Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Ihmiset kaipaavat yhteyttä suurempaan, tai ainakin sitä, että tietty yhtenäisyys säilyy. Luo turvaa, ennustettavuutta ja hyödyllisyyttä. Yhtenäisyyttä varten on mm uskontoja, mutta myös oppeja.

Jo koulusta saakka meitä kasvatetaan oppeihin. Olemmeko oikeastaan sen erilaisempia kuin vaikka valtioissa, joissa käydään läpi uskonnollisen mankelin läpi? Kummankin lopputulos on, että pyritään saavuttamaan tärkeää yhteistä pohjaa ajattelulle ja viimekädessä toiminnalle.

Todellisuuden tunteminen on tärkeää ja sitä edustaa usein eniten tiede. Se höperyys syntyy mielestäni siitä, kun tiede on valjastettu yhteiseksi nimittäjäksi monen mielissä. Siis sillä tapaa, että yhtenäisyys varmistuu jopa todellisuuskuvan kustannuksella. Miten tehdä tiedettä jos sen tarkoitus on oikeasti sidonnallinen ja yhteensaattava? Eikö siinä tule vähän rasitteita norjakalle käsitysten jalostamisille ja muuttamisille, jota tieteen olisi edustettava siinä, kun se hakee parasta käsitystä?

Voiko tiede olla samalla uskonnon kaltainen yhdistäjä tai "auktoriteetti" ja toisaalta todellisuuskuvaa puolueettomasti hakeva? Sellainen, joka sanoo piutpaut kannatuksille ja yleisille normeille.

Olen pannut merkille, että ne suuret ateistit ovat usein kuin uskovia, jos em otetaan huomioon. Joillekin tiede on läheisessä liitoksessa normeihin samalla tapaa kuin uskonnoihin liittyy usein tiukkaa normistoa.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Sivut

Kommentit (36)

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Tärkeä aihe yhteisölle,
joka katsoo liittyvänsä jollain tapaa tieteeseen.

Oliko avaus ihan posketon,
kun sai täyden ignoroinnin?

Vai onko asia monelle liian vaikea?

Juha Myllärinen, Lappeenranta

eskimo
Ihmiset kaipaavat yhteyttä suurempaan, tai ainakin sitä, että tietty yhtenäisyys säilyy. Luo turvaa, ennustettavuutta ja hyödyllisyyttä. Yhtenäisyyttä varten on mm uskontoja, mutta myös oppeja.

Jo koulusta saakka meitä kasvatetaan oppeihin. Olemmeko oikeastaan sen erilaisempia kuin vaikka valtioissa, joissa käydään läpi uskonnollisen mankelin läpi? Kummankin lopputulos on, että pyritään saavuttamaan tärkeää yhteistä pohjaa ajattelulle ja viimekädessä toiminnalle.

Todellisuuden tunteminen on tärkeää ja sitä edustaa usein eniten tiede. Se höperyys syntyy mielestäni siitä, kun tiede on valjastettu yhteiseksi nimittäjäksi monen mielissä. Siis sillä tapaa, että yhtenäisyys varmistuu jopa todellisuuskuvan kustannuksella. Miten tehdä tiedettä jos sen tarkoitus on oikeasti sidonnallinen ja yhteensaattava? Eikö siinä tule vähän rasitteita norjakalle käsitysten jalostamisille ja muuttamisille, jota tieteen olisi edustettava siinä, kun se hakee parasta käsitystä?

Voiko tiede olla samalla uskonnon kaltainen yhdistäjä tai "auktoriteetti" ja toisaalta todellisuuskuvaa puolueettomasti hakeva? Sellainen, joka sanoo piutpaut kannatuksille ja yleisille normeille.

Olen pannut merkille, että ne suuret ateistit ovat usein kuin uskovia, jos em otetaan huomioon. Joillekin tiede on läheisessä liitoksessa normeihin samalla tapaa kuin uskonnoihin liittyy usein tiukkaa normistoa.





Sikäli mielenkiintoinen aihe että olen muutaman päivän mietiskellyt että keskustelupalsta keskustelut ovat nykyisellään kovin harmoonisia ja kivakivoja, Koska keskusteluista on sakinhivutuksella poistettu kaikki "toisinajattelijat".
Jäljellä keskusteljoina tiedeuskovat jotka kumartavat tieteen tämähetken saavutuksille, unohtaen että useinkin tämän päivän totuus on huomisen valhe.

Ehkä näille tiedeuskoville keskpalsta nyt toimii haluamallaan tavalla, mutta omasta mielestäni melko tylsää keskustelua, koska ei synny juurikaan kiivaita väittelyjä.

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Ei sen harmonian aste kovin suuri voi olla,
jos pohjana on kovin pitkällinen homogeenisyys,
jonka pohjalta harmoniaan on päästy.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä6527
Liittynyt8.11.2012
eskimo
Miten tehdä tiedettä jos sen tarkoitus on oikeasti sidonnallinen ja yhteensaattava? Eikö siinä tule vähän rasitteita norjakalle käsitysten jalostamisille ja muuttamisille, jota tieteen olisi edustettava siinä, kun se hakee parasta käsitystä?



Tiedettä et voi tehdä, mutta "tiedettä" voit tehdä. "Tieteelle" saat myös helpommin rahoitusta ja huomiota, koska ajattelet "oikein". Ainut joilta tämä jossain määrin sallitaan ovat paikkansa jo vakiinnuttaneet nerot.

Maailma on täynnä entisiä tiedemiehiä, jotka alkoivat ajatella tiedeyhteisön mielestä väärin ja vaihtoivat tästä syystä alaa. Ei ihmisyhteisöissä saa ajatella liian monimutkaisesti, tai väärällä tavalla.

Toki tiedeyhteisöt perinteisesti ovat useimpia ihmisyhteisöjä suvaitsevaisempi. Nykyisestä tilanteesta en olisi niin varma, että onko näin enää. Ehkä ei.

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Huvitti kun Kari Enqvist vertasi erään hiukkasen löytymistä CERNissä niin, että sen avulla saatiin kuin jokin kirkon päällinen osa kruunaamaan kokonaisuutta.

Siinähän sitten lepää ja mätänee?

Silmiinpistävää kuitenkin se, millainen tarve ihmisellä on löytää pysyvää ja pysyviä asemia. Saa vihdoin levon ja rauhan kaikelle kaaokselle.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

jesper
Seuraa 
Viestejä682
Liittynyt4.3.2009

Kaikilla ihmisillä on jossain mitassa tarve ylläpitää ehyttä maailmankuvaa. Tuota maailmankuvaa uhkaavat tiedot enemmän tai vähemmän sivuutetaan tai selitetään omaan maailmankuvaan sopivaksi. Ihminen pyrkii vähentämään kognitiivista dissonanssia.

Ehkä tieteentekijöillä olisi hyvä tunnistaa itsessään tuo ilmiö. Kukaan ei kuitenkaan pysty olemaan täysin objektiivinen. Oma maailmankuva vaikuttaa aina tulkintoihin jollain tavalla.

Heed not my earthly lot, for it hath little of earth in it.
- Edgar Allan Poe

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Yhtä ja samaa taitaa olla tämä tieteellinen vallankumouskin. Ei senkään matkassa perille pääse.

Useimmilla on tapahtunut siirtymä L-kirkosta, K-kirkosta, ... kohti T-kirkkoa.

Mikäs siinä. Auttaisiko tämä kunnioittamaan itse kunkin vakaumusta?

Mitä tästäkin (ristinretkestä) opittiin? Elämä on ainakin ihmeellistä erilaisine kuvioineen.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Valtte-Poika
Seuraa 
Viestejä999
Liittynyt2.4.2012

Taitaa olla niin, että tiede ja uskonto kohtaa kristillisen etiikan seutuvilla. Niillä paikkeilla näkemykset erkanee, molemmista ääripäistä katsottuna.

Aristoteleen määrittelemät neljä kardinaalihyvettä hyväksytään varauksetta, kai kaikki hyväksyy ne. Tuomas Akvinolainen liitti näihin kolme teologista hyvettä (usko, toivo ja rakkaus) Paavalin ensimmäiseen Korinttolaiskirjeeseen perustuen. Kun näiden jälkimmäisten hyveiden kohde on Jumala, niin siinä kohdassa "tiedeuskovan" karvat nousee pystyyn. Hän näkee siinä punaista sen takia, että EI USKO Jumalaan. Se on hänen ajattelunsa lähtökohta. Tiedeuskovainen liittää termin "Jumala" tyhmyyteen ja/tai harmaapartaiseen mieheen. Se on aika alkeellista.

Nyt kun tiede on korvannut uskonnon (viimeisen 100 vuoden aikana kai lähinnä?), kaikkein jurpoimmat USKOO tieteeseen. Ne samat raukat, joita varten Raamattuun on kirjoitettu aikanaan kansantajuisia kertomuksia / vertauskuvia, uskovat kerrottuun totuuteen yhä, miettimättä mitään. Heitä varten kirjoitetaan rautalangasta vääntämällä TV:n tiededokumentteja. Varmaan joku 2000 vuoden päästä nauraa niille dokumenteille ja pilkkaa termiä "Tiede" samoilla perusteilla millä nyt pilkataan termejä "Usko" tai "Jumala".

Tieteestä on tullut uskonto Suomessa. Sitä voidaan käyttää ja käytetään jo nyt hyväksi. Tieteessä on paljon politiikkaa ja vaikutuskanava toimii sen takia hyvin, että valtaosa väestöstä USKOO tieteeseen.

Lisäksi on vielä kreationismi ja huuhaa-tieteet. Aihe taitaa olla aika monimutkainen.

Tällä palstalla taitaa olla aika paljon "tietoviisaita". Olisiko siinä porukassa sellaista homogeniaa, että kun kaikilla on sama tieto, niin silloin ei ole mitään väiteltävää.

"...future work should be steered towards considering the building structure as an entity, with the aim of avoiding complete collapse." - Professor Colin Gareth Bailey, 1995

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009
Valtte-Poika
Olisiko siinä porukassa sellaista homogeniaa, että kun kaikilla on sama tieto, niin silloin ei ole mitään väiteltävää.



Jep. Ja jos yrittää jotain, niin se on vähän kuin itsetyydyttäisi.

Nyt kun saatais vielä takaisin jokin ulkoinen viholliskirkko?
Tietysti turvallisen välimatkan päähän, josta sitä voisi töllistellä.
Olisihan se kivaa.

Huumori sikseen.

Sekoilun suunnaton määrä on tietysti se, joka vähän huolettaa. Kai nyt pikkuhiljaa tulisi löytää jotain varmempaa käsitystä. Ja erityisesti itsestämme, eikä jostain niin turhanpäiväisestä nippelistä.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä6527
Liittynyt8.11.2012

Kysymys yhteiskunnalliselta kannalta on kyllä jännä. Yksi jännimmistä, jollei peräti kaikkein jännin.

Kaksilla rattailla ajettaessa tuppaa usein käymään lopulta hassusti.

Luonto asettaa ihmisen ja ihmisyhteisöjen toiminnalle monenlaisia rajoja. Lentokoneet vaikkapa on rakennettava joittenkin tiettyjen rajojen puitteisiin, jotta ne lentäisivät. Tiede kartoittaa tällaisia rajoja sitten. Mitä voi, ja mitä ei. Jossain mielessä ehkä siirtääkin tuollaisia rajoja. Tai ainakin sitä, mitä voi, ja mitä ei.

Tällaiset rajat ovat tietyllä tavalla hirveän, hirveän löyhiä. Siinä vaiheessa kun olen päättänyt että haluan tehdä lentävän koneen, joka kantaa itseäni ja matkustajiani, ne ohjaavat toimintaani sentään jonkinlaisella tarkkuudella. Portit, joista on kuljettava lentävän koneen tekemiseksi, ovat verrattain kapeita, ja niitten missaaminen johtaa projektin epäonnistumiseen. Mutta kun puhutaan siitä, mitä minun pitäisi tehdä (esimerkiksi, pitäisikö minun rakentaa lentävä kone, vaiko eikö), tieteen osoittamat portit ovat äärimmäisen leveitä.

Okei, ehkä tiede kertoo, että emme saa ylikansoittaa planeettaa, ryöstää ekosysteemiä tai tuottaa suhteettoman paljoa kasvihuonekaasuja. Mutta nämä ovat hirveän leveitä portteja kuljettavaksi verrattuna portteihin, joista lentokoneenrakentajan on kuljettava. Miten rajoitamme väestönkasvua ja suojelemme ekosysteemiä samaan aikaan säilyttäen ihmisluontomme ja elinnvoimamme?

No, jos (ja kun) joku odottaa tieteeltä jotain sellaista, mitä uskonnoilta odotetaan, niin kyllä siltä odotetaan liikoja. Ja siis minusta monet aivan selvästi odottavat tieteeltä (ja laajemmin "järjeltä") vastauksia kaikenlaisiin kysymyksiin, joihin niitä ei ole saatavissa.

Kartat, joita ihmiset elääkseen tarvitsevat, ovat paljon tarkempia kuin tieteen tarjoamat. Rajaavat paljon tarkemmin, mitä voi/kannattaa tehdä. (Mikä tavallaan luo ihmisten välille sitä yhteyttä suurempaan, merkityksessä turva, ennustettavuus ja käytännön hyödyöllisyys, josta avauksessa puhuttiin. Koska kuljemme samoilla kartoilla, tieteen tarjomia tarkemmilla.)

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Loisto-"koodaus", siis viestin rakentaminen, nimimerkiltä ven.

Tieteen tarjoamat kartat ovat yksiselitteisempiä kuin arjessa käytetyt. Arjen elämään tarvitaan päätöksentekokykyä siinäkin, missä tiede ei ainakaan vielä tarjoa kovin paljoa annettavaa.

Arjen päätöksenteko on tosiaan kattavaa ja sitä käytetään lähes kaikkeen, tosin haittapuolena on sumeus, epämääräisyys, jne. Tuosta nouseekin ongelmia kun ajattelee yhtenäisyyden tarvetta eri tilanteissa. Epäyhtenäisyys ja jopa ristiriidat ovat hajoittavia ja negatiivisia silloin, kun tarvittaisiin juuri päinvastaista.

Epäyhtenäisyyttä lisää erityisesti se, jos jopa siitä parhaasta todellisuuskäsityksestä (=tieteen senhetekinen viesti) on vallalla selkeän horjuttavia näkemyksiä. Edes sillä varmimmalla emme voi luoda yhtenäistä siltaa välillemme.

Toisaalta horjuttava käsitys/näkemys iskee myös havaitsijaan henkilökohtaisesti, ja jos horjuttajalla on jotain poweria takana, niin omaksuttu voi alkaa näyttää jossain määrin kyseenalaiselta ja siitä herää puolustusmieliala.

Jos tieteeseen tai jonkin sen osuuteen liittyy toisinajattelijoita eli jonkin sortin oppositiolaisia, niin he ovat haastajia. Heidän asemaa haastajana ja skarppauttajini ei saa pelata pois heppoisesti. On helppoa kampittaa viestintuoja tai toisella tapaa ajatteleva kuin lytätä hänen viestinsä.

Se arkisempi ongelmakohta syntyy kuitenkin kun tavalliset ihmiset vääntävät kättä siitä, mikä on totta, mikä lähimpänä totuutta ja mikä ei. Perusteita omille tiedettä horjuttaville väitteille ei paljoa ole, mutta toisaalta ei ole niiden tyrmäämiseksikään muuta kuin ne ajatukset, joita itseä tieteellisemmät ovat kertoneet. Todennäköisyydet ovat esittäjää vastaan ja joukkovoima pitää toisinajattelijaa raameissa siinä kun osaa.

Usein arkisesti ihmiset vääntävät kättä enemmän politiikkaa muistuttavalla tavalla, ja vaikka perustelut ovat usein niin rautaisia kuin kukin kykenee esittämään, niin aukottomaksi niitä ei saa hankalissa kysymyksissä. Helposti jää hyödynnettäväksi lähinnä usko siihen, miten niistä kannattaa ajatella. Tieteen käsitys antaa jotain suuntaa miten orjentoitua, mutta jos uskoo kovin rautaisesti tieteen perusteella jonkin laaja-alaiseen ja vaikeaan kannattamansa ideaan, on hassu, olkoon nykytilanteessa miten tieteellinen tahansa.

Tiede on rautaa enemmän kuin muu, ja sen seuraaminen ajattelussa antaa usein enemmän hallittavuuden tunnetta, mutta tämä voi perustua pitkälle siihen, että horjuttavuudet on onnistuttu sivuuttamaan. Parhaan käsityksen mukaisia liikkeitä ollaan toteutettu paljon laajoissakin kysymyksissä, eikä historia ole aina mairitteleva.

Jos joku perustelee kovin tieteellis-varmasti jotain ympäripyöreää, niin kyseessä on todennäköisesti hassu tyyppi. Jos tätä tehdään kollektiivisesti, niin meno on varmaan sitä erikoisempi. Jälkimmäinen on jotain, missä on maininnan arvoinen riski.

Itselläni luottamusta herättää sellainen tieteen puolen guru, joka pistää muille jäitä hattuun, vaikka tieto-taitonsa puolesta olisi oikeutetumpi sanomaan niitä painavempiakin sanoja. Tällaiseen uskoisin eniten, vaikkei edes toisi muuta kuin epävarmuuden sanomaa kannanotoissaan. Tyhmempi kyllä tietää selkeämmin sen, miten asiat oikeasti ovat. Ovat monet fundamentalisti-uskovatkin aikasen varmoja ajattelussaan jne.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Kannattaa jälleen muistaa se näkökohta, että uskonto on uskoa ilmiöihin, joita emme pysty aisteillamme havaitsemaan.

Tiede taas tutkii pelkästään aistihavaintopiiriimmme kuuluvia ilmiöitä.

Siinä on vissi ero.

Tieteellinen tieto ei oikeastaan ole se ydin tieteessä, vaan tieteestä tekee tiedettä metodi, jolla tuota tietoa hankitaan. Uskonnonkin voi käsittää metodina, mutta silloin se johtaa jokaisen yksilön kohdalla oikeastaan omaan totuteen, koska metodi on subjektiivinen ja sen ilmaiseminen tapahtuu tulkinnallisesti epämääräisellä kielellä.

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Menetelmä on jotain, jonka avulla saavutetaan jotain kaivattua tai sitten ei. Ihmiset eivät nojaa päätöksissään niinkään metodeihin, vaan siihen, mitä niiden kautta on saavutettu.

Vaikka aiheen otsikko on tiedettä horjuttavalta näyttävä tai vaikutelmaksi jää yritys tästä, niin aloittajana sanoisin, että asiani kohdistuu enemmän arkisempaan elämään ja sen sekasotkuihin. Tiede ei välttämättä aina edes nappaa. Mitäpä juteltavaa parhaassa metodissa on? Nojoo, voihan siitäkin ajatuksia heräillä.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat