Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005

Olet varmaan huomannut että "pimeät" tunteet ja ajatukset ovat osa maailmaamme, osa ihmisyyttä - silti kun ihminen tuntee synkkyyttä tai muuta "Darkside" fiiliksii - usein halutaan kieltää ne itseltään. Toisaalta en ole itse ainakaan sitä mieltä että darksidea pitäisi itsestään kitkeä pois vaan ehkäpä oikeampi suhde olisi mukautua niihin. Onhan sitä nähty kun jotkut hihhulit yrittää viestittää että sähkö-kitara pitäis vaihtaa akustiseen ja tummat vaatteet vaaleisiin. Luulen että dualismi on kiteytettynä se oikea maailman määrittely - olen nauttinut dualismia molemmin puolin - eli ois suht typerää jos pitäis valita jommankumman väliltä ja tulla ääripää viholliseksi toista dualismin puolta kohtaan. Eiköhän lie tuttu aihe monelle muullekkin tällä palstalla. Jos vielä lähestyis aihetta siten että - ehkäpä pelkokin on eloonjäämisen kannalta tärkeä piirre - ne jotka yrittää käännyttää olemaan positiivisia, taitaa tulla omalla tavalla "vääräoppisiksi" - Pitäis kyllä olla sinut myös Pimeän puolen kanssa (muutenhan olet koko ajan ahnehtimassa valoisaa puolta ja tumman sietokyky romahtaa nollaan).

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Kommentit (6)

Pimeän puolen kieltäminen on ainakin osittain tulos vuosituhansia kulttuurissa säilyneiden dogmaattisten uskonoppien tulosta. Tämän "pimeän puolen" tukahduttaminen tuntuu todella johtavan enemmän tai vähemmän ongelmiin jossain vaiheessa elämää. Näiden tunteiden vastustaminen tuntuu vain vahvistavan tätä puolta tehden kamppailusta yhä vaikeampaa ajan kuluessa. Uskoisin että monet kouluampujat eivät ole koskaan kohdanneet demoneitaan eivätkä ole uskaltaneet totaalisen hylätyksi tulemisen pelkonsa takia ilmaisemaan todellisia tunteitaan.

Hengelliset opettajathan puhuvat tästä "varjona", joka seuraa meitä perässä, mutta jonka emme haluaisi jollain tasolla olevan osa meitä. Toisaalta pimeän puolen sokea vaaliminenkin on tuhoisaa yksilön kannalta koska tämä on jo itsessään ristiriidassa henkilön todellisen tahdon kanssa. Jos tunnistat jonkin piirteen itsessäsi epämieluisaksi, mutta päätät kuitenkin seurata tätä tunnetta, väistämättä aiheutat jollain tavalla harmia itsellesi ja mahdollisesti myös ympäristöllesi. Hyvät tunteet eivät aiheuta tätä ristiriitaa, joten niitä on helpompi vaalia ja tasapainottaa myös teoilla. Toisaalta myös hyvien tunteiden tukahduttaminen ympäristön painostuksesta johtaa tuhoisiin seurauksiin. Meissähän elää myös paljon "hyvää" jota ei ole mahdollista purkaa sosiaalisten normien takia tai omien tunnelukkojemme takia. Pyrimme tuomitsemme muita ihmisiä kuten meitä on tuomittu ja omaksumme näitä kirjoittamattomia lakeja osaksi itseämme vain tullaksemme hyväksytyksi. Tuomitseminen on kaiken pahan alku ja juuri. Kun ihminen ei koe tulevansa hyväksytyksi tai rakastetuksi, hän ei myöskään välitä kenestäkään eikä itsestään. Hänellä ei ole mitään hävittävää, vain rajaton määrä vihaa ja tuskaa joka odottaa purkautumistaan. Tikittäviä aikapommejahan tässä yhteiskunnassa varmasti riittää. Tosin alkoholi ja muut päihteet neutralisoi melko tehokkaasti suurimman osan näistä ennen kuin isompaa harmia ehtii tapahtua muille.

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä6497
Liittynyt8.11.2012
TraXter
Hengelliset opettajathan puhuvat tästä "varjona", joka seuraa meitä perässä, mutta jonka emme haluaisi jollain tasolla olevan osa meitä. Toisaalta pimeän puolen sokea vaaliminenkin on tuhoisaa yksilön kannalta koska tämä on jo itsessään ristiriidassa henkilön todellisen tahdon kanssa. Jos tunnistat jonkin piirteen itsessäsi epämieluisaksi, mutta päätät kuitenkin seurata tätä tunnetta, väistämättä aiheutat jollain tavalla harmia itsellesi ja mahdollisesti myös ympäristöllesi



Hyväksyminen ja seuraaminen ovat eri asioita. Voit hyväksyä "pimeän puolen" olemassaolon itsessäsi, ja päättää että pyrit pienentämään sen vaikutusta, esimerkiksi miettimällä sitä mistä se oikein johtuu.

Bojoing
Seuraa 
Viestejä210
Liittynyt15.8.2009

Tätä oonkin miettinyt.
Mitä ne "pimeät puolet" tarkoittaa "tavallisella" ihmisellä? Onko yleistä, että porukalla on jotain Dexter dark passengereja? Mitä muita on? Ihan konkreettisesti.
Itse revin dopamiini-adrenaliiniryöppyjä omasta pimeästä puolesta enkä oikein osaa ajatella pimeitä puolia pimeinä muuten kuin yhteiskunnan normien viitoittamalla katsantokannalla. Onko se sitten pimeä puoli jos se itsestä tuntuu hyvältä mutta yhteiskunta katsoo kieroon? En muutenkaan oikein tykkää hyvä/paha jaottelusta kun kaikessa on aina monia puolia ja ääretön määrä tulkintatapoja. Mutta siksikin kiinnostaisi kuulla mitä kaikkea luetaan pimeällä puolella olevaksi.

Haloo?

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005
Bojoing
Tätä oonkin miettinyt.
Mitä ne "pimeät puolet" tarkoittaa "tavallisella" ihmisellä? Onko yleistä, että porukalla on jotain Dexter dark passengereja? Mitä muita on? Ihan konkreettisesti.
Itse revin dopamiini-adrenaliiniryöppyjä omasta pimeästä puolesta enkä oikein osaa ajatella pimeitä puolia pimeinä muuten kuin yhteiskunnan normien viitoittamalla katsantokannalla. Onko se sitten pimeä puoli jos se itsestä tuntuu hyvältä mutta yhteiskunta katsoo kieroon? En muutenkaan oikein tykkää hyvä/paha jaottelusta kun kaikessa on aina monia puolia ja ääretön määrä tulkintatapoja. Mutta siksikin kiinnostaisi kuulla mitä kaikkea luetaan pimeällä puolella olevaksi.



Itselleni tulee mieleen viha, kateus, mustasukkaisuus, pelko, ahdistuksen tunne, itsetuhoisuus, mitättömyyden tunne, katkeruus, surullisuus, yksinäisyys jne. Nämä ovat siis niitä negatiivisia puolia - toisaalta sitten moni "pimeä puoli" kuten Dark musiikki, avaruus, mystisyys, maagisuus jne. ovat kans pimeitä, mutta ne luetaan positiivisiksi puoliksi.

Olen kuullut joitain ihmisiä pidettävän "Pastilli-ihmisiksi" - eli ihmiset, jotka on aina niin helvetin iloisia ja positiivisia - jopa siinä määrin että se tuntuu sivullisen mielestä keinotekoisena.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Se on jännä että tavalla tai toisella meidät yleensä yritetään pakottaa häpeämään tunteita jotka eivät "kestä valoa". Miksei saisi hyväksyä myös ne tunteet jotka eivät ole myönteisiä, emppis-symppiksiä? Onhan se nyt helkkari soikoon kumma että jos niin sanotusti ei mene nallekarkit tasan, siitä ei saisi yhtään pahoittaa mieltään. Eriarvoistaminen voi alkaa jo lapsuudessa kun samanikäisiin ja kokolailla näköisiinkin ([size=50:ykgp4bfv]ainakin omasta mielestäni kersat ovat melkolailla toistensa näköisiä vähän kai samaan tapaan kuin jonkun mielestä esim. mustaihoiset tai kiinalaiset ovat kaikki samannäköisiä)[/size:ykgp4bfv] aletaankin mielivaltaisesti suhtautumaan yhteen yhdellä tavalla ja toiseen toisella tavalla. Identtisiä kaksosiakin kytätään kokoajan sillä silmällä että paljonko heissä on samanlaista ja paljonko erilaista, ja mistä sen tietää jos ne "erilaisuudet" syntyvätkin siitä että vanhempi alkaa omasta päästään keksimään toiselle lapselle jotain tiettyjä ominaisuuksia ja lapsi kärkkäästi alkaa niitä myöhemmin vahvistamaan. Esim. kahdesta vauvasta toinen sairastelee enemmän ja tuntuu jotenkin työläältä äidistä, jolloin hän alkaa alitajuisesti kokea (haa!) kielteisiä tunteita tätä lasta kohtaan, ja se pikkuhiljaa ilmenee lapsessa kielteisenä käytöksenä kun hän tuntee tarvetta vahvistaa sitä kuvaa mitä hänestä on saatu ja sitä roolia mitä häneltä odotetaan.

Ovatko ihmiset siis ihan puhtaasti ja sataprosenttisesti vastuussa siitä millainen mielikuva heistä muille syntyy? Onko kielteinen aina oikeasti kielteinen ihminen? Tai olisiko joskus niin että ihmisellä on ihan selkeät syyt olla kielteinen?

Pääasia kaiketi kuitenkin lienee ettei se kielteisyys läikähdä niin yli että alkaa tulemaan uhreja. Eikä ketään voi velvoittaa sietämään kaiken mahdollisen nurjaksi kääntävää ivallista ja sarkastista ihmistä, vaikka tällä olisi ollut kuinka vaikea lapsuus. Jokaisella on oikeus suojella itseään. Mutta jokaisella on myös oikeus tunteisiinsa. Sitä ei tarvitse hävetä että on tunne. Sitä sitten tarvitsee, että menee ja käyttäytyy kuin paskapää tunne tekosyynään.

Kelle mitään ei ole annettu, siltä vaaditaan enemmän. Valitettavasti.

Sitten taas toisaalta voi olla sellaisia täysin pimeitä tunteita, eli sairaita tunteita tai ajatuksia että ei edes kertakaikkiaan halua ajatella sillä tavalla, mutta väkisinkin se materiaali tursuaa kokoajan mieleen. Tarkoitan pakkoajatuksia. Esim. rakastaa suunnattomasti koiria ja pitää kenneliä, ja sitten yhtäkkiä tulee ajatus että menen ja teurastan ne kaikki koirat yhdeksi veriseksi läjäksi. Tuo käsittääkseni kertoo siitä että stressi on mennyt yli rajan, voimavarat ovat loppu. Kiltti ja tunnollinen ihminen ei tuollaista ajatusta toteuta, mutta jo ennestään lopussa olevat voimat vähenevät entuudestaan kun hän saa kamalan tuskan ajatuksestaan joka jää oikein piruuttaankin pyörimään päähän kuin korvamatobiisi.

Ja kelle sitten voi kertoa tuollaisia sairaita ajatuksia, kun tavikset eivät osaa sitä tietää ja määritellä kuka toteuttaa ajatuksensa ja kuka ei? Toisinaan voi olla niin että kun asian sanoo ääneen, se ei toteudu, mutta ei sekään ihan taattua ole. (Esim. väite että jos puhuu itsemurhasta ääneen, ei tee sitä - jotkut kumminkin tekevät.) Ihminen pitää saada jotenkin uskomaan itseensä, siihen että vaikka hän on väsynyt ja sen takia pyörii kaikki sairas paska päässä, hän silti vielä pystyy itse valitsemaan mitä tekee ja mitä ei. Vaikeaa se voi olla jos neuroottisuus on päässyt oikein pahaksi. Olen kuullut sellaisestakin että ihminen joutuu miettimään päänsä puhki että onko hän JO tehnyt jotain! Tuollainen on varmaan täys helvetti maan päällä.

- Kaikkea tuota ajatellen joku mustiin pukeutuminen on niin kesyä kamaa kuin olla voi. Kyllä minäkin nuorena sitä jonkin aikaa tein ja mummot kaupassa väisti. On se hullua miten joku väri sinänsä voi pelottaa ihmisiä.

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005
Rousseau
Olen kuullut sellaisestakin että ihminen joutuu miettimään päänsä puhki että onko hän JO tehnyt jotain! Tuollainen on varmaan täys helvetti maan päällä.



Jos ihminen on vajonnut psykoosiin niin silloin hänellä ei ole selkeää itsekuria ja sitten kun hän taas tokenee niin ei ole selkeää muistikuvaa eilisestä päivästä. Silloin saattaa askarruttaa että "oonkohan tehny jotain typerää".

Rousseau

- Kaikkea tuota ajatellen joku mustiin pukeutuminen on niin kesyä kamaa kuin olla voi. Kyllä minäkin nuorena sitä jonkin aikaa tein ja mummot kaupassa väisti. On se hullua miten joku väri sinänsä voi pelottaa ihmisiä.




Itse muistan että mulle on väitetty että mustiin pukeutuminen on jonkinmoinen itsesuojelu-juttu. Minä taas itse vain TYKKÄÄN mustista vaatteista, vaikka on mulla värillisiäkin vaatteita muutama - hehe!

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat