Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Laitetaan paras peliin.

Miten elämästä tulee nautinnollista, palkitsevaa ja merkityksellistä?
Onko elämä silloin parhaimmillaan vai puuttuuko vielä jotain? Tarvitaanko noita kaikkia?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Onnellisuus

Positiivisen psykologian idea on, keskittyä pelkän vaivojen ja ongelmien(negatiivisesta) poistamisen lisäksi nostaa ihminen ns. nollatason yläpuolelle(positiiviseen).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Positiivinen_psykologia

Sivut

Kommentit (292)

Sand
Seuraa 
Viestejä1285
Liittynyt15.3.2011

Itse elin reilut 30v. negatiivisesti ajatellen (kasvatuksen tulos). Sitten aloin tietoisesti muuttamaan ajatteluani positiiviseen suuntaan (ei sama asia kun suhtautua kaikkeen positiivisesti). Viimeiset vuodet olen ollut niin tyytyväinen elämääni että välillä joutuu "nipistämään" itseään, jotta uskoisi tämän todeksi. Suosittelen

I have found the missing link between the higher ape and civilized man; it is we. Konrad Lorenz.
We do not see things as they are, we see things as we are. Anais Nin

Nobelaner
Seuraa 
Viestejä1767
Liittynyt9.6.2011
Arvuuttelija
Positiivisen psykologian idea on, keskittyä pelkän vaivojen ja ongelmien(negatiivisesta) poistamisen lisäksi nostaa ihminen ns. nollatason yläpuolelle(positiiviseen).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Positiivinen_psykologia



Ja missään vaiheessa ei ole enää oleellista se mikä on faktaa ja totta? Eli mitenkäs tämä sitten eroaa uskonnosta tai skitsofreniasta tai jatkuvasta pilvessä olosta? Että ei olekaan mitään väliä sillä millainen elämä oikeasti on, kunhan siihen vain suhtautuu positiivisesti?

Sand
Seuraa 
Viestejä1285
Liittynyt15.3.2011
Nobelaner
Arvuuttelija
Positiivisen psykologian idea on, keskittyä pelkän vaivojen ja ongelmien(negatiivisesta) poistamisen lisäksi nostaa ihminen ns. nollatason yläpuolelle(positiiviseen).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Positiivinen_psykologia



Ja missään vaiheessa ei ole enää oleellista se mikä on faktaa ja totta?



Faktat ja totuudet ovat vain ihmisen päässä, kullakin erilaiset.

I have found the missing link between the higher ape and civilized man; it is we. Konrad Lorenz.
We do not see things as they are, we see things as we are. Anais Nin

Nobelaner
Ja missään vaiheessa ei ole enää oleellista se mikä on faktaa ja totta? Eli mitenkäs tämä sitten eroaa uskonnosta tai skitsofreniasta tai jatkuvasta pilvessä olosta? Että ei olekaan mitään väliä sillä millainen elämä oikeasti on, kunhan siihen vain suhtautuu positiivisesti?
Eikö onnellisuus mielestäsi voi olla faktaa? Onko onnellisuus skitsofreenikkojen omaisuutta? Et varmaan tarkoittanut tätä, joten kuulen mielelläni lisää.

Mainitsemani positiinen psykologia ei ole tulossa perinteisen (negatiivisen)psykologian tilalle vaan sen rinnalle. Valitettava fakta on, se ettei talouskasvu ja aineellinen hyvinvointi lisää merkittävästi onnellisuutta tietyn rajan jälkeen. Ihmisten onnellisuustaso vaihtelee kuitenkin suuresti, ja yksilöllisiä eroja tutkimalla on havaittu onnellisuuden kokemuksen vaikuttavan merkittävästi mm. terveyteen ja toimintakykyyn.

...perinteinen psykologia ei tuota tarpeeksi "tietoa siitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoista". Harvardin yliopiston psykiatri George Vaillant kertoo tästä esimerkkinä psykiatrian perusoppikirjan, jossa vain viidellä oppikirjan rivillä käsitellään toivoa ja vain yhdellä rivillä mainitaan ilo.



Viittauksesi uskontoon on mielenkiintoinen, koska nämä onnellisuus psykologian esiintuomat seikat on tunnettu uskontokunnissa jo tuhannet vuodet. Nyt siis samat asiat tuodaan esille tieteellisen tutkimuksen myötä. Tosin nyt ei onnellisuuden takaajana ole jumala.

Minä olen sitten keittiöpsykologi ja ylpeä siitä. Ei vaan oikeastaan harmittaa, että jäi lukiossa tuo psykologian opiskelu vähemmälle. Ihmisen mieli alkoi kiinnostaa vähän liian myöhään. Matematiikka antaa mukavan yksiselitteisiä vastauksia, mutta viime aikoina on alkanut tuntua, että haluan ajatteluuni lisää ulottuvuuksia. Jotain pehmeyttä ehkä kovien luonnontieteiden rinnalle.

Tämän kaikkia kiinnostavan interluden jälkeen asiaan tai edes lähelle sitä. Minusta tuntuu ensinnäkin, että onnellisuus on olemassa oleva ilmiö tai ehkä pikemminkin tunnetila. On olemassa onnelisia ihmisiä, ja onnellisuus lienee periaatteessa kenen tahansa saavutettavissa. Käsitettä onnellinen elämä ei voi yksiselitteisesti määrittää, koska se tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Joku on onnellinen siitä, että sai ratsastaa aasilla aamunkoitossa ja toinen hymyilee siksi, koska hänellä on paljon rahaa. Täten ei voida myöskään sanoa, että on olemassa yksi aina toimiva resepti onnelliseen ja hyvään elämään. Ei onnistu. Jokainen elää niissä olosuhteissa joihin on syntynyt ja katselee elämää niiden ominaisuuksien kautta, joita on saanut. Jokainen joutuu itse etsimään onnensa, raivaamaan tieltä kaikki risut ja männynkävyt kunnes saavuttaa tunnetilan, jossa elämä tuntuu leppoisalta ja hymyilyttää. Tai mistä minä tiedän, mitä muut ajattelevat onnellisuudesta. Mikä oikeus minulla on määrittää onnellisuus juuri kuvaamakseni tunteeksi. Kukaan ei ajattele onnellisuutta samanlaisena. On harhaa, että tällaisille abstrakteille ja kokemustemme ja elämänkatsomuksemme kautta helposti värittyville käsitteille voidaan antaa yksiselitteinen määritelmä. Jollekin onnellisuus on sitä, että luita kolottaa vain sen verran, että juuri saa yönsä nukuttua. Toinen ei kestä minkäänlaista kipua vaan kokee, että kaikenlainen tuska, niin fyysinen kuin psyykkinenkin, vie elämästä ilon. Tällaiset ihmiset ovat usein hyvin ehdottomia ja peräti perfektionismiin taipuvaisia. Heille onnellisuudesta kertovat numerot paperilla tai moitteettomassa järjestyksessä oleva kirjapino. Myönnän, että oikaisen tässä kohtaa. Minulla ei ole mahdollisuutta haastatella kaikkia perfektionisteja, joten joudun tekemään kärjistyksiä heidän mielensä liikkeistä. Kuka edes on perfektionisti? Kuka minä olen, ja mitä ovat ajatukseni? Miksi tämä lause päättyy kysymysmerkkiin, ja miksi elämä kokonaisuutena tuntuu niin mahdottomalta käsittää? Minusta alkaa hiljalleen tuntua, että ehkä paikkani on sittenkin integraalien ja erotusosamäärien maailmassa. Toisaalta ihailen valtavasti ihmisiä, jotka kykenevät monimutkaiseen ajatteluun ja pystyvät myös ilmaisemaan sen selkeästi. Olen wannabe-psykologi, -filosofi ja -kirjailija. Nyt nukun yöni aamuun tai peräti keskipäivään asti ja tartun kynään. Haluan saada aikaan jotain muutakin kuin numeroita paperille, sillä en usko, että minulla on kapasiteettia tarjota matematiikalle mitään uutta. Sen sijaan voin saada jonkun ymmärtämään ja huudahtamaan: Ahaa, näinhän se onkin! Unelmien tulevaisuudessani - sen onnellisuuden täyttymyksessä, jonka elämä kykenee tarjoamaan? - kirjoitan, haaveilen ja kyselen ihmisiltä, miksi kirjoitan ja miksi edelleen pohdin elämää, joka tuskin koskaan avautuu minulle. Haluaisin tutustua ihmiseen, joka luulee ymmärtävänsä elämän. Haluaisin kertoa hänelle, etten itse kykene ymmärtämään enkä edes heikosti kuvailemaan sitä, mitä käsite elämä pitää sisällään. Minulle, liian syvissä vesissä sukeltelevalle tähtiin tuijottelevalle haaveilijasielulle elämä on mahdoton tehtävä. Hyväksyn tämän hymyillen. Hyvää yötä.

Japetus
Seuraa 
Viestejä11144
Liittynyt20.6.2009
Nobelaner
Arvuuttelija
Positiivisen psykologian idea on, keskittyä pelkän vaivojen ja ongelmien(negatiivisesta) poistamisen lisäksi nostaa ihminen ns. nollatason yläpuolelle(positiiviseen).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Positiivinen_psykologia



Ja missään vaiheessa ei ole enää oleellista se mikä on faktaa ja totta? Eli mitenkäs tämä sitten eroaa uskonnosta tai skitsofreniasta tai jatkuvasta pilvessä olosta? Että ei olekaan mitään väliä sillä millainen elämä oikeasti on, kunhan siihen vain suhtautuu positiivisesti?

Aivan samaa mieltä. En ole koskaan tuhlannut minuuttiakaan sen miettimiseksi, olenko onnellinen tai mistä sen edes voisi tietää. Faktat ovat mitä ovat; jos ei naurunektari niiden rajoissa virtaa, saa se jäädäkin virtaamatta.

Olli S. paljastaa salaisuutensa: "Mä puhun tahallani ristiin, että Japetus saisi oikeita aiheita syyttää mua."
o_turusen jännä fetissi: "Minä en todellakaan kuse housuuni vaan sinun silmääsi."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"
Keijona ymmärtää naisia: "Onkohan sellaista munasolua edes olemassa ? Onko joku nähnyt sellaisen?"

Japetus
Seuraa 
Viestejä11144
Liittynyt20.6.2009
Sand
Faktat ja totuudet ovat vain ihmisen päässä, kullakin erilaiset.

Juu, insinöörivitseissä, politiikassa ja naminamipsykolookiassa. Muualla juuri se tekee faktoista faktoja, että ne eivät vaihtele jormasta jooseppiin.

Olli S. paljastaa salaisuutensa: "Mä puhun tahallani ristiin, että Japetus saisi oikeita aiheita syyttää mua."
o_turusen jännä fetissi: "Minä en todellakaan kuse housuuni vaan sinun silmääsi."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"
Keijona ymmärtää naisia: "Onkohan sellaista munasolua edes olemassa ? Onko joku nähnyt sellaisen?"

Japetus
Nobelaner
Arvuuttelija
Positiivisen psykologian idea on, keskittyä pelkän vaivojen ja ongelmien(negatiivisesta) poistamisen lisäksi nostaa ihminen ns. nollatason yläpuolelle(positiiviseen).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Positiivinen_psykologia



Ja missään vaiheessa ei ole enää oleellista se mikä on faktaa ja totta? Eli mitenkäs tämä sitten eroaa uskonnosta tai skitsofreniasta tai jatkuvasta pilvessä olosta? Että ei olekaan mitään väliä sillä millainen elämä oikeasti on, kunhan siihen vain suhtautuu positiivisesti?

Aivan samaa mieltä. En ole koskaan tuhlannut minuuttiakaan sen miettimiseksi, olenko onnellinen tai mistä sen edes voisi tietää. Faktat ovat mitä ovat; jos ei naurunektari niiden rajoissa virtaa, saa se jäädäkin virtaamatta.

Mitkä faktat? En ihan tavoita teidän ajatustanne onnen ja skitsofrenian, pilven yms. yhteydestä.
Ehkä teidän käsityksenne tästä termistä on hieman väärä? Toivottavasti ei koko maailmankatsomus.

Millainen järkevä ihminen ei halua hyvää elämää? Valitsisitko paremman ja huonomman elämän väliltä mieluummin huonomman? Vai oletteko kenties luopuneet ajatuksesta, että elämä voisi muuttua paremmaksi? "Life is a shit then you die"?

Tai jos voisit valita merkityksellisen elämän ja merkityksettömän välillä, kumman valitsisit?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä30876
Liittynyt16.3.2005
Sand
Itse elin reilut 30v. negatiivisesti ajatellen (kasvatuksen tulos). Sitten aloin tietoisesti muuttamaan ajatteluani positiiviseen suuntaan (ei sama asia kun suhtautua kaikkeen positiivisesti). Viimeiset vuodet olen ollut niin tyytyväinen elämääni että välillä joutuu "nipistämään" itseään, jotta uskoisi tämän todeksi. Suosittelen



Prosessi tuntuu jättäneen erikoisen ylimielisyyden.

Idel
Minusta tuntuu ensinnäkin, että onnellisuus on olemassa oleva ilmiö tai ehkä pikemminkin tunnetila. On olemassa onnelisia ihmisiä, ja onnellisuus lienee periaatteessa kenen tahansa saavutettavissa.



Mistä tiedät, että on? Ettei onnellisuus ole ainakin osittain jonkinlainen lahjakkuustekijä, jonka edellytykset vaihtelevat perinnöllisesti tai muista syistä, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ei kenestä tahansa voi tulla oikeasti hyvää urheilijaa tai muusikkoakaan millään määrällä harjoitusta. Ne ovat helppoja ymmärtää, koska syyt ovat fysiologiset. Jotkut eivät opi laskemaan kunnolla ja joillekin sosiaaliset pelit jäävät käsittämättömiksi koko iäkseen. Mutta kyllä minä usko, että syyt noillekin löytyvät pitkälti aivojen fysiologiasta. Samoin kuin onnellisuuden kokemiseen.

Se on pitemmän päälle edullista, että populaatiossa on onnellisia, jotka eivät mieti tulevaa ja onnettomia, jotka ovat aina pelkäämässä seuraavaa katastrofia. Hyvissä oloissa onnelliset pärjäävät paremmin, lisääntyvä tehokkaammin, keksivät asioita, kun taas huonoissa oloissa lienee edullisempaa varautua kaikkeen ja kitkutella varman päälle. Ehkä siitä johtuu sekin, että kurjien olojen Suomessa, jossa on parhaimmillaankin kitkutettu nälänhädän partaalla, on selkeästi pessimistisempi, murheellisempi ja varautuneempi kansanluonne kuin lämpimämmissä maissa, joissa on ollut hyviä aikoja enemmän.

Tällaiset ihmiset ovat usein hyvin ehdottomia ja peräti perfektionismiin taipuvaisia. Heille onnellisuudesta kertovat numerot paperilla tai moitteettomassa järjestyksessä oleva kirjapino.



Ei välttämättä. Maailma ei voi olla täydellinen ja perfektionisti ajattelee sitä, että yhden kirjan yksi sivu on taittunut tai numerot paperilla eivät ole tarpeeksi hyviä. Perfektionistin koko aivokemia voi olla sellainen, että hän ei voi kokea onnellisuutta kuin hetkittäin aina suurten edullisten muutosten yhteydessä.

Oman kokemukseni mukaan onnelliset ihmiset ovat useimmiten huolettomia ja välinpitämättömiä tyyppejä. Korkeintaan keskinkertaisia missään. Harvoin sosioekonomisestikaan selvästi keskimääräistä menestyneempiä omalla työllään (tuurilla, esimerkiksi suvun ansiosta, voivat olla). Kunnianhimo johtaa yleensä onnettomuuteen, koska sellainen ihminen tarkastelee aina sitä seuraavaa askelta vallan ja omaisuuden hierarkiassa, jota on tavoittelemassa. Sen saavuttaminen tuo hetken onnen, mutta sitten mieli täyttyy halusta päästä edelleen ylemmäs.

Japetus
Seuraa 
Viestejä11144
Liittynyt20.6.2009
Arvuuttelija
Mitkä faktat? En ihan tavoita teidän ajatustanne onnen ja skitsofrenian, pilven yms. yhteydestä.
Ehkä teidän käsityksenne tästä termistä on hieman väärä? Toivottavasti ei koko maailmankatsomus.

Millainen järkevä ihminen ei halua hyvää elämää? Valitsisitko paremman ja huonomman elämän väliltä mieluummin huonomman? Vai oletteko kenties luopuneet ajatuksesta, että elämä voisi muuttua paremmaksi? "Life is a shit then you die"?

Tai jos voisit valita merkityksellisen elämän ja merkityksettömän välillä, kumman valitsisit?


Ei sillä ole väliä, mikä valinta jossain hypoteettisessa tilanteessa olisi. Tosiasia on, ettei elämällä ole mitään annettua merkitystä. Sellaisen voi itse antaa, mutta tämä vähintäänkin hieman järsii merkityksellisyyden periaatetta. En oikein pysty uskomaan tai kokemaan, että merkitys, jonka elämälle mielivaltaisesti annan, on mikään varsinainen merkitys ollenkaan.

Olli S. paljastaa salaisuutensa: "Mä puhun tahallani ristiin, että Japetus saisi oikeita aiheita syyttää mua."
o_turusen jännä fetissi: "Minä en todellakaan kuse housuuni vaan sinun silmääsi."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"
Keijona ymmärtää naisia: "Onkohan sellaista munasolua edes olemassa ? Onko joku nähnyt sellaisen?"

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005

Onnellisuus ja sen yllä pitäminen ei välttämättä ole mahdotonta. Muutama hyvä motto voi jo kantaa pitkälle. Ensimmäinen askel olisi ymmärtää että itsesyyllisyyden tunteminen on päällimmäinen ihmistä kalvaava oire. Ei kannata kantaa koko maailman huolia omilla harteillaan (niin se äitikin on opettanut).

Uskon että liiallinen itsekeskeisyys "ongelmien" kanssa rokottaa mielenterveyttä. Pitää koittaa keksiä jonkilainen elämän-style jotta onnellisuudelle kehittyisi rutiini. Jos jäät junnamaan ongelminesi kanssa paikalleen, niin ei taatusti tuu kesää. Kandee kokeilla sitä elämän-stylen kaavailua jokaiseen päivään niin ei uppoa syvälle kakkaan.

Jos olet uupunut, lepää, käy suihkussa tai mene pienelle kävelylle (siis edes vähän). Ota vaikka ystävä messiin ja sit illalla palkitse itsesi kylmällä virvoitusjuomalla.

En itsekään välttämättä ole vielä saanut päätäni ihan auki kokonaan, täytyy itsekkin pitää näistä neuvoista kii.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Hyvää pohdiskelua.
Tarjoan lisäaineistoa onnellisuustutkimuksen pohjalta:

Onni voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin, joissa on laadullisia eroja mutta jotka voivat esiintyä myös päällekkäisinä:

1.Nautintoon ja välittömään palautteeseen perustuva onni. esim. hyvä ruoka, uusi i-pädi, leffan katselu ym. Ihminen voi kokea helposti onnea moninaisten asioiden kautta. Ongelma näissä konkreettisten "onnen välineiden" kanssa tulee siinä, että ne eivät tuo pysyvyyttä vaan jopa edellyttävät suurempia ja kumuloituvia annoksia, että onnellisuus pysyy vakiona näiden avulla.

2.Tekemisen ja kokemisen kautta saatu onni. esim. ihminen hankkii taidon, jossa tulee erinomaiseksi ja kokee säännöllisesti onnen elämyksiä sen parissa. Nämä kokemukset ovat tyypillisesti niitä kuuluja flow-kokemuksia. Yhtä hyvin myös itsensä ja vahvuutensa tunteva ihminen kokee onnea tällä tasolla jos pääsee toteuttamaan itselleen ominaisia taipumuksia esim introvertin tai ekstrovertin taipumukset.

3.Merkityksellisyyden kokemus. Kokemus siitä että on osa jotain itseään suurempaa kokonaisuutta jonka hyväksi toteuttaa itseään ja jonka vuoksi tehdyt uhraukset ovat uhrausten arvoisia. esim. perhe, harrasteryhmä, ympäristö ym. Joissain tutkimuksissa identifioitumisen koko on karkeassa suhteessa onnen määrään. Vertaa: omistaa elämänsä perheelleen vs. omistaa elämänsä sairaiden auttamiseen.

Japetus
Ei sillä ole väliä, mikä valinta jossain hypoteettisessa tilanteessa olisi. Tosiasia on, ettei elämällä ole mitään annettua merkitystä. Sellaisen voi itse antaa, mutta tämä vähintäänkin hieman järsii merkityksellisyyden periaatetta. En oikein pysty uskomaan tai kokemaan, että merkitys, jonka elämälle mielivaltaisesti annan, on mikään varsinainen merkitys ollenkaan.
Hyvä.
Tuolle tasolle jäi eksistentialistinen filosofia ja kaikki postmodernismi yleensäkin. Olet aivan oikeassa näiden asioiden kanssa. Eksistentialismin kokemuksellisuudelle löi eräänlaisen loppuniitin kuitenkin Colin Wilson teoksessaa Sivullisen ongelma, Otava 1958 (The Outsider, 1956): http://en.wikipedia.org/wiki/The_Outsider_(Colin_Wilson)

Elämän tarkoitus ei kuitenkaan löydy logiikasta vaan kokemuksista. Elämäntarkoitus pitää löytää ja se löytyy helpoiten tutkimalla itseään: mitkä ovat omat vahvuuteni ja missä voin niitä käyttää parhaiten, useimmin ja niin että niistä hyötyvät minun lisäkseni myös mahdollisimman moni muu. ...tai näin ainakin viimeisimpien psykologisten ja sosiologisten havaintojen mukaan.

Reiska
Seuraa 
Viestejä5304
Liittynyt6.5.2007
Japetus
En oikein pysty uskomaan tai kokemaan, että merkitys, jonka elämälle mielivaltaisesti annan, on mikään varsinainen merkitys ollenkaan.



Ei se niin toimikkaan. Eikä yksittäistä ja yleistä merkitystä olekaan. Sekin lähtee ihmisestä itsestään mistä sitä merkitystään saa. Toisille se on perhe, joillein työ (toisia työ lähinnä turhauttaa), joillekin uskonto. Joku tekee asioita, jotka kokee yleisesti hyödyllisiks, kuten luonnonsuojelu yms. Yleensä sen merkityksellisyyden huomaa, kun se puuttuu.

Per se

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat