Seuraa 
Viestejä1521

Aihe on vaikea ja vaikka siitä on ketjuja, niin mikäpäs siinä? Olkoon tämä ketju nyt niille käsityksille, joita itse kullakin on jäänyt. Jos ei mitään selkeää mielessä, niin ainahan voi jotain yrittää raapaista aiheesta.

Mahtava teema siinä mielessä, että tästä aiheesta ei ole tosiaan oikein kellään kunnon käsitystä ja jos on, niin kukaan ei varmasti tiedä, että kenellä mahtaa olla paras tai lähimpänä ratkaisua oleva ajatusrakennelma.

***

Mielestäni tietoisuus syntyy lyhyesti sanottuna ristiriidasta. Onko muita vaihtoehtoisia tietoisuuden syntytillanteita? Tai näinkin sen voi ehkä muotoilla. Miten kattavasti, niin en tiedä. Koko ajatukseni on mutuilua tietysti, mutta tekee mieli lähteä jostain virittelemään ajatusta...

Oletukseni on, että tietoisuutta ilman ristiriitaa ei ole olemassa. Tiedetään(?), että jos kaikki on hyvin, niin ei oikein tunnu miltään. Mikään ei hankaa millään tavalla. Yleensä jokin hankaa ja tietoisuus tosiaan vallitsee.

Siinä mieleentuleva pikku ajatus. Voiko näin vähästä jatkaa jotenkin konkreettisemmin eteenpäin? Mikä on oma (pikku) teoriasi tai pointtisi tietoisuuden olemassaoloon liittyen?

***

Yleisesti ottaen en pidä kovin järkevänä käydä suoraan tämänkaltaisiin vaikeisiin aiheisiin. Paljon tehokkaampaa on lähestyä bottom-up-tekniikalla kuin näin byrokraattisesti ylhäältä alaspäin suoraan aiheeseen törmäämällä. Saa ehkä oikein mitään järkevää kokoon.

Näkemykseni on, että tietoisuuden laajentaminen esim ihmistä koskien voi lähteä hyvin kaukaa ja pienestä eivätkä päättelyketjut voi olla aina johtamatta kohti oleellisuuksia. Olivatpa ne oleellisuudet mitä tahansa, kuten vaikka tietoisuus. Vai onko tietoisuus ihan typerä käsite muutenkin? Voisiko olla jotain parempaa? Kaikki eivät varmaan ymmärrä edellisen kysymyksen olemassaolon perustetta.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Sivut

Kommentit (108)

Kirjoitin hajamietteitä tietoisuudesta toiseen ketjuun, mutta huomasin, että ne ehkä olisivat paremmin paikallaan tässä ketjussa

Tietoisuus lienee siinä mielessä epäsubjektiivinen, että siitä ei kukaan ole tietoinen. Mutta tietoisuuden sisässä voi olla struktuureja, joihin kuuluu myös jonkinlainen subjekti ja objekti. Tämä lienee kovin husserlilainen ajatus (monet Husserlin kaverit ja idolit olivatkin neutraalimonisteja.)

Sen selittäminen, mitä tietoisuus on, vaatinee radikaalia toisinajattelua. Niinkuin tippavaaran vanhaisäntä osoitti kahta koivua pellon laidalla ja jatkoi sitten "ei sinne päinkään". Samaa voi ehkä sanoa tietoisuuden ongelmasta yritimmepä selittää sitä miten tahansa.

Tietoisuudensisältöjä olisivat esim. kaikki kvaliat. Intensiivinen kvalian reflektointi subjekti-struktuurista erillään paljastaa myös kvalian - niinkuin subjektinkin - olevan koostumukseltaan epäsubjektiivista tietoisuus-substanssia. Mutta tätä "substanssia" ei sen epäsubjektiivisuudesta johtuen voi reflektoida lainkaan.

Veikkaan, että sen täytyy olla peräisin jostain epäolevasta. Mutta jos tietoisuus on vain osa epäolevaa, voidaan sen lähde "nähdä" tekemällä epäolevasta olevaa, eikö totta? Eipä ajatteluni vienyt pitkällekään.

Entä jos epäoleva on vain sellaista, joka ei vielä ole ilmennyt tietoisuudessa, kun sitä ei ole kukaan keksinyt?

Tip Vortex
Seuraa 
Viestejä679

Tietoisuus on mielestäni hetkellistä, erilaisena ilmenevää ja katoavaa.
On hetkiä, jolloin tietää tekevänsä jotain mitä on aina halunnut tehdä, ja jolla on itselle historiallista merkitystä. Koko tietoisuus täyttyy merkitsevyyden tunteesta ja tiedosta.
Vastaavasti normaaliarjessa kotioloissa ihminen pärjää aivan mukavasti simpanssin tasoisella älyllisellä suoritustasolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ID10T
Seuraa 
Viestejä10869
DedMoroz
Tietoisuus on organismin reagointia ympäristön ärsykkeisiin.



Yksinkertaistettuna kyllä, mutta ajatteleeko kihokki jotain erityistä kun sen lehdet kietotuvat saaliin ympärille, vaiko onko kyse puhtaasti refleksistä? Entä kääntääkö kukka terälehtensä aurinkoon päin, koska se haluaa tai on päättänyt tehdä niin?

P.S.V.
Tietoisuus lienee siinä mielessä epäsubjektiivinen, että siitä ei kukaan ole tietoinen.

??? Jo sinä et itse ole tietoinen omasta tietoisuudestasi, niin eihän kukaan muukaan voi olla tietoinen sinun puolestasi. Minusta tietoisuus on erittäin subjektiivinen asia.

Joissakin tapauksissa potilaan tiedetään heränneen nukutuksesta kesken leikkauksen, jolloin on voitu objektiivisesti todeta mm. pulssin ja hengityksen kiihtymistä, mutta kumpikaan näistä ei ole vielä todistanut tietoisuuden tasosta mitään, vaikka tietoisuus on ollut potilaan näkökulmasta erittäin voimakkaasti läsnä.

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521

Tietoisuudesta on paljon erilaista jargonia. Fiksua myös, mutta ei välttämättä takaa, että osuvuutta tai sopivia aineksia olisi kovikaan paljoa.

Tai no, ehkä asiaa enemmän läpikäyneet tietävät enemmän siitä, mitä tietoisuus ei ole. Vai onko kyseessä enemmän kielellinen verryttely, joka ei todennäköisesti johda mihinkään missään vaiheessa?

Tulee joistakin lähelle tieteeseen liittyvistä ongelmista mieleen uskoon liittyvä pyörittely. Paljon sanoja, mutta ei oikein punaista lankaa tai selkeää osuvuutta.

En sano kuitenkaan, että pahaa olisi tällainen, kun itselläkin omia viritelmiä milloin mistäkin.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
DedMoroz
Tietoisuus on organismin reagointia ympäristön ärsykkeisiin.



Jokin on organismin reagointia ärsykkeisiin, mutta onko se jokin järkevästi kutsuttuna juuri tietoisuus? Mihin sanaa oikeastaan tarvitaan? Voisiko ilman ko sanaa tulla toimeen? Itselläni käy ainakin ajatus siitä, että sana vain sekoittaa ihmisen ymmärtämistä. No, jossain määrin selittää ja jossain mallinnusmielessä aivan kuin kulkisi esteenä jaloissa.

Eikö olisi parempi sanoa vaikka, että koen juuri nyt ajatuksia tulevasta työstäni. Koen kahvin karvaisen maun. Koen parhaillaan erilaisten asioiden koktailia.

Tietoisuus on kuin Jumala. Ei selitä mitään, vai selittääkö? Voin toki sanoa olevani tietoinen esim isosta näytöstäni, mutta aivan hyvin voin sanoa kokevani näytön jollain tapaa edessäni tätä kirjoittaessani.

On lisäksi monia muitakin sanoja, jotka ovat intuitiivisesti järkeviä. Silti tarkemmissa tarkasteluissa voivat olla aika turhakkeita.

Se tietoisuudesta keskustelu ja keskustelu... niin, että mistä? Onko tämä nyt jotain uskonnollismielistä vai ei? En tarkoita silti, että tällainen olisi pahasta.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

[quote="eskimo"
Mielestäni tietoisuus syntyy lyhyesti sanottuna ristiriidasta. Onko muita vaihtoehtoisia tietoisuuden syntytillanteita? Tai näinkin sen voi ehkä muotoilla. Miten kattavasti, niin en tiedä. Koko ajatukseni on mutuilua tietysti, mutta tekee mieli lähteä jostain virittelemään ajatusta...

Oletukseni on, että tietoisuutta ilman ristiriitaa ei ole olemassa. Tiedetään(?), että jos kaikki on hyvin, niin ei oikein tunnu miltään. Mikään ei hankaa millään tavalla. Yleensä jokin hankaa ja tietoisuus tosiaan vallitsee.[/quote]


Ei tietoisuus mistään synny, se on perusolotilamme, valikoimaton tietoisuus. Se on siis meillä aina.

Ristiriitaisuutta on mielentilat, saatat tykätä, ansasta, ja paulasta, Astuessasi paulaan, löydätkin ehkä itsesi ansasta.

Tykkääminen ei ole ristiriitaa, vaikka tykkäisitkin useammistakin, ristiriita syntyy, kun yrität sopeutua, valita, omistaa.

Ihminen painiskelee noiden omien tunteidensa, halujensa ristitulessa, koska ei niitä ymmärrä. Ristiriidastakin voi olla tietoinen, se vaatii vain "passiivista" osallistumista.

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
fata morgana
Tykkääminen ei ole ristiriitaa



Entä jos se tietystä mielentilasta käsin on jotain "järkyttävää"? Siis jotain merkityksellistä johonkin toiseen nähden.

Tykkääminenkään ei synny noin vain. Se syntyy vertailun pohjalta. Jokin on parempaa. Ehkä se jokin aikanaan sisäistyy sillä tavoin, ettei samaan kohteeseen enää synny tykkäämistä, vaan ehkä erilaisempia ristiriidan muotoja.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

deezee
Seuraa 
Viestejä1643

Tietoisuus-sanaa käytetään monella tavalla, ja sillä on monta hieman erilaista merkitystä. Seitsemänkin keskustelijaa voi olla keskenään eri mieltä tietoisuuden määritelmästä ja silti jokainen voi olla oikeassa.

- Tietoisuus siitä, että nyt on maanantai.
- Tietoisuus ympäristöstään.
- Tietoisuus itsestään.
- Tietoinen organismi.
- Tietoinen päätös.
- Tietoinen käsittely ja tiedostamaton käsittely.
- Kokemuksellinen tietoisuus.

Jokaisessa noista tietoisuudella on eri merkitys, osalla merkitysero on hiuksenhieno (tietoinen päätös & tietoinen käsittely), osan kohdalla näillä ei ole mitään erityistä tekemistä toistensa kanssa (tietoisuus siitä, että on nyt on maanantai & kokemuksellinen tietoisuus).

ID10T kirjoitti: "??? Jo sinä et itse ole tietoinen omasta tietoisuudestasi, niin eihän kukaan muukaan voi olla tietoinen sinun puolestasi. Minusta tietoisuus on erittäin subjektiivinen asia."

P.S.V. kirjoittaa:Todettuani, että kaikki yritykset selittää tietoisuutta ovat epäonnistuneet, olen yrittämässä uusien johtolankojen etsimistä. Niinpä yritän nyt lähteä liikkeelle siitä, että tietoisuus sinänsä on sellainen perimmäinen asia, josta ei itse asiassa kukaan voi olla tietoinen. Tietoisuuden tilat kuten kvaliat ja subjekti, voidaan tiedostaa ja niitä voidaan reflektoida. Voidaanpa todeta, että tietoisuuden konfiguraatiosta "subjekti" erotettuna kvaliatkin - kuten subjektikin - koostuvat epäsubjektiivisesta tietoisuus-substanssista. Tämä ajatuslinja lienee lähellä Husserlin perusajatuksia hänen fenomenologiassaan.

Tämähän ajatustapa on myös lähellä neutraalia monismia; monet Husserlin ystävistä ja idoleista, esim. Willian James, olivatkin neutraalimonisteja. Mutta Husserl tahtoi mennä edemmäs kuin he.

http://plato.stanford.edu/entries/neutral-monism/

Veikkaan, että on ovi, jonka takana oleva on tällä hetkellä epäolevaa, mutta se voi muuttua olevaksi, jos joku avaa tuon oven. Ja silloin voi paljastua tietoisuuden alkulähde.

deezee
Tietoisuus-sanaa käytetään monella tavalla, ja sillä on monta hieman erilaista merkitystä. Seitsemänkin keskustelijaa voi olla keskenään eri mieltä tietoisuuden määritelmästä ja silti jokainen voi olla oikeassa.

- Tietoisuus siitä, että nyt on maanantai.
- Tietoisuus ympäristöstään.
- Tietoisuus itsestään.
- Tietoinen organismi.
- Tietoinen päätös.
- Tietoinen käsittely ja tiedostamaton käsittely.
- Kokemuksellinen tietoisuus.

Jokaisessa noista tietoisuudella on eri merkitys, osalla merkitysero on hiuksenhieno (tietoinen päätös & tietoinen käsittely), osan kohdalla näillä ei ole mitään erityistä tekemistä toistensa kanssa (tietoisuus siitä, että on nyt on maanantai & kokemuksellinen tietoisuus).



On totta, että muistin käyttöä ja vertaamista monesti "pidetään" tietoisuutena.

Jos joudut selittämään, itsellesikin mitä tietoisuus on, niin et varmasti ole tietoinen. Ei tietoisuutta tarvitse, eikä voikaan määritellä, mutta suunta voidaan näyttää. Eli olet aina tietoinen, kun et, ajatus puutu siihen mitenkään.

eskimo
fata morgana
Tykkääminen ei ole ristiriitaa



Entä jos se tietystä mielentilasta käsin on jotain "järkyttävää"? Siis jotain merkityksellistä johonkin toiseen nähden.

Tykkääminenkään ei synny noin vain. Se syntyy vertailun pohjalta. Jokin on parempaa. Ehkä se jokin aikanaan sisäistyy sillä tavoin, ettei samaan kohteeseen enää synny tykkäämistä, vaan ehkä erilaisempia ristiriidan muotoja.





Miten se sitten syntyy, ihastut uuteen autoon, tai jos olet mies naiseen ja naiset mieheen, etkä varsinaisesti "osaa" kertoa "miksi" jos osaat, et ole edes "ihastunut".

P.S.V.
ID10T kirjoitti: "??? Jo sinä et itse ole tietoinen omasta tietoisuudestasi, niin eihän kukaan muukaan voi olla tietoinen sinun puolestasi. Minusta tietoisuus on erittäin subjektiivinen asia."

P.S.V. kirjoittaa:Todettuani, että kaikki yritykset selittää tietoisuutta ovat epäonnistuneet, olen yrittämässä uusien johtolankojen etsimistä. Niinpä yritän nyt lähteä liikkeelle siitä, että tietoisuus sinänsä on sellainen perimmäinen asia, josta ei itse asiassa kukaan voi olla tietoinen. Tietoisuuden tilat kuten kvaliat ja subjekti, voidaan tiedostaa ja niitä voidaan reflektoida. Voidaanpa todeta, että tietoisuuden konfiguraatiosta "subjekti" erotettuna kvaliatkin - kuten subjektikin - koostuvat epäsubjektiivisesta tietoisuus-substanssista. Tämä ajatuslinja lienee lähellä Husserlin perusajatuksia hänen fenomenologiassaan.

Tämähän ajatustapa on myös lähellä neutraalia monismia; monet Husserlin ystävistä ja idoleista, esim. Willian James, olivatkin neutraalimonisteja. Mutta Husserl tahtoi mennä edemmäs kuin he.

http://plato.stanford.edu/entries/neutral-monism/

Veikkaan, että on ovi, jonka takana oleva on tällä hetkellä epäolevaa, mutta se voi muuttua olevaksi, jos joku avaa tuon oven. Ja silloin voi paljastua tietoisuuden alkulähde.





Asia on yksinkertainen, niinkauan kun selität tietoisuutta, et ole sitä.

Sinussa on tuo tietoisuuden selittäjä, joka ei ole tietoinen, miten ihmeessä se siis voisi tulla tietoisuudeksi, voihan se muistaa menneitä, ei se muuhun pysty.

Kuten tiedetään tietoisuuden laajentaminen onnistuu parhaiten psykedeeleillä ja sen jälkeisen kokemuksen ymmärtäminen ja sen kanssa eläminen avaavat aivan varmasti uuden ulottuvuuden ja näkökannan koko minä kuvaan, itse elämään ja kaikkeen.. Ensi vuodelle olisi loma suunnitelmat lähteä Peruun ja pakko se on käydä kokeilemassa tuota Ayahuascaa että saisi selville omat demonit ja voisi päästää irti siitä kaikesta pahasta mitä sielä oman pään sisällä on sekä kenties nähdä ja ymmärtää mistä tässä kaikessa on kyse.

http://www.youtube.com/watch?v=UO9Y_SjU278

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä7801
eskimo
Mielestäni tietoisuus syntyy lyhyesti sanottuna ristiriidasta.



Eli, syvimmin tietoiset ihmiset olisivat tällöin kaikista ristiriitaisimpia? Munkit luostareissaan jatkuvasti haastamassa riitaa toisilleen?

eskimo

Mielestäni tietoisuus syntyy lyhyesti sanottuna ristiriidasta. Onko muita vaihtoehtoisia tietoisuuden syntytillanteita? Tai näinkin sen voi ehkä muotoilla. Miten kattavasti, niin en tiedä. Koko ajatukseni on mutuilua tietysti, mutta tekee mieli lähteä jostain virittelemään ajatusta...

Oletukseni on, että tietoisuutta ilman ristiriitaa ei ole olemassa. Tiedetään(?), että jos kaikki on hyvin, niin ei oikein tunnu miltään. Mikään ei hankaa millään tavalla. Yleensä jokin hankaa ja tietoisuus tosiaan vallitsee.




Mutta ei kaikkeen, mitä tietoisuudessa on, liity ristiriitaa. Vaikka ei kiinnittäisi huomiota kaikkiin astiärsykkeistä ym. johtuviin kvalioihin, joita tietoisuus on täynnä, huomio voidaan haluttaessa kiinnittää joihinkin niistä. Esimerkiksi johonkin näköaistimukseen tai kuuloaistimukseen, tuoksuun, kosketukseen jne.

Syvätietoisuus, jota sanotaan myös pehmeäksi katseeksi, onnistuu näin keväällä luonnossa oikein hyvin.

Mutta tässäkään ei hypoteesini mukaan ole tietoisuutta tietoisuudesta, vaan tietoisuudensisältöjen suuresta harmoniasta, voisi sanoa ristiriidattomuudesta.

Mitä sitten on huomion kiinnittäminen johonkin tietoisuudessa olevaan? Husserlilaisittain jonkinlainen tietoisuudensisäisen konfiguraation nimeltä subjekti ja toisen konfiguraation nimeltä objekti sekä näiden relaation muodostava "olio" tietoisuudessa. Näistä olioista lopulta kehittyy sekä maailma että "persoona" (en tiedä, ajatteliko Husserl juuri näin; hänen fenomenologiansa on niin sekavaa..)

Miksi sitten väitän, ette vain tietoisuuden sisällöistä voi olla tietoinen ja niitä reflektoida, mutta itse tietoisuudesta ei voi olla tietoinen? Yksi syy voisi olla se, että ei ole ketään, joka olisi tietoinen tietoisuudesta, koska ei ole subjekteja muussa mielessä kuin tietoisuudensisältöjä reflektoivina tietoisuudensisäisinä subjekteina.

Ja kun objektia reflektoidaan erillään subjektista, voidaan kokea subjektittomuus ja sanoa neutraalimonisti William Jamesin tavoin: "Ego on hylättävä". (William James oli Husserlin idoli.)

Tietoisuus-substanssin siis joutuu vain olettamaan selittääkseen tietoisuudensisältöjen olemassaolon. (On kyllä olemassa esim Reidin kannattajat, joiden mielestä ei ole mitään tietoisuutta, vaan kohteet ovat itse tosiolevia...muistanenko oikein? Reidin filosofia on siis juuri päinvastaista kuin Berkeleyn ja Humen)

Oletettuaan tietoisuus-substanssin joutuu kysymään, mikä on sen alkuperä. Alussa väitin, että se on tietty epäoleva, mutta epäolo on siinä mielessä suhteellista, että löydettynä siitä tulee osa maailmaamme, uusi tietoisuudensisältöjen joukko, jolloin myös persoona modifioituu, muuntuu jonkin verran.

Mutta tällöinkään ei tietoisuudesta olla tietoisia.

Jotain tietoisuuden luonteesta voidaan spekulatiivisesti sanoa. Jos maailma koostuu logiikasta, kuten August Stern esittää, myös tietoisuus voi olla logiikkaperäinen. Tämä saattaisi johtaa tietoisuuden lähteen ja logiikan lähteen samaistamiseen.

http://philpapers.org/rec/STEMLA

Mutta muitakin näkemyksiä voi olla. Jos kaikki oleva on logiikkaa, tietoisuuden raja voi olla sama kuin logiikan raja, maailman raja. Tämähän on uhkaavasti samoja ilmaisuja käsittävä, kuin Wittgensteinin nuoruudenteos TLP. Kirjoittaahan W. siinä:"Logiikka täyttää maailman. Maailman rajat ovat myös logiikan rajoja." W.:lle myös maailma oli subjektiton: "Subjekti ei kuulu maailmaan, vaan on maailman raja." Tässä subjekti tarkoittaa eri asiaa kuin Husserlin "persoona"-subjekti, metafyysistä subjektia. Ehkä W., nero kun oli, on ajatellut juuri metafyysistä subjektia tietoisuuden lähteenä.

Jos ottaa Wittgensteinin yhdeksi johtotähdekseen, joutuu myös kysymään, mitä TLP:n alkusivuilla esitellyt oliot, olevaisen syvin taso, oikein ovat. Voisivatko tietoisuuden juuret olla niissä? Tietoisuuden sisällöt ovat joka tapauksessa W.:lle olioiden konfiguraatiot: "Olioiden konfiguraatiot muodostavat yksityiset asiaintilat." (2.0272) Mutta maailma on juuri vallitsevien yksityisten asiaintilojen kokonaisuus, tosiseikkojen kokonaisuus. (1,1 1,2)

Vai luovatko olioiden konfiguraatiot vasta tietoisuuden kentän? Niin kuin massat luovat painovoimakentän. Tätäkin sietää ajatella. Vaikka ei ottaisikaan Wittgensteinia johtotähdekseen, voi tietoisuuden lähdettä yrittää etsiä myös syvyyssuunnasta, ehkä siellä odottaa kokonainen maailma löytäjäänsä.

Ei tainnut taaskaan tietoisuuden avain löytyä..

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
HuuHaata
eskimo
Mielestäni tietoisuus syntyy lyhyesti sanottuna ristiriidasta.



Eli, syvimmin tietoiset ihmiset olisivat tällöin kaikista ristiriitaisimpia? Munkit luostareissaan jatkuvasti haastamassa riitaa toisilleen?



Tekee mieli luovuttaa aiheen käsittely. Ei riitä paukut.

Ristiriita-juttu on jotain, mitä pitäisi täsmentää. Se oli heitto lonkalta.

Jos jotain on kovin syvälle integroitunut itseemme, emme ole siitä tietoisia. Emme saa siihen ulkoista otetta. Mielentila vailla ulkopuolisempaa objektimaailmaa on kuin ei-mitään. Kaikki vain tapahtuu meissä.

Toisin on tilanne silloin kun hermosto kohtaa jotain, mikä ei ole niin syvälle integroitunut. Vain tällaiset osaamme tiedostaa erikseen ja tämä tapahtuu syntyneen jännitteen kautta. Jännite on ehkä parempi sana kuin ristiriita, jolla lähdin asiaa viemään eteenpäin.

Näkemykseni on, että intuitiivinen toiminta on pitkälle integratiivista. Järkeily yrittää tuoda objektimaailmaa integraation piiriin ja onnistuessaan ulkopuolisemmat jutut sulautuvat itseen.

Ymmärtääkö joku tällaista "logiikkaa"?

Juha Myllärinen, Lappeenranta

deezee
Seuraa 
Viestejä1643
eskimo
Jos jotain on kovin syvälle integroitunut itseemme, emme ole siitä tietoisia. Emme saa siihen ulkoista otetta. Mielentila vailla ulkopuolisempaa objektimaailmaa on kuin ei-mitään. Kaikki vain tapahtuu meissä.

Toisin on tilanne silloin kun hermosto kohtaa jotain, mikä ei ole niin syvälle integroitunut. Vain tällaiset osaamme tiedostaa erikseen ja tämä tapahtuu syntyneen jännitteen kautta. Jännite on ehkä parempi sana kuin ristiriita, jolla lähdin asiaa viemään eteenpäin.


Viittaat varmaan siihen, että rationaalinen mieli tarvitsee vertailukohdan voidakseen luoda käsityksen jostakin asiasta. Kokemusmaailmassa ei ole mitään absoluuttista kylmää, vaan on aina kylmää suhteessa aikaisempaan lämpötilaan. Esim. nolla astetta syksyllä on on kylmä, sama nolla astetta keväällä on kuuma. Nollaa astetta ympäristössä, jossa on aina nolla astetta, ei edes huomaa.

Kun on eroja, rationaalinen mieli havaitsee asiat selkeämmin. Kun niitä ei ole, rationaalinen mieli ei juurikaan ilmoittele asioista, koska ei ole kunnon vertailukohtia, joiden perusteella voisi luoda käsityksiä. Kun on jännitteitä, erot ovat suurempia ja merkityksellisempiä, ja ne huomaa silloin vieläkin paremmin. Ristiriita voimistaisi tätä entisestään.

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521

Deezee arvelee hyvin ajatuksiani. Tuollaista tarkoitin juuri.

On eroja sillä, miten jokin ulkoinen vertautuu itseen. Itse on jotain, mistä emme tosiaan nähtävästi tiedä mitään kokemusmielessä. Vain ulkoisesta tiedämme tai koemme jotain jollain tapaa.

Jos minulla on jalka, en ole siitä välttämättä kovin tietoinen, mutta kun se koskettaa johonkin, syntyy heti parempi mielikuva. Myös jalan asento (geometrinen puoli) on usein jotain, mikä ei ole täysin integroitunut itseeni, mikä on hyvä, sillä voi luoda siihen tietoisemman otteen, jolla hallita paremmin kuvioita.

Asioiden vertautumista itseen voisi kuvata tai mitata sanalla: jännite. Jännitteen laatu tosiaan vaihtelee. Oleellista on kuitenkin jännitteen olemassaolo, mikä viittaa siihen, että on jotain suhteessa siihen rakennelmaan, jota kutsutaan ydinitseksi. Järkevistä termeistä en tiedä sen enempää. Siis siitä, miten ilmaista hahmotteluja.

On nähtävästi niin, että emme voi sulauttaa maailmaa itseemme kuin hyvin vähäiseltä osin, jolloin voisimme päästä ykseyteen. Erillisyys on jotain, mikä kutkuttaa. Joskus positiivisesti, joskus negatiivisesti. Positiivisen haluamme integroida itseemme ja negatiivista haluamme karttaa.

Käsitykseni on, että olemme vain "elimiä" maailmankaikkeudessa. Mutta tämä on sitten jo uskonnon puolelle menevää arvelua tai lähellä huuhaa ajattelua, jolla ei ole pohjaa sen enempää.

On nähtävästi niin, että itseys rakentuu vähän tilanteen mukaisesti. Joskus se voi koostua jopa samaistumisen kautta toisesta ihmisestä. Siis jollain tapaa jos vain jollakulla taitoja on tähän. Samalla tapaa asioita voidaan verrata jostain muustakin "keskuksesta" käsin. Itseyden ydin olisi tietysti se tavallisin ja pysyvin hahmotuspaikka, jota vasten asioita useimmiten verrattaisiin tai josta käsin ne vertautuisivat.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

eskimo
Deezee arvelee hyvin ajatuksiani. Tuollaista tarkoitin juuri.

On eroja sillä, miten jokin ulkoinen vertautuu itseen. Itse on jotain, mistä emme tosiaan nähtävästi tiedä mitään kokemusmielessä. Vain ulkoisesta tiedämme tai koemme jotain jollain tapaa.

Jos minulla on jalka, en ole siitä välttämättä kovin tietoinen, mutta kun se koskettaa johonkin, syntyy heti parempi mielikuva. Myös jalan asento (geometrinen puoli) on usein jotain, mikä ei ole täysin integroitunut itseeni, mikä on hyvä, sillä voi luoda siihen tietoisemman otteen, jolla hallita paremmin kuvioita.

Asioiden vertautumista itseen voisi kuvata tai mitata sanalla: jännite. Jännitteen laatu tosiaan vaihtelee. Oleellista on kuitenkin jännitteen olemassaolo, mikä viittaa siihen, että on jotain suhteessa siihen rakennelmaan, jota kutsutaan ydinitseksi. Järkevistä termeistä en tiedä sen enempää. Siis siitä, miten ilmaista hahmotteluja.

On nähtävästi niin, että emme voi sulauttaa maailmaa itseemme kuin hyvin vähäiseltä osin, jolloin voisimme päästä ykseyteen. Erillisyys on jotain, mikä kutkuttaa. Joskus positiivisesti, joskus negatiivisesti. Positiivisen haluamme integroida itseemme ja negatiivista haluamme karttaa.

Käsitykseni on, että olemme vain "elimiä" maailmankaikkeudessa. Mutta tämä on sitten jo uskonnon puolelle menevää arvelua tai lähellä huuhaa ajattelua, jolla ei ole pohjaa sen enempää.

On nähtävästi niin, että itseys rakentuu vähän tilanteen mukaisesti. Joskus se voi koostua jopa samaistumisen kautta toisesta ihmisestä. Siis jollain tapaa jos vain jollakulla taitoja on tähän. Samalla tapaa asioita voidaan verrata jostain muustakin "keskuksesta" käsin. Itseyden ydin olisi tietysti se tavallisin ja pysyvin hahmotuspaikka, jota vasten asioita useimmiten verrattaisiin tai josta käsin ne vertautuisivat.




No nyt ollaan oikeilla "jäljillä" yhteys on oltava, minuus on suhteellinen objekti ei ole erillinen, sitä on tullut toitotettua.

Ristiriitaisuus on vain erilaisten tunteiden aiheuttamaa, siis mielenliikkeiden, ajatusten. (sitähän päivittäinen elämämme on)

Minuuta ei erillisenä ole, vaikka sanommekin "minä tunnen" olen siis olemassa" mutta vasta sitten, kun tunnen.

Näin syntyy "harhamieli" guukkeliukko.

Ihmisen mieli liittyy siis kokemuksen kautta maailman yhteyteen, niin se homunculus on vain siedettävä ja laitettava omalle paikoilleen epäpätevänä maailmanselittäjänä. (sitähän tämäkin selitys oli)

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat