Seuraa 
Viestejä2144
Liittynyt27.5.2010

Suhteellisuusteoriassa (RT) absoluuttista samanaikaisuutta ei ole.

Kvanttimekaniikassa (QM) non-lokaalius on yleisesti hyväksytty periaate. Muutos hiukkasessa A saa aikaan muutoksen lomittuneessa hiukkasessa B välittömästi riippumatta A:n ja B:n välisestä etäisyydestä.

Kysymys on, miten RT ja QM ovat tältä osin yhteensovitettavissa. Välittömyys tarkoittaa nähdäkseni samanaikaisuutta, mutta miten tuo samanaikaisuus on QM:ssä tulkittavissa?

Sivut

Kommentit (16)

hmk
Seuraa 
Viestejä998
Liittynyt31.3.2005
Kirjekuori
Suhteellisuusteoriassa (RT) absoluuttista samanaikaisuutta ei ole.

Kvanttimekaniikassa (QM) non-lokaalius on yleisesti hyväksytty periaate. Muutos hiukkasessa A saa aikaan muutoksen lomittuneessa hiukkasessa B välittömästi riippumatta A:n ja B:n välisestä etäisyydestä.

Kysymys on, miten RT ja QM ovat tältä osin yhteensovitettavissa. Välittömyys tarkoittaa nähdäkseni samanaikaisuutta, mutta miten tuo samanaikaisuus on QM:ssä tulkittavissa?




Suhteellisuusteoria kieltää informaation siirtämisen valoa nopeammin, eikä kvanttimekaanisen lomittumisenkaan avulla tähän pystytä. Jos hiukkasten mittaustapahtumat ovat avaruudenkaltaisesti erillään, voi olla, että havaitsijan 1 mielestä hiukkanen A mitattiin ensin, kun taas havaitsijan 2 mielestä hiukkanen B mitattiin ensin. Molemmat havaitsijat voivat tulkita, että lomittuneen hiukkasparin tila "romahti" lopputilaan sillä hetkellä, kun ensimmäinen mittaus tehtiin. Mittaustulokset ovat joka tapauksessa konsistentteja.

In so far as quantum mechanics is correct, chemical questions are problems in applied mathematics. -- H. Eyring

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5727
Liittynyt26.3.2005

Ja vielä lisäksi: se, mitä tuloksia saatiin, täytyy todeta (verrattaessa) tuomalla tulokset klassisesti yhteen. Informaationn siirto tapahtuu siis klassisesti.

Kirjekuori
Seuraa 
Viestejä2144
Liittynyt27.5.2010
hmk
Molemmat havaitsijat voivat tulkita, että lomittuneen hiukkasparin tila "romahti" lopputilaan sillä hetkellä, kun ensimmäinen mittaus tehtiin.

Eli kaikista koordinaatistoista katsoen hiukkasparin tila romahtaa (kyseisestä koordinaatistosta katsoen) ensimmäisen suoritetun mittauksen hetkellä. Kaikista koordinaatistoista tulkittuna hiukkasten tila siis romahtaa samaan aikaan (ja tämä ei riipu toisesta mittauksesta lainkaan). Eikö QM:ään ole implisiittisesti piilotettu jonkinlainen universaali nyt-hetki ja se ujuttautuu mukaan myös suhteellisuusteoriaan yhteensovitettaessa nämä kaksi, koska romahduksen samanaikaisuus pätee kaikille koordinaatistoille ja on siten universaali? (Tämä kysymys ei liity siis mitenkään kellojen synkronoinnin tai FTL-kommunikaation mahdollisuuteen, vaan ihan vain tuollaisen universaalin samanaikaisuuden olemassaoloon).

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5727
Liittynyt26.3.2005
Kirjekuori
hmk
Molemmat havaitsijat voivat tulkita, että lomittuneen hiukkasparin tila "romahti" lopputilaan sillä hetkellä, kun ensimmäinen mittaus tehtiin.

Eli kaikista koordinaatistoista katsoen hiukkasparin tila romahtaa (kyseisestä koordinaatistosta katsoen) ensimmäisen suoritetun mittauksen hetkellä. Kaikista koordinaatistoista tulkittuna hiukkasten tila siis romahtaa samaan aikaan (ja tämä ei riipu toisesta mittauksesta lainkaan). Eikö QM:ään ole implisiittisesti piilotettu jonkinlainen universaali nyt-hetki ja se ujuttautuu mukaan myös suhteellisuusteoriaan yhteensovitettaessa nämä kaksi, koska romahduksen samanaikaisuus pätee kaikille koordinaatistoille ja on siten universaali? (Tämä kysymys ei liity siis mitenkään kellojen synkronoinnin tai FTL-kommunikaation mahdollisuuteen, vaan ihan vain tuollaisen universaalin samanaikaisuuden olemassaoloon).



Mitään tällaisia pähkäilyjä ei tarvita, kun hyväksytään se kvanttifysiikan toitottama käsitys, että lomittuneet hiukkaset muodostavat YHDEN RIKKUMATTOMAN (koherentin) kvanttitilan (joka sitten romahtaa). Eli unohda käsitys kahdesta lokaalisti erillään olevasta hiukkasesta. Kvanttitila romahtaa, eivät hiukkaset.

hmk
Seuraa 
Viestejä998
Liittynyt31.3.2005
Kirjekuori
hmk
Molemmat havaitsijat voivat tulkita, että lomittuneen hiukkasparin tila "romahti" lopputilaan sillä hetkellä, kun ensimmäinen mittaus tehtiin.

Eli kaikista koordinaatistoista katsoen hiukkasparin tila romahtaa (kyseisestä koordinaatistosta katsoen) ensimmäisen suoritetun mittauksen hetkellä. Kaikista koordinaatistoista tulkittuna hiukkasten tila siis romahtaa samaan aikaan (ja tämä ei riipu toisesta mittauksesta lainkaan). Eikö QM:ään ole implisiittisesti piilotettu jonkinlainen universaali nyt-hetki ja se ujuttautuu mukaan myös suhteellisuusteoriaan yhteensovitettaessa nämä kaksi, koska romahduksen samanaikaisuus pätee kaikille koordinaatistoille ja on siten universaali? (Tämä kysymys ei liity siis mitenkään kellojen synkronoinnin tai FTL-kommunikaation mahdollisuuteen, vaan ihan vain tuollaisen universaalin samanaikaisuuden olemassaoloon).



Relativistinen kvanttimekaniikka on oleellisesti Lorentz-invariantti, eli siinä ei ole "universaalia nyt-hetkeä" (sic). Kvanttisysteemin (myös yhdistetyn systeemin) tila kertoo meille systeemin havattavien suureiden mittaustulostodennäköisyydet; mittauksessa (kuten Lentotaidotonkin jo mainitsi) hiukkasille ei tapahdu mitään erityisen mullistavaa, systeemin tila vain "päivittyy" vastaamaan mittauksesta saatua tietoa. Kukin havaitsija voi tehdä tämän päivityksen sillä hetkellä, kun saavat lomittuneen hiukkasparin ensimmäisen mittaustuloksen käsiinsä.. oli se sitten kummasta tahansa hiukkasesta peräisin.

Löysin vielä netistä Lubos Motl:n (tunnettu teoreettinen fyysikko) hieman laajemman vastauksen samankaltaiseen kysymykseen:

http://physics.stackexchange.com/questi ... relativity

In so far as quantum mechanics is correct, chemical questions are problems in applied mathematics. -- H. Eyring

Kirjekuori
Seuraa 
Viestejä2144
Liittynyt27.5.2010

Kiitos vastauksista.

Wikipedian lomittumista koskevassa artikkelissa sanotaan samassa hengessä:

(Note: either Alice and/or Bob having one of the particles is incompatible with quantum mechanics. All that is present is a 2-body state in which individual properties—including location—are completely undetermined. The concept of location is meaningful only after the location is determined by a detection. It would be much better to use language consistent with quantum mechanics, and thus more true to the sense of non-locality that these states epitomize.)

Non-lokaalius on tosiasia, ja samalla tässä kuitenkin hivenen jää hiertämään se, että vaikka tuossa lomittuneessa kvanttitilassa ei siten olisi kahta lokaalia hiukkasta, on siellä kuitenkin "2-body state" jonka yksi "body" on Alicella ja toinen "body" on Bobilla, ja kai niiden täytyy olla jossakin määrin Alicelle ja Bobille lokalisoituneita, koska muutenhan kumman tahansa "bodyn" mittauksen voisi tehdä Charlie missä päin universumia tahansa(?). Tämä siis kommenttina vain tuohon Wikipedian artikkeliin.

Jos yhden "bodyn" mittauksessa toisenkin "bodyn" tila tulee yhtäaikaisesti kiinnitetyksi kaikista koordinaatistoista katsoen (vai tuleeko?), niin yhä jää kutkuttamaan takaraivoon ajatus siitä, että jotakin tapahtuu A:ssa ja B:ssä intersubjektiivisesti ottaen kaikille samanaikaisesti.... Eli molempien "bodien" tilojen kiinnittyminen mittauksen yhteydessä. Mutta ei tällä varmaan kannata sen enempää vaivata päätään, kiitos tähänastisista vastauksista. Ei tähän voi varmaan vastatakaan niin etteikö vastauksessaan tarvitsisi ainakin jossakin määrin kiistää klassisen todellisuuden lokalisoituneiden partikkelien olemassaolo (joka on suhteellisuusteorian kuvaustapa). Mutta todellisuudessahan varmaan, mikäli hiukkasia ylipäätään on olemassa, niin eivät ne hiukkaset lomittumisensa yhteydessä miksikään ei-hiukkasiksi muutu, vai kuinka? Niiden hiukkasten tilat vain lomittuvat yhdeksi tilaksi.

Mikä on todellisuutta ja mikä ei.
Jos superpositio ei ole, niin asia on sillä siisti.
Toki siitä seuraa, ettei spin muutu matkalla, jos siis päinvastaisessa tilanteessa tulkinta on, että muuttuu..
Muuttaako se sitten jotain mitattavaa, no ei.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5727
Liittynyt26.3.2005

Kirjekuori: ” kai niiden täytyy olla jossakin määrin Alicelle ja Bobille lokalisoituneita, ”

Ne ovat lokalisoituneita SITTEN kun jompikumpi (tai kummatkin) mittaavat ja koherenssi päättyy (ja näin sitten mitattuja arvoja voidaan klassisesti verrata toisiinsa). Sehän siinä onkin, Köpis-tulkinnan mukaan hiukkasella ei ole ennalta määrättyä kvanttiominaisuutta ENNEN mittausta.

Kirjekuori
Seuraa 
Viestejä2144
Liittynyt27.5.2010
Lentotaidoton
Kirjekuori: ” kai niiden täytyy olla jossakin määrin Alicelle ja Bobille lokalisoituneita, ”

Ne ovat lokalisoituneita SITTEN kun jompikumpi (tai kummatkin) mittaavat ja koherenssi päättyy (ja näin sitten mitattuja arvoja voidaan klassisesti verrata toisiinsa). Sehän siinä onkin, Köpis-tulkinnan mukaan hiukkasella ei ole ennalta määrättyä kvanttiominaisuutta ENNEN mittausta.


Ymmärrän tämän siten, että lokalisoituminen tässä tarkoittaa samaa kuin havaituksi tai mitatuksi tuleminen (tai dekoherenssi ja siinä yhteydessä tapahtuva "ominaisuuksien kiinnittyminen"), jolloin mitattu kohde vaikuttaa klassiselta objektilta klassisine ominaisuuksineen. Vaikka lomittuneen parin alkio olisikin oletettavasti jossain päin universumia (kuten silloin kun se on kuljetettu valokaapelia pitkin johonkin tiettyyn laboratorioon jollakin tietyllä Espanjan saarella), se ei kuitenkaan tässä mielessä ole lokalisoitunut.

Asiaa löyhästi sivuten, laitan tähän lainauksen eräältä fysiikan keskustelupalstalta, lähinnä muistutukseksi itselleni, jos alan liikaa kiintyä klassisiin käsityksiin hiukkasista ja/tai aalloista:

[size=85:1liy82ah]It can be argued that neither particles nor waves really "exist" in the classical sense. When we talk about particles/waves in QM we are really referring to particle-like and wave-like properties of quantum mechanical "objects", this is especially striking in the case of point-particles such as the electron.

Much of the confusion around QM stems from the fact that people want to hold on to familiar concepts such as particles and waves when they interpret the formalism. In many ways it would perhaps be better to stop using these altogether.
[/size:1liy82ah]

Mitä mittaus tarkoittaa.
Ainakin sitä sen taytyy tarkoittaa, että fotoni kohtaa atomin.

Lomittuminen säilyy kuidun päästä päähän.
Onko kuitu totta?

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5727
Liittynyt26.3.2005

Kirjekuori: Ymmärrän tämän siten, että lokalisoituminen tässä tarkoittaa samaa kuin havaituksi tai mitatuksi tuleminen (tai dekoherenssi ja siinä yhteydessä tapahtuva "ominaisuuksien kiinnittyminen"), jolloin mitattu kohde vaikuttaa klassiselta objektilta klassisine ominaisuuksineen.

Koherenssin tappaa tietysti dekoherenssi. Eli mikä tahansa systeemin lomittuminen ulkomaailman kanssa (kokeissa mittalaitteen kanssa). Mikä sitten on mittalaite? Tämä on vaikea kysymys Köpis-tulkinnassa. En kuitenkaan usko, että joskus tarjottu ihmisen tietoisuus olisi se viimeinen mittalaite, joka tarvitaan aaltoyhtälön romahtamiseen.

Kirjekuori
Seuraa 
Viestejä2144
Liittynyt27.5.2010

Henry Stappilla on useita papereita, jossa hän selvittää köpisläistä tulkintaa ja von Neumannin edelleen kehittämää versiota siitä, jossa tietoisuudella on merkittävä osa. Myös Stapp sivuaa papereissaan useissa kohdin tuota tietoisuuden osuutta asiaan. Stappin papereita löytyy tuolta: http://www-physics.lbl.gov/~stapp/stappfiles.html

Kaksoisrakokoe on tietysti mielenkiintoinen juttu tuon tietoisuuden osuuden kannalta: kvanttiobjektit näyttävät käyttäytyvän eri tavalla silloin kun niitä tarkkaillaan verrattuna siihen kun niitä ei tarkkailla. Asiaa selvennetään tuon videolinkin takana: http://www.youtube.com/watch?v=A9tKncAdlHQ

Mielenkiintoinen juttu on, että Dean Radin tekemissä kokeissa henkilöiden intentiot vaikuttivat selvästi kaksoisrakokokeen interferenssikuvioon. Tietoisuuteen liittyvät seikat kuten meditaatiokokemus, keskittyneeseen huomioon liittyvät aivokuoren havaitut neuromarkkerit, psykologiset tekijät kuten avoimuus ja syventyneisyys korreloivat ennustetulla tavalla kaksoisrakokokeen interferenssimuodon poikkeamien kanssa. Tulokset antavat tukea "tietoisuus romahduttaa kvanttitilan"-tulkinnalle.

http://physicsessays.org/doi/abs/10.400 ... 8-25.2.157

A double-slit optical system was used to test the possible role of consciousness in the collapse of the quantum wavefunction. The ratio of the interference pattern's double-slit spectral power to its single-slit spectral power was predicted to decrease when attention was focused toward the double slit as compared to away from it. Each test session consisted of 40 counterbalanced attention-toward and attention-away epochs, where each epoch lasted between 15 and 30 s. Data contributed by 137 people in six experiments, involving a total of 250 test sessions, indicate that on average the spectral ratio decreased as predicted (z=-4.36, p=6·10^-6). Another 250 control sessions conducted without observers present tested hardware, software, and analytical procedures for potential artifacts; none were identified (z=0.43, p=0.67). Variables including temperature, vibration, and signal drift were also tested, and no spurious influences were identified. By contrast, factors associated with consciousness, such as meditation experience, electrocortical markers of focused attention, and psychological factors including openness and absorption, significantly correlated in predicted ways with perturbations in the double-slit interference pattern. The results appear to be consistent with a consciousness-related interpretation of the quantum measurement problem.

Tämä von Neumannin tietoisuustulkinnan kokeellinen vahvistaminen on poikinut edelleen seuraavankaltaisia tutkimuksia:

https://sbs.arizona.edu/project/conscio ... p?abs=1651

Conscious Observation And The Double Slit Experiment: Subtle Effects In Reconstructed Dynamics.
Karla Galdamez , K. M. Galdamez
(Physics, IONS And UC Berkeley, Santa Cruz, CA ) P2

Through the present work, we review and re-interpret two accounts of quantum mechanics regarding the measurement problem, Continuous Spontaneous Collapse theory, (CSL), and Stochastic approach. Our aim is to present a further analysis of the double slit experiment and its relation to conscious intention based on the recently accepted article by Physics Essays entitled: 'Consciousness and the double-slit interference pattern: six experiments' by D. Radin et al. which demonstrates experimental evidence of John-von Neumann consciousness interpretation of wave function collapse in quantum theory. Within the CSL theory, our focus will lie on the study of non-linear differential Schrodinger equations with an emphasis on those abiding to non-locality and thus introducing the subject of superluminal velocities or faster than light travel. In this way we will explore Weinberg's perspective on the construction of a 'complete' theory of quantum mechanics with the added primary feature of conscious observation. We start by analyzing Benney-Roskes and Davey-Stewartson non-linear equations which arise primarily in water waves and then in non-linear optics. Thus in a reconcieved notion of CSL, including conscious observation as a primary element, we study wave function collapse and subsequent dynamics thereof. Similarly we compare our results with the local non-linear Schrodinger equation, the Bloch-type master equation, assuming Markovian approximation. Throughout these non-linear equations, we explore possible experimental applications whereby the non-linear term or noise factor can be potentially determined to contain a signature for conscious observation, i.e. coherence within the randomness. Subsequently, we present a stochastic approach of quantum theory abiding to a Brownian treatment for electron motion with the purpose of depicting specific relevant trajectories from source to detection in the double-slit experiment. In this section we review Bohmian quantum mechanics and trajectory motion along with possible experimental treatments of time arrival whereby conscious observation can potentially be determining factor. Our main equation of analysis will be the Ito stochastic differential equation through which calculations of sample paths (or trajectories) will be presented with a hypothesis as to where conscious observation may be detected.

consciousness and physics

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5727
Liittynyt26.3.2005

Nuo postauksesi eivät olleet kovinkaan kummoisia. Suhtaudun tällaisiin kokeisiin äärimmäisellä varovaisuudella. En aio ruveta kinaamaan siitä, mitä on tietoisuus. Tätä teemaa on tarpeeksi veivattu vuosisatoja (ilman meidän sekaantumistammekin). Perusperiaate minun katsannossani on fysikaalinen: ei ole mitään aineesta erillään olevaa ”henkeä”. Vain atomit liikuttelevat atomeja, kuten Enqvist on todennut. Mikään inhimillinen ”henki” ei siihen pysty. Niinpä ihmismielen merkityksetkin (tietoisuus) täytyy nousta ”mykästä” atomaarisesta maailmasta. On siis kysymys emergenssistä.

Aiotkin voisivat periaatteessa olla kvantti-ilmiö (vaikka harvat siihen uskovat, aivojen toiminta on klassista ja ”aineellisina” sellaisina dekoherenssi myllää siellä mielin määrin). Ei ole kuitenkaan mitään välttämättömyyttä sille, että tietoisuus olisi mikroskooppisesta todellisuudesta riippumaton toimija. Vain havainnot ja kokeet voivat selvittää asiaa.

Mikään fysikaalinen systeemi ei ole irrallaan ulkomaailmasta, eli meillä on vuorovaikutuksia. On vain niin, että kvanttitilat ovat erittäin hauraita, interferenssi ja lomittuminen tuhoutuvat alta aikayksikön (dekoherenssi).

Kaikesta huolimatta, kuten totesin, ”mittalaitteen” ongelma on ja pysyy Köpis-tulkinnassa.

Kirjekuori
Seuraa 
Viestejä2144
Liittynyt27.5.2010

Tämä ei oikeastaan liity ketjun aiheeseen eli samanaikaisuuteen lainkaan, joten jatkanemme keskustelua tästä vaikkapa jossakin kvanttimekaniikan tulkintaa käsittelevässä ketjussa. Seuraavan kirjoituksen aiheesta laitankin pian sinne. Samoin tuolla alakerran Tietoisuus-osiossa täytyy varmaan jossakin sopivassa välissä aloittaa ketju "Tietoisuuden suora vaikutus aivojen ulkopuoliseen aineeseen (PSI)" tms. Siellä odottaa joitakin vanhanaikaiseen fysikalistiseen maailmankuvaan pysähtyneitä henkilöitä päästäkseen pomminvarmasti väittämään asiaa mahdottomaksi tai debunkkaamaan asian jollakin muulla tavoin. Todettakoon tässä yhteydessä vain se mitä Stapp sanoo fysikalismista ja koeasetelman valinnan määräytyneisyydestä kvanttimekaniikan köpislaisessa (ja tietysti von Neumannilaisessa tulkinnassa):

[size=85:lc3h3o0v]An examination of the structure of quantum mechanics reveals that the theory has both a logical place for, and a logical need for, choices that are made in practice by the human actor/observers, but that are not determined by the quantum physical state of the entire world, or by any part of it. Bohr7 calls this choice “the free choice of experimental arrangement for which the quantum mechanical formalism offers the appropriate latitude.” (Bohr, p.73). This “free” choice plays a fundamental role in von Neumann’s rigorous formulation of quantum mechanics, and he gives the physical aspect of this probing action the name “process 1” (von Neumann, p. 351, 418, 421). This process 1 action is not determined, even statistically, by the physically described aspects of the theory.

The fact that this choice made by the human observer/agent is not determined by the physical state of the universe means that the principle of the causal closure of the physical domain is not maintained in contemporary basic physical theory. It means also that Kim’s formulation of mind-body supervenience is not entailed by contemporary physical theory. That formulation asserts that “what happens in our mental life is wholly dependent on, and determined by, what happens with our bodily processes.” (Kim, p. 14) Kim indicates that supervenience is a common element of all physicalist theories. But since supervenience is not required by basic (i.e., quantum) physics, the easy way out of the difficulties that have been plaguing physicalists for half a century, and that continue to do so, is simply to recognize that the precepts of classical physics, which are the scientific source of the notions of the causal closure of the physical, and of supervenience, do not hold in real brains, whose activities are influenced heavily by quantum processes.[/size:lc3h3o0v]

Fysikalistien käsitykset eivät siis pohjaudu kvanttimekaniikkaan (tai ainakaan köpisläiseen tai sitä vahvempiin tietoisuustulkintoihin), vaan klassisen fysiikan maailmankuvaan. Tämän Stapp tuo hyvin ilmi, ja jos joku on aiheesta kiinnostunut, hän voi lukea Stappin artikkelin "Physicalism Versus Quantum Mechanics" täältä:

http://arxiv.org/ftp/arxiv/papers/0803/0803.1625.pdf

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5727
Liittynyt26.3.2005

Some of Stapp's work concerns the implications of quantum mechanics for consciousness.
"Stapp favors the idea that quantum wave functions collapse only when they interact with consciousness as a consequence of "orthodox" quantum mechanics. He argues that quantum wave functions collapse when conscious minds select one among the alternative quantum possibilities.[6]His hypothesis of how mind may interact with matter via quantum processes in the brain differs from that of Penrose and Hameroff. While they postulate quantum computing in the microtubules in brainneurons, Stapp postulates a more global collapse, a 'mind like' wave-function collapse that exploits certain aspects of the quantum Zeno effect within the synapses. Stapp's view of the neural correlate of attention is explained in his book, Mindful Universe: Quantum Mechanics and the Participating Observer (2007).[7]
In this book he also credits John Von Neumann's Mathematical Foundations of Quantum Mechanics (1955, 1932) with providing an "orthodox" quantum mechanics demonstrating mathematically the essential role of quantum physics in the mind."

Kirjekuori: Fysikalistien käsitykset eivät siis pohjaudu kvanttimekaniikkaan (tai ainakaan köpisläiseen tai sitä vahvempiin tietoisuustulkintoihin), vaan klassisen fysiikan maailmankuvaan. Tämän Stapp tuo hyvin ilmi, ja jos joku on aiheesta kiinnostunut, hän voi lukea Stappin artikkelin "Physicalism Versus Quantum Mechanics" täältä:

Ennekuin uhoat, voin todeta, että Stappin käsitykset pohjautuvat hänen omiin käsityksiinsä. Mihin sitten fysikalismin reduktiot perustuvat jollei kvanttimekaniikkaan? Olet jotenkin vinksahtanut käsityksissäsi: miten fysikalismi perustuisi klassisen fysiikan maailmankuvaan? On kysymys ontologisesta emergenssistä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat