Seuraa 
Viestejä45973

Uusien tutkimusten mukaan koko maailankaikkeuden kehitys saattaa noudataa biologisen evoluution malleja ja luonnonvalintaa ainakin osittain.

Tosi mielenkiintoinen tutkimus

http://phys.org/news/2013-05-universe-e ... holes.html

Sivut

Kommentit (37)

Damasio
Uusien tutkimusten mukaan koko maailankaikkeuden kehitys saattaa noudataa biologisen evoluution malleja ja luonnonvalintaa ainakin osittain.
Tosi mielenkiintoinen tutkimus
http://phys.org/news/2013-05-universe-e ... holes.html



Muistan nähneeni tuon ajatuksen jossakin, olikohan se jossain Fermin paradoksia käsittelevässä kirjassa (joka varmaankin perustui johonkin alkuperäisempään lähteeseen). Jos ajatellaan että mustan aukon entropia on se mitä Bekenstein-Hawkingin kaava sanoo eli havaintohorisontin pinta-ala jaettuna Planckin alalla (eli Hawkingin säteilynä pitkän ajan kuluessa aukon haihtumiseen asti säteilevien fotonien lukumäärä, eli aukon massa muutettuna pitkäaaltoisiksi fotoneiksi joiden aallonpituus on sama kuin aukon säde), niin voidaan kai myös ajatella että muodostamalla mahdollisimman isoja aukkoja kaikkeus maksimoi entropian tuottonopeutta mahdollisimman tehokkaasti (jos ajatellaan että entropia "realisoituu" jo sillä hetkellä kun aukko muodostuu eikä vasta sitten kun Hawkingin säteily tulee ulos), eli että isojen aukkojen synnyttely olisi ikäänkuin vain seurausta jonkinlaisesta hieman yleistetystä toisesta pääsäännöstä (yleistetystä sen vuoksi että oletetaan paitsi entropian itsensä maksimoituvan, myös entropian tuottonopeuden).

Jos ajattelee mustaa aukkoa ikäänkuin ekstrapolaationa esim. neutronitähdestä, niin kyse on tavallaan siitä että kun aukko syntyy, niin sisälle syntyy suuri määrä positiivista energiaa (eli materiaa), josta suurimman osan kuitenkin kumoaa aukon gravitaation negatiivinen potentiaalienergia jos tarkastellaan asiaa aukon ulkopuolelta käsin. Konkreettisesti, aukkoon putoava materia kuumenee vuorovesivoimien takia eli saa lisää energiaa, ja lisäenergia on lisämassaa. Onhan neutronitähtikin erittäin kuuma juuri muodostumisensa jälkeen koska suuri määrä gravitaatioenergiaa on vapautunut. Musta aukko olisi sitten vielä tavattoman paljon "kuumempi". Ehkä voi kvalitatiivisesti ajatella että aukon sisällä on karkeasti yhtä monta hiukkasta kuin mitä sen (meidän näkemä) massa muutettuna pitkäaaltoisiksi fotoneiksi (eli aukon entropia, vapaan hiukkasjoukon entropiahan on yksinkertaisesti verrannollinen hiukkasten lukumäärään), mutta hiukkaset ovat aukon "sisältä katsottuna" Planckin massaisia - jotka arvatenkin sitten hajoavat heti pienemmiksi, taaskin sen uuden universumin näkökulmasta katsottuna, prosessissa joka muistuttaa alkuräjähdystä.

Se tuossa kuvassa tosin vähän minua häiritsee että miten käy syntyneen universumin kun aukko emouniversumissa on höyrystynyt pois. Ilmeisesti universumin käy silloin huonosti, mutta miten se näkyy universumin sisältä katsottuna. Tuosta kysymyksestä minulla ei ole edes kvalitatiivista mielikuvaa. Myös se miten käy kahden mustan aukon törmätessä ja sulautuessa on vähän pelottava.

Eusa
Seuraa 
Viestejä18617

Havaintojemme perusteella kaikkeus koostuu johdonmukaisuusketjuista, jotka ovat levittäytyneet virittäminsä vapausastein määrittyneeseen tilaan. Yksinkertaisesti sanottuna kaikkeus vaikuttaa määrittävän itse itsensä. Tämä johtaa ajatukseen, ettei koko kaikkeus voi olla millään mittarilla verrannollinen mihinkään. Siten kaikkeuden supistuminen ja laajeneminen on määriteltävä diversiteettisuureena: mitä enemmän rakennetta sitä enemmän voi esiintyä skaalautuvia alueita supistuen eli tiivistyen tai laajeten eli harventuen. Määrältään säilyvä kokonaisdiversiteetti edellyttää, että kun jossain laajennutaan, toisaalla supistutaan. Ainoastaan diversiteettipotentiaalin kokonaismäärän lisääntyminen tai vähentyminen mahdollistaa yksisuuntaisen tiheysfunktion. Supernovissa nähdään esimerkki syklisyydestä. Jos kaikki havainnot voidaan mallintaa syklisinä, ainemäärän voisi ajatella olevan vakio. Kuitenkin laajentumishavaintoa voidaan todeta niin pitkältä johdonmukaisuusjänteeltä, että kokonaisdiversiteetti näyttäisi jatkuvasti kasvavalta. Syntyykö siis jatkuvasti uutta ainetta ja uutta tilaa? Jos syntyy, mikä on sen merkitys gravitaatiolle, inertialle, ajalle ja energialle? Jos ei, entä sitten? Onko tällaiseen peruskysymykseen konsensusnäkemystä?

Eräs ajatus lienee, että alussa kaikki energia oli äärimmäisen tiheänä "pisteenä", josta se alkoi harventua kohti nykytilannetta. Voisiko toinen vaihtoehto olla energian eli diversiteetin jakautuminen, uusien kvanttipakettien voimakas syntyminen ensin määrittäen vähäisellä määrällään pienemmän tilavuuden ja suuren tiheyden, joka diversiteetin lisääntyessä harveni laajemmaksi määrittyvään tilaan?

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä6433
Eusa
Havaintojemme perusteella kaikkeus koostuu johdonmukaisuusketjuista, jotka ovat levittäytyneet virittäminsä vapausastein määrittyneeseen tilaan. Yksinkertaisesti sanottuna kaikkeus vaikuttaa määrittävän itse itsensä. Tämä johtaa ajatukseen, ettei koko kaikkeus voi olla millään mittarilla verrannollinen mihinkään. Siten kaikkeuden supistuminen ja laajeneminen on määriteltävä diversiteettisuureena: mitä enemmän rakennetta sitä enemmän voi esiintyä skaalautuvia alueita supistuen eli tiivistyen tai laajeten eli harventuen. Määrältään säilyvä kokonaisdiversiteetti edellyttää, että kun jossain laajennutaan, toisaalla supistutaan. Ainoastaan diversiteettipotentiaalin kokonaismäärän lisääntyminen tai vähentyminen mahdollistaa yksisuuntaisen tiheysfunktion. Supernovissa nähdään esimerkki syklisyydestä. Jos kaikki havainnot voidaan mallintaa syklisinä, ainemäärän voisi ajatella olevan vakio. Kuitenkin laajentumishavaintoa voidaan todeta niin pitkältä johdonmukaisuusjänteeltä, että kokonaisdiversiteetti näyttäisi jatkuvasti kasvavalta. Syntyykö siis jatkuvasti uutta ainetta ja uutta tilaa? Jos syntyy, mikä on sen merkitys gravitaatiolle, inertialle, ajalle ja energialle? Jos ei, entä sitten? Onko tällaiseen peruskysymykseen konsensusnäkemystä?

Eräs ajatus lienee, että alussa kaikki energia oli äärimmäisen tiheänä "pisteenä", josta se alkoi harventua kohti nykytilannetta. Voisiko toinen vaihtoehto olla energian eli diversiteetin jakautuminen, uusien kvanttipakettien voimakas syntyminen ensin määrittäen vähäisellä määrällään pienemmän tilavuuden ja suuren tiheyden, joka diversiteetin lisääntyessä harveni laajemmaksi määrittyvään tilaan?




Mielenkiintoinen tulkinta. Yhdyn täydesti tuohon alkuun: ”Yksinkertaisesti sanottuna kaikkeus vaikuttaa määrittävän itse itsensä” ja ”ettei koko kaikkeus voi olla millään mittarilla verrannollinen mihinkään”.

Mutta tuohon potentiaalin lisääntymiseen/vähentymiseen olen toisella kannalla. Jos kosmos käsitetään yo. lauseillasi, niin yksinkertaisesti mistä tuo ”lisäpotentiaali” (tai ”uudet kvanttipaketit”) tulisivat? Voit väittää, että onhan sillä nytkin potentiaalia. Mutta Standarditeorian mukaan tuo potentiaalikin on KESKIMÄÄRIN nolla. Ei siis synny uutta ainetta ja tilaa. Diversiteetin lisääntyminen ei tarkoita lisäenergian saamista jostain. Supernovavertaus on huono: siinähän vain rakennetaan vedystä raskaampia alkuaineita, mikään ei vähene/lisäänny.

Yksinkertainen selitys on pimeän energian ja gravitaation ”taistelu” eli perus”henkien” tasapainottelu.

Eusa
Seuraa 
Viestejä18617
Lentotaidoton
Eusa
Havaintojemme perusteella kaikkeus koostuu johdonmukaisuusketjuista, jotka ovat levittäytyneet virittäminsä vapausastein määrittyneeseen tilaan. Yksinkertaisesti sanottuna kaikkeus vaikuttaa määrittävän itse itsensä. Tämä johtaa ajatukseen, ettei koko kaikkeus voi olla millään mittarilla verrannollinen mihinkään. Siten kaikkeuden supistuminen ja laajeneminen on määriteltävä diversiteettisuureena: mitä enemmän rakennetta sitä enemmän voi esiintyä skaalautuvia alueita supistuen eli tiivistyen tai laajeten eli harventuen. Määrältään säilyvä kokonaisdiversiteetti edellyttää, että kun jossain laajennutaan, toisaalla supistutaan. Ainoastaan diversiteettipotentiaalin kokonaismäärän lisääntyminen tai vähentyminen mahdollistaa yksisuuntaisen tiheysfunktion. Supernovissa nähdään esimerkki syklisyydestä. Jos kaikki havainnot voidaan mallintaa syklisinä, ainemäärän voisi ajatella olevan vakio. Kuitenkin laajentumishavaintoa voidaan todeta niin pitkältä johdonmukaisuusjänteeltä, että kokonaisdiversiteetti näyttäisi jatkuvasti kasvavalta. Syntyykö siis jatkuvasti uutta ainetta ja uutta tilaa? Jos syntyy, mikä on sen merkitys gravitaatiolle, inertialle, ajalle ja energialle? Jos ei, entä sitten? Onko tällaiseen peruskysymykseen konsensusnäkemystä?

Eräs ajatus lienee, että alussa kaikki energia oli äärimmäisen tiheänä "pisteenä", josta se alkoi harventua kohti nykytilannetta. Voisiko toinen vaihtoehto olla energian eli diversiteetin jakautuminen, uusien kvanttipakettien voimakas syntyminen ensin määrittäen vähäisellä määrällään pienemmän tilavuuden ja suuren tiheyden, joka diversiteetin lisääntyessä harveni laajemmaksi määrittyvään tilaan?




Mielenkiintoinen tulkinta. Yhdyn täydesti tuohon alkuun: ”Yksinkertaisesti sanottuna kaikkeus vaikuttaa määrittävän itse itsensä” ja ”ettei koko kaikkeus voi olla millään mittarilla verrannollinen mihinkään”.

Mutta tuohon potentiaalin lisääntymiseen/vähentymiseen olen toisella kannalla. Jos kosmos käsitetään yo. lauseillasi, niin yksinkertaisesti mistä tuo ”lisäpotentiaali” (tai ”uudet kvanttipaketit”) tulisivat? Voit väittää, että onhan sillä nytkin potentiaalia. Mutta Standarditeorian mukaan tuo potentiaalikin on KESKIMÄÄRIN nolla. Ei siis synny uutta ainetta ja tilaa. Diversiteetin lisääntyminen ei tarkoita lisäenergian saamista jostain. Supernovavertaus on huono: siinähän vain rakennetaan vedystä raskaampia alkuaineita, mikään ei vähene/lisäänny.

Yksinkertainen selitys on pimeän energian ja gravitaation ”taistelu” eli perus”henkien” tasapainottelu.


Diversiteetti, monimuotoisuus, kompleksisuus, entropia - siinä aiheeseen liittyviä käsitteitä. Ideani perustuu siihen, että jos määrittäjä on kvantittunut, on vain rajallinen määrä yhdistelmiä, joita määrittää. Siksi uusia yhdistelmiä varten tarvitaan uusia kvantteja.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä6433

Mitä uusia yhdistelmiä varten? Missä sellaisia havaitset? Standarditeorianhan mukaan (keskimäärin nolla-arvoista) energiaa vain lykätään paikasta toiseen (ja näin syntyvät nuo diversiteetti, monimuotoisuus ja kompleksisuus). Entropian myötä tämä energia kuitenkin laimentuu niin, että rakenteita ei enää yksinkertaisesti muotoudu (potentiaali hiipuu entropian kasvuun).

Eusa
Seuraa 
Viestejä18617
Lentotaidoton
Mitä uusia yhdistelmiä varten? Missä sellaisia havaitset? Standarditeorianhan mukaan (keskimäärin nolla-arvoista) energiaa vain lykätään paikasta toiseen (ja näin syntyvät nuo diversiteetti, monimuotoisuus ja kompleksisuus). Entropian myötä tämä energia kuitenkin laimentuu niin, että rakenteita ei enää yksinkertaisesti muotoudu (potentiaali hiipuu entropian kasvuun).

Ymmärtääkseni triviaaliharha piilee siinä, että tila-avaruus ajatellaan jatkuvaksi. Jos kvanttipaketit kuitenkin virittävät tilaa ja vähintään 4-ulotteista kaikkeutta, tarvitaan tietty energiayhdistelmä jonkin tilamäärän virittämiseksi. Jos emme hyväksy absoluuttista taustatilaa, jossa aine vain liikkuu ja etääntyy toisista aineista vaikka loputtomiin, meidän tulee löytää geometria, jossa massiivinen liikkuva aine määrittää kaikkeuden mittoja, miksei säteilykin, mutta ei se viileäksi "miltei tyhjyydeksi" voi silloin ulottua vaan jos aineen jakauma tasoittuu, vähenee sen virittämän kaikkeuden volyymin määrä ja siten tilan määräkin supistuisi. Diversiteetti rypistää kaikkeuden volyymia ja mahdollistaa laajemmat tyhjät välitilat.

Voihan toki olla niin, että kerrassaan vieläkin on aineella matkaa muodostaa raskaampia ja raskaampia kondensaatteja, jotka virittävät suhteessa laajempia harvoja kuplia ilman uuden lisäaineen muodostumista.

Hellin luonnollisesti ideaa aine-antiaine -parinmuodostuksesta. Annihilaatiot jäävät tappiolle gravitaatiokentissä ja laajenevassa liikkeessä sekä muutoksissa, joissa osa antihiukkasista loukkuuntuu hadroneihin leptoneiden lomittuessa. Neljästä myonista ja viidestä anti-myonista saadaan protoni.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä6433

Minusta tuo lause ” meidän tulee löytää geometria, jossa massiivinen liikkuva aine määrittää kaikkeuden mittoja,” on väärin ja sen myötä kaikki. Kun tilanne nimenomaan on se, että avaruus itse (siis pimeän energian potentiaali) määrittää kaikkeuden mittoja ja massiivinen aine vain myötäilee sen laajentumista. Eli massiivisella aineella (ja säteilyn energialla) ei oikeastaan ole mitään muuta substanssia kuin olla vain gravitaation lähteenä tämän mylläkän keskellä (ja panna hanttiin).
Ei tule tietenkään hyväksyä absoluuttista taustatilaa, mutta tulee hyväksyä vain pimeän energian luoma ”taustatila”. Probleema tietysti on, että emme edes tiedä pimeän energian suuruutta.

Eusa
Seuraa 
Viestejä18617
Lentotaidoton
Minusta tuo lause ” meidän tulee löytää geometria, jossa massiivinen liikkuva aine määrittää kaikkeuden mittoja,” on väärin ja sen myötä kaikki. Kun tilanne nimenomaan on se, että avaruus itse (siis pimeän energian potentiaali) määrittää kaikkeuden mittoja ja massiivinen aine vain myötäilee sen laajentumista. Eli massiivisella aineella (ja säteilyn energialla) ei oikeastaan ole mitään muuta substanssia kuin olla vain gravitaation lähteenä tämän mylläkän keskellä (ja panna hanttiin).
Ei tule tietenkään hyväksyä absoluuttista taustatilaa, mutta tulee hyväksyä vain pimeän energian luoma ”taustatila”. Probleema tietysti on, että emme edes tiedä pimeän energian suuruutta.

Minusta puolestaan on lähtökohtaisesti ongelmallista lähteä jakamaan energiaa sellaiseen, joka määrittää mittoja ja sellaiseen, joka pistää vaan hanttiin.

Minun hypoteesissani on tosin myös jako, matemaattinen: pisteintegraalissa kaikki pisteet pyrkivät säilyttämään keskinäiset etäisyytensä ja yhteiset liiketilansa (inertia, pimeä energiatausta) mutta samainen integraali vakiomittaisten ainesidosten ulotteellisen aalto-, värähtely-, spinaali- ja lineaariliikkeen myötä tuottaa kaarevuutena havaittavan liikegeometrian ( gravitaatio, synkronoituna pimeä massa).

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä6433

Eusa: Minusta puolestaan on lähtökohtaisesti ongelmallista lähteä jakamaan energiaa sellaiseen, joka määrittää mittoja ja sellaiseen, joka pistää vaan hanttiin.

Tämä on minusta täysin ymmärrettävää, jos kosmoksen (keskimääräinen) energia on nolla. Sinä ymmärrät kosmoksella olevan nettoenergiaa.

Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976
Lentotaidoton
Eusa: Minusta puolestaan on lähtökohtaisesti ongelmallista lähteä jakamaan energiaa sellaiseen, joka määrittää mittoja ja sellaiseen, joka pistää vaan hanttiin.

Tämä on minusta täysin ymmärrettävää, jos kosmoksen (keskimääräinen) energia on nolla. Sinä ymmärrät kosmoksella olevan nettoenergiaa.


Ekan kerran luin termin "maailmankaikkeuden evoluutio". En ehtinyt vielä kahlaamaan ketjua läpi, mutta Lentotaidottoman viittaus kosmoksen keskimääräiseen energiaan, ja siihen että se on nolla, pitää mielestäni paikkansa.SIlloin ei tarvitse murehtia mistään energian säilymislaeista, eikä mistään muustakaan, kun miettii universumin evoluutiota... Valitettavasti osa keskustelijoista ajattelee että universumilla on nettoenergiaa...

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä6433

Cosmological natural selection proposes that, if new universes are born inside black holes, a 'multiverse' of many possible universes could be shaped by a process similar to natural selection so that successive generations of universes evolve to become better at making black holes.
The researchers point out that the evolution of universes is in many ways very different from the evolution of animals. For a start, in a multiverse of many possible universes there is no real concept of change over time. However, their models of evolving universes are quite similar to models of bacterial evolution – where generations evolve out of the asexual budding of cells.

Tämähän on sinänsä vanha idea siitä, että kosmosten evoluutio suosisi universumeja, jotka parhaiten mahdollistavat (joiden ”luonnonvalinta” suosisi) mustien aukkojen syntymisen ja sitä myötä taas uusien ja uusien universumien kehityksen. Ei taida kuitenkaan olla kovin suosittu idea (teoriaksi sitä ei voi kutsua).

Eusa
Seuraa 
Viestejä18617
Lentotaidoton
Eusa: Minusta puolestaan on lähtökohtaisesti ongelmallista lähteä jakamaan energiaa sellaiseen, joka määrittää mittoja ja sellaiseen, joka pistää vaan hanttiin.

Tämä on minusta täysin ymmärrettävää, jos kosmoksen (keskimääräinen) energia on nolla. Sinä ymmärrät kosmoksella olevan nettoenergiaa.


Minkä suhteen kaikkeudella voisi laskea olevan nettoenergiaa?

Nyt tullaan energian määrittelyn ydinalueelle. Liike-energioiden voidaan katsoa triviaalisti olevan keskimäärin nollavektori. Samoin kiihtyvyyksien tekemä työ on kaikkiaan triviaalisti nollasummavektori (voima ja vastavoima). Nämä nimenomaan sen perusteella, että kaikkeus on kaikki ja vain sisäisin suhtein rakentunut.

Sitten on potentiaalienergiat ja massa. Säteily säteilypaineineen rinnastuu liike-energiaan.

Potentiaalin voimme määritellä tilavirityksen määränä ja se on aina positiivinen. Jotta voisi kumoutua potentiaali tarvitsee vastapoolin, ansoittuneen energiapaketin, massallisen hiukkasen. Kaikkeuden hahmottamisen yhdeksi prinsiipiksi voisi ottaa "mitä enemmän tilaa sitä enemmän massaa".

Kuitenkin, kuten aiemmin viittasin gravitaatioon, joka syntyy massapiste-tilaviritys-harmoniaan vääjäämättä kehittyvästä muutoksesta ulotteisten sidoskimppujen kieppuessa, tullaan johtopäätökseen, että massan invarianssi pätee vain yhteisissä tiukoissa tarkastelukehyksissään. Suhteellinen liike antaa massaa.

Koska suhteellista liikettä voi äärellisessä joukossa olla äärellinen jakauma, päädyn tulokseen, ettei laajenemisliike eli harventuminen koko kaikkeudessa voi edetä mielivaltaisen pitkälle ilman, että diversiteetti myös kasvaa. Se tarkoittaa, että pelkistytään toteamukseen "mitä enemmän tilaa sitä enemmän hiukkasia". Tosin hiukkasten muodostuminen hidastuu koko ajan ja saattaa jollain Planckin rajalla loppua kokonaan ja kaikkeus jäädä steady state -tilanteeseen. Ollaanko jo siinä, vaikea todeta, mutta pimeän energian eli kiihtyvän laajenemisen ymmärrän väärinkäsitetyksi illuusioksi (eri aikakehykset energiatiheyden mukaan, muuttuva valonnopeus,...)

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä6433

No kosmoksen nettoenergianhan minäkin kyseenalaistin. Epäilin sinun kosmoksellasi sellaisen olevan.

Niinkuin hyvin tiedät on massa sekundäärinen kvanttiominaisuus (eli Higgsin kentän antama illuusio). Itse kentällä toki on nollasta poikkeava arvo (tosin hyvin pieni).

Ainoa varteenotettava potentiaalin lähde kosmoksessa on ns. pimeä energia, eli kosmoksen sisäinen ominaisuus (sinun ”tilaviritys”). Laajenemisen seurauksena tämä potentiaali ei tietystikään vähene tippaakaan, se vain laimenee. Eli rakenteita (diversiteettiä) ei enää synny. Gravitaatio (massa, negatiivinen energia) panee pimeälle energialle hantiin, mutta vain hyvin laimeasti ja lopulta ei ollenkaan (vaikka sekään ei absoluuttisesti vähene mihinkään). Nollasta olet sinä syntynyt ja nollaan olet päätyvä.

Eusa
Seuraa 
Viestejä18617
Lentotaidoton
No kosmoksen nettoenergianhan minäkin kyseenalaistin. Epäilin sinun kosmoksellasi sellaisen olevan.

Niinkuin hyvin tiedät on massa sekundäärinen kvanttiominaisuus (eli Higgsin kentän antama illuusio). Itse kentällä toki on nollasta poikkeava arvo (tosin hyvin pieni).

Ainoa varteenotettava potentiaalin lähde kosmoksessa on ns. pimeä energia, eli kosmoksen sisäinen ominaisuus (sinun ”tilaviritys”). Laajenemisen seurauksena tämä potentiaali ei tietystikään vähene tippaakaan, se vain laimenee. Eli rakenteita (diversiteettiä) ei enää synny. Gravitaatio (massa, negatiivinen energia) panee pimeälle energialle hantiin, mutta vain hyvin laimeasti ja lopulta ei ollenkaan (vaikka sekään ei absoluuttisesti vähene mihinkään). Nollasta olet sinä syntynyt ja nollaan olet päätyvä.


Ajattelumme ydinero on siinä, että käsityksessäsi kaikkeudella on sen sisällöstä riippumaton ominaisuus: tilaexpansio, pimeä energia. Minä puolestani ajattelen, että sisältö ratkaisee: käytän siksi sanaa "tilaviritys", että sen aiheuttaa massa.

Massa on suure, joka mitataan kerrallaan yhdestä suljetusta järjestelmästä, on pisteintegraali ja sen vaikutus triviaalisti yleensä voidaan asettaa suljetun järjestelmän painopisteeseen. Havaittu on, että massallisilla järjestelmillä ja tilalla on geometrinen yhteys. Miksi unohtaa tämä suhdetasapaino ja tuoda peliin pimeä energia?

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Barbaari
Seuraa 
Viestejä13621

Idea tuosta on aika vanha josta luin vuosia sitten Smolin Leen palkintoja niittäneestä kirjasta Life of the cosmoksesta joka kyllä on sellainen että sitä voisi suositella ihmisille. Kyseinen malli voi olla yksi vakavimmin otettavista teorioista sille miten maailmankaikkeus on syntynyt ja kehittynyt. Mikä on ehkä uutta tuossa niin pdfssä näytti olevan matemaattinen kaava tuolle miten universumit kehittyvät.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä6433

Eusa: Ajattelumme ydinero on siinä, että käsityksessäsi kaikkeudella on sen sisällöstä riippumaton ominaisuus: tilaexpansio, pimeä energia. Minä puolestani ajattelen, että sisältö ratkaisee: käytän siksi sanaa "tilaviritys", että sen aiheuttaa massa.

Kyllä näin on. Olen itse sitä mieltä (oikein tai väärin), ettei kosmoksella ole (varsinaista) sisältöä (vain väiaikaista lainaa). Jos ajatellaan Heisenbergin epätarkkuuslausetta, niin 0-energiainen kosmos voi elää ikuisesti. Siis vain (helvetin pitkä) kvanttifluktuaatio.

Barbaari
Seuraa 
Viestejä13621

Tämä on mielenkiintoinen aihe josta keskustelisi mielellään lisää, nykyään palsta on tieteellisellä tasolla melkoisen alhaalla. Kaava mikä esitetään käsittääkseni on se mekanismi millä teorian mukaan mustat aukot kykenisivät siirtämään ominaisuuksiaan vauvamaailmankaikkeuksiin. Mitä mieltä olette kaavasta joka löytyy sieltä pdf:stä, uutisartikkelin lähteistä?

http://www.zoo.ox.ac.uk/group/gardner/p ... n_2013.pdf

Onko muut lukeneet Smolin Leen Life of the cosmosta johon pdf:kin viittaa?

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä6433

Tässä Smolinin kritiikkiä :In a critical review of The Life of the Cosmos, astrophysicist Joe Silk suggested that our universe falls short by about four orders of magnitude from being maximal for the production of black holes.[6] In his book Questions of Truth, particle physicistJohn Polkinghorne puts forward another difficulty with Smolin's thesis: one cannot impose the consistent multiversal time required to make the evolutionary dynamics work, since short-lived universes with few descendants would then dominate long-lived universes with many descendants.[7] These criticisms were refuted in detail in Smolin’s book, Life of the Cosmos, and later scientific papers.
When Smolin published the theory in 1992, he proposed as a prediction of his theory that no neutron star should exist with a mass of more than 1.6 times the mass of the sun.[citation needed] Later this figure was raised to two solar masses following more precise modeling of neutron star interiors by nuclear astrophysicists. If a more massive neutron star was ever observed, it would show that our universe's natural laws were not tuned for maximal black hole production, because the mass of the strange quark could be retuned to lower the mass threshold for production of a black hole. A 2-solar-mass pulsar was discovered in 2010.[8]

Aiheesta on keskusteltu aiemminkin:
Tässä ansiokkaan Spin O:llan (missä muuuten olet Spinu?) selostusta Smolinista. Siinä lopussa linkki 2008 keskusteluun asiasta:

"Lee Smolin: Alkuräjähdystä edelsi musta aukko.
Smolin esitti hypoteesinsa mustan aukon synnyttämästä alkuräjähdyksestä vuonna 1992, joten kyseessä ei ole niin uusi idea kuin ohjelmasta voisi ymmärtää. Smolinin ideassa mustat aukot muodostaisivat aukon oletetulle toiselle puolelle toisen universumin. Mallissa tapahtuisi eräänlaista universumeiden evoluutiota mustien aukkojen synnyttäessä uusia tytäruniversumeita, joiden luonnonvakioiden arvot voisivat hieman poiketa toisistaan. Näin ollen yleistyisivät sellaiset maailmankaikkeudet, jotka tuottaisivat tehokkaasti mustia aukkoja.

Smolinin mukaan hänen teoriansa olisi kumottavissa mm. osoittamalla että meidän universumissamme olisi olemassa yli 1,6 kertaa Auringon massaisia neutronitähtiä, jotka eivät ole luhistuneet mustiksi aukoiksi (kts. Smolin, The status of cosmological natural selection, s.8 ). Viime vuonna löydettiinkin noin 2 kertaa Auringon massainen neutronitähti: Shapiro delay measurement of a two solar mass neutron star.

En tiedä mitä mieltä Smolin on teoriastaan nyt, kun se olisi hänen omilla kriteereillään mahdollisesti kumottu.

Smolin popularisoi teoriaansa vuonna 1997 julkaistussa kirjassaan The Life of the Cosmos.

Ja aiheesta on ketju: tahtitiede-ja-avaruus-f6/musta-aukko-luo-maailmankaikkeuden-lee-smolin-t35281.html"

Barbaari
Seuraa 
Viestejä13621

Tuossa on tuo että lyhytkestoiset universumit olisivat yleisempiä mutta siihen liittyy se että mustia aukkoja ei voi syntyä ainakaan kovinkaan paljoa ellei tähdet tuota raskaampia alkuaineita. Oli life of the cosmoksessa jotain laskujakin millä muistaakseni osoitettiin että tämä meidän maailmankaikkeus on se mikä teoriassa tuottaisi eniten mustia aukkoja ja muut vaihtoehdot johtaisi ennenpitkää sukupuuttoon. Laskelmat, jos olivat oikein mitä esitti, osoittivat todennäköisyyksillä tämän teorian puolesta. Tuossa vastajulkaistusta kaavasta selviäisi ehkä se että pystyvätkö lyhytikäiset maailmankaikkeudet tuottamaan maailmankaikkeuskelpoisia mustia-aukkoja. Maailmankaikkeuskelpoisella tarkoitan sitä että kun ominaisuuksia siirtyy teorian mukaan vauvamaailmankaikkeuksiin niin että minkälaatuisiksi loppujen lopuksi vauvamaailmankaikkeudet kehittyvät.

Pulsareista en osaa sanoa juurikaan mitään.

Smolin Leeltä olen lukenut joskus myös kvanttipainovoiman (2001) mutta sen verran aikaa ettei siitä jäänyt sen enempää mitä life of the cosmoksesta. Muistikuvani mukaan kyseinen kirja ei käsitellyt enää tätä samaa teoriaa vaan oli enempi kvanttifysiikan yritystä yhdistää se painovoimateoriaan. Sen jälkeisiä kirjoja en ole kyseiseltä henkilöltä lukenut enkä tiedä mitä mieltä on tuosta 2010 pulsarilöydöstä tai tuosta vastajulkaistusta laskelmasta.

Alkuperäinen ajatus kuitenkin on melkoisen kiehtova.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat