila ei ollut nykyinen 2.7 K vaan korkeampi, koskapa läpikulku tapahtui niin kauan aikaa sitten eli tapahtui nykyistä paljon vähemmän laajentuneessa avaruudessa. Avaruuden laajeneminen venytti myös absorptioviivojen paikat matalammille aallonpituuksille. Tulosten perusteella esitettiin arviona että kaasupilven lävistäessään taustasäteilyn lämpötila oli kuuden ja neljäntoista kelvinin välimaastossa, joka siis jollakin tarkkuudella täsmää nykyään muodissa olevan kosmologian tuolle etäisyydelle ennustaman taustasäteilyn osumahetken lämpötilan 9.1 K kanssa.

Kim Fallström kfa+news@iki.fi

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat