Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mietin että millä tavoin terrori-iskussa kuollut tai vammautunut siviili kokee eri tavoin tulleensa kaltoin kohdelluksi verrattuna armeijan tekemään pommi-iskuun?

Eikö se ole siviilin kannalta jokseenkin se ja sama, kuka sen yllätyksenä tapahtuvan tappavan tai haavoittavan iskun tekee?

Jos lennokista ammutaan raketti Afganistanilaiseen kylään, joka surmaa lapsen, niin eikö äiti koe tällöin yhtä suurta surua kuin jos Gazasta ammutaan raketti joka surmaa lapsen juutalaissiirtokunnassa? Tai vaikkapa tuossa Bostonin iskussa?

Sitä siis mietin että kuinka kykenette hiljaisesti hyväksymään minkäänlaista siviileihin kohdistuvaa (tappavaa) väkivaltaa, johon Suomikin on osallisena, kunhan se vaan tehdään valtiovallan nimissä? Eihän se uhrin vinkkelistä eroa millään tavoin terroriteosta.

Ja kuinka kansainvälinen tuomioistuin voi olla niin sokaistuneessa tilassa ettei tätä tunnu ymmärtävän?

Jokainen joka suunnitelmallisesti tappaa toisen on murhaaja, oli sitten minkälaiset vaatteet päällä tahansa, tai mikä tekosyy tahansa taustalla. Sodan poikkeuslait eivät kerro mitään muuta kuin sen kollektiivisen psykoosin syvyyden, jota enemmistö tällä hetkellä potee ja kutsuu laiksi ja oikeudeksi ja normaaliudeksi.

Talouden korruption tuoman epätasa-arvon hyväksyntä on toinen indikaatio siitä, että normi-ihminen on pahasti mielisairas.

Lukekaa Gandhia, sillä jo sata vuotta sitten täsmälleen tätä samaa mitä nyt Suomi kokee globalisaation takia tehtiin Intiassa ja E-Afrikassa Englannin toimesta. Keinot ovat vaan paremmin piilotetut, ja kansa alistetumpaa ja aivopestympää. Lopputulos on sama, eli ulkomainen eliitti korjaa sadon ja jättää kansan kurjistumaan. Kaupungit ovat keskittymiä, joissa osa kansasta työskentelee ulkovaltojen ikeen alla, ja saa siitä hyvästä pienen palkkion osuutena muun maan eli maaseudun riistosta. Lopputuloksena on köyhä maa, josta sitten veret imettyään globaali valtaeliitti vetäytyy. Tämä kaikki tapahtuu tässä ja nyt, ja kaikki tuijottavat sitä silmät apposen suljettuina.

Sivut

Kommentit (60)

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
Armitage
Mietin että millä tavoin terrori-iskussa kuollut tai vammautunut siviili kokee eri tavoin tulleensa kaltoin kohdelluksi verrattuna armeijan tekemään pommi-iskuun?

Eikö se ole siviilin kannalta jokseenkin se ja sama, kuka sen yllätyksenä tapahtuvan tappavan tai haavoittavan iskun tekee?




Kuolleen kannalta se on sama, koska kuolleilla ei ole mitään kantaa mihinkään.

Eloon jääneiden kannalta se on ihan eri asia. Terrorismi tarkoittaa kauhun luomista. Kauhu syntyy siitä, että terroristi voi iskeä ennalta-arvaamattomasti missä tahansa, näennäisen turvallisissakin olosuhteissa. Pelko, epäluulo, yleinen turvattomuudentunne ovat seurausta arvaamattomista ja satunnaisista väkivallanteoista. Terrorismin torjuminenkin on vaikeaa, puhumattakaan siitä että teeroristeja ei voi erottaa päältä päin joten kuka tahansa voi olal sellainen. Sodissa systeemi on paljon suoraviivaisempi. Viholliset tunnistaa uniformuista, sodankäyntiä koskee joukko käytännöllisiä toimintatapoja ja juridisesti sitovia yleisiä eettisiä sääntöjä. Sota käydään yleensä sotilaiden kesken pääasiassa ja sivullisten vahinkojakin voidaan monin tavoin ehkäistä esim. evakuoimalla vaara-alueita ja valmistautumalla muuten, koska sota ei yleensä tule yllätyksenä juuri silloin kun kävelet kadulla kahvimuki kourassa matkalla töihin. Sotaa vastaan voidaan varautua ja valtiollista vihollista vastaan puolustautua. Sodan ehkäiseminen on usein rationaalista ja avointa politiikkaa, esim. kansainvälisiä aluevaatimuksia tai jonkun resurssin vuoksi käytäviä kiistoja, jolloin on tasa-arvoinen neuvotteluasetelma ja aina voidaan tinkiä omista ehdoista tai antautua ehdoittakin jos tilanne kehittyy sietämättömäksi. Sota on väliaikainen tila, jonka ratkaisemiseksi on aina useita vaihtoehtoja. Terrorismiin ei ole yhtään.

Armitage

Jos lennokista ammutaan raketti Afganistanilaiseen kylään, joka surmaa lapsen, niin eikö äiti koe tällöin yhtä suurta surua kuin jos Gazasta ammutaan raketti joka surmaa lapsen juutalaissiirtokunnassa? Tai vaikkapa tuossa Bostonin iskussa?



Äidin suru on kuitenkin eri asia kuin koko yhteiskunnan ja kaikkien sen yksilöiden kokema pelko ja epävarmuus.

Armitage

Sitä siis mietin että kuinka kykenette hiljaisesti hyväksymään minkäänlaista siviileihin kohdistuvaa (tappavaa) väkivaltaa, johon Suomikin on osallisena, kunhan se vaan tehdään valtiovallan nimissä?



Jaa-a, enpä usko hyväksyväni mitään tällaista. Suomi ei ole sodassa eikä terroristi, joten sinänsä kaiketi kysymyksesi on puhtaan teoreetinen.

Sodassa ja terrorismissa kuitenkin on se oleellinen ero, että terroristille ihmisten kärsimys ja pelko on itsetarkoituksellista. Sodissa se on vain sivuseuraus.

Armitage

Jokainen joka suunnitelmallisesti tappaa toisen on murhaaja, oli sitten minkälaiset vaatteet päällä tahansa, tai mikä tekosyy tahansa taustalla.



Sotilas joka tappaa virallisessa sodassa toisen sotilaan, ei ole murhaaja, koska yhdessä on sovittu että homma toimii näin. Sinä voit muodostaa toki oman näkemyksesi mutta sillä ei ole sen enempää juridista kuin moraalista yleispätevyyttä.

Toki sotilas voi olla murhaaja jos sotimisensa ohessa menee ja teurastaa syyttä suotta viattomia siviilejä. Tai sotilastovereitaan. Tai jopa esim. vangittuja vihollissotilaita. Se nyt on selvää.

Armitage

Sodan poikkeuslait eivät kerro mitään muuta kuin sen kollektiivisen psykoosin syvyyden, jota enemmistö tällä hetkellä potee ja kutsuu laiksi ja oikeudeksi ja normaaliudeksi.



Eli siis sinä olet oikeassa, kanssasi eri mieltä oleva maapallon muu väestö väärässä ja kollektiivisessa psykoosissa. Tai sitten... kukahan tässä olikaan käyttänyt psykoottisia aineita tai saanut psyykelääkitystä?

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Vierailija
Viholliset tunnistaa uniformuista, sodankäyntiä koskee joukko käytännöllisiä toimintatapoja ja juridisesti sitovia yleisiä eettisiä sääntöjä. Sota käydään yleensä sotilaiden kesken pääasiassa ja sivullisten vahinkojakin voidaan monin tavoin ehkäistä esim. evakuoimalla vaara-alueita ja valmistautumalla muuten, koska sota ei yleensä tule yllätyksenä juuri silloin kun kävelet kadulla kahvimuki kourassa matkalla töihin. Sotaa vastaan voidaan varautua ja valtiollista vihollista vastaan puolustautua.



Jos yön pimeydestä tulee raketti kylään ja räjäyttää sen tuhannen päreiksi aina silloin tällöin, se on siviilien turvattomuuden tunteen kannalta ihan sama, kuka sen on lähettänyt. Samalta terrorilta tuntuu ja luo yhtä lailla kauhun ilmapiiriä. Ei kukaan Afgaanisiviilikään tällä hetkellä voi tietää milloin räjähtää, ja kenen toimesta, ja missä. Ei armeija tiedota etukäteen iskuistaan, jossa kuolee siviilejä.

Millä tavoin afgaanisiviili puolustautuu kylässään NATO:n iskuilta? Itse en keksi muuta keinoa kuin maastapako.

Sota on väliaikainen tila, jonka ratkaisemiseksi on aina useita vaihtoehtoja. Terrorismiin ei ole yhtään.

Vai väliaikainen? Paikallisesti siis, tarkoittanet. Sotiahan on ollut jo päivästä toiseen yli 200 vuotta. Viimeisen 20 vuoden aikana suurvallat ovat sotineet tauotta jokainen omalla sarallaan. Siellä missä tekevät "terrorisminvastaisia" iskujaan, niin paikallinen väestö kokee ne melko varmasti terrorismiksi, ja sitten joukosta värväytyy ihmisiä tekemään kostoiskuja, joita länsimainen media sitten kutsuu "terrori-iskuiksi". Ehkä niiden terrori-iskujen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin viestittää miltä tuntuu kun pommi räjähtää lähellä aavistamatta. Eli kosto. Silmä silmästä. Pystyisitkö itse erottamaan selkäsi takana räjähtävän pommin takana olevan tahon? Tuoksuvatko USA:n kranaatit ja raketit paremmilta kuin rättipäiden itsetuhopommit? Räjähtääkö telamiina heleämmin kuin tienvarsipommi? Tekeekö nätimmät haavat?

USA on tällä hetkellä sodassa, ja islamistit ovat julistaneet pyhän sodan heitä vastaan, joten eihän siellä tapahtuva isku ole muu kuin sotatoimi sekin. Sitä on helppo kutsua terroriksi täällä, ja sellaiseksi se heti mielletään, mutta samalla suljetaan silmät siltä, että terroriksi mielletään paikallisten siviilien mielessä myös USA:n miehitys ja sen tuomat raketti-iskut. Väkivalta ei lopeta koskaan väkivaltaa, vaan lisää sen kierrettä. Terrori-iskut ovat täten aivan yhtä tuomittavia kuin terrorisminvastaisetkin iskut. Menetelmä on väärä, ja aiheuttaa ainoastaan väkivallan kierteen vahvistumista. Sota on siis loputonta myöskin, koska siihen vastataan vähintään terrori-iskuilla, jos sotaa käydään sen verran heikkoja tahoja vastaan, joilla ei ole parempia keinoja iskeä takaisin.

Eli siis sinä olet oikeassa, kanssasi eri mieltä oleva maapallon muu väestö väärässä ja kollektiivisessa psykoosissa. Tai sitten... kukahan tässä olikaan käyttänyt psykoottisia aineita tai saanut psyykelääkitystä?



Vihjaatko että rauhanpuolustajat ovat henkisesti epävakaampia kuin sodan hyväksyvät osapuolet?

Kumpi isku sinun olisi helpompi hyväksyä "laillisena"? Venäjän armeijan hävittäjien yllätysisku sodanjulistuksen jälkeen Helsingin keskustassa, joka tappaa 100 ihmistä, mukaanlukien tuntemiasi ihmisiä, vai pommi-isku Helsingin keskustassa jihadistien toimesta, joka tappaa 100 ihmistä, mukaanlukien tuntemiasi ihmisiä?

Itse kokisin kummankin iskun yhtäläisenä hulluutena, väkivaltana, ja tuomitsisin kummatkin osapuolet yhtäläisesti. Lopputulos olisi nimittäin täsmälleen sama. Alkaisin vihata iskun tekevää tahoa.

Ja se on juuri se perimmäinen syy, minkä takia väkivalta ei lopeta väkivaltaa, ja siitä olisi syytä pidättyä. Sellainen toiminta vaan jakaa ihmiskuntaa enemmän ja enemmän, ja lisää riskiä että homma eskaloituu globaalisti. Tästähän ei ole harmia niille, jotka sellaisesta hyötyisivät suuresti, eli aseteollisuudelle, ja etenkin aseteollisuuden omistavalle luokalle.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
Armitage
Viholliset tunnistaa uniformuista, sodankäyntiä koskee joukko käytännöllisiä toimintatapoja ja juridisesti sitovia yleisiä eettisiä sääntöjä. Sota käydään yleensä sotilaiden kesken pääasiassa ja sivullisten vahinkojakin voidaan monin tavoin ehkäistä esim. evakuoimalla vaara-alueita ja valmistautumalla muuten, koska sota ei yleensä tule yllätyksenä juuri silloin kun kävelet kadulla kahvimuki kourassa matkalla töihin. Sotaa vastaan voidaan varautua ja valtiollista vihollista vastaan puolustautua.



Jso yön pimeydestä tulee raketti kylään ja räjäyttää se tuhannen päreiksi aina silloin tällöin, se on siviilien turvattomuuden tunteen kannalta ihan sama, kuka sen on lähettänyt.



Ei ole. Kasvoton terroristi ja tunnettu vihollinen ovat kaksi eri asiaa. Vihollisen kanssa voidaan mitellä voimia ja sitten toinen lopulta häviää ja toinen voitaa ja rauha palaa. Terrorismin suhteen mikään näistä ei päde.

Armitage

Samalta terrorilta tuntuu ja luo yhtä lailla kauhun ilmapiiriä.



Sodassa voi toki pelottaa jos jostain syystä sattuu jäämään taistelun melskeiden keskelle. Seon kuitenkin ihan eri asia kuin terrorismin luoma pelkotila, jossa täyden rauhan ja seesteisyyden vallitessakin aina on olemassa piilevä uhka mielivaltaisesta väkivallasta. Se, että väkivaltaa ei voi ennustaa, se, että sitä ei voi selittää, se, että sitä ei voi torjua,ja se, että tiedetään sen olevan tarkoituksella mahdollsiimman julmaa ja syyttämiin kohdennettua, ovat merkittäviä seikkoja. Sillä ei ole paksankaan relevanssia, että aletaan mittailemaan ruhjeita ja haavoja ja todetaan että "samanlaisia vammojahan tässä syntyi". Pelko ja kauhu ovat psyykkisiä ilmiöitä.

Armitage

Ei kukaan Afgaanisiviilikään tällä hetkellä voi tietää milloin räjähtää, ja kenen toimesta, ja missä. Ei armeija tiedota etukäteen iskuistaan, jossa kuolee siviilejä.



Höpötystä. Afgaanisiviilit tietävät satavarmasti eron todennäköisyydestä joutua jonkun tulilinjalle jos he seurustelevat islamistitaistelijoiden kanssa tai jos pysyttelevät näistä erossa. Tottakai sodassa voi tulla osumia jos menee jostain syystä keskelle sotatoimialueita ja lyöttäytyy sotilaiden joukkoon. Esim. sotilaskotisisaret ovat varmaankin meikäläisittäin siviileistä huomattavan riskaabelimmassa asemassa kuin muut. Se, että ei aina voi ennalta tietää koska sotilaat joutuvat sotimaan, ei kutienkaan mitenkään vertaudu terrosismin uhkaan joka kohdistuu tarkoituksella siviileihin yksinomaan ja on tarkoituksella kätkettyä ja yllätyksellistä pyrkien maksimoimaan tuhon ja/tai pelon.

Armitage

Millä tavoin afgaanisiviili puolustautuu kylässään NATO:n iskuilta? Itse en keksi muuta keinoa kuin maastapako.



Miksiköhän se NATO iskisi kylään? Olisiko siellä vihollistaistelijoita kenties?

Armitage

Sota on väliaikainen tila, jonka ratkaisemiseksi on aina useita vaihtoehtoja. Terrorismiin ei ole yhtään.

Vai väliaikainen? Paikallisesti siis, tarkoittanet. Sotiahan on ollut jo päivästä toiseen yli 200 vuotta.



Niin. Kuten on ripulia ja flunssaakin. Silti ripuli ja flunssa on väliaikainen häiriötila. Sitä auttaa kestämään tieto siitä, että tauti paranee ja että sitä voidaan hoitaa. Jos arudinaiheuttaja on tuntematon eikä taudin loppumisesta ole mitään tietoa, eikä siihen parannuskeinoja, niin se syö ihmisen mieltä TÄYSIN eri mittakaavassa, vaikka oireet olisivatkin prikulleen samat. Ei se haitata jos saa hurjan yskänkohtausken ja paskoo housuun, kun tietää että parin päivän kuluttua on taas normaalimpi olo.

Totta kai sota on aina paikallinen ja hetkellinen tapahtuma. Juuri se onkin se ero. Sota on varsin formaali ja yleisiä, yhteisiä ja hyväksyttyjä sääntöjä noudattava ymmärrettävä kokonaisuus. Terrorismi on kaikilla tasoilla epämääräistä ja hallitsematonta. Siis pelottavaa. Paljon pelottavampaa. Minä TIEDÄN että sota ei minua uhkaa millään lailla niin kauan kuin Suomi ei ole joutunut minkään maan kanssa sotaan. Silloinkin minnulla on hyvät tsäänssit selvitä sodasta, olinpa sotimassa tai siviilissä. Kaikissa oloissa vihollisuuksien ja väkivallan uhan ilmaantuminen on suhteellisen ennustettavaa ja riskit arvioitavissa. Taistelujoukoissa tiedän ennalta hyvin paljon koska ja missä ja millaista vihollista vatsaan joudun. Jossain muualla armeijaa palvellessani osaan odottaa ohjusiskuja tai pommituksia sekä tiedustelun ja ilmavalvonnan ansiosta ennakolta, että yleisemmin kun uhka on todennäköinen jonkin oleellisen kohteen vuoksi. Lisäksi aina on valmistauduttu vihollisuuksiin jotenkin. Siviilissä pommitukset ja muu vihollisuus kohdistuu selvästi tiettyihin kriittisin kohteisiin joita välttelemällä pysyy suurella varmuudella turvassa. Lisäksi on väestönsuojelua, ilmahälytyksiä, omia pikku keinoja suojautua ja välttää riskitilanteita jne. Tilanteet myös kehittyvät joten harvoin täysin yllätyksellisiä iskuja pääsee syntymäänkään. Aina edelleen kuitenkin on mahdollisuus lopettaa sota, useammallakin tavalla. Ja kun se loppuu, on jokseenkin varmaa että väkivallan uhka poistuu.

Armitage

Kumpi isku sinun olisi helpompi hyväksyä "laillisena"? Venäjän armeijan hävittäjien yllätysisku sodanjulistuksen jälkeen Helsingin keskustassa, joka tappaa 100 ihmistä, mukaanlukien tuntemiasi ihmisiä, vai pommi-isku Helsingin keskustassa jihadistien toimesta, joka tappaa 100 ihmistä, mukaanlukien tuntemiasi ihmisiä?



Laillisuus ja hyväksyttävyys ovat kaksi eri asiaa. Puhutaan kuitenkin nyt laillisuudesta. Sotatoimi voi sitä olla mutta terrorismi ei sitä voi ikinä olla. Tämä ei riipu mistään minun hyväksynnästäni, sillä laillisuus määrittyy itse itsessään lakien ja sopimusten kautta.

Armitage

Itse kokisin kummankin iskun yhtäläisenä hulluutena, väkivaltana, ja tuomitsisin kummatkin osapuolet yhtäläisesti. Lopputulos olisi nimittäin täsmälleen sama. Alkaisin vihata iskun tekevää tahoa.



Jeps. Näin varmaan kaikki. Terrorismin ja sodan ero onkni sitten se, keheen ja miten viha kohdistuu. Terrorismi johtaa siihen että kansa kääntyy toisiaan vatsaan, alkaa epäillä ja pelätä kaikkea ja kaikkia ja normaali elo varjostuu hyvin mustilla pilvillä. Terrorismia tiedetään olevan mutta sille ei voida tehdä mitään. Sodan tapauksessa taas uhka on tunnettu ja ulkoinen, jolloin se pikemminkin vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja solidaarisuutta sekä myös hallinnantunnetta, koska sodassa on monta toimivaa keinoa tilanteen ratkaisemiseksi. Eikä niitä yllätyksiä enää toiste pääse sodassa tekemään.

Armitage

Ja se on juuri se perimmäinen syy, minkä takia väkivalta ei lopeta väkivaltaa, ja siitä olisi syytä pidättyä.



Väkivalta on hyvin usein lopettanut väkivallan. Valitettavasti näin maailma toimii. Kauniista ajatuksistasi huolimatta. Vaikka toisen posken kääntäminen antaisikin sisäisen rauhan ja ylemmyydentunteen, niin harva meistä on jumalan poika niin että ihmetempuilla voisi aina uusia poskia kääntää kuin kirjasta sivuja. käytännössä ihmiskunta sisältää niin paljon kunoaa ja saastaa kaiken hyvän tätyeaineena, että niitä isomman oikeudella toisia piinaavia kiusaajia mahtuu koulun alaluokkien ja työpaikan pikkupirupomojen lisäksi toisiaan myös poliittisiin valtapuolueisiin ja radikaaleihin hihhuliliikkeisiin. Siis niitä tyhmiä tai ideologian sokaisemia tolloja jotka eivät lopeta häiriköintiä ennenkuin heidät pakotetaan lopettamaan.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

mluluke
Seuraa 
Viestejä2880
Liittynyt2.11.2012
Armitage
Mietin että millä tavoin terrori-iskussa kuollut tai vammautunut siviili kokee eri tavoin tulleensa kaltoin kohdelluksi verrattuna armeijan tekemään pommi-iskuun?



Sinusta siis terrori-isku on kuitenkin eri asia kuin armeijan tekemä pommi-isku?

Vierailija

Pienen lapsen silmissä ei näy mitään eroa siinä, räjähtääkö äiti kappaleiksi armeijan vai terroristin toimesta. Koshille voi tuottaa ylivoimaisia vaikeuksia ymmärtää tämä, mutta uskoisin että valtaosa ihmisistä kuitenkin sen tajuaa.

Syy miksi sotia jatkuvasti on, on ihmisen tekemä virhe vastata väkivaltaan väkivallalla. Kyyninen ja katkeran hyväksyvä asenne väkivaltaa kohtaan ei muuta tätä oikeaksi tavaksi toimia.

Intia sai itsenäisyytensä sodatta, samoin Viro.

Kosh, kirjoittamasi käsitys sodasta jonain eskaloituneena riitana on lapsellinen. Ehkäpä siksi käsität niin pieleen sen mitä yritän selittää?

Sotahan on pääasiallisesti liiketoimintaa, kuten terrorismikin. Pääasialliset juurisyyt juontavat juurensa talouspoliittisiin motiiveihin, ei mihinkään ristiriitoihin. Niillä toki kiihotetaan kansa sotaan, mutta itse sota käydään muista syistä. Yleensä jonkin omistajuuden vaihtamiseksi tai säilyttämiseksi.

EDIT: Toki olen samaa mieltä siitä että 7 miljardin joukkoon mahtuu monenlaista viheltäjää, mutta mielestäni passiivinen vastarinta sekä yhteistyöstä kieltäytyminen ovat nykyisin esim. suomalaisten työläisten aivan liian harvoin käyttämiä painostuskeinoja, joilla pyrittäisiin parantamaan tavallisen kansan tilannetta suhteessa hallitsevaan luokkaan. Sanotaan että se kielii siitä, että kansalla menee tarpeeksi hyvin, ettei se valita, mutta mielestäni tämä ei pidä paikkaansa, vaan kyse on kansasta, jonka tahto on jo alistettu.

Ja edelleen olen sitä mieltä, että jos itse joutuisin todistamaan pommi-iskua, josta en ole tietoinen, niin sen aiheuttama järkytys ei mielestäni ole kiinni iskun aiheuttajasta, vaan iskusta itsestään. Olivat lakipykälät sen puolella tai ei. Mitä on laki, jonka jokainen tietää sydämessään vääräksi? Se on rikollinen keino sallia jotain väärää tapahtuvaksi. Tällöin se ei toteuta lain ideologiaa, vaan on todiste korruptiosta, ei mistään muusta. Tällaisiin lakeihin tulisi reagoida kansainvälisellä tasolla, ja saattaa lainmuutokset tekijät rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Vierailija
Armitage
Sitä siis mietin että kuinka kykenette hiljaisesti hyväksymään minkäänlaista siviileihin kohdistuvaa (tappavaa) väkivaltaa, johon Suomikin on osallisena, kunhan se vaan tehdään valtiovallan nimissä? Eihän se uhrin vinkkelistä eroa millään tavoin terroriteosta.

Tämän todellisuuden vastaanottaminen on useimmille ihmisille mahdottoman tehtävän takana. Järjetön epäoikeudenmukaisuus maailmassa musertaa useimpien länsimaalaisten arjen toiminnat merkityksettömäksi näpertämiseksi, jos suostuu antamaan todellisuudelle pikkusormensa.

Voi olla vaikeaa ymmärtää, miksi vaimolle ostetussa timanttikoristeisessa kultahelyssä tai lapselle annetussa suklaapatukassa olisi mitään pahaa tai epäilyttävää. Moni raivostuu jos edes vihjaa siihen suuntaan.

Vierailija
Kosh
Sotilas joka tappaa virallisessa sodassa toisen sotilaan, ei ole murhaaja, koska yhdessä on sovittu että homma toimii näin. Sinä voit muodostaa toki oman näkemyksesi mutta sillä ei ole sen enempää juridista kuin moraalista yleispätevyyttä.
Armitage

Sodan poikkeuslait eivät kerro mitään muuta kuin sen kollektiivisen psykoosin syvyyden...

Eli siis sinä olet oikeassa, kanssasi eri mieltä oleva maapallon muu väestö väärässä ja kollektiivisessa psykoosissa. Tai sitten... kukahan tässä olikaan käyttänyt psykoottisia aineita tai saanut psyykelääkitystä?
Armitage ei ole yksin ajatustensa kanssa. Hänen esittämänsä ajatukset saavat hyvinkin suuren moraalisen kannatuksen maailmassa.

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009

parhaiten tämä epäsuhta ajattelussa ilmenee, kun jossainpäin länteä tapahtuu terrori-isku. koko läntinen maailma ja media on täynnä suru-uutista ja ihmisillä on paha olla. kun samaan aikaan Usrael pommittaa kuoliaaksi siviilejä idässä ja siitä on pieni juttu, jos sitäkään lehdissä, vaikka siviilejä kuolee lukumääräisesti huomattavasti enemmän. mistä tämä tekopyhyys johtuu?

tappaminen on aina väärin, tekee sitä Usrael, tai terroristit. terroristien aiheuttamat vahingot ja kärsimys vain ovat huomattavasti pienempiä Usraelin aiheuttamaan kärsimykseen verrattuna. en ymmärrä miten Kosh voi kirkkain silmin väittää, että idässä on kyse voimien mittelystä sillä sitä se ei todellakaan ole. pitää olla jotenkin kieroutunut ajatusmaailma, että pitää lennokeista kamelipaimenten ja siviilien niskaan tiputettuja pommeja voimien mittelynä. kyseessä on Usraelin harjoittama terrorismi idän maita kohtaan mitä läntiset ihmiset jostain syystä kutsuvat sodaksi eikä valtion harjoittamaksi terrorismiksi

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Vierailija
Arvuuttelija
Kosh
Sotilas joka tappaa virallisessa sodassa toisen sotilaan, ei ole murhaaja, koska yhdessä on sovittu että homma toimii näin. Sinä voit muodostaa toki oman näkemyksesi mutta sillä ei ole sen enempää juridista kuin moraalista yleispätevyyttä.
Armitage

Sodan poikkeuslait eivät kerro mitään muuta kuin sen kollektiivisen psykoosin syvyyden...

Eli siis sinä olet oikeassa, kanssasi eri mieltä oleva maapallon muu väestö väärässä ja kollektiivisessa psykoosissa. Tai sitten... kukahan tässä olikaan käyttänyt psykoottisia aineita tai saanut psyykelääkitystä?
Armitage ei ole yksin ajatustensa kanssa. Hänen esittämänsä ajatukset saavat hyvinkin suuren moraalisen kannatuksen maailmassa.



Me jotka ajattelemme asioista eri tavalla kuin valtaosa löytyy monia eri termejä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä ollut jo reilusti yli 10 vuotta että valtaosa ihmisistä elää jonkinlaisessa unenomaisessa mielikuvitus maailmassa, onko se sitä valtavien mediakeskittymien luomaa psykoosinomaista zombie tilaa jossa ihmisiä on helppo hallita vai mitä, mutta täysin vailla mitään omia ajatuksia silmät ja korvat peitettyinä he vaappuvat lyhyen elämänsä läpi hyväksyen kaikki kyseenalaistamatta mitään?

Vierailija

Tuntuu hiukan siltä että Kosh tahallaan jättää ymmärtämättä Armitagen pointin, ja puhuu aivan eri asiasta. Jos olisi helposti toisten mielipiteitä kärjistävä, niin voisi tulkita Koshin tekstiä niin, että se on afgaanisiviilin oma syy, että saa ohjuksen niskaansa. Mitäs asuu samassa kylässä terroristien kanssa. Eniten ajatuksessa vierastaa taustalla oleva ajatus siitä, että niputetaan islamistit ja tavallinen kansa samaksi porukaksi. Tuo ajatus häiritsee myös sikäli, että samalla logiikalla perheensä lennokki-iskussa menettänyt aikuiseksi kasvava poika oikeuttaa oman itsemurhaiskunsa amerikkalaisia siviilejä vastaan.
Mielestäni iskut jotka tehdään toiselta puolelta maapalloa miehittämättömillä lennokeilla niin että tiedetään siviiliuhreja jossain vaiheessa tulevan, ovat raukkamaisia, vaikkakin joskus välttämättömiä. Kuten ovat terrori-iskutkin siviilejä vastaan. Vaikkakaan välttämättömyys ei itselle aukea. Mutta uhrin kannalta molemmissa täysin sama asia; pelko on läsnä koko ajan.

Vierailija
Armitage

Sitä siis mietin että kuinka kykenette hiljaisesti hyväksymään minkäänlaista siviileihin kohdistuvaa (tappavaa) väkivaltaa, johon Suomikin on osallisena, kunhan se vaan tehdään valtiovallan nimissä? Eihän se uhrin vinkkelistä eroa millään tavoin terroriteosta.

En kykenekkään hyväksymään tuota. Verovarojen haaskausta kaikki rauhanturvaukset yms. pelleilyt kehitysapuun verrattavissa olevaa tuhlausta. En minä tosin tiedä onko Suomi siellä osallisena siviileihin kohdistuvassa väkivallassa, mutta turhaan ne siellä on kuitenkin. Niillä rahoilla voisi järjestää vaikka kunnolla kertausharjotuksia ja edut maanpuolustuksen kannalta olisi moninkertaiset.

Vierailija
laiska
... valtaosa ihmisistä elää jonkinlaisessa unenomaisessa mielikuvitus maailmassa... täysin vailla mitään omia ajatuksia silmät ja korvat peitettyinä he vaappuvat lyhyen elämänsä läpi hyväksyen kaikki kyseenalaistamatta mitään?

Ilmiö tunnetaan jo tuhansien vuosien takaa. Ei mitään uutta.
Mikäli yhteiskunta tukisi "heräämistä", sitä myös tapahtuisi enemmän. Ilmassa alkaa jo olla toive esim. peruskoulun opetusohjelman muuttamisesta niin, että tietoisuustaitoja alettaisi lisäämään sinne(vertaa meditaatio). Lisäksi sosiaalisen konstruktoitumisen perusteiden opettaminen avartaisi ihmisten kykyä ymmärtää maailmaa. Tätä on myös esitetty peruskoulun ohjelmaan yksinkertaistettuna:
http://philosophy.fas.nyu.edu/docs/IO/1 ... uction.pdf

Vierailija

Olen samaa mieltä siitä, että koulun tulisi tukea mallia, jossa ihmistä ensin opetetaan ajattelemaan, ja sitten vasta käyttämään aivojaan erinäisiin asioihin. Nyt opitaan kyllä tekemään kaikkea, mutta ei välttämättä kovin vahvalla tietoisella tasolla.

Toisaalta, Gandhi (taas Gandhi, mutta minkäs mahtaa kun muita ei oikein löydy referenssiksi!) kritisoi silloista koulujärjestelmää samasta syystä, ja käski ihmisiä kieltäytymään lapsen kouluun viemisestä ennen kuin opetusohjelmaa muutetaan sellaiseksi että se tukee enemmän kansan henkistä kehittymistä kuin hallitsevan luokan tarkoitusperiä. Mutta tästä seuraa paljon lieveilmiöitä, ja Gandhi taisi vetää sanansa takaisin tästä "koululakosta", kun seuraukset olivat negatiivisemmat ilman mitään koulutusta.

Ehkä se vastuu on myös vanhemmilla, mutta toisaalta, jos vanhemmat eivät ole tietoisesti kovin vahvoilla, eivät he myöskään tiedosta velvollisuuksiaan tämän asian suhteen. Opettajatkaan eivät ikävä kyllä ole aina sieltä tietoisimmasta päästä.

Ehkä nykyinen henkinen kapasiteetti ei kykene tällaisia ideaaleja tarjoamaan.

Uskoisin kuitenkin että jos saataisiin aikaan ideologinen murros, se nopeasti leviäisi ja muuttuisi standardiksi. Miettikää vaikkapa tupakanvastaista kampanjaa. Tuskin kukaan enää pitäisi kanssaihmiselle reiluna poltella röökiä vaikkapa toisen kämpillä. Näin kyllä toimittiin ihan hiljattain ja se oli ok.

Ihmisen kykenevyys henkisten arvojen muuttamiseen on suuri, eli kyllä meillä on potentiaalia, kunhan vaan julkinen mielipide tukee muutosta.

Ymmärrän tämän kyllä hallitsevan luokan vinkkelistä myös. Jos sinulla olisi karjalauma, jota lypsäisit, niin kumpi kiinnostaisi enemmän, maidon tuotantomäärä vai lehmien älykkyys?

Vierailija
Armitage
Olen samaa mieltä siitä, että koulun tulisi tukea mallia, jossa ihmistä ensin opetetaan ajattelemaan, ja sitten vasta käyttämään aivojaan erinäisiin asioihin. Nyt opitaan kyllä tekemään kaikkea, mutta ei välttämättä kovin vahvalla tietoisella tasolla.
….
Ehkä nykyinen henkinen kapasiteetti ei kykene tällaisia ideaaleja tarjoamaan.
….
Uskoisin kuitenkin että jos saataisiin aikaan ideologinen murros, se nopeasti leviäisi ja muuttuisi standardiksi.
….
Ihmisen kykenevyys henkisten arvojen muuttamiseen on suuri, eli kyllä meillä on potentiaalia, kunhan vaan julkinen mielipide tukee muutosta.
Me ei päästä konstruktiivisuudesta eroon. Ihmiset kasvavat yhteiskunnan vaikutuksen alla ja ihmiset vaikuttavat yhteiskunnan todellisuuteen. Yhteiskunnan henkinen kapasiteetti ei tule kasvamaan, jos korkeamman(?) kapasiteetin omaavat yksilöt ovat hiljaa ja piehtaroivat omassa erinomaisuudessaan ja ylemmyydentunnossaan. Turhan usein tuntuu siltä, että korkeampien(?) arvojen edustajat katsovat maailmaa nenänsä vartta pitkin irrottaen itsensä muusta yhteisöstä me-vs-muut asenteella.

Ideaaleja on tarjolla ja toimijoitakin on olemassa. Maailmanlaajuisia järjestöjäkin on jotka toimivat paremman huomisen puolesta.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
Armitage
Pienen lapsen silmissä ei näy mitään eroa siinä, räjähtääkö äiti kappaleiksi armeijan vai terroristin toimesta. Koshille voi tuottaa ylivoimaisia vaikeuksia ymmärtää tämä, mutta uskoisin että valtaosa ihmisistä kuitenkin sen tajuaa.



Minulle ei tuota vähäisintäkään vaikeutta ymmärtää sitä. Sinä siirsit nyt kuitenkin vain lapsellisella tavalla maalitolppia alkamalla puhua yhtäkkiä siitä mitä lapsi kokee äitinsä räjähdettyä. Varmaan seuraavaksi vielä tarkennat että tarkoitit sellaista niin pientä lasta joka ei kykene käsittämään terrorismin, sodan tai edes suunnilleen kuoleman käsitteitä vaan ymmärtää ainoastaan jääneeensä äidittä. Ihan sama, ei tämä kutienkaan ole koko aiheen laajuus vaan yksi pieni murto-osa sitä.

Aikuiseksi kasvettuaankin se lapsi silti osaa ajatella asiaa laajemmin ja ymmärtää vähän eri tavoin mitä tapahtui.

Tapahtumista ei tee yhdenvertaisia se, että esimerkiksi kuolleita on yhtä paljon ja loukkaantuneiden vammat yhtä suuria. Tapahtumat vaikuttavat psyykeen eri tavoin jo moneen kertaan selittämistäni syistä, joita en aio enää toistaa koska se näyttää olevan hyödytöntä sinun tapauksessasi. Sinä et tässä nyt halua ymmrätää. Et halua ymmärtää sitä, että tuntematon, näkymätön, kontrolloimattomissa oleva uhka vaikuttaa ihmiseen paljon voimakkaammin kuin tunnettu, näkyvä ja sellainen, jonka kanssa voidaan neuvotella tunnetuin pelisäännöin ja jossa väkivallan loppumiseen voidaan itse tehokkaasti vaikuttaa.

Armitage

Syy miksi sotia jatkuvasti on, on ihmisen tekemä virhe vastata väkivaltaan väkivallalla.



Kyllä jokaisella sodalla on aina se aloittajansa, joka vastaa väkivallalla väkivallattomuuteen.

Armitage

Kyyninen ja katkeran hyväksyvä asenne väkivaltaa kohtaan ei muuta tätä oikeaksi tavaksi toimia.



Mikään asenne ei muuta sitä tosiasiaa, että sotia on aina ollut, on olemassa ja tulee luultavasti vastakin olemaan. Tosiasiodien tunnustaminen on viisauden alku. Muu on haihattelua.

Armitage

Kosh, kirjoittamasi käsitys sodasta jonain eskaloituneena riitana on lapsellinen.



Kenties. Sitä emme voi tietää, koska et syytöstäsi vaivaudu perustelemaan nyt etkä vastakaan

Tunnustatko mahdollisuuden olla itse väärässä ja lapsellinen?.

Armitage

Sotahan on pääasiallisesti liiketoimintaa, kuten terrorismikin.



Joopa joo. Terroristit ovat kuuluisia siitä, että ovat rikastuneet Forbesin listoille saakka. Samoin Suomen kansantalouden historiallisesti viisain teko oli aloittaa jatkosota. Vaati erinomaista selvänäköiosyyttä osata arvioida oikein sodan panosten ja riskien suhde esim. sata vuotta eteenpäin sotakorvauksineen päviineen niin että lopultakin syrjäionen ja köyhä agraarivaltiomme nousi vauraaksi sivistysmaaksi.

Se, että on tahoja jotka tienaavat sodalla, ei tee sodasta pääasiassa businesta yhtään sen enempää kuin mistään muustakaan normaalista inhimillisestä ja yhteiskunnallisesta asiasta. Kaikkeenhan liittyy aina bisnestä. Aina löytyy se nokkela joka keksii uusia liiketoimintamahdollisuuksia mistä tahansa asiasta jolle on kysyntää.

Tuollainen näkemyksesi on sekä perusteeton, että myös äärimmäisen naaiivi ja näköalaton.

Armitage

Ja edelleen olen sitä mieltä, että jos itse joutuisin todistamaan pommi-iskua, josta en ole tietoinen, niin sen aiheuttama järkytys ei mielestäni ole kiinni iskun aiheuttajasta, vaan iskusta itsestään.



Yksittäinen isku ja sen välittömät traumat ovat tietenkin ihan eri asia kuin laajemmin käsitteellistettynä pitkäaikaisena ilmiönä sota vs. terrorismi. Sodat ja terrorismit vaikuttavat laajemmin kaikkii ihmisiin, eivät vain niistä henkilökohtaisesti ja välittömästi kärsimään joutuneisiin.

Esimerkiksi nyt Bostonin pommitusten yhteydessä kaikkia tuntuu askarruttavan yksi asia: "Miksi". Monia kiinnostaa myös se, miten vastaava jatkossa voitaisiin ehkäistä. Selittämätön väkivalta ja sen uhka, sekä mahdollinen toistuminen ovat erittäin vaivaannuttavia tuntemuksia. Sodassa ei sellaista selittämättömyyttä ja uhkaa samlla lailla ole. Joko ajattelit jossain vaiheessa sisäistää tämän eron?

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat