Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Tyhmyys ja sen syyt

Joskus käy niin, ettei mikään järkevä argumentti pure tiettyyn ihmiseeen. On kuin olisi sokea piste. Ja noita pisteitä olisi paljonkin ja systemaattisen oloisesti. Mistä on kyse?

Veikkaampa, että tietynlainen kunnon uskovaisuus ja tyhmyys kulkevat käsi kädessä. Uskovaisuus olisi joillakin vähän tyhmyyteen liippaavaa. Mutta entä toisin päin? Jos huomaat jossain tyhmää tajuamattomuutta, niin onko kyseessä jonkin, joka menee läheltä uskovaisuutta?

Luullakseni kyseessä on intuitiivinen hahmotus, jota ei voi päättää eikä korjailla jostain syystä kovin suoraan. Mitä mieltä? Jostain kuullut nopeasta ja hitaasta hahmotuksesta tai päättelystä tms. Onko tässä nostettu asia näin yksinkertainen?

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Sivut

Kommentit (40)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Jaa-a. Itse olen sitten varmaan siinä mielessä tyhmä että yksinkertaisesti EN aidosti ja vilpittömästi kykene luopumaan uskostani reinkarnaatioon vaikka kuulisin mitä hyvänsä argumentteja sitä vastaan. Tämän vuoksi tunnen olevani pakotettu ymmärtämään myös muiden ihmisten erilaisia uskoja, mutta jälleen kerran jos ihan vilpitön on, niin pakkohan se on myöntää että toisen ihmisen toisenlaista uskoa ei oikeasti ymmärrä millään tavalla. On ehkä suuri kiusaus nimittää sitä tyhmyydeksi.

Olenkin yrittänyt tehdä kompromissin ja antaa ihmisille, niin itselleni kuin muillekin, oikeusen uskoa siten kuin jokainen sisimmässään uskoo, mikäli uskosta ei aiheudu vakavaa, todellista haittaa lajikumppaneille. Tai muillekaan lajeille. Voihan jollakulla olla sellainen usko tai uskonto että siihen sisältyy mahdollisuus vaikka tappaa eläimiä sukupuuttoon. Uskon(non) pitää siis osata olla sisäsiisti. Räyhäuskovaisuus ja riehumauskonnot saisi minun puolestani panna aisoihin.

Mutta noin yleensä jos jätetään uskonnot ja ajatellaan vain sitä että ihminen ei millään suostu ajattelemaan mitään muuta kuin oman näkökantansa oikeellisuutta, niin aina kannattaa tarkastella onko hänen luonteessaan tai aivoissaan jokin stoppari jonka vuoksi hän ei vaan kertakaikkiaan kykene ajattelemaan millään muulla tavalla. Sanotaan että ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu. Jotkut ihmiset jotka olen tuntenut tai edes tietänyt ovat olleet sellaisia että joissain asioissa ovat ihan ok, mutta kun tulee joku tietty juttu niin heillä ei se mieli vaan kertakaikkiaan veny. Joku saattaa pelätä jopa tieteitä, kun katsoo että tuntuu liian hurjalta että puhutaan maailmankaikkeuden mysteereistä joita tiede yrittää avata. Toiset viittaavat kintaalla kaikille taiteille turhuutena. Omalla kohdallaan saa kieltäytyä ihan mistä vaan, kunhan ei kiellä mahdollisuutta tietää lisää, kokea lisää, avartaa sisäavaruuttaan, toiselta ihmiseltä.

Minäkin kun pelkään fyysistä kipua olen joistakin asioista kieltäytynyt ja se on harmittanut toista ihmistä joka olisi halunnut jakaa itselleen rakkaan asian (jonkin liikuntamuodon esimerkiksi). Mutta mitä siinä voi sanoa muuta kuin että tämä sinun pitää tehdä yksin tai jonkun toisen kanssa, itse en pysty. Myös rajoitukset pitää sallia itselleen ja muille, ei kaikkeen ole mikään pakko sanoa kyllä.

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009
Rousseau

...
Olenkin yrittänyt tehdä kompromissin ja antaa ihmisille, niin itselleni kuin muillekin, oikeusen uskoa siten kuin jokainen sisimmässään uskoo, mikäli uskosta ei aiheudu vakavaa, todellista haittaa lajikumppaneille. Tai muillekaan lajeille.
...



Aikasen kypsää ajattelua tämä.

Voisin tiivistää ihmiset intuitiiviseen tyyppiin ja rationaaliseen, mutta tilannekohtaisuus on vielä se, joka täytyy huomioida. Näitä kai käytetään jossain muuallakin.

Intuitiivinen toimitapa sisältää karkeistuksen virheen. Siinä ajatellaan liian isosti tai kokonaisvaltaisesti ja pyöristellään niin, ettei erottelu riitä. Rationaalisen tarkka ihminen taas hukkuu detaljeihin vähän samaan tapaan kuin kunnon autisti ollen näkemättä metsää puilta.

Tyhmyyttä on paitsi intuitiivisen nopeassa hahmotuksessa, että siinä, ettei mitään järkevää saada ulostuloksi vaaditussa ajassa. Uskaltaisin kuitenkin veikata, että intuitiivisuudesta johtuva tyhmyys on suurempaa. Ihmiset säästävät paljon energiaa siinä, ettei hidasta järkeilyä tarvitsisi niin käytellä.

Intuitio on paljon kivempaa. Kaikki sujuu kuin tanssi taitajalta. Rationaalinen päättely on kuin tervanjuontia, mikäli flow ei sitä satu siivittämään. Onneksi sentään useinkin!

Juha Myllärinen, Lappeenranta

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009
CE-hyväksytty
Henkinen laiskuus.



Älä vähättele energian säästämistä! Joskus se on ollut todella tarpeen, vaikka nykyisin sokeria olisikin liiaksikin saatavilla.

Kannattaa muistaa myös se, että keskittyvä ajattelutapa perustuu pitkälle tehtävän kannalta turhan aineiston mielestä poissulkemiseen. Tämä kaventuminen on tehty vaikeaksi todennäköisesti myös syistä, joita en ainakaan itse tiedä.

Tarkoitan, että jos ihminen kykenisi keskitettyyn ja fokusoivaan eritettelyyn, niin siinä voi olla vastassa jotain aitoja ongelmia. Yleensä luonnonkululla on selityksensä. Ja ihmisaivoilla myös.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

deezee
Seuraa 
Viestejä1643
Liittynyt6.6.2011
eskimo
Kannattaa muistaa myös se, että keskittyvä ajattelutapa perustuu pitkälle tehtävän kannalta turhan aineiston mielestä poissulkemiseen. Tämä kaventuminen on tehty vaikeaksi todennäköisesti myös syistä, joita en ainakaan itse tiedä.

Saattaa olla, että on liian riskialtista sulkea kaikki muut asiat pois, sillä "kaikkeen muuhun" kuuluu myös vaaratekijät. On parempi pitää mieli ainakin osittain avoinna tehtävän kannalta turhallekin aineistolle kuin tulla tapetuksi siksi, ettei huomaa vaaraa. Tähän suuntaan ainakin viittaa se, että mitä stressaantuneempi (eli luonnon olosuhteissa riskille alttiimpana) ihminen on, sitä vaikeammaksi keskittyminen tulee.

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Voisiko ajatella sen niin, että nopea, kokonaisvaltainen intuitiivinen hahmotus tuo nopeita päätöksiä ja tulosta, vaikka vastapainona on joskus älyttömät virheet. Jopa kuolema.

Toisella puolella on kuitenkin jotain hajoamisen kaltaista joko tilapäisesti tai jopa rakenteellisesti, mikäli fokusoivaa lähestymistapaa täytyisi tukea kovin. Hitauden vuoksi ainakin voitot ovat usein pieniä ja tappiopuoli tosiaan helposti raskas monesta syystä, ja syyt ehkä ainakin osin tuntemattomia.

Usein tyhmyyttä pilkataan molemmissa tapauksissa, mutta etenkin henkisestä laiskuudesta, mikä on merkillepantavaa. Mitä perusteita on lopultakin pilkata tai väheksyä luonnon menestystarinaa?

((No joo. Ei tämä viesti kyllä ole tarkoitus olla kuin ajatuksia avaava))

Juha Myllärinen, Lappeenranta

deezee
Seuraa 
Viestejä1643
Liittynyt6.6.2011
eskimo
Voisiko ajatella sen niin, että nopea, kokonaisvaltainen intuitiivinen hahmotus tuo nopeita päätöksiä ja tulosta, vaikka vastapainona on joskus älyttömät virheet. Jopa kuolema.

Toisella puolella on kuitenkin jotain hajoamisen kaltaista joko tilapäisesti tai jopa rakenteellisesti, mikäli fokusoivaa lähestymistapaa täytyisi tukea kovin. Hitauden vuoksi ainakin voitot ovat usein pieniä ja tappiopuoli tosiaan helposti raskas monesta syystä, ja syyt ehkä ainakin osin tuntemattomia.


Tämä saattaa kiinnostaa: http://en.wikipedia.org/wiki/Thinking,_Fast_and_Slow

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Olen usein pohtinut romanttisen ihmiseen ihastumisen ja uskoontulon välistä samankaltaisuutta. Olisiko niin että järki jää välistä ja tunne saa vallan ja ihminen pitää vaikka väkisin kiinni toiveestaan sen takia että hänen elämänsä on niin täydellisen tyhjää ja tarkoituksetonta ettei hän kertakaikkiaan enää kykene elämään ilman että takertuu johonkin toisten mielestä täysin naurettavaan "löytöön"?

Ehkä jossain sisimmässään ihminen vaistoaa että hänen valintansa ihastua päätä pahkaa johonkin ihmiseen, asiaan tai jopa mielikuvitusolentoon on täysin pitämättömällä perustalla, mutta kun vaihtoehtona on elää sisäisen tyhjyyden kanssa, mitään muuta ei enää ole valittavissa? Joka on kerran tiedostanut suuren mustan aukon sisällään tietää mistä puhun kun käytän termiä "sisäinen tyhjyys". Persoonallisuushäiriöissä se on tuttu tunne, mutta ehkäpä ei niin kauhean häiriintynyt edes tarvitse olla pelätääkseen että on elänyt aivan turhaan. Voi tulla tarve saada "elämää suurempia" kokemuksia. Päästä kokemaan vuosisadan rakkaustarina. Löytämään "absoluuttinen totuus", oli se sitten Jeesuksen jumaluus tai mikä hyvänsä. Tai sitten pitää vain saada niin sanotusti lanttu sekaisin hinnalla millä hyvänsä, että ei oman itsen tai koko olemassaolon yhdentekevyys käy sietämättömäksi.

Ego. /thread?

Ego estää meitä ajattelemasta objektiivisesti. Mitä voimakkaampi ego, sitä hankalampi on luopua omista uskomuksista ts. pyrit suojelemaan minäkuvaa mielummin kuin olisit kiinnostunut totuudesta.

Tuskin täydellistä objektiivista ajattelua on mahdollista saavuttaa, mutta mitä lähemmäs tätä päästään, sitä älyllisesti rehellisempiä meistä tulee. Hävitämme siis kaikki defenssit, pelot ja agendat, jotka käytännössä estävät meitä ajattelemasta totuudenmukaisesti.

Toki aivojen kapasiteetti vaikuttaa tiedon prosessoinnin tehokkuuteen, mutta kyllä tässä elämän aikana kerkeää viisautta hankkimaan hitaammatkin. Tulevat vaan vähän jälkijunassa.

Kai intuitiossakin voi asua paljon viisautta vaikka lähinnä mielen laiskuudelta vaikuttaakin. En lähtisi algebraa ratkomaan intuitiolla.

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009
Rousseau
Olen usein pohtinut romanttisen ihmiseen ihastumisen ja uskoontulon välistä samankaltaisuutta. Olisiko niin että järki jää välistä ja tunne saa vallan ja ihminen pitää vaikka väkisin kiinni toiveestaan sen takia että hänen elämänsä on niin täydellisen tyhjää ja tarkoituksetonta ettei hän kertakaikkiaan enää kykene elämään ilman että takertuu johonkin toisten mielestä täysin naurettavaan "löytöön"?
...



Kuulostaa oivaltavalta ymmärtämiseltä elämää kohtaan. Anteeksi kehuista

Kerran eräs tyyppi sanoi, ettei rakastuminen ollut kunnolla mitään sen rinnalla, että pamahti uskoon. Tuo jälkimmäinen rakkaus kaikkeutta kohtaan oli vaikuttavampi ja kesti kauemmin. Sitten haikaili sitä kokemusta jälkikäteen.

Rakastuminen on kai sitä, että tykkää jostain ja sillä tavoin, että on liikkeellä tykkäämisten tai positiivisten tunteiden kanssa kokonaisvaltaisesti. Siis vaikka koko persoonansa kautta sillä tavoin, että siinä turhat töksähtelyt hioutuvat tehokkaasti mielessä.

Tyhmyys voi olla samalla tavoin rakentuvaa. Tykkäämisen sijaan verbi olisi jokin muu merkitykseen liittyvä sillä tavoin, että asia nähdään / koetaan kokonaisuutena. Samalla tuo suuntautuminen merkitsee toki jonkinasteista todellisuudentajuttomuutta. Mutta sitähän on tyypillisesti esim rakkaus ja muu hurahtaminen!

Juha Myllärinen, Lappeenranta

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009
Reiska
Ei järkeä ja tunteita voi erottaa. Toinen vaan yleensä näkyy enempi ko toinen.



Niin. Sekoittumisaste on kuitenkin jatkumo. Yleensä rationaliseen tietoon tai havaintoon liittyy tunteita ainakin jossain määrin.

Voi tämä avaruus (tunne-järki) olla hyvin merkittävä tätä teemaakin ajatellen. Ihan ensin tulee mieleen kuin hatusta heitto, että tunne säätää kokonaisvaltaisuuden astetta. Mitä suurempi tunne, sen kokonaisvaltaisempi olotila. Mitä pienempi tunne, sen terävämpi voi olla sisäisen tai ulkoisen maailman havainnoinnissa.

((
Kaikki merkityksellinen tapahtuu aina tunteiden tosolla eikä mikään mene jakeluun ilman tuntemuksellisuutta. Voi ne ohjelmat ja hahmotukset pyöriä päässä, mutta ne eivät vain herätä mitään. Tunne on elämään ja arviointiin liittyvä välttämättömyys, jota ilman ei voi erilaisia ja "erivärisiä" voimia punnita.
))

Juha Myllärinen, Lappeenranta

jussipussi
Seuraa 
Viestejä42492
Liittynyt6.12.2009
eskimo
Tyhmyys ja sen syyt

Joskus käy niin, ettei mikään järkevä argumentti pure tiettyyn ihmiseeen. On kuin olisi sokea piste. Ja noita pisteitä olisi paljonkin ja systemaattisen oloisesti. Mistä on kyse?




Paras määritelmä jonka olen kuullut: Et voi argumentoida ihmistä pois mielipiteestään jos hän ei ole siihen itseään ensin argumentoinut. Eli itsekritiikkiä omille ajatuksille, olemme liian uskovaisia omien ajatusten totuudellisuudesta. "Minua on kohdeltu kaltoin", olemme herkkiä uskomaan tällaisia omia mielen kehitelmiämme...

Jos sanon että eskimo on tyhmä ja / tai eskimo sanoo että Jussipussi on tyhmä olemme hyvin herkkiä uskomaan omaa mielipidettämme. Vaikka emme ole sitä itselle loogisesti perustelleetkaan välttämättä mitenkään.

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Eräs haittapuoli täydellisemmässä mahdollisuudessa terävämpään ja fokusoivampaan asioiden ottamiseen on riski vaikka sinne autismiin tai skitsofreniaan. Skitsofreniassa ihmisen integriteetti hajoaa. Näin sen olen käsittänyt. Olipa integriteetti mitä tahansa hölmöä, niin jos vastapuolella on tällaisia "mahdollisuuksia", niin kyllä se pientä arvelua voi herättää.

Jos ihminen ei ole kokonaisuus ja sama tunnevoima jyllää kuitenkin kuin kaikilla, niin tunnelasti pienelle "valuma-alueelle" keskittyneenä voi olla kohtalokasta. Tuo purkautuma voi alkaa elää omaa todellisuuttaan. Selvää, ettei siitä ole kokonaisuuden veroiseksi avuksi.

Spekulointia siis tuo yo.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat