Seuraa 
Viestejä8

Jälleen tyhmä kysymys bentsoista.

Sain paikallisesta keskussairaalasta aivoinfarktin jälkeen Opamox 3 x 30 mg pysyväislääkityksenä hermosärkyihin.

Nyt sitten vaste on kasvanut, ettei näistä saa kuin jatkuvat vieroitusoireet.

Nykyinen käyttöni on aamu: 30 mg, päivä 22.5 mg, ilta/ yö 22.5 mg.

Asun paikkakunnalla, jossa ei ole alan sairaanhoitajaa eikä lääkäriä.

Päivystävältä sain reseptin Diapamiin ja kehoituksen muuttaa Opamox Diapamiin
Järvenpään Sosiaalisairaalan ohjeella.

Eli yöannos (22.5 Opamox) tulisi muuttaa viikon ajaksi 10 mg Opamox + 5 mg Diapam.

Onkohan näillä miten voimakas yhteisvaikutus? Kokemusta ei ole mistään muusta kuin Opamoxista, Alkoa en käytä.

Eli onko tuo vastaavuus 10 mg Diapam = 20 mg Opamox?
Onko Diapam tällä annoksella yhdessä tuon Opamoxin kanssa liian voimakas yhteisvaikutukseltaan?

Sivut

Kommentit (28)

Sun kannattaisi varmaan soittaa noista apteekkiin.

Yliopiston Apteekin valtakunnallinen neuvonta vastaa 24/7. Asiakaspalvelunumero: 0300 20200
(0,4 e/ min + pvm/mpm, jonotuksen hinta pvm/mpm)

Yleensäkin (resepti)lääkkeiden annostelussa kannattaa olla tarkka. Mielummin kysyy apteekista kuin nettipalstalla, saa takuuvarmasti oikeat neuvot.

Mouho
Seuraa 
Viestejä2673

Hieman vaihtelee lähteestä riippuen ja yksilölliset vaikutukset ovat myös erilaisia.

Sanoisin että 5mg diatsepaamia vastaa n. 15 mg oksatsepaamia.

Diatsepaami metaboloituu ainakin kahden aktiivisen metaboliitin kautta elimistössä oksatsepaamiksi.

https://encrypted-tbn3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSbV-s6O7xk9ccSEkSP...

*Enää et ole Se, mikä alkoi lukea tätä virkettä.
.....................enkä minäkään ole oikeasti Mouho.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Diatsepaamilla ja oksatsepaamilla ei voida varsinaisesti sanoa olevan yhteisvaikutusta, koske ne vaikuttavat samalla tavalla ja diapam muuttuu oksatsepaamiksi. Vähän kuin kysyisi kaljan ja viinan yhteisvaikutusta.
Kannattaisi ennemminkin etsiä parempi lääke hermosärkyihin, koska bentsot menettävät tehonsa nopeasti ja aiheuttavat vittumaisen riippuvuuden.

Kipua välittävän hermoston palautuvasta toimintahäiriöstä johtuvaa neurogeenista kipua voi esiintyä bentsodiatsepiineihin kuuluvien lääkeaineiden käytön lopettamisesta tai vähentämisestä johtuvana vieroitusoireena. Tällainen vieroitussärky voi jatkua pahimmillaan useampia vuosia lääkeaineen käytön lopettamisen jälkeen. Syvä tai polttava kipu raajoissa on tyypillinen bentsodiatsepiinin käytön lopettamiseen liittyvä pitkittynyt vieroitusoire.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Neuropaattinen_kipu

Repetti
Seuraa 
Viestejä8

Kiitos asiallisista vastauksista.

Kysynyt olen useammasta paikasta mutta kaikkialta on tullut vastaus, että parasta noudattaa lääkkeen määränneen lääkärin ohjeita.

Näytti vaan siltä, että se (yleis)lääkäri oli määrätessään ulkona kuin lintulauta ja luki koko ajan tuota Sosiaalisairaalan taulukkoa.

Soitin sinnekin ja sieltä sanottiin, että käytäntö on muuttunut. He vaihtavat annoksen kerrallaan kerralla perättäisinä päivinä niin, ettei ennen vähennystä ehdi tulla riippuvuutta Diapamiin. Tuntuu vaan liian hurjalta.

Enpä tiedä, pitää varmaan varata yksityiseltä lääkäriasemalta aika ja kituroida jotenkin sinne saakka.
Sen tiedän, ettei tie tule olemaan mitenkään päin kuljettuna helppo. Kunta ei vaan tunnu antavan maksusitoumusta laitosvieroitukseenkaan.

Voi meitä Sortavalan poikia!

Repetti
Kiitos asiallisista vastauksista.

Kysynyt olen useammasta paikasta mutta kaikkialta on tullut vastaus, että parasta noudattaa lääkkeen määränneen lääkärin ohjeita.

Näytti vaan siltä, että se (yleis)lääkäri oli määrätessään ulkona kuin lintulauta ja luki koko ajan tuota Sosiaalisairaalan taulukkoa.

Soitin sinnekin ja sieltä sanottiin, että käytäntö on muuttunut. He vaihtavat annoksen kerrallaan kerralla perättäisinä päivinä niin, ettei ennen vähennystä ehdi tulla riippuvuutta Diapamiin. Tuntuu vaan liian hurjalta.

Enpä tiedä, pitää varmaan varata yksityiseltä lääkäriasemalta aika ja kituroida jotenkin sinne saakka.
Sen tiedän, ettei tie tule olemaan mitenkään päin kuljettuna helppo. Kunta ei vaan tunnu antavan maksusitoumusta laitosvieroitukseenkaan.

Voi meitä Sortavalan poikia!




Miten pitkään olet käyttänyt bentsoja? Ja onko riippuvuus syntynyt? Voi sitä itsekin lopettaa. Bentsot kun mielestäni ei mihinkään hermosärkyyn edes auta. Tai kipuun muutenkaan.

Repetti
Seuraa 
Viestejä8
kabus
Repetti
Kiitos asiallisista vastauksista.

Kysynyt olen useammasta paikasta mutta kaikkialta on tullut vastaus, että parasta noudattaa lääkkeen määränneen lääkärin ohjeita.

Näytti vaan siltä, että se (yleis)lääkäri oli määrätessään ulkona kuin lintulauta ja luki koko ajan tuota Sosiaalisairaalan taulukkoa.

Soitin sinnekin ja sieltä sanottiin, että käytäntö on muuttunut. He vaihtavat annoksen kerrallaan kerralla perättäisinä päivinä niin, ettei ennen vähennystä ehdi tulla riippuvuutta Diapamiin. Tuntuu vaan liian hurjalta.

Enpä tiedä, pitää varmaan varata yksityiseltä lääkäriasemalta aika ja kituroida jotenkin sinne saakka.
Sen tiedän, ettei tie tule olemaan mitenkään päin kuljettuna helppo. Kunta ei vaan tunnu antavan maksusitoumusta laitosvieroitukseenkaan.

Voi meitä Sortavalan poikia!




Miten pitkään olet käyttänyt bentsoja? Ja onko riippuvuus syntynyt? Voi sitä itsekin lopettaa. Bentsot kun mielestäni ei mihinkään hermosärkyyn edes auta. Tai kipuun muutenkaan.



No on varmasti syntynyt.

Opamoxit määrättiin läänin keskussairaalan neuropolilta aivoinfarktin jälkeen 2002. Pysyväislääkityksenä neuropaattisiin särkyihin. Ja aina viime vuodenvaihteeseen saakka ne ovat toimineet.

En tiedä, kuinka tästä pitäisi jatkaa.

Repetti
kabus
Repetti
Kiitos asiallisista vastauksista.

Kysynyt olen useammasta paikasta mutta kaikkialta on tullut vastaus, että parasta noudattaa lääkkeen määränneen lääkärin ohjeita.

Näytti vaan siltä, että se (yleis)lääkäri oli määrätessään ulkona kuin lintulauta ja luki koko ajan tuota Sosiaalisairaalan taulukkoa.

Soitin sinnekin ja sieltä sanottiin, että käytäntö on muuttunut. He vaihtavat annoksen kerrallaan kerralla perättäisinä päivinä niin, ettei ennen vähennystä ehdi tulla riippuvuutta Diapamiin. Tuntuu vaan liian hurjalta.

Enpä tiedä, pitää varmaan varata yksityiseltä lääkäriasemalta aika ja kituroida jotenkin sinne saakka.
Sen tiedän, ettei tie tule olemaan mitenkään päin kuljettuna helppo. Kunta ei vaan tunnu antavan maksusitoumusta laitosvieroitukseenkaan.

Voi meitä Sortavalan poikia!




Miten pitkään olet käyttänyt bentsoja? Ja onko riippuvuus syntynyt? Voi sitä itsekin lopettaa. Bentsot kun mielestäni ei mihinkään hermosärkyyn edes auta. Tai kipuun muutenkaan.



No on varmasti syntynyt.

Opamoxit määrättiin läänin keskussairaalan neuropolilta aivoinfarktin jälkeen 2002. Pysyväislääkityksenä neuropaattisiin särkyihin. Ja aina viime vuodenvaihteeseen saakka ne ovat toimineet.

En tiedä, kuinka tästä pitäisi jatkaa.




Jos ne kerran sitten toimii, niin ei kovin radikaalisti kannata vaihtaa. Avausviestissä sanoit, että alkaa teho loppumaan ja vaihdetaan diapamiin. Kuulostaa minusta aika huonolta suunnitelmalta pitkällä tähtäimellä. Ennemminkin vaihtaisi johonkin muuhun sopivampaan lääkkeeseen ja pikkuhiljaa vähentäisi bentsojen annostusta.

Jopas on kauan olleet pillurat käytössä.

Kivunhoito on mennyt hurjasti eteenpäin vuoden 2022 jälkeen. Kannattaisi ja tulis varmaan melkoisesti halvemmaksi pyytää( tarvittaessa inuta, rukoilla ja kärttää) lähete terveyskeskuksesta keskussairaalan kipupoliklinikalle.

Nimittäin ei oksatsepaami tosiaankaan auta kipuun kovin hyvin. Nykylääkkeet tepsii paljon paremmin eikä tule edes untelo olo. Samalla voisit siellä saada vieroitusapua Opamoxista poies. Omin voimin se on noin suuren annoksen ja pitkän käytön jälkeen hankalaa.

Samaan syssyyn voisivat tehdä/tarkentaa sun kuntoutussuunnitelmaas neuropolilla, jos on aivoinfarktista jääny haittoja. Jos ihan korvessa asut, voisivat Aivoliiton kuntoutuskurssit olla sun juttus.

Repetti
Seuraa 
Viestejä8

Miten pitkään olet käyttänyt bentsoja? Ja onko riippuvuus syntynyt? Voi sitä itsekin lopettaa. Bentsot kun mielestäni ei mihinkään hermosärkyyn edes auta. Tai kipuun muutenkaan.[/quote]


No on varmasti syntynyt.

Opamoxit määrättiin läänin keskussairaalan neuropolilta aivoinfarktin jälkeen 2002. Pysyväislääkityksenä neuropaattisiin särkyihin. Ja aina viime vuodenvaihteeseen saakka ne ovat toimineet.

En tiedä, kuinka tästä pitäisi jatkaa. [/quote]


Jos ne kerran sitten toimii, niin ei kovin radikaalisti kannata vaihtaa. Avausviestissä sanoit, että alkaa teho loppumaan ja vaihdetaan diapamiin. Kuulostaa minusta aika huonolta suunnitelmalta pitkällä tähtäimellä. Ennemminkin vaihtaisi johonkin muuhun sopivampaan lääkkeeseen ja pikkuhiljaa vähentäisi bentsojen annostusta.[/quote]


Kuten muistaakseni kerroin, ne toimivat viime vuoden lopulle/ vuodenvaihteeseen. Nyt on vaste niin kova, että niiden "hyöty" on vain vieroitusoireet.

Aloitin itse hitaan vähennyksen ja sain tältä samaiselta lääkäriltä unettomuuteen Mirtazapinia. /.5 mg annoksella ne antoivat unen mutta toivat pakkoajatukset ja itsetuhoiset ajatukset. Ilmoitin lääkärille, ettei käy. Käski lopettaa sen Mirtan muttei tiennyt tilalle mitään parempaa. Joten nyt mennään melatoniinilla. Uni tulee mutta lyhyt.

Kyllähän ne vieroitusoireet pirullisia ovat vähennyksessä. Mutta luulisin kestäväni kun saisi yönsä nukutuksi.

Jotta sillä tavalla.

Sophia: kyllä niitä lääkekokeiluita on tehty koko ajan ainakin vuoteen 2009 muttei Opamoxia parempaa ole löytynyt.

Repetti

Kuten muistaakseni kerroin, ne toimivat viime vuoden lopulle/ vuodenvaihteeseen. Nyt on vaste niin kova, että niiden "hyöty" on vain vieroitusoireet.

Aloitin itse hitaan vähennyksen ja sain tältä samaiselta lääkäriltä unettomuuteen Mirtazapinia. /.5 mg annoksella ne antoivat unen mutta toivat pakkoajatukset ja itsetuhoiset ajatukset. Ilmoitin lääkärille, ettei käy. Käski lopettaa sen Mirtan muttei tiennyt tilalle mitään parempaa. Joten nyt mennään melatoniinilla. Uni tulee mutta lyhyt.

Kyllähän ne vieroitusoireet pirullisia ovat vähennyksessä. Mutta luulisin kestäväni kun saisi yönsä nukutuksi.

Jotta sillä tavalla.

Sophia: kyllä niitä lääkekokeiluita on tehty koko ajan ainakin vuoteen 2009 muttei Opamoxia parempaa ole löytynyt.




Melatononiinia löytyy pitkävaikutteisenäkin. Ketiapiini voisi myös toimia unettomuuteen. Vierastan vähän ajatusta bentsoista kipulääkkeenä. Voiko olla, että pärjäät kivun kanssa ilmankin?

Vierailija

Jos vierastaa ajatusta pameista kipulääkkeinä, kannattaa varmaan kysyä kipujen luonnetta tarkemmin jotta kykenee neuvomaan asiantuntevammin.

jees
Jos vierastaa ajatusta pameista kipulääkkeinä, kannattaa varmaan kysyä kipujen luonnetta tarkemmin jotta kykenee neuvomaan asiantuntevammin.



Milloin bentsoja voi käyttää pitkäaikaiseen kivun hoitoon?

Vierailija

Silloin kun esimerkiksi pregabaliini tai valproaatti eivät syystä x toimi. Kyllähän se olisi ihan hyvä rinnalla kun sivuoireetkin ovat sen verran lähellä bentsoja. En pidä bentsoista, enkä yleensä hirveästi niitä popsivista ihmisistäkään, mutta kipu on kipua. Siinä vaiheessa kun sattuu vetää vaikka heroiinia tai trisyklisiä masennuslääkkeitä.

Paras olisikin varmasti löytää jokin kombo jolla saisi pienennettyä annosta. Kannabis nyt on yksi joka kanssa jeesaa, mutta luvan saanti nyt on hieman vaikeampaa.

http://www.suomenkivuntutkimusyhdistys. ... o-opas.pdf

jees
Silloin kun esimerkiksi pregabaliini tai valproaatti eivät syystä x toimi. Kyllähän se olisi ihan hyvä rinnalla kun sivuoireetkin ovat sen verran lähellä bentsoja. En pidä bentsoista enkä yleensä hirveästi niitä popsivista ihmisistäkään, mutta kipu on kipua. Siinä vaiheessa kun sattuu vetää vaikka heroiinia tai trisyklisiä masennuslääkkeitä.

Paras olisikin varmasti löytää jokin kombo jolla saisi pienennettyä annosta. Kannabis nyt on yksi joka kanssa jeesaa, mutta luvan saanti nyt on hieman vaikeampaa.




Trisykliset masennuslääkkeet saattaisivat olla tässä tapauksessa ehkä paras vaihtoehto. Tai pregabaliini tai valproaatti. Tietoa vain ei ole millaista kipua aloittaja kärsii.

jees
Osaatko kertoa miksi lamotrigiini ei ole välttämättä hyvä vaihtoehto, vaikka se vähentääkin glutamaatin vapautumista?



En ole mistään lamotrigiinistä puhunutkaan. Turha vetää mitään liian pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä aloittajan antamilla tiedoilla.

Tässä oma kokemukseni hermokivusta/lääkkeistä:

Minut pahoinpideltiin helmikuussa 2012, ja neurologin ajan sain toukokuulle 2012.

Käsi mustui ja turposi täysin olkapäästä ranteeseen pahoinpitelyn jälkeisenä yönä.

Pahoinpitelyn seurauksena minulta katkesi värttinähermo oikeasta kädestä,
sekä olkapää meni sijoiltaan (joka jäi täysin huomaamatta paikkakuntamme ammattitaidottomassa TK:ssa, röntgen-kuvista huolimatta).

Sijoiltaanmenon näki paljaalla silmällä vaatteiden päältä, toinen olkanivel oli noussut 6 cm ylöspäin kuopastaan, ja sinne
nivelen ja kuopan väliin oli jäänyt hajonnutta rustoa ja lihassäiettä. Venäläislääkäri totesi melkein ivalliseen sävyyn sijoiltaanmeno-epäilyihini
"Kyllä se käsi olisi kipeä, jos se olisi sijoiltaan."

Kipu oli sietämätöntä varsinkin öisin ja makuulle mentäessä, aivan kuin auto olisi parkkeerattu tuohon käden päälle.
Järkyttävä, kiristävä, välillä kuumottava ja välillä jäätävä, tykyttävä särky joka ei ottanut hellittääkseen.

Itku meinasi tulla, kun ei sen kivun kanssa pystynyt nukkumaan kuin muutaman minuutin pätkissä.

Ensin MÄÄRÄTTIIN buranaa, turhaan. Pyysin, josko lääkäri voisi kirjoittaa minulle panacodia, jotta
saisin öisin edes muutaman tunnin nukuttua. "Ei missään nimessä, niihin jää koukkuun." -totesi venäläissyntyinen lääkäri
(jonka kanssa yhteisiä sanoja meillä oli 'hei' ja 'kiitos'), ja MÄÄRÄSI pokkana minulle Triptyl -merkkistä
MIELIALALÄÄKETTÄ KIPUKYNNYKSEN NOSTAMISEEN!! -Sivuoireina kunnon heitehuimausta, puheen puuroutumista,
erektiohäiriöitä ynnä muuta mukavaa.

Tätä ennen en ollut koskaan joutunut syömään muita lääkkeitä (antibioottikuureja lukuunottamatta).

Kipu ei poistunut mihinkään. Olin niin sekaisin lääkkeestä, että öisin tipahdin muutamaksi tunniks väkisinkin, mutta REM-uneen asti en päässyt, vaan aamuisin olin entistä väsyneempi ja sekaisempi.
Eniten jurppi se, ettei ottanut eteen.. eikä kiinnostanut. Vastakkainen sukupuoli alkoi menettää kiinnostustaan.. siis ihan muutama viikko lääkkeen käytön aloittamisen jälkeen.
Mikään ei tuntunut miltään. Ei naurattanut, ei suututtanut, olin tulossa tunteettomaksi.

Mietin: Minut pahoinpideltiin ja minulle MÄÄRÄTÄÄN lääkkeeksi mielialalääkettä jota syömällä muutun tunteettomaksi zombieksi? -Jotenkin paradoksaalista, mielestäni.

Kun pahoinpitelystä oli kulunut n. kuukausi, heitin helvettiin koko purnukan. Särky ei ollut helpottanut yhtään. Heti kun Triptyl-sumu oli pois päästäni, järkyttävä hermosärky jatkoi
pitämistäni toimintakyvyttömänä.

Meni muutama päivä, kun lähdin yhtenä iltana erään orkesterikaverini kotistudiolle, jossa minulle tarjoutui tilaisuus
polttaa kannabista.

Vedin henkoset.

Kului 5-10 minuuttia, ja kipu oli kutakuinkin täydellisesti tiessään.

Nukuin tuona yönä varmaan 12 tuntia.

Pahin kipu pysyi pois vielä seuraavankin päivän, ja pystyin taas toimimaan normaalisti. HYmyilytti.

Lääkitsin itseäni vielä muutamana kertana kun kipu oli pahimmillaan, ennekuin pääsin lopunviimein
neurologille. Otin paidan pois, kun nuori neurologi totesi "sun olkapääsi on sijoiltaan."

"Jep. Ollut jo kolme kuukautta. Ihan vaan pikkasen on särkenyt, ja ainoa mitä omalääkärini suostui
minulle määräämään, oli Triptyl. Hänen mielestään olkapääni ei ollut sijoiltaan."

Neurologi pudisteli epäuskoisen näköisenä päätään ja kysyi kuinka olen pystynyt nukkumaan
kipujeni kanssa, tai ylipäätään toimimaan. Katkenneen hermon tuottama kipu kun voi olla aika lamaannuttavaa.

Vastasin rehellisesti lääkinneeni itseäni kannabiksella.

Neurologi ei näyttänyt mitenkään yllättyneeltä, vaan totesi varsinkin mielialalääkkeiden määräämisen tällaisessa tapauksessa olevan vähintäänkin kyseenalaista.
ja että "no hyvä, jos se kannabis on auttanut. Että olet nukuttuakin saanut.."

Kirjoitti minulle vielä pyytämättäni panacodeja, ja sanoi että "ota tarvittaessa iltaisin, jos TOINEN LÄÄKE on loppu. Olkapää asettunee pikkuhiljaa
aloilleen, aikaa on kulut sijoiltaanmenosta sen verran kauan, että on vaan katsottava miten se asettuu. Ota yhteyttä minuun, jos näyttää
siltä että käsi on kummallisen tuntuinen/kipeä vielä puolen vuoden päästä."

Pikkuhiljaa tuo käsi on tuosta alkanut kuitenkin kuntoutua. Hermokipu ei ole enää kuin ajoittaista, ja sen kasvaessa
sietämättömäksi tiedän kuinka lääkitä itseäni. Toinen vaihtoehto joka ei tule kysymykseenkään, on syödä LÄÄKÄRIEN MÄÄRÄÄMIÄ
nappuloita sivuvaikutuksista välittämättä.

Jokainen voi itse päätellä kumpi vaihtoehto on parempi.

Sanoiko joku LAITONTA?? JAA ETTÄ LUONTOKO LAITONTA!?

tootired
Seuraa 
Viestejä805
Tyräpoika
Tässä oma kokemukseni hermokivusta/lääkkeistä:

Minut pahoinpideltiin helmikuussa 2012, ja neurologin ajan sain toukokuulle 2012.

Käsi mustui ja turposi täysin olkapäästä ranteeseen pahoinpitelyn jälkeisenä yönä.

Pahoinpitelyn seurauksena minulta katkesi värttinähermo oikeasta kädestä,
sekä olkapää meni sijoiltaan (joka jäi täysin huomaamatta paikkakuntamme ammattitaidottomassa TK:ssa, röntgen-kuvista huolimatta).

Sijoiltaanmenon näki paljaalla silmällä vaatteiden päältä, toinen olkanivel oli noussut 6 cm ylöspäin kuopastaan, ja sinne
nivelen ja kuopan väliin oli jäänyt hajonnutta rustoa ja lihassäiettä. Venäläislääkäri totesi melkein ivalliseen sävyyn sijoiltaanmeno-epäilyihini
"Kyllä se käsi olisi kipeä, jos se olisi sijoiltaan."

Kipu oli sietämätöntä varsinkin öisin ja makuulle mentäessä, aivan kuin auto olisi parkkeerattu tuohon käden päälle.
Järkyttävä, kiristävä, välillä kuumottava ja välillä jäätävä, tykyttävä särky joka ei ottanut hellittääkseen.

Itku meinasi tulla, kun ei sen kivun kanssa pystynyt nukkumaan kuin muutaman minuutin pätkissä.

Ensin MÄÄRÄTTIIN buranaa, turhaan. Pyysin, josko lääkäri voisi kirjoittaa minulle panacodia, jotta
saisin öisin edes muutaman tunnin nukuttua. "Ei missään nimessä, niihin jää koukkuun." -totesi venäläissyntyinen lääkäri
(jonka kanssa yhteisiä sanoja meillä oli 'hei' ja 'kiitos'), ja MÄÄRÄSI pokkana minulle Triptyl -merkkistä
MIELIALALÄÄKETTÄ KIPUKYNNYKSEN NOSTAMISEEN!! -Sivuoireina kunnon heitehuimausta, puheen puuroutumista,
erektiohäiriöitä ynnä muuta mukavaa.

Tätä ennen en ollut koskaan joutunut syömään muita lääkkeitä (antibioottikuureja lukuunottamatta).

Kipu ei poistunut mihinkään. Olin niin sekaisin lääkkeestä, että öisin tipahdin muutamaksi tunniks väkisinkin, mutta REM-uneen asti en päässyt, vaan aamuisin olin entistä väsyneempi ja sekaisempi.
Eniten jurppi se, ettei ottanut eteen.. eikä kiinnostanut. Vastakkainen sukupuoli alkoi menettää kiinnostustaan.. siis ihan muutama viikko lääkkeen käytön aloittamisen jälkeen.
Mikään ei tuntunut miltään. Ei naurattanut, ei suututtanut, olin tulossa tunteettomaksi.

Mietin: Minut pahoinpideltiin ja minulle MÄÄRÄTÄÄN lääkkeeksi mielialalääkettä jota syömällä muutun tunteettomaksi zombieksi? -Jotenkin paradoksaalista, mielestäni.

Kun pahoinpitelystä oli kulunut n. kuukausi, heitin helvettiin koko purnukan. Särky ei ollut helpottanut yhtään. Heti kun Triptyl-sumu oli pois päästäni, järkyttävä hermosärky jatkoi
pitämistäni toimintakyvyttömänä.

Meni muutama päivä, kun lähdin yhtenä iltana erään orkesterikaverini kotistudiolle, jossa minulle tarjoutui tilaisuus
polttaa kannabista.

Vedin henkoset.

Kului 5-10 minuuttia, ja kipu oli kutakuinkin täydellisesti tiessään.

Nukuin tuona yönä varmaan 12 tuntia.

Pahin kipu pysyi pois vielä seuraavankin päivän, ja pystyin taas toimimaan normaalisti. HYmyilytti.

Lääkitsin itseäni vielä muutamana kertana kun kipu oli pahimmillaan, ennekuin pääsin lopunviimein
neurologille. Otin paidan pois, kun nuori neurologi totesi "sun olkapääsi on sijoiltaan."

"Jep. Ollut jo kolme kuukautta. Ihan vaan pikkasen on särkenyt, ja ainoa mitä omalääkärini suostui
minulle määräämään, oli Triptyl. Hänen mielestään olkapääni ei ollut sijoiltaan."

Neurologi pudisteli epäuskoisen näköisenä päätään ja kysyi kuinka olen pystynyt nukkumaan
kipujeni kanssa, tai ylipäätään toimimaan. Katkenneen hermon tuottama kipu kun voi olla aika lamaannuttavaa.

Vastasin rehellisesti lääkinneeni itseäni kannabiksella.

Neurologi ei näyttänyt mitenkään yllättyneeltä, vaan totesi varsinkin mielialalääkkeiden määräämisen tällaisessa tapauksessa olevan vähintäänkin kyseenalaista.
ja että "no hyvä, jos se kannabis on auttanut. Että olet nukuttuakin saanut.."

Kirjoitti minulle vielä pyytämättäni panacodeja, ja sanoi että "ota tarvittaessa iltaisin, jos TOINEN LÄÄKE on loppu. Olkapää asettunee pikkuhiljaa
aloilleen, aikaa on kulut sijoiltaanmenosta sen verran kauan, että on vaan katsottava miten se asettuu. Ota yhteyttä minuun, jos näyttää
siltä että käsi on kummallisen tuntuinen/kipeä vielä puolen vuoden päästä."

Pikkuhiljaa tuo käsi on tuosta alkanut kuitenkin kuntoutua. Hermokipu ei ole enää kuin ajoittaista, ja sen kasvaessa
sietämättömäksi tiedän kuinka lääkitä itseäni. Toinen vaihtoehto joka ei tule kysymykseenkään, on syödä LÄÄKÄRIEN MÄÄRÄÄMIÄ
nappuloita sivuvaikutuksista välittämättä.

Jokainen voi itse päätellä kumpi vaihtoehto on parempi.

Sanoiko joku LAITONTA?? JAA ETTÄ LUONTOKO LAITONTA!?




Huh mikä juttu ja onneksi sait onnellisen päätökseen!

Mulla saman tyylinen tilanne 10 v sitten - kuukausien raju kipu kun välilevy pullistui rintarangassa lapojen välissä ja lääkäreiltä todella meni kuukausia tajuta tilanne?!

Olin helisemässä, hätää kärsimässä kipulääkkeillä vaikka panacod ja tais olla jotain vahvempaakin mutta silti vain max 1-2 h unta ja käveleen/ottaan lisää pillereitä.

No tilanne laukesi kun eteen tuli fiksu lekuri joka määräsi mut magneettikuvaan ja sieltä syy löytyi ja onneksi vielä 20 x fysikaalista hoitoa palautti pinteen ilman leikkausta.

Oispa mullakin ollut silloin kannabis-vaihtoehto ja nyt viisastuneena otan ideoita vastaan mistä kannabista voisi saada tulevien rajujen kipujen varalle?

Don't give up!

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat