Sivut

Kommentit (328)

slam
Seuraa 
Viestejä2129

Äijä jauhaa paskaa

tuplapasuunan

soidessa

hoidessa valokoidessa

ilmoitteen tietomylly

minähylly

puolet sikaa, puolet paskaa

antakaa

hänen nyt

jumalauta nussia

:D

Hyvin polkee.

pinklin1
Seuraa 
Viestejä3346
Vierailija

Haihtuvi nuoruus niin kuin vierivä virta... Hetkinen, jotain tuttua tässä...

Hetket jo harmaat lyö elon kultainen pirta...

- Eino Leino -

Vanhenin vuosia kuukausissa. Mistä sen saatan tietää?

No siitä, että jo suuttumatta voin loukkauksia sietää.

- Eino Leino -

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pinklin1
Seuraa 
Viestejä3346

Kirjoitin eräässä työväenopiston kirjoittajajaryhmässä:

On aurinkoinen kevätsunnuntai

kissa kerman juotuaan aidan päälle ponkaisee

pyyhkii käpälillään kasvojaan

sitten oodin vonkaisee

MIAAUUUUU!

Vierailija

Harhaa ovat kuvitelmat nää, kun ukkonen jyrähtää. Niin pieni, mutta silti näin tulen sisälläsi ja lapsen haavoitetun.

Tahdoin nostaa sinut jalustalle. Ylitse kaikkien muiden.  Luulin olevani jättiläinen. Sinun rakkautesi, vei voimani.

Taivas, helvetti, todellisuus, missä minä. Tuhansiin pirstaleisiin. Silti. En voi lakata rakastamasta.

kytoann
Seuraa 
Viestejä1937
pinklin1
Vierailija

Haihtuvi nuoruus niin kuin vierivä virta... Hetkinen, jotain tuttua tässä...

Hetket jo harmaat lyö elon kultainen pirta...

- Eino Leino -

 

Vanhenin vuosia kuukausissa. Mistä sen saatan tietää?

No siitä, että jo suuttumatta voin loukkauksia sietää.

- Eino Leino -

 

Ei pirta mitään hetkiä lyö. 

Langat  jo harmaat lyö elon kultainen pirta.

Tyhmyydelle minä olen vihainen kuin rakkikoira; mutta viisaus ei ole kaikille suotu.

Syys:

Älä kevääksi luule.
Ne on ne syksyn tuulet jotka kuulet.

Lämpö enää muisto päivistä muista.
Lehdet kaikkoaa jo ne kasvattaneista puista.

Yksin hämärässä,
seuraamassa luonnon järjestelmällistä muutosta.

Ei seuranani ole lainkaan kauneuden puutosta; nimeksikään.

Syys mukanani kulkee, kunnes talvi lupansa saa. Syö maan kylmän puolen. Omakseen ottaa.

Kai minä, pieni ihminen, olen jo siihen tottunut.
Silti joka syksy olen luontoon taas rakastunut.

Kerta kerran jälkeen.

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä11682

Jos oikein tarkkaan katsot, voit erottaa jokaisen pisaran. Pyöreän, täyteläisen, täydellisen - vesipisaran. Jos huolella kuuntelet, tunnistat sateen ropinan. Loppumattoman marssirumpujen pärinän. Tuttua, kuin lapsuusmuistoissa. Joka syksy samanlaisena. Täydellisen tyydyttävänä.

Silti mikään ei ole samaa, vaikka siltä tarkasti tuntuu. Uusi vuodenaika, uudet sateet. Ilmastonmuutos, uudet vuodenajat. Tuttuun ja turvalliseen tekisi mieli käpertyä, niin pitkään kuin sitä kestää. Ei kestä, pitkään. Jack tuli jo boksistaan. Tilaisuus huomaamatta ohi hujahti jo. Vieläkin sade ropisee, mutta ohi vilisevien pisaroiden kuperalta pinnalta heijastuu toinen toistaan seuraten murha, murha, murha, murha...

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä11682

What shall we do with a drunken sailor,

what shall we do with a drunken sailor,

What shall we do with a drunken sailor,

early in the morning?

Draw a dick in his face with a permanent marker.

Strip the pants and undies away and hide'em. 

Stick a candle up his ass and light it. 

Early in the morning.

käyttäjä-3779
Seuraa 
Viestejä1782

Kysymys koskee, kaitaharjuinen, rivissä,

nähtyään yhden seisovan hymytessään,

jymy syömessään sään syttyään kiiltävin kävin kovin,

tovin  teräskehkein, sauhketta viiltävin mikäättä –

en sanos, on tulvimalla tultu  kiihkeille keille, no tiiät,

keitäkös kaitakos kuitakossaa herra Kepler.Laulu soi.

lanne taanne väänne kiinneettä kuin kein?

jokatoka pokatta kattaa saapumisen riemukaapu uupua

puomilla, hepanpuremalla, jossa assaa partiopartio!

Kaikkeen on oksastettu pieni salaisuus, onhan?

kuikula ottaa napin kuudennesta ja aulaa, kepokaulaa,

viittä varsiluutaa kosmoksessa väräjävässä, tunnontuskin

 vakuumissa lipitsävässä, kaikki menevät läpi kunnon

kuten mustasta lasista tai linssistä, taikalanssista,

näen ei kun tunnen sen kädessäni. Voinko enää omia

hyvin kohdeltua kättä, joka lepäsi virvoittuen. Ikikirvoittuen.

Minä tässä tai toisinpäin, sinä tässä tai siinä, kässäät sää?

kaikki riiriiriipunut somasta juuristosta olevaisesi lävitse.

Kirjoittaisin jos taitaitaitaisin kokonaan kaikesta kesta

esta assaat passaat saat tekemällä tällä tällätätä hällääsi

mällä mällä. Looloolopettaa kai tokkoaa kei.

Ruohonjuuriin mikä sini ulottuu ja minkä värinen on sini?

On sininen, pusertuu minusta henkenpinkin yksellä, joo.

Olen jos polen, kaiketi tii tittitii runon punoja, moi. Arrive derzi.

Oi voi soi kaikkien kertyneiden lintusuiden, arrive derzi Roma.

 lakkaamaton julistus, ne kertovat riemukkaan kevään

tulleen ja unhoittavat kaiken muun, myös poskien kyyneleet.

Haaalennein sinisin lähestyä arkana kuin kaksi vuonaa, jaa jaa?

 Sanaa kauneinta etsien, joka onnonnonn on sinä!

Nii´i, olet kaunein, mitä tiedännän, olet kaunein onnonnon

mitä onnonnon. Pirttiskön lämpimässä rämpimässä

kylmänkankea kämpimässä,

alati empimässä Pablossa silmien valotalo palvokalvoksitta,

yhäsyhärrynäkynä tavatuksi ain-avatuksi, suon kyynel, kirpeä karpalo,

kihokin iho kihoaa kinaan mitä vienee mitä lienee, nyt se on ainakin selvä,

 joka lauteilla laulan elämästä ja kaikesta tästä. Badstugatomten?

Olenko käyttänyt kaikkia kirjaimia, ahistaa, vai en? Enköhän, tokiksi?

Se on keine Entschuldigung, vain kauneudessasi

ikiaikaisesti vai ohimennen tai siihen, mihin jäädään leylyyn izeessä

kylpevä loppukaneetti kyjsudovsä lopskeucksmakenremti.

Aa aa assavagit, tosiaan aan aan. Mon rakkistan du.

Tyrinkatsiva mois almauttee:

mekin kaipaamme heitä joka hetki gau soy gee.

Huut oli on akse tylivittä:

lintulaudalla oli muun muassa fiu mittää.

Ukas saatte kouttaat fiilit,

siilit siilit siilit siilit siilit,

paljon erilaisia tinttejä.

Puut puhuvat salakielin, metsä väreilee vallattomana.

auterro tilu laneppak haa on koivun juurikielellä tässä seison.

Monta ahdistusta ja tuskaa, ilon loimuihin kääriytyvää

 saavat hiljaisuuden vangit kokea, kokimilla tokea. Hajallisesti.

Vuotavat tietoja juurista juuriin luomakunnan läpi, valo virtaa.

Heille kuiskii toinen, toisin ei serkkunsa ihminen. Koivahainen.

Mitä tiedät?  ”Olet kaunein mitä tiedän”, sanoo sadepilvi,

 ja koivu, katso minua sanoo, minua katso. ”Olet kaunein mitä on”.

Punastuu vihreä puu, puhuttelee kuin joku ei. Katso. Katso.

Kukkuu kuusikko irtoaa kahleistaan. Tie etelään pohjoinen puhui.

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä11682

Runonlaulaja muinainen,

rujo mutta mukava,

havahtui uniltansa,

tuhatvuotisilta.

Mistä kaikaa moinen möykkä,

miksi korvia vihloo?

Pohti tovin, toisenkin.

Pohti, kunnes päätti:

Nousen kalmoin luolastani

Noille eläväin maille.

Noille mistä kuulin kaiken,

noituamisen kamalan.

Niinpä nousi kalmistostaan,

nitisevin nivelin,

harmahtavin haamunelkein,

pimeyden pussit silmäin alla,

runonlaulaja muinainen,

rujo mutta mukava.

Maan päälle palannut paholainen,

manalasta herännyt.

Raahusti maantien, toisenkin.

Raahesta Maarianhaminaan.

Seikkaili Seinäjoellekin,

sekä Lappeenrantaan.

Ristiin rastiin maata kiersi,

riiputellen päätään,

särki korvia kauhea kumu,

säksättävine sanoineen.

Rauhaa raato ei saisi lain,

rankalta vitutukseltaan,

ennenkuin löytäisi riimit risat,

entistä rienaavat.

Saapui saattaja tuonen sanan,

saakelin suurelle kirkolle.

Valkeena hohti henkein hovi,

vaarallisten kaukomaiden,

suuren torin laidalla,

Suomeen tuodun vääräuskon.

Vaik' viimeinen virsta enää

Väinön virsuille tietä viel',

enemmän ihmistä vastassa, kuin

entisaikoin maailmassa.

Saapui sankar' suurelle

sananjulistuspaikalle,

kiviringille kalvaalle,

kallioille rakennetulle.

Paasasi pappi parastansa,

Pisteli pinoon sanojaan.

Kuunteli kansa hurmoksessa,

katseli kirkkaita valoja.

Jopa tuumi tuosta Väinö,

jolinan tänne kutsuma;

on pilattu kaunis suomen kieli,

kauheella raakkunalla.

Laulaja lavalla heitteli

laineja laittomia.

Riimit rikki revittyinä,

riekkui rivouksia.

Loppusoinnut teeskennellyt,

lopulta pelkkiä äänteitä.

Lainasanat laitimmaiset,

merten takaa matkitut.

Sävelet siitä ol' jääneet pois,

säksätti sanansa suoraan.

Sylkien syntymämaansa,

Suomen, muinaisille. 

Siitäpä suuttui tuonen mies,

sellainen tietäjä muinainen,

ettei pärjännyt paraskaan,

ennen aikaa Jaren.

Aukaisi suunsa sulavaisen,

ammoinen tietäjä mahtavan.

Ilmoille pääsi mylväys myrskyn,

pauhaus pahalaisen.

Nousi rintama sysimusta,

pilvien pietty peitto.

Vyöryi ylitse värssyväen,

vajavaisen maultaan.

Aukesi portit rakehiset,

antoi alas jäänsä.

Loimusi lieskat ja vasamat

loputtomasti rätisten.

Sellaiset sanat muinaiset,

ettei aikoihin kuultu.

Kas, eipä jäänyt areenalle,

kauaksikaan kukaan.

Katkesi kailotus sähköinen,

kauhean kuuloinen.

Loppui loilotus lohduton,

lomalle läksi loitsumies.

Poltti pakana poskensa,

piteli ukkosenjohdinta,

mille laulunsa loihe.

Siihen tärskäytti Ukko. 

Kaikkosipa korvista,

kamala laiton laulu.

Sai rauhan Väinö sielulle,

sai jatkaa uniansa.

Tie takaisin kalmistoon

vei Väinön hujauksessa.

Vielä vannoi viimeiseksi,

saa kuulla kansa Suomenmaan,

kunniansa jos koskaan toistaa,

"Timantit on ikuisia". Aaa.

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä11682

En muista koskaan junaan nousseeni.

Istuskelin vain kyydissä, maisemista nauttien.

Oli siellä kaikki muutkin lisäkseni, ihan pienestä alkaen. 

Mitä nyt jonkun ohikiitäjän ikkunasta joskus näki, sitäpä pitkään katsellut en.

"Istuthan nätisti paikallasi, syöt eväät, sitten käyt vessassa" - äiti opasti, kuinka matkustetaan junassa.

Konnari matkaliput tarkasti, huolella leimasi ja iänkin varmisti. 

Kaikki oli kunnossa, matka saattoi alkaa.

Enpä arvannut millainen. Elinikäinen. 

Oli junassa useampikin lapsi, vaunun keulalla taulu vihreänmusta. 

Alkumatka sujuikin rattoisasti, leikittiin, opiskeltiin, hankittiin kokemusta.

Kävi vaunussa piipahtamassa rehtori, sitten pappi ja lopulta komppanianukko. 

tuli päähän valkoinen lakki, kaulukseen kiiltävä nappi ja korkeemman lupa myös hankkia eukko.

Lelut ja leikit haipui pois, tuli tilalle tietokoneen kelmeä näyttö. 

Sitä tuijottaen ja näpytellen jatkui järjestelmän käyttö.

Kohta vaunussa pelkkiä nörttejä istui, läppärit sylissään. 

Näiden kanssakin mukavaa oli, kun onnistui, koodin useimmiten kääntämään. 

Ei aikaakaan, niin huomasin, että meitä olikin kaksi.

Vielä nopeammin, ihan huomaamatta, seuraamme liittyi lapsi. 

Siinäpä matka vasta sujuikin vauhdikkaan rattoisasti. 

Mutta.

Kesken lystin havahduin konnarin rätisevään kuulutukseen.

On puolivälissä nyt tää kyyti, matkalla kadotukseen.

Ravintolavaunussa alkaa kohta loppuunmyynti.

Ostakaa kaikki ja juokaa. Vielä on muutamalle nopeimmalle ruokaa.

Muut ei ehkä selviä. Nälästä saatikka kännistä.

Jos jostain tuleekin puutetta, ei takuulla kalliista kaljasta. 

Mutta rahojaan ei nyt kannata säästää, helpompi vain on irti päästää. 

Enpä koskaan lipusta määräasemaa vilkaissut.

Olin kyytiin vain muiden mukana noussut.

Ei kai niin moni huonoon paikkaan lähtisi? 

Huonommin varmaan yksin asemalle jääneelle kävisi.

Nytpä silti iski pikku hätä. Enhän koskaan halunnut tätä. 

Ei minulta ikinä edes kysytty, enkä itsekään aiemmin miettinyt,

minne menisin, missä mieluiten ... olisin nyt.

Viimeinen hetki vetää hätäjarrusta.

Kahvasta punaisesta, melko vahvasta.

Jarrut kirskahtaa, kaikki horjahtaa, mutta pian vauhti lakkaa ja ovi aukeaa.

Ekaa kertaa eteeni aukeaa,

moniulotteinen maisema. 

Voin itse valita suunnan ja vauhdin, minne haluan.

Vaikea on päättää, mutta

- se on oma päätös.

Mieleni mukainen, kuten haluan.

Ei vain kiskopari yksisuuntainen,

sinne, minne

joku oletti kaikkien pyrkivän.

wisti
Seuraa 
Viestejä14781

Paljon on nähty
Jotain myös koettu
nähty ja koettu monesti hoettu
voittos ja tappios samaa ja sitä
tuskin ees muistat mikä on mitä.
Lähtöäs seuraa vaimea poru
lehdessä risti ja lapsekas loru.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat