Seuraa 
Viestejä3164
Liittynyt16.3.2005

Joku meistä tekee sen. Tarkoitan nyt virheitä, jotka johtavat peruuttamattomiin seurauksiin, kuten lähimmäisen kuolemaan tai hänen taloutensa täydelliseen romahtamiseen ja tuon romahduksen johdannaisiin.

Normaalilla ihmisellä on omatunto, joka rupeaa soimaamaan tuollaisessa tilanteessa. Niin käy, vaikka vahingon aiheuttaminen oli tahatonta. Toisinaan rikosseuraamusjärjestelmämmekin rankaisee tekoon syyllistynyttä: huolellisemmin toimien hänen olisi pitänyt välttää vahinko tai kyetä pienentämään sen seurauksia. On väitetty, että rangaistuksi tuleminen vähentää moitteenalaisen teon tehneen myöhempiä tunnontuskia. Jos tällaiseen tekoon syyllistynyt todetaan syyntakeettomaksi ja jätetään rankaisematta, niin tämä sovittamismahdollisuus katoaa.

Miten pahan virheen tehneet ihmiset selviytyvät ja kykenevät elämään tällainen osa menneisyyttä taakkanaan? Käsitteleekö tekohetkellä sairauttaan tai nuoruuttaan syyntakeeton ihminen myöhemmin tätä menneisyyttä eri tavoin kuin ihminen, joka oli tekohetkellä syyntakeinen, tuomittiin ja kärsi rangaistuksensa?

Kommentit (15)

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005

Luulen että virheitä on tehnyt suuri osa ihmisistä. Itsekin tuli muutama virhe tehtyä kouluaikoina. Toisaalta kun on vetänyt nuorena koulukiusaajaa turpaan, olen joittenkin silmissä sankari.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Goswell
Seuraa 
Viestejä11327
Liittynyt8.3.2010

Suuri osa ihmisistä tekee noita "virheitä" kaiken aikaa, työkseen, sitä kutsutaan kapitalismiksi.
Kuinka sen kanssa pystyy elämään, en ymmärrä.

Minun mielestä noin.

Vierailija

Minulla, ahdistusherkällä ja ylikorostuneen omatunnon ihmisellä syyllisyyskysymysten pyörittely tapahtuu pääsääntöisesti omia tarkoitusperiäni tutkimalla. Kysyn itseltäni, olenko vahinkoa aiheuttaessani toiminut pohjimmiltani hyvää tarkoittaen. Jos en saa itseäni kiinni moraalisesta vilpistä ja olen toiminut muutenkin yleisten ohjeiden tai lain mukaan, omatuntoni on näiltä osin puhdas. Mahdollinen syyllisyys painuu taka-alalle ja haalistuu ajan kanssa, ja asia saa hiljalleen oikeat mittasuhteet.

*Myönnettäköön, etten ole ehtinyt aiheuttaa vielä missään enkä kenellekään oikeasti isoa vahinkoa, mutta uskoisin tällaistenkin kohdalla tukeutuvani moraaliini.

--n

lokki
Seuraa 
Viestejä4474
Liittynyt3.1.2010
nonenymous
Minulla, ahdistusherkällä ja ylikorostuneen omatunnon ihmisellä syyllisyyskysymysten pyörittely tapahtuu pääsääntöisesti omia tarkoitusperiäni tutkimalla. Kysyn itseltäni, olenko vahinkoa aiheuttaessani toiminut pohjimmiltani hyvää tarkoittaen. Jos en saa itseäni kiinni moraalisesta vilpistä ja olen toiminut muutenkin yleisten ohjeiden tai lain mukaan, omatuntoni on näiltä osin puhdas. Mahdollinen syyllisyys painuu taka-alalle ja haalistuu ajan kanssa, ja asia saa hiljalleen oikeat mittasuhteet.

*Myönnettäköön, etten ole ehtinyt aiheuttaa vielä missään enkä kenellekään oikeasti isoa vahinkoa, mutta uskoisin tällaistenkin kohdalla tukeutuvani moraaliini.

--n


Ihmisillä on parempia tai huonompia keinoja tuon syyllisyydentunnon vaimentamiseksi. Toisilla tuntuu olevan käsittämättömän helppoa. Kovasti ihmettelen mm. Kimmo Sasia, joka ajoi rattiin nukahdettuaan väärää kaistaa vastaan tulleen auton kuljettajan kuoliaaksi ja vammautti vakavasti matkustajaa, eikä muuttunut persoonana mitenkään -ei lyhyellä, eikä pitkällä aikavälillä. Sanoi vain, ettei muista mitään ja jatkoi vaalikiertuetta ja ajamista autollaan. Monella muulla vastaava tapaus olisi muuttanut koko persoonallisuuden ja ainakin autolla ajaminen olisi loppunut vähäksi aikaa kokonaan.

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009
lokki
Ihmisillä on parempia tai huonompia keinoja tuon syyllisyydentunnon vaimentamiseksi. Toisilla tuntuu olevan käsittämättömän helppoa. Kovasti ihmettelen mm. Kimmo Sasia, joka ajoi rattiin nukahdettuaan väärää kaistaa vastaan tulleen auton kuljettajan kuoliaaksi ja vammautti vakavasti matkustajaa, eikä muuttunut persoonana mitenkään -ei lyhyellä, eikä pitkällä aikavälillä. Sanoi vain, ettei muista mitään ja jatkoi vaalikiertuetta ja ajamista autollaan. Monella muulla vastaava tapaus olisi muuttanut koko persoonallisuuden ja ainakin autolla ajaminen olisi loppunut vähäksi aikaa kokonaan.

vapaamuurareilla lienee oma koulutusjaksonsa, jonka aikana hävitetään inhimillisyys, empatia yms. egoa heikentävät tunteet. ei tuota kansanmurhiin verrattavissa olevaa politiikkaa voi oikein muuten selittää..

..jos en ihan väärässä ole niin Sasinkin suhtautuminen asiaa kohtaan muuttuisi, jos hänet eristettäisiin muutamaksi päiväksi ympäröivästä ulkomaailmasta ja hän joutuisi olemaan yksin omien ajatustensa kanssa.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Tesseract
Seuraa 
Viestejä241
Liittynyt26.4.2012
lokki
nonenymous
Minulla, ahdistusherkällä ja ylikorostuneen omatunnon ihmisellä syyllisyyskysymysten pyörittely tapahtuu pääsääntöisesti omia tarkoitusperiäni tutkimalla. Kysyn itseltäni, olenko vahinkoa aiheuttaessani toiminut pohjimmiltani hyvää tarkoittaen. Jos en saa itseäni kiinni moraalisesta vilpistä ja olen toiminut muutenkin yleisten ohjeiden tai lain mukaan, omatuntoni on näiltä osin puhdas. Mahdollinen syyllisyys painuu taka-alalle ja haalistuu ajan kanssa, ja asia saa hiljalleen oikeat mittasuhteet.

*Myönnettäköön, etten ole ehtinyt aiheuttaa vielä missään enkä kenellekään oikeasti isoa vahinkoa, mutta uskoisin tällaistenkin kohdalla tukeutuvani moraaliini.

--n


Ihmisillä on parempia tai huonompia keinoja tuon syyllisyydentunnon vaimentamiseksi. Toisilla tuntuu olevan käsittämättömän helppoa. Kovasti ihmettelen mm. Kimmo Sasia, joka ajoi rattiin nukahdettuaan väärää kaistaa vastaan tulleen auton kuljettajan kuoliaaksi ja vammautti vakavasti matkustajaa, eikä muuttunut persoonana mitenkään -ei lyhyellä, eikä pitkällä aikavälillä. Sanoi vain, ettei muista mitään ja jatkoi vaalikiertuetta ja ajamista autollaan. Monella muulla vastaava tapaus olisi muuttanut koko persoonallisuuden ja ainakin autolla ajaminen olisi loppunut vähäksi aikaa kokonaan.

Ihminen on ihmiselle sasi...

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Öpaut 20 v sitten tyrkytin itseäni miehelle joka oli jo parisuhteessa, kun ei pieneen mieleeni juolahtanut että hänellä saattaisi olla kumppani. Tämä eli vaimo sitten soitti kertoakseen ettei tykkää asiasta. On se vieläkin aina silloin tällöin vituttanut.

Tuota pahempia virheitä jos tekisin niin varmaan menisin narun jatkoksi. Eli sietokyky syyllisyydentunteille on aika olematon.

Ertsu
Seuraa 
Viestejä6801
Liittynyt8.11.2007
Rousseau
Öpaut 20 v sitten tyrkytin itseäni miehelle joka oli jo parisuhteessa, kun ei pieneen mieleeni juolahtanut että hänellä saattaisi olla kumppani. Tämä eli vaimo sitten soitti kertoakseen ettei tykkää asiasta. On se vieläkin aina silloin tällöin vituttanut.

Tuota pahempia virheitä jos tekisin niin varmaan menisin narun jatkoksi. Eli sietokyky syyllisyydentunteille on aika olematon.


Mitä korjaamatonta siinä on? Sanot vaan miehelle, että sää oot jo toisen oma, joten goodbye. Eihän sen takia tarvi kärsiä mitään syyllisyyden tunteita. Eikä varsinkaan tarvi mennä narun jatkoksi.

Vierailija
lokki

Ihmisillä on parempia tai huonompia keinoja tuon syyllisyydentunnon vaimentamiseksi. Toisilla tuntuu olevan käsittämättömän helppoa. Kovasti ihmettelen mm. Kimmo Sasia, joka ajoi rattiin nukahdettuaan väärää kaistaa vastaan tulleen auton kuljettajan kuoliaaksi ja vammautti vakavasti matkustajaa, eikä muuttunut persoonana mitenkään -ei lyhyellä, eikä pitkällä aikavälillä. Sanoi vain, ettei muista mitään ja jatkoi vaalikiertuetta ja ajamista autollaan. Monella muulla vastaava tapaus olisi muuttanut koko persoonallisuuden ja ainakin autolla ajaminen olisi loppunut vähäksi aikaa kokonaan.



Kohtalon ivaa oli se että Sasi oli juuri itse toitottanut kovempia rangaistuksia liikenteen vaarantamisista.... Ei sitten kuitenkaan vaatinut itselleen kovempaa rangaistusta...

Reiska
Seuraa 
Viestejä5252
Liittynyt6.5.2007

Kyse on siitä miten asian näkee, ihminen on loppujen lopuks aika huono sietämään syyllisyyttä. Siitä syystä syyllisyys käännetään oikeutetuksi ja uhrin "auttamiseks" ja "opettamiseks". Miks luulette et nii monet raiskaajat haukkuu uhrejaan huoriks ja muuks? Noi niinko esim.

Per se

Reifengas
Seuraa 
Viestejä3236
Liittynyt30.5.2010

Korjaamattomat virheet tekevät meistä ihmisiä ja yksilöitä. Jokaisella on omat mokansa.

Varsinainen virhepajatso ei ehkä kelpaa muiden seuraan, mutta ihminen sellainenkin on.

Rinnan rikkahat ajavat,
käsityksin köyhät käyvät.

Vierailija

Loppujen lopuksi on vähän saivarteluakin takertua johonkin yksittäiseen virheeseen, kun koko maailma on epätäydellisyydessään yhtä isoa elävää virhettä, mielettömyyttä ja sattumaa.

Yksilötasollakin menee varmaan rutosti virheitä ohi omien hoksottimien, eikä niitä tule rekisteröityä mitenkään. Meikäläinenkin pitää itseään mieluusti keskivertoa parempana autoilijana, mutta en voi kuin arvailla, kuinka monta kertaa liikenteessä olen ollut tietämättäni lähellä aiheuttaa onnettomuuden...

--n

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Paljon on kiinni siitä millaiseksi "ympäristöksi" kokee elämänsä. Jos on perusturvaton olo ja maailma tuntuu vihamieliseltä, tulee tunne ettei mitään virhettä, ei pienintäkään, saa ikinä anteeksi.

Joskus tulee oikein helvetin vihainen olo kun tuntuu siltä että kaikki pitäisi osata aina tietää, vaikka ei voi mitenkään olla kaikkitietävä. Kaikkiarvaava on paremminkin se titteli mikä mukamas pitäisi olla plakkarissa. Usein kun luulen selvittäneeni jostain asiasta kaikki mahdolliset kommat ja kulmat miten se makaa ja missä voisi mennä pieleen, tulee joku tekijä X jota en kertakaikkiaan osannut ottaa huomioon koska en siis kertakaikkiaan ole se kaikkiarvaaja. Ja silti tuntuu että pitäisi olla.

Reiska
Seuraa 
Viestejä5252
Liittynyt6.5.2007
Rousseau
Paljon on kiinni siitä millaiseksi "ympäristöksi" kokee elämänsä. Jos on perusturvaton olo ja maailma tuntuu vihamieliseltä, tulee tunne ettei mitään virhettä, ei pienintäkään, saa ikinä anteeksi.

Joskus tulee oikein helvetin vihainen olo kun tuntuu siltä että kaikki pitäisi osata aina tietää, vaikka ei voi mitenkään olla kaikkitietävä. Kaikkiarvaava on paremminkin se titteli mikä mukamas pitäisi olla plakkarissa. Usein kun luulen selvittäneeni jostain asiasta kaikki mahdolliset kommat ja kulmat miten se makaa ja missä voisi mennä pieleen, tulee joku tekijä X jota en kertakaikkiaan osannut ottaa huomioon koska en siis kertakaikkiaan ole se kaikkiarvaaja. Ja silti tuntuu että pitäisi olla.




Ei se ny ole nii justiinsa.. Niitä sattuu ja tapahtuu ja jos ne tuntuu häiritteviltä, voi niitä koittaa korjata.. Jos ei nii mitä niistä site enä murehtimaa..

Per se

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat