Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Uusien tutkimusten mukaan koko maailankaikkeuden kehitys saattaa noudataa biologisen evoluution malleja ja luonnonvalintaa ainakin osittain.

Tosi mielenkiintoinen tutkimus

http://phys.org/news/2013-05-universe-e ... holes.html

Sivut

Kommentit (37)

Vierailija
Damasio
Uusien tutkimusten mukaan koko maailankaikkeuden kehitys saattaa noudataa biologisen evoluution malleja ja luonnonvalintaa ainakin osittain.
Tosi mielenkiintoinen tutkimus
http://phys.org/news/2013-05-universe-e ... holes.html



Muistan nähneeni tuon ajatuksen jossakin, olikohan se jossain Fermin paradoksia käsittelevässä kirjassa (joka varmaankin perustui johonkin alkuperäisempään lähteeseen). Jos ajatellaan että mustan aukon entropia on se mitä Bekenstein-Hawkingin kaava sanoo eli havaintohorisontin pinta-ala jaettuna Planckin alalla (eli Hawkingin säteilynä pitkän ajan kuluessa aukon haihtumiseen asti säteilevien fotonien lukumäärä, eli aukon massa muutettuna pitkäaaltoisiksi fotoneiksi joiden aallonpituus on sama kuin aukon säde), niin voidaan kai myös ajatella että muodostamalla mahdollisimman isoja aukkoja kaikkeus maksimoi entropian tuottonopeutta mahdollisimman tehokkaasti (jos ajatellaan että entropia "realisoituu" jo sillä hetkellä kun aukko muodostuu eikä vasta sitten kun Hawkingin säteily tulee ulos), eli että isojen aukkojen synnyttely olisi ikäänkuin vain seurausta jonkinlaisesta hieman yleistetystä toisesta pääsäännöstä (yleistetystä sen vuoksi että oletetaan paitsi entropian itsensä maksimoituvan, myös entropian tuottonopeuden).

Jos ajattelee mustaa aukkoa ikäänkuin ekstrapolaationa esim. neutronitähdestä, niin kyse on tavallaan siitä että kun aukko syntyy, niin sisälle syntyy suuri määrä positiivista energiaa (eli materiaa), josta suurimman osan kuitenkin kumoaa aukon gravitaation negatiivinen potentiaalienergia jos tarkastellaan asiaa aukon ulkopuolelta käsin. Konkreettisesti, aukkoon putoava materia kuumenee vuorovesivoimien takia eli saa lisää energiaa, ja lisäenergia on lisämassaa. Onhan neutronitähtikin erittäin kuuma juuri muodostumisensa jälkeen koska suuri määrä gravitaatioenergiaa on vapautunut. Musta aukko olisi sitten vielä tavattoman paljon "kuumempi". Ehkä voi kvalitatiivisesti ajatella että aukon sisällä on karkeasti yhtä monta hiukkasta kuin mitä sen (meidän näkemä) massa muutettuna pitkäaaltoisiksi fotoneiksi (eli aukon entropia, vapaan hiukkasjoukon entropiahan on yksinkertaisesti verrannollinen hiukkasten lukumäärään), mutta hiukkaset ovat aukon "sisältä katsottuna" Planckin massaisia - jotka arvatenkin sitten hajoavat heti pienemmiksi, taaskin sen uuden universumin näkökulmasta katsottuna, prosessissa joka muistuttaa alkuräjähdystä.

Se tuossa kuvassa tosin vähän minua häiritsee että miten käy syntyneen universumin kun aukko emouniversumissa on höyrystynyt pois. Ilmeisesti universumin käy silloin huonosti, mutta miten se näkyy universumin sisältä katsottuna. Tuosta kysymyksestä minulla ei ole edes kvalitatiivista mielikuvaa. Myös se miten käy kahden mustan aukon törmätessä ja sulautuessa on vähän pelottava.

Eusa
Seuraa 
Viestejä14797
Liittynyt16.2.2011

Havaintojemme perusteella kaikkeus koostuu johdonmukaisuusketjuista, jotka ovat levittäytyneet virittäminsä vapausastein määrittyneeseen tilaan. Yksinkertaisesti sanottuna kaikkeus vaikuttaa määrittävän itse itsensä. Tämä johtaa ajatukseen, ettei koko kaikkeus voi olla millään mittarilla verrannollinen mihinkään. Siten kaikkeuden supistuminen ja laajeneminen on määriteltävä diversiteettisuureena: mitä enemmän rakennetta sitä enemmän voi esiintyä skaalautuvia alueita supistuen eli tiivistyen tai laajeten eli harventuen. Määrältään säilyvä kokonaisdiversiteetti edellyttää, että kun jossain laajennutaan, toisaalla supistutaan. Ainoastaan diversiteettipotentiaalin kokonaismäärän lisääntyminen tai vähentyminen mahdollistaa yksisuuntaisen tiheysfunktion. Supernovissa nähdään esimerkki syklisyydestä. Jos kaikki havainnot voidaan mallintaa syklisinä, ainemäärän voisi ajatella olevan vakio. Kuitenkin laajentumishavaintoa voidaan todeta niin pitkältä johdonmukaisuusjänteeltä, että kokonaisdiversiteetti näyttäisi jatkuvasti kasvavalta. Syntyykö siis jatkuvasti uutta ainetta ja uutta tilaa? Jos syntyy, mikä on sen merkitys gravitaatiolle, inertialle, ajalle ja energialle? Jos ei, entä sitten? Onko tällaiseen peruskysymykseen konsensusnäkemystä?

Eräs ajatus lienee, että alussa kaikki energia oli äärimmäisen tiheänä "pisteenä", josta se alkoi harventua kohti nykytilannetta. Voisiko toinen vaihtoehto olla energian eli diversiteetin jakautuminen, uusien kvanttipakettien voimakas syntyminen ensin määrittäen vähäisellä määrällään pienemmän tilavuuden ja suuren tiheyden, joka diversiteetin lisääntyessä harveni laajemmaksi määrittyvään tilaan?

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt26.3.2005
Eusa
Havaintojemme perusteella kaikkeus koostuu johdonmukaisuusketjuista, jotka ovat levittäytyneet virittäminsä vapausastein määrittyneeseen tilaan. Yksinkertaisesti sanottuna kaikkeus vaikuttaa määrittävän itse itsensä. Tämä johtaa ajatukseen, ettei koko kaikkeus voi olla millään mittarilla verrannollinen mihinkään. Siten kaikkeuden supistuminen ja laajeneminen on määriteltävä diversiteettisuureena: mitä enemmän rakennetta sitä enemmän voi esiintyä skaalautuvia alueita supistuen eli tiivistyen tai laajeten eli harventuen. Määrältään säilyvä kokonaisdiversiteetti edellyttää, että kun jossain laajennutaan, toisaalla supistutaan. Ainoastaan diversiteettipotentiaalin kokonaismäärän lisääntyminen tai vähentyminen mahdollistaa yksisuuntaisen tiheysfunktion. Supernovissa nähdään esimerkki syklisyydestä. Jos kaikki havainnot voidaan mallintaa syklisinä, ainemäärän voisi ajatella olevan vakio. Kuitenkin laajentumishavaintoa voidaan todeta niin pitkältä johdonmukaisuusjänteeltä, että kokonaisdiversiteetti näyttäisi jatkuvasti kasvavalta. Syntyykö siis jatkuvasti uutta ainetta ja uutta tilaa? Jos syntyy, mikä on sen merkitys gravitaatiolle, inertialle, ajalle ja energialle? Jos ei, entä sitten? Onko tällaiseen peruskysymykseen konsensusnäkemystä?

Eräs ajatus lienee, että alussa kaikki energia oli äärimmäisen tiheänä "pisteenä", josta se alkoi harventua kohti nykytilannetta. Voisiko toinen vaihtoehto olla energian eli diversiteetin jakautuminen, uusien kvanttipakettien voimakas syntyminen ensin määrittäen vähäisellä määrällään pienemmän tilavuuden ja suuren tiheyden, joka diversiteetin lisääntyessä harveni laajemmaksi määrittyvään tilaan?




Mielenkiintoinen tulkinta. Yhdyn täydesti tuohon alkuun: ”Yksinkertaisesti sanottuna kaikkeus vaikuttaa määrittävän itse itsensä” ja ”ettei koko kaikkeus voi olla millään mittarilla verrannollinen mihinkään”.

Mutta tuohon potentiaalin lisääntymiseen/vähentymiseen olen toisella kannalla. Jos kosmos käsitetään yo. lauseillasi, niin yksinkertaisesti mistä tuo ”lisäpotentiaali” (tai ”uudet kvanttipaketit”) tulisivat? Voit väittää, että onhan sillä nytkin potentiaalia. Mutta Standarditeorian mukaan tuo potentiaalikin on KESKIMÄÄRIN nolla. Ei siis synny uutta ainetta ja tilaa. Diversiteetin lisääntyminen ei tarkoita lisäenergian saamista jostain. Supernovavertaus on huono: siinähän vain rakennetaan vedystä raskaampia alkuaineita, mikään ei vähene/lisäänny.

Yksinkertainen selitys on pimeän energian ja gravitaation ”taistelu” eli perus”henkien” tasapainottelu.

Eusa
Seuraa 
Viestejä14797
Liittynyt16.2.2011
Lentotaidoton
Eusa
Havaintojemme perusteella kaikkeus koostuu johdonmukaisuusketjuista, jotka ovat levittäytyneet virittäminsä vapausastein määrittyneeseen tilaan. Yksinkertaisesti sanottuna kaikkeus vaikuttaa määrittävän itse itsensä. Tämä johtaa ajatukseen, ettei koko kaikkeus voi olla millään mittarilla verrannollinen mihinkään. Siten kaikkeuden supistuminen ja laajeneminen on määriteltävä diversiteettisuureena: mitä enemmän rakennetta sitä enemmän voi esiintyä skaalautuvia alueita supistuen eli tiivistyen tai laajeten eli harventuen. Määrältään säilyvä kokonaisdiversiteetti edellyttää, että kun jossain laajennutaan, toisaalla supistutaan. Ainoastaan diversiteettipotentiaalin kokonaismäärän lisääntyminen tai vähentyminen mahdollistaa yksisuuntaisen tiheysfunktion. Supernovissa nähdään esimerkki syklisyydestä. Jos kaikki havainnot voidaan mallintaa syklisinä, ainemäärän voisi ajatella olevan vakio. Kuitenkin laajentumishavaintoa voidaan todeta niin pitkältä johdonmukaisuusjänteeltä, että kokonaisdiversiteetti näyttäisi jatkuvasti kasvavalta. Syntyykö siis jatkuvasti uutta ainetta ja uutta tilaa? Jos syntyy, mikä on sen merkitys gravitaatiolle, inertialle, ajalle ja energialle? Jos ei, entä sitten? Onko tällaiseen peruskysymykseen konsensusnäkemystä?

Eräs ajatus lienee, että alussa kaikki energia oli äärimmäisen tiheänä "pisteenä", josta se alkoi harventua kohti nykytilannetta. Voisiko toinen vaihtoehto olla energian eli diversiteetin jakautuminen, uusien kvanttipakettien voimakas syntyminen ensin määrittäen vähäisellä määrällään pienemmän tilavuuden ja suuren tiheyden, joka diversiteetin lisääntyessä harveni laajemmaksi määrittyvään tilaan?




Mielenkiintoinen tulkinta. Yhdyn täydesti tuohon alkuun: ”Yksinkertaisesti sanottuna kaikkeus vaikuttaa määrittävän itse itsensä” ja ”ettei koko kaikkeus voi olla millään mittarilla verrannollinen mihinkään”.

Mutta tuohon potentiaalin lisääntymiseen/vähentymiseen olen toisella kannalla. Jos kosmos käsitetään yo. lauseillasi, niin yksinkertaisesti mistä tuo ”lisäpotentiaali” (tai ”uudet kvanttipaketit”) tulisivat? Voit väittää, että onhan sillä nytkin potentiaalia. Mutta Standarditeorian mukaan tuo potentiaalikin on KESKIMÄÄRIN nolla. Ei siis synny uutta ainetta ja tilaa. Diversiteetin lisääntyminen ei tarkoita lisäenergian saamista jostain. Supernovavertaus on huono: siinähän vain rakennetaan vedystä raskaampia alkuaineita, mikään ei vähene/lisäänny.

Yksinkertainen selitys on pimeän energian ja gravitaation ”taistelu” eli perus”henkien” tasapainottelu.


Diversiteetti, monimuotoisuus, kompleksisuus, entropia - siinä aiheeseen liittyviä käsitteitä. Ideani perustuu siihen, että jos määrittäjä on kvantittunut, on vain rajallinen määrä yhdistelmiä, joita määrittää. Siksi uusia yhdistelmiä varten tarvitaan uusia kvantteja.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt26.3.2005

Mitä uusia yhdistelmiä varten? Missä sellaisia havaitset? Standarditeorianhan mukaan (keskimäärin nolla-arvoista) energiaa vain lykätään paikasta toiseen (ja näin syntyvät nuo diversiteetti, monimuotoisuus ja kompleksisuus). Entropian myötä tämä energia kuitenkin laimentuu niin, että rakenteita ei enää yksinkertaisesti muotoudu (potentiaali hiipuu entropian kasvuun).

Eusa
Seuraa 
Viestejä14797
Liittynyt16.2.2011
Lentotaidoton
Mitä uusia yhdistelmiä varten? Missä sellaisia havaitset? Standarditeorianhan mukaan (keskimäärin nolla-arvoista) energiaa vain lykätään paikasta toiseen (ja näin syntyvät nuo diversiteetti, monimuotoisuus ja kompleksisuus). Entropian myötä tämä energia kuitenkin laimentuu niin, että rakenteita ei enää yksinkertaisesti muotoudu (potentiaali hiipuu entropian kasvuun).

Ymmärtääkseni triviaaliharha piilee siinä, että tila-avaruus ajatellaan jatkuvaksi. Jos kvanttipaketit kuitenkin virittävät tilaa ja vähintään 4-ulotteista kaikkeutta, tarvitaan tietty energiayhdistelmä jonkin tilamäärän virittämiseksi. Jos emme hyväksy absoluuttista taustatilaa, jossa aine vain liikkuu ja etääntyy toisista aineista vaikka loputtomiin, meidän tulee löytää geometria, jossa massiivinen liikkuva aine määrittää kaikkeuden mittoja, miksei säteilykin, mutta ei se viileäksi "miltei tyhjyydeksi" voi silloin ulottua vaan jos aineen jakauma tasoittuu, vähenee sen virittämän kaikkeuden volyymin määrä ja siten tilan määräkin supistuisi. Diversiteetti rypistää kaikkeuden volyymia ja mahdollistaa laajemmat tyhjät välitilat.

Voihan toki olla niin, että kerrassaan vieläkin on aineella matkaa muodostaa raskaampia ja raskaampia kondensaatteja, jotka virittävät suhteessa laajempia harvoja kuplia ilman uuden lisäaineen muodostumista.

Hellin luonnollisesti ideaa aine-antiaine -parinmuodostuksesta. Annihilaatiot jäävät tappiolle gravitaatiokentissä ja laajenevassa liikkeessä sekä muutoksissa, joissa osa antihiukkasista loukkuuntuu hadroneihin leptoneiden lomittuessa. Neljästä myonista ja viidestä anti-myonista saadaan protoni.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt26.3.2005

Minusta tuo lause ” meidän tulee löytää geometria, jossa massiivinen liikkuva aine määrittää kaikkeuden mittoja,” on väärin ja sen myötä kaikki. Kun tilanne nimenomaan on se, että avaruus itse (siis pimeän energian potentiaali) määrittää kaikkeuden mittoja ja massiivinen aine vain myötäilee sen laajentumista. Eli massiivisella aineella (ja säteilyn energialla) ei oikeastaan ole mitään muuta substanssia kuin olla vain gravitaation lähteenä tämän mylläkän keskellä (ja panna hanttiin).
Ei tule tietenkään hyväksyä absoluuttista taustatilaa, mutta tulee hyväksyä vain pimeän energian luoma ”taustatila”. Probleema tietysti on, että emme edes tiedä pimeän energian suuruutta.

Eusa
Seuraa 
Viestejä14797
Liittynyt16.2.2011
Lentotaidoton
Minusta tuo lause ” meidän tulee löytää geometria, jossa massiivinen liikkuva aine määrittää kaikkeuden mittoja,” on väärin ja sen myötä kaikki. Kun tilanne nimenomaan on se, että avaruus itse (siis pimeän energian potentiaali) määrittää kaikkeuden mittoja ja massiivinen aine vain myötäilee sen laajentumista. Eli massiivisella aineella (ja säteilyn energialla) ei oikeastaan ole mitään muuta substanssia kuin olla vain gravitaation lähteenä tämän mylläkän keskellä (ja panna hanttiin).
Ei tule tietenkään hyväksyä absoluuttista taustatilaa, mutta tulee hyväksyä vain pimeän energian luoma ”taustatila”. Probleema tietysti on, että emme edes tiedä pimeän energian suuruutta.

Minusta puolestaan on lähtökohtaisesti ongelmallista lähteä jakamaan energiaa sellaiseen, joka määrittää mittoja ja sellaiseen, joka pistää vaan hanttiin.

Minun hypoteesissani on tosin myös jako, matemaattinen: pisteintegraalissa kaikki pisteet pyrkivät säilyttämään keskinäiset etäisyytensä ja yhteiset liiketilansa (inertia, pimeä energiatausta) mutta samainen integraali vakiomittaisten ainesidosten ulotteellisen aalto-, värähtely-, spinaali- ja lineaariliikkeen myötä tuottaa kaarevuutena havaittavan liikegeometrian ( gravitaatio, synkronoituna pimeä massa).

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt26.3.2005

Eusa: Minusta puolestaan on lähtökohtaisesti ongelmallista lähteä jakamaan energiaa sellaiseen, joka määrittää mittoja ja sellaiseen, joka pistää vaan hanttiin.

Tämä on minusta täysin ymmärrettävää, jos kosmoksen (keskimääräinen) energia on nolla. Sinä ymmärrät kosmoksella olevan nettoenergiaa.

Astronomy
Seuraa 
Viestejä3976
Liittynyt12.6.2007
Lentotaidoton
Eusa: Minusta puolestaan on lähtökohtaisesti ongelmallista lähteä jakamaan energiaa sellaiseen, joka määrittää mittoja ja sellaiseen, joka pistää vaan hanttiin.

Tämä on minusta täysin ymmärrettävää, jos kosmoksen (keskimääräinen) energia on nolla. Sinä ymmärrät kosmoksella olevan nettoenergiaa.


Ekan kerran luin termin "maailmankaikkeuden evoluutio". En ehtinyt vielä kahlaamaan ketjua läpi, mutta Lentotaidottoman viittaus kosmoksen keskimääräiseen energiaan, ja siihen että se on nolla, pitää mielestäni paikkansa.SIlloin ei tarvitse murehtia mistään energian säilymislaeista, eikä mistään muustakaan, kun miettii universumin evoluutiota... Valitettavasti osa keskustelijoista ajattelee että universumilla on nettoenergiaa...

"The universe is a big place, perhaps the biggest".
"Those of you who believe in telekinetics, raise my hand".
Kurt Vonnegut
"Voihan fusk." Minä

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt26.3.2005

Cosmological natural selection proposes that, if new universes are born inside black holes, a 'multiverse' of many possible universes could be shaped by a process similar to natural selection so that successive generations of universes evolve to become better at making black holes.
The researchers point out that the evolution of universes is in many ways very different from the evolution of animals. For a start, in a multiverse of many possible universes there is no real concept of change over time. However, their models of evolving universes are quite similar to models of bacterial evolution – where generations evolve out of the asexual budding of cells.

Tämähän on sinänsä vanha idea siitä, että kosmosten evoluutio suosisi universumeja, jotka parhaiten mahdollistavat (joiden ”luonnonvalinta” suosisi) mustien aukkojen syntymisen ja sitä myötä taas uusien ja uusien universumien kehityksen. Ei taida kuitenkaan olla kovin suosittu idea (teoriaksi sitä ei voi kutsua).

Eusa
Seuraa 
Viestejä14797
Liittynyt16.2.2011
Lentotaidoton
Eusa: Minusta puolestaan on lähtökohtaisesti ongelmallista lähteä jakamaan energiaa sellaiseen, joka määrittää mittoja ja sellaiseen, joka pistää vaan hanttiin.

Tämä on minusta täysin ymmärrettävää, jos kosmoksen (keskimääräinen) energia on nolla. Sinä ymmärrät kosmoksella olevan nettoenergiaa.


Minkä suhteen kaikkeudella voisi laskea olevan nettoenergiaa?

Nyt tullaan energian määrittelyn ydinalueelle. Liike-energioiden voidaan katsoa triviaalisti olevan keskimäärin nollavektori. Samoin kiihtyvyyksien tekemä työ on kaikkiaan triviaalisti nollasummavektori (voima ja vastavoima). Nämä nimenomaan sen perusteella, että kaikkeus on kaikki ja vain sisäisin suhtein rakentunut.

Sitten on potentiaalienergiat ja massa. Säteily säteilypaineineen rinnastuu liike-energiaan.

Potentiaalin voimme määritellä tilavirityksen määränä ja se on aina positiivinen. Jotta voisi kumoutua potentiaali tarvitsee vastapoolin, ansoittuneen energiapaketin, massallisen hiukkasen. Kaikkeuden hahmottamisen yhdeksi prinsiipiksi voisi ottaa "mitä enemmän tilaa sitä enemmän massaa".

Kuitenkin, kuten aiemmin viittasin gravitaatioon, joka syntyy massapiste-tilaviritys-harmoniaan vääjäämättä kehittyvästä muutoksesta ulotteisten sidoskimppujen kieppuessa, tullaan johtopäätökseen, että massan invarianssi pätee vain yhteisissä tiukoissa tarkastelukehyksissään. Suhteellinen liike antaa massaa.

Koska suhteellista liikettä voi äärellisessä joukossa olla äärellinen jakauma, päädyn tulokseen, ettei laajenemisliike eli harventuminen koko kaikkeudessa voi edetä mielivaltaisen pitkälle ilman, että diversiteetti myös kasvaa. Se tarkoittaa, että pelkistytään toteamukseen "mitä enemmän tilaa sitä enemmän hiukkasia". Tosin hiukkasten muodostuminen hidastuu koko ajan ja saattaa jollain Planckin rajalla loppua kokonaan ja kaikkeus jäädä steady state -tilanteeseen. Ollaanko jo siinä, vaikea todeta, mutta pimeän energian eli kiihtyvän laajenemisen ymmärrän väärinkäsitetyksi illuusioksi (eri aikakehykset energiatiheyden mukaan, muuttuva valonnopeus,...)

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt26.3.2005

No kosmoksen nettoenergianhan minäkin kyseenalaistin. Epäilin sinun kosmoksellasi sellaisen olevan.

Niinkuin hyvin tiedät on massa sekundäärinen kvanttiominaisuus (eli Higgsin kentän antama illuusio). Itse kentällä toki on nollasta poikkeava arvo (tosin hyvin pieni).

Ainoa varteenotettava potentiaalin lähde kosmoksessa on ns. pimeä energia, eli kosmoksen sisäinen ominaisuus (sinun ”tilaviritys”). Laajenemisen seurauksena tämä potentiaali ei tietystikään vähene tippaakaan, se vain laimenee. Eli rakenteita (diversiteettiä) ei enää synny. Gravitaatio (massa, negatiivinen energia) panee pimeälle energialle hantiin, mutta vain hyvin laimeasti ja lopulta ei ollenkaan (vaikka sekään ei absoluuttisesti vähene mihinkään). Nollasta olet sinä syntynyt ja nollaan olet päätyvä.

Eusa
Seuraa 
Viestejä14797
Liittynyt16.2.2011
Lentotaidoton
No kosmoksen nettoenergianhan minäkin kyseenalaistin. Epäilin sinun kosmoksellasi sellaisen olevan.

Niinkuin hyvin tiedät on massa sekundäärinen kvanttiominaisuus (eli Higgsin kentän antama illuusio). Itse kentällä toki on nollasta poikkeava arvo (tosin hyvin pieni).

Ainoa varteenotettava potentiaalin lähde kosmoksessa on ns. pimeä energia, eli kosmoksen sisäinen ominaisuus (sinun ”tilaviritys”). Laajenemisen seurauksena tämä potentiaali ei tietystikään vähene tippaakaan, se vain laimenee. Eli rakenteita (diversiteettiä) ei enää synny. Gravitaatio (massa, negatiivinen energia) panee pimeälle energialle hantiin, mutta vain hyvin laimeasti ja lopulta ei ollenkaan (vaikka sekään ei absoluuttisesti vähene mihinkään). Nollasta olet sinä syntynyt ja nollaan olet päätyvä.


Ajattelumme ydinero on siinä, että käsityksessäsi kaikkeudella on sen sisällöstä riippumaton ominaisuus: tilaexpansio, pimeä energia. Minä puolestani ajattelen, että sisältö ratkaisee: käytän siksi sanaa "tilaviritys", että sen aiheuttaa massa.

Massa on suure, joka mitataan kerrallaan yhdestä suljetusta järjestelmästä, on pisteintegraali ja sen vaikutus triviaalisti yleensä voidaan asettaa suljetun järjestelmän painopisteeseen. Havaittu on, että massallisilla järjestelmillä ja tilalla on geometrinen yhteys. Miksi unohtaa tämä suhdetasapaino ja tuoda peliin pimeä energia?

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Barbaari
Seuraa 
Viestejä13621
Liittynyt4.10.2007

Idea tuosta on aika vanha josta luin vuosia sitten Smolin Leen palkintoja niittäneestä kirjasta Life of the cosmoksesta joka kyllä on sellainen että sitä voisi suositella ihmisille. Kyseinen malli voi olla yksi vakavimmin otettavista teorioista sille miten maailmankaikkeus on syntynyt ja kehittynyt. Mikä on ehkä uutta tuossa niin pdfssä näytti olevan matemaattinen kaava tuolle miten universumit kehittyvät.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat