Seuraa 
Viestejä104
Liittynyt19.4.2012

Mitä jos olisi ihmisiä, joidenka kokemus elämästä olisi kuin se ei olisi todellista? Voidaan puhua elämän todellisuudesta ja sen todellisuuden merkityksestä, mutta heille se on vain sisältöä kaikkeen siihen epätodellisuuteen joka heidän mielessään on kaikki mitä he tietävät.

Voidaan sanoa kuinka tärkeätä on olla oma itsensä, mutta kaikki tuo oma itsensä oleminen viittaa vain siihen hahmoon jonka milläkin hetkellä näkee mielessään kun viitataan "omaan itseensä". Elämä on kuin leikkikenttää jossa voi valita mielensä mukaisesti miten reagoi kaikkeen mitä se tuo mukanaan, vaikka sitten vallitsevien trendien mukaisesti.

Vähän kuin pelaisi peliä kaiken sen informaation rajoissa mitä maailmasta löytyy. Voi elää normaalia perhe-elämää jos se vaikuttaa kiehtovalta, voi murhata jos sieltä löytyisi jännitystä, siitäkin huolimatta vaikka tietää mitä se merkitsee, sen jälkeen asiaankuuluvalla tavalla esittää syyllistä ja katuvaa kuten kuvaan kuuluu.

Ja tunne-elämä on kuin kirja joka pitää oppia sanasta sanaan.

Kommentit (4)

Reiska
Seuraa 
Viestejä5252
Liittynyt6.5.2007

Ei ole ihmistä ilman tunnetta, mutta miten se eroais noi muuten mistää?

Lis. Myös pelin pelaaminen on kokemus itsessään, eikä elämä kaikille sen ihmeempää olekkan.

Per se

Vierailija
magez
Mitä jos olisi ihmisiä, joidenka kokemus elämästä olisi kuin se ei olisi todellista?



Kyllä määrätynlaisia epätodellisiä olotiloja (tilapäisiä sellaisia, onneksi) on ollut esim. itselläni joskus tämän ahdistuneisuushäiriöni kanssa, kun SSRI-lääkitys ei ole ollut kohdallaan. Puhutaan kai derealisaatiosta? Pahimmissa ahdistuksissa on erittäin epämiellyttävää katsella peiliin, kun kuva on normaalin kirkas mutta samalla olo on etäinen ja epätodellinen. Vähän samaa voi kokea oltuaan viikkoja hyvin vähällä sosiaalisella kanssakäymisellä, mikä korjaantuu kyllä suunnilleen samantien kun juttelee jonkun kanssa. Introverttikin tarvitsee kanssaihmisiä todellisuudentajunsa kalibrointiin.

Mikäli aloittaja ajaa sitten takaa pysyvämpää subjektiivista tunnetta siitä, että näkyvä todellisuus on vain jonkinlainen kulissi jossa asioita tapahtuu, en uskalla sanoa oikein mitään. Painovoima on toistaiseksi pitänyt meikäläisen jalat maassa, kirjaimellisesti ja sillä toisellakin tavalla... Elämä ON.

magez
Voidaan sanoa kuinka tärkeätä on olla oma itsensä, mutta kaikki tuo oma itsensä oleminen viittaa vain siihen hahmoon jonka milläkin hetkellä näkee mielessään kun viitataan "omaan itseensä". Elämä on kuin leikkikenttää jossa voi valita mielensä mukaisesti miten reagoi kaikkeen mitä se tuo mukanaan, vaikka sitten vallitsevien trendien mukaisesti.



Mutta... eikös se "oma itse" ole aina oman kokemusmaailman + ympäristöstä kertyvän palautteen keitosta ja siten aina pohjimmiltaan tulkinnanvarainen juttu? "Olen se (sitä), mikä (mitä) tunnen olevani". Jos kuulee sanottavan, miten joku kolmas henkilö "ei ollut oma itsensä", perustuu tämä ainoastaan sanojan kokemusperäiseen tietoon kohdehenkilöstä, ja tämä tieto toimii verrokkina kohteen nykytilalle. Emme kuitenkaan voi kuin arvailla, miten kohdehenkilö itse kokee tilansa.

Jos puolestaan joku tuntematon ihminen "ei ole oma itsensä", arvioijana saattaa toimia poliisi tai psyk.lääkäri... Yhteiskunnassa on jonkinmoiset raamit sille, milloin satunnainen vastaantulija on vielä riittävän oma itsensä vaikuttaakseen "normaali-ihmiseltä", joka on keskiarvoihmisten keskiarvo eli taruolento.

magez
Vähän kuin pelaisi peliä kaiken sen informaation rajoissa mitä maailmasta löytyy. Voi elää normaalia perhe-elämää jos se vaikuttaa kiehtovalta, voi murhata jos sieltä löytyisi jännitystä, siitäkin huolimatta vaikka tietää mitä se merkitsee, sen jälkeen asiaankuuluvalla tavalla esittää syyllistä ja katuvaa kuten kuvaan kuuluu.

Ja tunne-elämä on kuin kirja joka pitää oppia sanasta sanaan.




Ihan normimeininkiä... Tosin aika vähälläkin informaatiolla tulee toimeen ihan okei, ainakin jos mittarina käyttää sitä miten arki tuolla ulkomaailmassa rullaa.

--n

magez
Seuraa 
Viestejä104
Liittynyt19.4.2012
nonenymous
Mikäli aloittaja ajaa sitten takaa pysyvämpää subjektiivista tunnetta siitä, että näkyvä todellisuus on vain jonkinlainen kulissi jossa asioita tapahtuu, en uskalla sanoa oikein mitään.



Niin meinaan että se ei ole edes tunne sen todellisuuden erikoisuudesta, vaan se on arkipäivää heille. Sen lisäksi syvä luottaminen omaan subjektiiviseen kokemiseensa, silmäkään värähdä oman näkemyksen suhteen (tai sitten ei ole fiksattua näkemystä, on vain se mitä aistit välittää, riippumattomasti kokemista) jos toinen tulee ja esittää eri näkökannan, tulee vaan neutraali vastaus. Itsetunto puuttuu lähes kokonaan, sellainen ihminen joutuisi pohtimaan ulkomaailmaa katsoen mikä on oikein ja mikä väärin.

Reifengas
Seuraa 
Viestejä3236
Liittynyt30.5.2010

Angloamerikkalaiset sanovat:
Life is hard then You die.

Suomalaiset sanovat:
Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Rinnan rikkahat ajavat,
käsityksin köyhät käyvät.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat