Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Todellisuuden tuntemus (Totu)

Todellisuuden tuntemus on jotain suurempaa kuin mihin tiede yltää. Siinä mielessä, että se pitää sisällään paitsi tieteen avulla saadun tietämyksen, niin myös arkielämää koskevat havainnot maailmasta.

Todellisuudentuntemiseen liittyen ajattelin kertoa eräästä ilmiöstä.

Siinä kun jokin vanhempi ihminen mystifioi jotain ilmiötä, niin nuorempi osaa ehkä tarttua jo härkää täysin sarvista. Ajatellaan ihmistä, jolle on syntynyt vaikka lapsi, jolla on jokin sairaus ja erityisesti sellainen, joka on jollain tapaa hermostoon liittyvä. Vanhan kansan matkassa kulkee ihmeellisiä käsityksiä ja poppakonsteja. Nuorempi väliintulija näkee asiat sellaisenaan ja ottaa tilanteen kevyehkösti haltuun ja ihan toisella tapaa.

Onko joku sattunut huomaamaan em ilmiön? Itseäni askarruttaa se, että mistä tuo johtuu. Voisitko ystävällisesti kertoa, mikäli satut tietämään!

Mikä on se voimavara, jolla epäoleennainen osataan sivuuttaa oleellisesta? Sen ainakin tiedän, että ulkopuolisin erottelukyky on suunnaton verrattuna likinäköisesti lähitienooseen kasvaneeseen. Olisiko se juttu sitten tässä, vai jäikö jotain selittymättä ilmiössä?

Oikeasti ratkaistavan ilmiön ympärillä tulisi rotatoida ihmisiä. Näin, sillä ennenpitkää objektiivisemman otteen säilyminen nuutuu. Entä tiede ja tutkimus ja yleensäkin tietämys? Mitä merkitsee vaikka se, kun jokainen opetetaan kulkemaan samoja latuja(oppi) kohti sitä umpikujaa?

Geneettisten algritmien tehokkuudesta ollaan opittu ainakin se, ettei liian nopea diversiteetin suppeneminen aina johda kovin toivottuun. Menestyneidenkin, mutta kovin samanlaisten ideoiden ja näkemysten risteytys ei tuo kunnolla mitään uutta. Risteytettävien systeemien täytyy olla sopivan optimaalisesti erilaisia. Samoin tulee sattuman osuus prosessissa olla sopiva.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Kommentit (0)

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat