Seuraa 
Viestejä45973

Kun puhumme ruumiista, kehosta, aivoista ja tietoisuudesta, korostetaan usein aivojen yksinomaista merkitystä väittämällä, että antamalla vadissa oleviin aivoihin ärsykkeitä sopivilla sähköisillä laitteilla, aivot saadaan kokemaan kaikki se, minkä ympäristö/keho/ruumis aivoihin tuottaisi. Se olisi sille oikeaa todellisuutta. En tiedä miksei näin olisi, kunhan piuhat laitetaan oikeisiin paikkoihin, annetaan tarvittavia kemiallisia troppeja jne. jne.

Näin pääsiäisen aikana tuli mieleeni seuraava koe edellä esitetyn johdosta. Otetaan aivot ja pannaan ne vatiin. Kytketään tarpeelliset laitteet ja syötetään ärsykkeitä, jotka syntyvät silloin kun käsien ja jalkaterian läpi lyödään naulat. Sen jälkeen aivot tuntevat uutta kipua, kun se tuntee "kehonsa" riippuvan näiden naulojen varassa epämukavassa asennossa. Samalla aivoihin ohjelmoidaan pääsiäisrepliikit, jotka jo tiedämmekin, jolloin aivot ajattelevat kenties helpottuneena, että onneksi jo maanantaina helpottaa.

Onko aivojen kokemus tosi, ovatko aivot todella Jeesus? Ehkä kokeessa saavutetaan varmuus vain siitä, että vati ei ole olemassa noille aivoille, ellei siitä anneta omaa signaaliansa. Silloin voisimme tietenkin tutkia kaksoispersoonallisuuden vaikutusta aivoihin, jotka ovat sekä Jeesus että vadin sisältö.

Sivut

Kommentit (180)

Jurpula
Seuraa 
Viestejä725

Mitenkäs sitten kun se Punainen Meri halkaistaan, ja paskaiset jalat tramppaa pitkin rapaista meren pohjaa, aivoihin ottaa varmaan sekin kipeää...?

You just made the list, buddy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauko
Kun puhumme ruumiista, kehosta, aivoista ja tietoisuudesta, korostetaan usein aivojen yksinomaista merkitystä väittämällä, että antamalla vadissa oleviin aivoihin ärsykkeitä sopivilla sähköisillä laitteilla, aivot saadaan kokemaan kaikki se, minkä ympäristö/keho/ruumis aivoihin tuottaisi. Se olisi sille oikeaa todellisuutta. En tiedä miksei näin olisi, kunhan piuhat laitetaan oikeisiin paikkoihin, annetaan tarvittavia kemiallisia troppeja jne. jne.

Näin pääsiäisen aikana tuli mieleeni seuraava koe edellä esitetyn johdosta. Otetaan aivot ja pannaan ne vatiin. Kytketään tarpeelliset laitteet ja syötetään ärsykkeitä, jotka syntyvät silloin kun käsien ja jalkaterian läpi lyödään naulat. Sen jälkeen aivot tuntevat uutta kipua, kun se tuntee "kehonsa" riippuvan näiden naulojen varassa epämukavassa asennossa. Samalla aivoihin ohjelmoidaan pääsiäisrepliikit, jotka jo tiedämmekin, jolloin aivot ajattelevat kenties helpottuneena, että onneksi jo maanantaina helpottaa.

Onko aivojen kokemus tosi, ovatko aivot todella Jeesus? Ehkä kokeessa saavutetaan varmuus vain siitä, että vati ei ole olemassa noille aivoille, ellei siitä anneta omaa signaaliansa. Silloin voisimme tietenkin tutkia kaksoispersoonallisuuden vaikutusta aivoihin, jotka ovat sekä Jeesus että vadin sisältö.





Ham,, aivothan ovat viestikeskus. Mitä esim, tapahtuu nukutuksessa? Minultakin "pöllittiin" sappi, kun en ollut vahtimassa.

Viestit voidaan lamauttaa, silloin kehokaan ei tunne mitään.

Taustalla on fysikalismin kehittelemä dualismi kehon ja aivojen välillä, joka korvaa täydellisesti karteesioilaisen dualismin. Tällöin ulkopuolinen tiedemies NN, eli piuhojen kiinnittäjä, ohjelmoija, kemian ylin baarimikko korvaakin kätevästi juuri sen, mitä sanomme kehoksi ja ympäristöksi. Tällöin tiedemies on itse se "vapaa tahto" ja "minä", jollaista ei voi olla.

Aivot vadissa eivät omin päättelyin voi tietää olevansa aivot vadissa. Aivot eivät siis itse voi tietää ovatko ne ihmisen kallossa tai vadissa. Ihminen, yksilö, minä sen sijaan tietää, että hänen aivonsa sijaitsevat hänen kallossaan, ei vadissa. Vai tietääkö hän? Ovatko tiedemies NN:n aivot sittenkin vain abstraktin "tiedeyhteisön" kuvitteellisen ja ideaalisen "ruumiin" etäispää(te), sen materiaalinen osa? Abstraktion inkarnaatio biologisessa koneessa?

Vaadin päitä vadille, mikäli erehdyn.

Tietääkö, minä jotakin, itsestään, vai vain muistaa, tietonsa?

Yksilö, ei ole mitenkään erillinen aivoistaan, aivothan eivät tiedä mitään, ne vain kokevat ja saadessaan kokemusta, tietävät, muistavat.

Tieto on kuin puu se rönsyilee, kasvaa, jakaantuu ja liittyy muodostaen haaroja toinen toisensa perään ja noiden tiedon haarojen, polkujen kesken.

Kun nuo liitokset kasvavat, kehittyvät, on se hyvin aineellinen tapahtuma.

Abstraktioitahan tuossa tarvitaan selitys, on se mikä on selitettävä.

Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976

Kauko: Pidän tavastasi pohtia asioita. Lainaus:

"Taustalla on fysikalismin kehittelemä dualismi kehon ja aivojen välillä, joka korvaa täydellisesti karteesioilaisen dualismin. Tällöin ulkopuolinen tiedemies NN, eli piuhojen kiinnittäjä, ohjelmoija, kemian ylin baarimikko korvaakin kätevästi juuri sen, mitä sanomme kehoksi ja ympäristöksi. Tällöin tiedemies on itse se "vapaa tahto" ja "minä", jollaista ei voi olla."

Pidä tämä linja, hienoa. Sitä ei voi opiskella, eikä opettaa, olet siinä mielessä varsin viisas mies. Tai nainen, kuka tietää, mutta kuitenkin. Älä pelkää gravitoneja, äläkä graavilohta, sellaset pelot ovat ihan turhia. Itsekkin näin sen leffan Hannibal Lecteristä, muistaakseni, se oli ihan hyvä. Muistaakseni.
EDIT:
Kauko: Milloin pääsit lomille sieltä kodistasi? Onko vapaata vielä paljonkin jäljellä? Voinko mennä ulkoiluttamaan koiraani ihan rauhassa, ja jos niin milloin? Et suinkaan vaan asu Jyväskylän suunnalla.
p.s. Kuka on karteesioilainen dualisti, en löytänyt häntä kun soitin 020202. Ne meni ihan hiljaiseksi.

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

Kauko
Näin pääsiäisen aikana tuli mieleeni seuraava koe edellä esitetyn johdosta. Otetaan aivot ja pannaan ne vatiin. Kytketään tarpeelliset laitteet ja syötetään ärsykkeitä, jotka syntyvät silloin kun käsien ja jalkaterian läpi lyödään naulat. Sen jälkeen aivot tuntevat uutta kipua, kun se tuntee "kehonsa" riippuvan näiden naulojen varassa epämukavassa asennossa. Samalla aivoihin ohjelmoidaan pääsiäisrepliikit, jotka jo tiedämmekin, jolloin aivot ajattelevat kenties helpottuneena, että onneksi jo maanantaina helpottaa.

Onko aivojen kokemus tosi, ovatko aivot todella Jeesus?




Jos ei Jesse, niin vatipää nyt ainakin. Vati-kaani.

--n

Astronomy
Kauko: Pidän tavastasi pohtia asioita. Lainaus:

"Taustalla on fysikalismin kehittelemä dualismi kehon ja aivojen välillä, joka korvaa täydellisesti karteesioilaisen dualismin. Tällöin ulkopuolinen tiedemies NN, eli piuhojen kiinnittäjä, ohjelmoija, kemian ylin baarimikko korvaakin kätevästi juuri sen, mitä sanomme kehoksi ja ympäristöksi. Tällöin tiedemies on itse se "vapaa tahto" ja "minä", jollaista ei voi olla."

Pidä tämä linja, hienoa. Sitä ei voi opiskella, eikä opettaa, olet siinä mielessä varsin viisas mies. Tai nainen, kuka tietää, mutta kuitenkin. Älä pelkää gravitoneja, äläkä graavilohta, sellaset pelot ovat ihan turhia. Itsekkin näin sen leffan Hannibal Lecteristä, muistaakseni, se oli ihan hyvä. Muistaakseni.
EDIT:
Kauko: Milloin pääsit lomille sieltä kodistasi? Onko vapaata vielä paljonkin jäljellä? Voinko mennä ulkoiluttamaan koiraani ihan rauhassa, ja jos niin milloin? Et suinkaan vaan asu Jyväskylän suunnalla.
p.s. Kuka on karteesioilainen dualisti, en löytänyt häntä kun soitin 020202. Ne meni ihan hiljaiseksi.




Karteesiolainen dualismi on yleisnimi tieteen pahimmille vihollisille: jumalalle, idealle, metafysiikalle ja itselle. Yritän hahmotella tapaa, miten selittää aistittua, muistettua, ajateltua ja jopa itse ajattelua sortumatta noihin pelättyihin haamuihin, partakuukkeleihin ja muihin irrationaalisiin iljetyksiin tieteen pyhätön ulkopuolella.

En tiedä vielä mikä on korrekti suhtautuminen irrationaalilukuihin, mutta olen valppaana, enkä hyökkää yhdenkään kansanryhmän kimppuun puutteellisin tiedoin. Kautta tiedeyhteisön kuolemattoman kunnian lupaan tämän.

nonenymous
Kauko
Näin pääsiäisen aikana tuli mieleeni seuraava koe edellä esitetyn johdosta. Otetaan aivot ja pannaan ne vatiin. Kytketään tarpeelliset laitteet ja syötetään ärsykkeitä, jotka syntyvät silloin kun käsien ja jalkaterian läpi lyödään naulat. Sen jälkeen aivot tuntevat uutta kipua, kun se tuntee "kehonsa" riippuvan näiden naulojen varassa epämukavassa asennossa. Samalla aivoihin ohjelmoidaan pääsiäisrepliikit, jotka jo tiedämmekin, jolloin aivot ajattelevat kenties helpottuneena, että onneksi jo maanantaina helpottaa.

Onko aivojen kokemus tosi, ovatko aivot todella Jeesus?




Jos ei Jesse, niin vatipää nyt ainakin. Vati-kaani.

--n




Vatikaanin päämies pitää päässänsä mitraa. "Mitra" on kreikkaa ja tarkoittaa kohtua. Tästä tuleekin se hyvää tarkoittava tunnettu toivotus, jota ei voi korvien punastumatta sanoa. Kohdussahan meillä on kuitenkin tutut piuhat kiinnitettyinä.

Vierailija

Jaa että "vetäkää kohtu päähänne?"

Sama jengi koolla taas.
Tekis mieli keskustella, mutta olen niin urpo etten edes ymmärrä aloitusta selkokielisesti.
Tunnetason ajattelijat vastaan järkiajattelijat.

Ajatuksena ilmenevä, muistin reakointi, tallentuu tunne-elämyksenä. Loogiset, kielelliset päättelyketjut ovat tunteen käyttöä.
Aivojen ainoa toiminta on tuntemista, reakoimista, nuo sähköiset ärsykkeet saavat aikaan, tunteen, tunnistamisen.
Aivot eivät myöskään "toimi" ilman ärsykkeitä, ärsyke tarvitaan reaktion saamiseksi.
Pelkkä mielen liike voi saada reaktion aikaan, sanotaan sisäinen ärsyke.
Kun puhumme jostakin, on se tunnistamista, erottelua, valintaa, vertaamista. Kielellinen sanojen avulla ymmärtäminen on vertaamista, jokainen kirjainkin on ymmärrettävä ja ,,pilkut, pisteet..

Ymmärtäminen on tuntemista. Tunnistamista.
Pää likkö ei toimi vadissa, vaikka vati kaani siellä olisikin. Loppu ei tarkoita mitään, mutta sekin on silti tunnettavissa.

SamikoKu
Jaa että "vetäkää kohtu päähänne?"

Sama jengi koolla taas.
Tekis mieli keskustella, mutta olen niin urpo etten edes ymmärrä aloitusta selkokielisesti.
Tunnetason ajattelijat vastaan järkiajattelijat.




Yritän selventää itselleni, millä ehdoin puhumme todellisuudesta (ja olemassaolosta). Vetoamalla empiriaan on sekoiluni oikeutettua, mutta toisaalta en näe ulospääsyä kirotusta dualismista. Dualismiongelmani ei ole henki-ruumis lajia, vaan kokemus-kokija/todellisuus-kokemus- lajia. Fenomenologia sivuuttaa tällaisen höpertelemisen tyylikkäästi, sillä sen sisällä ei ole mieltä esittää ontologisia kysymyksiä. Kaikki on olemassa, niin todellisuus kuin epätodellisuuskin.

Itse en ymmärrä järjelle mitään erillistä tunnesidonnaista sfääriä. Kaksi kukkaa plus kaksi kukkaa on neljä kukkaa. Sama sääntö koskee kaikkia kaksikoita.

Emmekö sano todellisuudeksi juuri sitä, minkä koemme 'todellisimpana'? Todellisuus ei ole kaava tai mitta. Putoaminen ei tule todellisemmaksi, vaikka oppisi kirjoittamaan siitä kaavan. En tule todellisemmaksi kun käyn puntarissa ja näen kuinka monta kiloa painan.

Todellisuudessa pääsen vihdoinkin pois vadista, kun panen pääni pölkylle.

Tunteminen ja tunnistaminen kuuluvat yhteen. Tunnistamme tuntemalla, jo lukiessamme tekstiä silmämme tuntevat kirjainten muodon niistä heijastuvan valon aaltopituuksien kautta. Sama koskee kaikkea muutakin mikä pitää, tuntea, tunnistaa, erottaa.

Jotain uutta kokiessamme, pyrimme tunnistamaan, tuntemaan sen entisen tunnetun avulla, mukauttamaan sisältöön. Silloin, ehkä olemme tarkkaavuuden tilassa, kunnes teemme (automaattisesti) jonkun päätöksen miten asia liittyy kokemuksen piiriin.

Aivojen rakenne on tunnekokemuksista kertynyt ja käyttää automaattisesti ajatusta liittyen tunteen muistamiseen.
Vaikka emme tiedostaisi ajatuksessa tunnesidonnaisuutta, on se silti siellä olemassa.

Se on myös helppo huomata, jos ajattelette vaikka läheistä ihmistä, tai teitä loukannutta henkilöä. Tai vaikkapa koiranpentua, kissaa, norsua, mitä hyvänsä. Tunteet tulevat konkreettiseksi tavatessanne nuo, muuten ne ilmenevät vain pienoisena asennoitumisena.

Voimakkaat tunteet, sitten saattavatkin mielen, ihmisen kiihkeään hallitsemattomaan tilaan.
Ne tallentuvat aivoihin ja saattavat aiheuttaa, esim,, pelkotiloja.

jogger
Seuraa 
Viestejä2936
Kauko
Kun puhumme ruumiista, kehosta, aivoista ja tietoisuudesta, korostetaan usein aivojen yksinomaista merkitystä väittämällä, että antamalla vadissa oleviin aivoihin ärsykkeitä sopivilla sähköisillä laitteilla, aivot saadaan kokemaan kaikki se, minkä ympäristö/keho/ruumis aivoihin tuottaisi. Se olisi sille oikeaa todellisuutta. En tiedä miksei näin olisi, kunhan piuhat laitetaan oikeisiin paikkoihin, annetaan tarvittavia kemiallisia troppeja jne. jne.

Ei tarvitse edes antaa ärsykkeitä ulkopuolelta.

Kokeile unta, siellä voi kokea kaiken mitä hereilläkin.

Foorumin salainen sääntö #1: Pienellä alkukirjaimella kirjoitetut aiheet lukitaan.
Foorumin salainen sääntö #2: Älä kerro kenellekään säännöstä #1 tai tulee bannit!

Yritin esimerkilläni osoittaa kuinka täydellisiksi "tiedeyhteisön" kyvyt täytyy olettaa, tai kuinka "tyhmiksi" aivot olettaa, jotta huomattaisiin insinööriaivokokeen mielettömyys. Unennäkö, hallusinaatiot tai jälkikuvat eivät periaatteessa vaikuta siihen ovatko aivot synnynnäisellä paikallaan vai tiedemiehen vadissa.

Oletus, että vadissa oleviin aivoihin voitaisiin syöttää kaikki se informaatio, minkä ihminen normaalisti saa, on samaa kuin luoda rinnakkaistodellisuus, tuottaa aikamatka. Tällöin pystyttäisiin todella tuottamaan aivoille kokemus Jeesuksena olemisesta Golgatalla pääsiäisenä kauan sitten. Tällöin kokemus olisi empirian ja fysikalismin mukaan tosi, todellisuutta. Yritän siis edelleen saada selkoa (tolkkua) fysikalistien totuusteoriasta ja ontologiakäsityksestä.

Suosittelen tunnusteluksi Sami Pihlströmin artikkelia:"Putnamin episteemisestä totuuskäsityksestä" (niin&näin, 2/94). Siinä kerrotaan aluksi korrespondenssiteorian (ylikäymättömät) vaikeudet kertoa meille, mikä on oikeasti todellista, totta. Teorian mukaan lause on tosi, mikäli sen ilmaisema asiaintila on tosi. Tämä kuitenkin edellyttää, että on olemassa tosi tapa ilmaista asioiden tilaa. "Meillä ei ole mahdollisuutta verrata käsitteitämme käsitteellistämättömään todellisuuteen" (mm. Hautamäki)

Filosofi Hilary Putnam on esittänyt teorian "sisäisestä realismista", jonka voisi olettaa tyydyttävän epätäydellisyydellään, varauksellisuudellaan myös absoluutin kammoisia.

Kauko
Yritin esimerkilläni osoittaa kuinka täydellisiksi "tiedeyhteisön" kyvyt täytyy olettaa, tai kuinka "tyhmiksi" aivot olettaa, jotta huomattaisiin insinööriaivokokeen mielettömyys. Unennäkö, hallusinaatiot tai jälkikuvat eivät periaatteessa vaikuta siihen ovatko aivot synnynnäisellä paikallaan vai tiedemiehen vadissa.




Kokemattomat, sisällyksettömät aivot eivät valikoi, ne kyllä uskovat mitä kokevat.

Joten periaatteessa voitaisiin syöttää mitä vain.
Valintaa syntyy, kokemuksen kertyessä, silloin voidaan huomata kokemuksen rajallisuus ja ristiriidat eri havainnoissa.

Eli periaate, prinsiippi on että aivot ovat erittäin tyhmät ilman sisältöä.

Toki ihmisessä ne "virkaansa" hoitavat täysin pätevästi, vaikka aikas monet "harhautuvat" uskomaan, mitä ihmeellisempi asioita, ufojen saapumista komeettojen varjoissa, jne,,

Kauko
Kun puhumme ruumiista, kehosta, aivoista ja tietoisuudesta, korostetaan usein aivojen yksinomaista merkitystä väittämällä, että antamalla vadissa oleviin aivoihin ärsykkeitä sopivilla sähköisillä laitteilla, aivot saadaan kokemaan kaikki se, minkä ympäristö/keho/ruumis aivoihin tuottaisi. Se olisi sille oikeaa todellisuutta. En tiedä miksei näin olisi, kunhan piuhat laitetaan oikeisiin paikkoihin, annetaan tarvittavia kemiallisia troppeja jne. jne.

Näin pääsiäisen aikana tuli mieleeni seuraava koe edellä esitetyn johdosta. Otetaan aivot ja pannaan ne vatiin. Kytketään tarpeelliset laitteet ja syötetään ärsykkeitä, jotka syntyvät silloin kun käsien ja jalkaterian läpi lyödään naulat. Sen jälkeen aivot tuntevat uutta kipua, kun se tuntee "kehonsa" riippuvan näiden naulojen varassa epämukavassa asennossa. Samalla aivoihin ohjelmoidaan pääsiäisrepliikit, jotka jo tiedämmekin, jolloin aivot ajattelevat kenties helpottuneena, että onneksi jo maanantaina helpottaa.

Onko aivojen kokemus tosi, ovatko aivot todella Jeesus? Ehkä kokeessa saavutetaan varmuus vain siitä, että vati ei ole olemassa noille aivoille, ellei siitä anneta omaa signaaliansa. Silloin voisimme tietenkin tutkia kaksoispersoonallisuuden vaikutusta aivoihin, jotka ovat sekä Jeesus että vadin sisältö.


Ethän sinäkään ole Jeesus, vaikka sinulle simuloitaisiin pääsiäistrippi, miksi vadissa olevat aivot olisivat? Aivoille vadissa voitaisiin simuloida tarpeeksi kehittyneellä teknologialla aistiärsykkeiden kautta tarina, koska aivot toimivat luonnonlakien ja aistiärsykkeiden mukaan, mikä näkyy aina vain tarkemmin tutkittavissa olevina muutoksina aivojen rakenteessa ja toiminnassa erilaisten ärsykkeiden toimesta. Kuitenkaan edes tarkka kopio ärsykkeistä ei tuo identtistä tajunnanvirtaa, koska aivoihin kohdistuu jatkuvaa satunnaista "kohinaa" myös aistielinten ulkopuolelta, ja jo eri aivojen aivorakenteen erilaisuuksien vuoksi kokemukset muuttuvat. Ärsykesimulaatiota on näin mahdoton saada identtiseksi, koska vaste riippuu aivojen rakenteesta ja sen hetkisestä tilasta.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat