Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Yritän selitttää asian mahdollisiman lyhyesti,

Yritän, ärsyynnyn, Suutun, uhisen ja puhisen kunnes poksahdan. Useimmiten saan hillittyä itseni mutta välillä rikon jotain, itseni tai pahimmassa tapauksessa satutan jotakuta.

Olen keskisuuressa yrityksessä tiiminvetäjä ja vastuuta on paljon. Tämän päälle kotona on uusperhe jossa itkeviä kakaroita. Vaimoni valittaa keskeneräisistä töistä ja appiukkokin pyörii nurkissa "auttamassa"

Olen fyysisesti kunnossa, lopetin tupakanpolton noin vuosi sitten. Kun hermostun kaipaan tupakkaa niin perkeleesti. Kun juon alkoholia niin olen alkanut juomaan väkisin nopeasti.

Jos olisi huumeita niin vetäisin niitäkin. Kahvia juon monta pannua päivässä.

Älkää pyytäkö minua korjaamaan elämääni, haluan vain tietää onko olemassa lääketää jolla saan raivon hallintaani.

Olen syönyt SSRI lääkettä masennukseen mutten halua sitä koska se väsyttää. Propral on käytössä esiintymisiin.

Odotan palautetta raivon partaalla.

Kiittäen

Sepi

Sivut

Kommentit (86)

Vierailija

Ei siihen ole lääkettä, kuin joku pilvi. Siihen on vain ratkaisu. Ja se on yksinkertaisesti hillitä itsensä. Toki voisin neuvoa vaikka puhaltamaan ja keskittymään johonkin muuhun, mutta se ei ole minun tehtäväni.

Voiko se olla tosiaan näin? Se raivon tunne vie mennessään koko järjen, miten silloin voi hillitä itseään?

Minusta aivoissa on kertakaikkiaan jokin vika, ei ihminen käyttäydy näin. Olen aina ollut äkkipikainen mutta tämä on jotain aivan muuta.

Joku lääke/huume tähän on oltava.

- Kannabista olen miettinyt ja diapamista olen myös kuullut.

Vierailija

Pamit ainakaan auta, kunhan vievät morkkiksen.

Pohjimmiltaan ratkaisu on aika yksinkertainen.

BEFORE THE LAW stands a doorkeeper. To this door-keeper there comes a man from the country and prays for admittance to the Law. But the doorkeeper says that he cannot grant admittance at the moment. The man thinks it over and then asks if he will be allowed in later. "It is possible," says the doorkeeper, "but not at the moment." Since the gate stands open, as usual, and the doorkeeper steps to one side, the man stoops to peer through the gateway into the interior. Observing that, the doorkeeper laughs and says: "If you are so drawn to it, just try to go in despite my veto. But take note: I am powerful. And I am only the least of the door-keepers. From hall to hall there is one doorkeeper after another, each more powerful than the last. The third doorkeeper is already so terrible that even I cannot bear to look at him." These are difficulties the man from the country has not expected; the Law, he thinks, should surely be accessible at all times and to everyone, but as he now takes a closer look at the doorkeeper in his fur coat, with his big sharp nose and long, thin, black Tar-tar beard, he decides that it is better to wait until he gets permission to enter. The doorkeeper gives him a stool and lets him sit down at one side of the door. There he sits for days and years. He makes many at-tempts to be admitted, and wearies the doorkeeper by his importunity. The doorkeeper frequently has little interviews with him, asking him questions about his home and many other things, but the questions are put indifferently, as great lords put them, and always finish with the statement that he cannot be let in yet. The man, who has furnished himself with many things for his journey, sacrifices all he has, however valuable, to bribe the doorkeeper. The doorkeeper accepts every- thing, but always with the remark: "I am only taking it to keep you from thinking you have omitted any- thing." During these many years the man fixes his at-tention almost continuously on the doorkeeper. He for- gets the other doorkeepers, and this first one seems to him the sole obstacle preventing access to the Law. He curses his bad luck, in his early years boldly and loudly, later, as he grows old, he only grumbles to himself. He becomes childish, and since in his yearlong contempla-tion of the doorkeeper he has come to know even the fleas in his fur collar, he begs the fleas as well to help him and to change the doorkeeper's mind. At length his eyesight begins to fail, and he does not know whether the world is really darker or whether his eyes are only deceiving him. Yet in his darkness he is now aware t of a radiance that streams inextinguishably from the gateway of the Law. Now he has not very long to live. Before he dies, all his experiences in these long years gather themselves in his head to one point, a ques-tion he has not yet asked the doorkeeper. He waves him nearer, since he can no longer raise his stiffening body. The doorkeeper has to bend low towards him, for the difference in height between them has altered much to the man's disadvantage. "What do you want to know now?" asks the doorkeeper; "you are insati-able." "Everyone strives to reach the Law," says the man, "so how does it happen that for all these many years no one but myself has ever begged for admit-tance?" The doorkeeper recognizes that the man has reached his end, and to let his failing senses catch the words roars in his ear: "No one else could ever be admitted here, since this gate was made only for you. I am now going to shut it."
http://www.herzogbr.net/kafka/beforethelaw.htm

Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976
Liittynyt12.6.2007
032260
Voiko se olla tosiaan näin? Se raivon tunne vie mennessään koko järjen, miten silloin voi hillitä itseään?

Minusta aivoissa on kertakaikkiaan jokin vika, ei ihminen käyttäydy näin. Olen aina ollut äkkipikainen mutta tämä on jotain aivan muuta.

Joku lääke/huume tähän on oltava.

- Kannabista olen miettinyt ja diapamista olen myös kuullut.


Et ole miettinyt käydä lääkärillä kertomassa olostasi
Ehkä ammattilainen osaisi auttaa hieman paremmin kuin me pilviveikot.

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

Tip Vortex
Seuraa 
Viestejä679
Liittynyt10.3.2009

Kognitiivinen malli toimii paremmin kuin arvaatkaan. Pikaistuksissani palautan itse mieleeni Mario Puzon Kummisetä-kirjan tietyn lauseen, ja asiat ovatkin pian hanskassa:

"Niinpä Don Corleone itse ei ollut vihainen. Hän oli jo kauan sitten oppinut että yhteiskunnassa oli pakko niellä kaikenlaisia loukkauksia, mutta lohtuna oli tieto että tässä maailmassa tulee joskus aika jolloin nöyrinkin mies, jos vain pitää silmänsä auki, pääsee kostamaan kaikkein mahtavimmillekin."

Vierailija

Lääkäriin joo ja neuroleptejä ettei lampaat säiky laitumella.

Eka painellaan nappuloita ja sitten kun ne nappulat ei toimi, heitetään kake seinään ja etsitään nappuloita jolla estää kaken kananlento.

Aika diippii.

jogger
Seuraa 
Viestejä2936
Liittynyt28.8.2011

Kuvittele että katsot itseäsi ulkopuolisena, niin huomaat miten idioottimaista on raivota.

Foorumin salainen sääntö #1: Pienellä alkukirjaimella kirjoitetut aiheet lukitaan.
Foorumin salainen sääntö #2: Älä kerro kenellekään säännöstä #1 tai tulee bannit!

Ateisti Kakkonen
Seuraa 
Viestejä1918
Liittynyt11.3.2008

Mun on vaikeaa tuloksellisesti jeesustella ääripäälleni, perheelliselle vastuullista työtä esimiesasemassa tekevälle ihmiselle, mutta yritetään kuitenkin.

Hmm..Mulla on välillä mietteitä joissa näen itseni särkemässä laitteita kaatamalla ne maahan ja potkimalla ovia. Mutta tämä on vain mahdollinen seuraus jos annan hulluudelle vallan. Se miksi ajattelen näin on että olen rahapeliriippuvainen. Nuo laitteet ovat pelikoneita tai R-Kioskin ovia. Mutta olen huomannut että mitä vähemmän näen rahaa elämässäni sen paremmin nukun ja sen vähemmän on tarvetta särkeä paikkoja.

Sinulla ei tiettävästi ole rahapelirippuuvuutta. Vaikka sinulla ei olisikaan tiettyä riippuvuutta johonkin päihteeseen, jota ilmeisesti käytät huojennukseen, veikkaan että sinulla tilanne jossa olet kuvaannollisesti riiput jossain toimintamallissa joka estää sinua toteuttamasta itseäsi riittävän mielekkäällä tavalla -> mistä seuraa raivoa kun ei hallitse tilannetta. Voisitko poistaa jotain elämästäsi mihin stressi +raivo liittyy? Sitten voit vaikka palkita itseäsi laillisten tai vähemmän laillisten päihteiden kohtuullisemmalla käyttämisellä. Niitä ei kannata lääkkeeksi ottaa.

Veikkaan kokemukseni mukaan että jos A) Avaudut psykiatriselle hoitotaholle raivotaipumuksestasi B) Et tiedosta milloin raivostuminen tapahtuuu + poksahdat totaalisesti voit todennäköisemmin joutua ajan kanssa nykyistä stydimpään lääkitykseen pysyvästi.
Mielenterveyskuntotutujana suosittelen: Ottamaan rohkeasti puheeksi haasteesti vinttikomerossa mutta iso MUTTA, pyrkimään tutkimaan mielessään mitä se raivo oikein on...

Terv: Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva, reservin sivari.

-

032260

Yritän, ärsyynnyn, Suutun, uhisen ja puhisen kunnes poksahdan. Useimmiten saan hillittyä itseni mutta välillä rikon jotain, itseni tai pahimmassa tapauksessa satutan jotakuta.

Olen keskisuuressa yrityksessä tiiminvetäjä ja vastuuta on paljon. Tämän päälle kotona on uusperhe jossa itkeviä kakaroita. Vaimoni valittaa keskeneräisistä töistä ja appiukkokin pyörii nurkissa "auttamassa"




Epänormaalia olisi olla polttamatta päreitä tuossa paineessa. Sinä et ole sairas vaan yhteiskunta, joka kammoaa suuttumista.

Veli Hopea
Seuraa 
Viestejä1249
Liittynyt29.11.2006

Tuossa tilanteessa voisi lääkärille käydä avautumassa ja samalla tiedustella, voisiko litium ehkä auttaa.

New ideas are always criticized - not because an idea lacks merit, but because it might turn out to be workable, which would threaten the reputations of many people whose opinions conflict with it.

ISLAM: Mitä lännen tulee tietää (http://www.youtube.com/watch?v=sbLfpqBx2TU&feature=&p=3C7052B7ADA587B6&i...) (video)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
032260
Yritän selitttää asian mahdollisiman lyhyesti,

Yritän, ärsyynnyn, Suutun, uhisen ja puhisen kunnes poksahdan. Useimmiten saan hillittyä itseni mutta välillä rikon jotain, itseni tai pahimmassa tapauksessa satutan jotakuta.

Olen keskisuuressa yrityksessä tiiminvetäjä ja vastuuta on paljon. Tämän päälle kotona on uusperhe jossa itkeviä kakaroita. Vaimoni valittaa keskeneräisistä töistä ja appiukkokin pyörii nurkissa "auttamassa"

Olen fyysisesti kunnossa, lopetin tupakanpolton noin vuosi sitten. Kun hermostun kaipaan tupakkaa niin perkeleesti. Kun juon alkoholia niin olen alkanut juomaan väkisin nopeasti.

Jos olisi huumeita niin vetäisin niitäkin. Kahvia juon monta pannua päivässä.

Älkää pyytäkö minua korjaamaan elämääni, haluan vain tietää onko olemassa lääketää jolla saan raivon hallintaani.

Olen syönyt SSRI lääkettä masennukseen mutten halua sitä koska se väsyttää. Propral on käytössä esiintymisiin.

Odotan palautetta raivon partaalla.

Kiittäen

Sepi




Onko / onko ollut / olisiko tulossa burn out? Olin parisuhteessa ihmisen kanssa joka vuodesta toiseen tapasi saada järjettömiä raivokohtauksia. Sitten kun hän sai burn outin ja keskivaikean masennuksen diagnoosin ja ryhtyi käyttämään SSRI-lääkitystä, luonne muuttui selkeästi. Raivoaminen loppui lähes kokonaan. Epäilen että aivoissa on jokin pysyvä häikkätila, samaa ko. ihminen arvellut itsekin. Olikohan se aivojen etuosalohko jossa olevat anomaliat aiheuttavat impulssiivisuutta ja kyvyttömyyttä hillitä omaa käytöstään?

Onhan noita SSRI-lääkkeitä useita eri merkkejä, eli jos yhden kokee väsyttäväksi, niin ehkäpä ei toista. Lisäksi ottoajankohtaakin voi vaihtaa. Jos se piristää, ottaa aamulla, jos väsyttää, ottaa illalla.

Tietenkin olosuhteisiinkin pitäisi puuttua. Jos työssä on aivan kohtuuton tilanne, ei sitä kenenkään kuulu kestää mömmöjä vetämällä. Perheenjäsenten kanssa kannattaisi pitää miitti ja todeta miten asiat on, ennen kuin palaa päre ihan tosissaan ja sitten järkytytään että mites se nyt noin. Rauhoittavia en suosittelisi, tiedän tapauksia että rauhoittavat tekevät ihmisen ärtyneeksi, sillä jotkut ovat väsyneenä ärtyneitä, ja sehän ei sitten taas johda mihinkään hyvään.

Vai oliko tuo sitä elämän korjaamista mitä ei ole sallittu? Jos joku istuu nuotiossa ja kirkuu tuskasta, saako hänelle sanoa että ota perseesi veks?

Vierailija

Litium onkin hieno aine. Verikokeita säännöllisin väliajoin ja maksa paskaksi vuosikymmenessä.

Lääkärille juuri ei kannata avautua. Sanot että pimenee päässä = dissosiaatiohäiriö. Saatat lyödäkin = antisosiaalinen jne.

Stressi pahentaa sitä mutta testosteroni nyt on ehkäpä se paras lääke. Sitä saa kuntoilemalla ja varsinkin kilpailemalla joka on kiivaalle luonteelle jo muutenkin ihan terveellistä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Kieltämättä riehu itsestäsi perkeleet pihalle voisi olla miespuoliselle henkilölle rakentava ratkaisu silloin kun addrenaliipitoisissa taistele tai pakene -tilanteissa ei voi tehdä kumpaakaan. Töistä ei voi paeta eikä vaimon kanssa kantsi taistella.

Kuntonyrkkeily voisi olla poikaa? Paitsi eihän siihen tietenkään jää aikaa kun kotonakin esitetään tietysti sata vaatimusta ja sitä mäkätystä pitää olla kuuntelemassa.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat